Olen ehkä maailman harvoja kohta 40v sinkkuja ja en ole koskaan halunnut seurustella.
Kaikki ihmettelevät asiaa kun haluan vain olla "rauhassa" En koskaan ole viihtynyt savuisissa baareissa enkä ravintoloissa. Niissä jos jossakin tympäännyn alta aikayksikön, katsoessa ihmisten "hauskanpitoa" ja ihmettelen mikä tässä on niin kivaa, että jotkut tulevat näihin paikkoihin monta kertaa viikossa. Itse olen käynyt vastaavissa paikoissa muutaman kerran elämässä, yleensä kuskina muille. Monesti näissä paikoissa naiset käyttäytyvät uskomattoman röyhkeästi ja päällekäyvästi huomattuaan "sinkkumiehen" ja moni on tullut ehdottelemaan jos jotakin huh huh...
ei sellainen pure minuun
Ihmettelen kovasti lapsiperheitä joiden vanhemmat haluavat lähteä "viihteelle" heti kun tilaisuus tulee ja amma saadaan. Ihmisporukoissa tulee melkein ahdistava olo kun kaikki nauravat samoille vitseille, joita kaikki on jo kuulleet vuodesta toiseen ja se karaoke-iltakin on yhtä surulaulujen loilaamista.
Elämä on sen verran lyhyt, että ei tässä tarvi alkaa stressaamaan, että en ole naimisissa tai muuta vastaavaa. Ajattelen usein asioita pitkällä tähtäimellä, kun taas muut tuntuvan ajattelevan vain tätä hetkeä ja käyttäytyvät hetken mielijohteesta kuinka sattuu.
Alkoholia en käytä, koska se on pahaa
ja sitäkin ihmetellään suuresti ja usein nämä bilettäjät ei muulla tavalla saa hauskaa irti arjesta. En tiedä ehkä me sinkut olemme erilaisia ja haluamme eri asioita
Kaikki ihmettelevät asiaa kun haluan vain olla "rauhassa" En koskaan ole viihtynyt savuisissa baareissa enkä ravintoloissa. Niissä jos jossakin tympäännyn alta aikayksikön, katsoessa ihmisten "hauskanpitoa" ja ihmettelen mikä tässä on niin kivaa, että jotkut tulevat näihin paikkoihin monta kertaa viikossa. Itse olen käynyt vastaavissa paikoissa muutaman kerran elämässä, yleensä kuskina muille. Monesti näissä paikoissa naiset käyttäytyvät uskomattoman röyhkeästi ja päällekäyvästi huomattuaan "sinkkumiehen" ja moni on tullut ehdottelemaan jos jotakin huh huh...
ei sellainen pure minuun
Ihmettelen kovasti lapsiperheitä joiden vanhemmat haluavat lähteä "viihteelle" heti kun tilaisuus tulee ja amma saadaan. Ihmisporukoissa tulee melkein ahdistava olo kun kaikki nauravat samoille vitseille, joita kaikki on jo kuulleet vuodesta toiseen ja se karaoke-iltakin on yhtä surulaulujen loilaamista.
Elämä on sen verran lyhyt, että ei tässä tarvi alkaa stressaamaan, että en ole naimisissa tai muuta vastaavaa. Ajattelen usein asioita pitkällä tähtäimellä, kun taas muut tuntuvan ajattelevan vain tätä hetkeä ja käyttäytyvät hetken mielijohteesta kuinka sattuu.
Alkoholia en käytä, koska se on pahaa
ja sitäkin ihmetellään suuresti ja usein nämä bilettäjät ei muulla tavalla saa hauskaa irti arjesta. En tiedä ehkä me sinkut olemme erilaisia ja haluamme eri asioita
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen samanlainen mutta 20 vuotta nuorempi. En juo alkoholia koska se maistuu kamalalle, oli se sitten missä muodossa tahansa. Yäk. Baarissa olen käynyt kerran enkä todellakaan tajua mikä ihmisiä sinne vetää. Siellä oli todellakin TODELLA tylsää. Monen mielestä olen varmaankin tylsä. En juo, en tanssi, en seurustele, en flirttaile enkä tee tuttavuutta miehiin. Ei voi mitään, ei kiinnosta.
Alkoholin juominen kannattaa aloittaa pienestä, niin siihen tottuu. Esimerkiksi Vodka appelsiinimehu jäillä ja mietona on erittäin hyvä tapa aloittaa dokaaminen. Pikkuhiljaa voi koventaa annosta ja hupsheijakkaa sitä onkin niin kännissä että ei tunne jalkojaan ;-)
Oma mieltymys on tullut mansikkakossu-ananasmehu drinkkiin.
Toisaalta (itse) en ole kokeillut, mutta jotkut ovat kertoneet hyviä kokemuksia myös "ruohosta" kannabiksesta.
kovasti, että MIKSI mun isä juo siitä lasista ja sitten irvistää, kysyin ja sain maistaa - no PAHAAHAN tuo oli ! Ja kysyinkin häneltä sitten, että miksi sä juot tota kerran se on noin pahaa, mutta kunnon vastausta en kyllä saanut, no sitten 15 vuotisena se kivan näköinen poika "opetti" ja juotti, niin selvishän toikin sitten tyhmällekin, että miks...
mut sinä, jos oot noin pitkälle selinnyt., niin älä enää lankea.
Toi sun baarikuvaus oli loistava. Ajattelen itse samoin. Olen parikymppinen nainen, minä tosin seurustelen, mutta jättäydyn miehen harrastamista baari-illoista ja muusta ryyppäyksestä paitsi. Ukkoni on sosiaalinen ja menevä tyyppi, mutta mä viihdyn paremmin yksikseni. Vihaan baareja ja kännisiä ihmisiä. Idiootteja ne on kun jonottavat, että pääsisivät paikkoihin, joissa ei kuule mitä toiset sanovat, pitää maksaa jokaisesta toiminnasta, tukehtuu savuun ja yleensä joutuu kuuntelemaan ihan vitun paskaa musiikkia. Näitä piirteitä en oikein miehessänikään hyväksy, mutta ei toisia voi muuttaa itsensä takia. Ja on siinä taas piirteitä, joita rakastan.
Mä myös joskus päätin, etten koskaan ala seurustella. Lähinnä siksi, että oli vaikea tutustua oikean tyyppisiin ihmisiin enkä uskonut, että kukaan haluaisi erakkoluonteista itselleen. No mun kohdalle sattui ihme ja tässä sitä tasapainoillaan. Musta on kiva asua toisen kanssa ja meillä on hyvinkin erilaiset "omat elämät". Jos mun pitäis viettää tuollainen "bile-ilta", niin tekisin sen luultavasti yksin kotona punaviinin ja lempimusiikin tahdissa.