Eli:
Miten helposti osaatte arvioida ravintolassa syömänne annoksen ja pistää sen mukaan? Kaikissa ruokalistoissahan ei ole ravintoarvoja mukana. Onko niiden arvioimiseen jotain vippaskonstia? Olen siis ihan noviisi näissä asioissa, koska kunnon diagnoosia ja sen mukaista hoitoa en ole vielä saanut (niin lievänä d vielä). Eli minulla on nyt hyvää aikaa perehtyä tulevaan etukäteen.
Pitääkö ravintolassa/lähellä olla aina myös vessa, jossa pääsee pistään?
Entä kokkaatteko/leivotteko paljon? Tykkään leipoa, mutta miten sen suhteen pistäminen onnistuu kun siinähän tulee maisteltua vähän omia leipomisiaan...?
Miten tyttö- tai poikakaverinne ovat suhtautuneet sairauteenne? Miten kumppanin saa ymmärtämään, että kyse ei ole maailmanlopusta ja että sairastunut ei tule muuttumaan diagnoosin jälkeen mitenkään muuten kuin että päivistä tulee säännöllisempiä ja osaksi on elettävä sen takia hänen ehdoillaan? Ja miten siltä silti saa tukea sillon kuin tarvii? Minusta tuntuu että tämä sairastuminen on minun omaa syytäni ja hän onkin jo sanonut minua "tautipesäkkeeksi" ja "monivammaiseksi" ja ties miksikä... osaksi leikillään, mutta osaksi vihjannut, että sairaus on heikkous ja että se ei saa hallita elämäämme tai suhdettamme vaan minun pitää hoitaa sitä "salassa" niin että hän ei sitä huomaa. En saa puhua siitä. Tämä seikka masentaa minua, koska kyllähän itsekin haluisin olla terve...
Entä miten lapset? Voiko niitä hankkia? Onko raskausaika tavallista hankalampi?
Miten helposti osaatte arvioida ravintolassa syömänne annoksen ja pistää sen mukaan? Kaikissa ruokalistoissahan ei ole ravintoarvoja mukana. Onko niiden arvioimiseen jotain vippaskonstia? Olen siis ihan noviisi näissä asioissa, koska kunnon diagnoosia ja sen mukaista hoitoa en ole vielä saanut (niin lievänä d vielä). Eli minulla on nyt hyvää aikaa perehtyä tulevaan etukäteen.
Pitääkö ravintolassa/lähellä olla aina myös vessa, jossa pääsee pistään?
Entä kokkaatteko/leivotteko paljon? Tykkään leipoa, mutta miten sen suhteen pistäminen onnistuu kun siinähän tulee maisteltua vähän omia leipomisiaan...?
Miten tyttö- tai poikakaverinne ovat suhtautuneet sairauteenne? Miten kumppanin saa ymmärtämään, että kyse ei ole maailmanlopusta ja että sairastunut ei tule muuttumaan diagnoosin jälkeen mitenkään muuten kuin että päivistä tulee säännöllisempiä ja osaksi on elettävä sen takia hänen ehdoillaan? Ja miten siltä silti saa tukea sillon kuin tarvii? Minusta tuntuu että tämä sairastuminen on minun omaa syytäni ja hän onkin jo sanonut minua "tautipesäkkeeksi" ja "monivammaiseksi" ja ties miksikä... osaksi leikillään, mutta osaksi vihjannut, että sairaus on heikkous ja että se ei saa hallita elämäämme tai suhdettamme vaan minun pitää hoitaa sitä "salassa" niin että hän ei sitä huomaa. En saa puhua siitä. Tämä seikka masentaa minua, koska kyllähän itsekin haluisin olla terve...
Entä miten lapset? Voiko niitä hankkia? Onko raskausaika tavallista hankalampi?
Vastaukset 21
Vanhimmat
lemppaa se urpo äijäs eka pihalla. siitä on hyvä alottaa
muut on vielä urpompia, valitettavasti. Kokeiltu on.
Hiilihydraattien arviointi vaatii opettelua. Hyvän hiilarikäsikirjan avulla oppii tietämään paljonko hiilareita on esim. perunassa, desissä riisiä/pastaa, palassa leipää jne. jne.
Sitten vaan arvioidaan saadusta annoksesta mitä se sisältää. No ei teitenkään ole ihan noin yksinkertaista, kun annos saattaa olla sellainen "sekasotku", josta ei edes pysty erottelemaan mitä siinä on. Eli yrityksen ja erehdyksen kautta se tapahtuu...
Ja todellakin sellainen hiilarikäsikirja kannattaa hommata ja tutkailla sitä. Netistä löytyy myös mahtava opus: http://www.fineli.fi/ josta löytyy niitä kaipaamiasi hiilaritietoja, mutta valitettavasti per 100 g tuotetta, joten sitä omaa arviointikylyä tarvit jokatapauksessa.
Minä en vessaa ateriainsuliinin pistämiseen tarvi, koskapa pistän insuliinin siinä pöydässä (eikä kukaan ole vielä pyörtynyt).
Toki pitäähän sitä ravintolassa vessa olla, mutta ihan muuta syytä varten :)
Kokkailen/leivon jonkin verran. Yritän pitää ne "maistelut" vähissä ja lasken raaka-ainemääristä paljonko leipomukseni sisältää hiilareita ja sitten pistelen inskaa sen mukaan.
Voisit mennä tuonne Diabetesliiton sivuille. Siellä on mahtava keskustelupalsta (Kohtauspaikka), josta löydät jo paljon valmiina keskusteluja mainitseistasi asioista. Ja siellä on myös erittäin aktiivinen "diabetes ja raskaus" -osio, jonka avulla saat paljon tietoa tuon puolen asioista.
Ja Kohtauspakalta saat ennenkaikkea vertaistukea...
http://www.diabetes.fi/ubbthreads/ubbthreads.php
Hei
Muutama kommentti vain: Jokainen taaplaa tyylillään, mutta tämän taudin hoito on vielä suht helppoa sovittaa arkielämään. Ite olen sovinnolla minimoinut ruuassa olevat hiilarit, jolloin ei tartte pistää ulkona. Ja ulkosalla ollessa hyväksyn korkeammat sokeriarvot, ettei nuupahda. Pitzat ja sämpylät on kyllä saanut jäädä pois. Pistäminenkään ei oo se ongelma, mutta mittaaminen tietty on. Liikunta on ollut suurin vaara hypoja aatellen..
Meitä äijiä on moneen lähtöön. Onhan se tilanne uusi ja outo hänellekin. Jos ei tokene, niin minä
otan sinut pois kuleksimasta..Pärjäilehän:)
kiitos kannustuksesta, vinkeistä ja linkeistä. on aina niin vaikea kirjoittaa johkin jotain henkilökohtaista kun ei tiedä yhtään minkälaisia kommentteja saa. kyselen lisää, jos tulee vielä jotain mieleen ja otan laskemisesta luopuneeseen yhteyttä, jos minut tarvii ottaa pois kuleksimasta :).
tuli mieleen vielä muutama kysymys
naposteletteko paljon ja miten se onnistuu? itsellä on tapaha napsia muutama rusina/pähkinä/joku hedelmä aina ohimennen...
ja entä kuinka pian oireiden ilmaannuttua pitäisi mennä lääkäriin? kun minulle sanottiin vain että ensiapuun, jos oireita tulee. nyt on sitten janottanut mielestäni normaalia enemmän, mutta minulla olisi muutenkin jo ensi viikolle aika varattuna labraan ja diabeteshoitajalle, että riittääköhän se vai pitääkö lähteä niinkun ihan samantien?
Napostelu on selkeästi vähentynyt, kun olen tehnyt siitä itselleni vaikeampaa. Jos napostelen, punnitsen aina kulhoon etukäteen päättämäni määrän sipsejä yms (päätän esim. napostella 40 hhg ja otan eteeni tuon määrän sipsejä). Toisinaan tietenkin tulee naposteltua noin juhlan kunniaksi ihan tavalliseen tapaan, mutta vappuja ja jouluja on vain harvoin.
Tuosta ensiapuun menemisestä ei nyt tullut ihan selväksi, mitä asialla tarkoitat. Mikäli kyse oli ketoasidoosista, ei sinun todellakaan tarvitse sinne hoitajalle mennä ihan pienestä pissattamisesta. Ketoasidoosin oireita voi ilmetä jos sinulla on useamman päivän verensokeri yhtäjaksoisesti luokkaa 20 mmol/l ja tuolloinkin ensiapu on vain neste ja insuliini. Ketoasidoosi johtuu elimistöön rasvojen epäpuhtaan palamisen johdosta kertyvistä hapoista, jotka laskevat veren pH:ta. Tämä tilanne korjaantuu siis itsestäänkin insuliinin avulla. Vesi auttaa laimentamaan hapanta verta. (Eri asia on tietenkin, jos meinaa taju lähteä myrkytyksestä)
Ei pieni napostelu ketään tapa, mutta jos naposteltavassasi on enemmän kuin muutama hiilihydraatti, niin muista ottaa sitä lääkettäkin.
Aivan sairauden alussa on toki hyvä syödä tarkemmin, että löytää ne oikeat insuliinimääränsä yms., mutta vähitellen, kun diabetes alkaa sopeutua arkipäivääsi, voit aivan rauhassa uskaltautua löysäämään kuriasi.
Itse olin sairastuessani niin tarkka syöjä, että pitkäaikaisverensokerini oli liian hyvä (diabeetikon ihannepitkäaikaisverensokerihan kun on vähän korkeampi kuin normaalilla ihmisellä) ja sen tähden minua pyörrytti jatkuvasti. Mutta ajan kanssa sitä oppii sopeutumaan ja löysäämään. Alussa on hyvä olla tarkkana.
kyselee jälleen. Onko sulla kuule kyselykausi?:) Aikoinaan opettajista sanottiin, että ne kyselee enemmän kuin 30 viisasta osaa vastata. Oli isot luokkakoot silloin. Eli selvää opettaja-ainesta sinussa!
Rusina, pähkinä ja hedelmä? Mulla on pari oravaa tossa ruokinnassa, ja ainakin ne näyttävät aivan terveiltä. Tosin ne syö lisänä auringonkukan siemeniä. Ei voi olla paha ruokavalio..
En usko, että tarttee hötkyillä sen lääkärin kanssa.
Pitäähän ne tutkimukset tehdä kuitenkin ja usein tämä tauti on piilossa vuosi- eikä päiväkausia.
Et oo kyllä kertonu, kuinka itse seuraat sitä. Mittailetko päivittäin, ollenkaan vai useammin?
Anyway: Kysele vaan lisää. Seuraava kysymys vois olla vaikka "Missä tavataan?":)
Vastailen nyt vähän kaikille tähän näin. Kiitos ensinnäkin tosi paljon rohkaisusta ja kannustuksesta. Olen ehtinyt lukeakin jo asiasta melko paljon, että minua ei varmaankaan pelota tuleva niin paljon kun muita, jotka eivät ole kerenneet perehtyä asiaan ennen diagnoosiaan.
Kyllä mulla varmaan on kyselykausi, mutta on vaan niin paljon kysyttävää :). Opettajaksi... eih kiitos, vaikka moni sitä on ehdottanut minulle ammatinvalinnaksi. Tiedä sitten mistä syystä, mutta en pärjäisi x 1:n rasavillin teinin kanssa :p.
Minun tilanteeni on se, että minulla ei ole vielä insuliinia käytössä. Olin niin hyväkuntoinen, että sitä ei haluttu antaa minulle ennen tarkempia tutkimuksia, jotka ovat siis ensi viikolla. Eli kävin korkeiden sokeriarvojen takia jo kerran noin viikko sitten ensiavussa, mutta minua ei otettu vielä sairaalaan sisään (tilanpuute??!!) ja sen takia minulla on ohje mennä ensiapuun heti, jos oireita tulee. Minulla ei ole myöskään verensokerimittaria... diabeteshoitaja (tietoni olivat menneet hänelle) soitteli tuossa pari päivää sitten ja ihmetteli asiaa että miten en ole saanut sitäkään. Eli hyvin toimii hommat täällä. Onneksi hän pani minulle sitten heti ajan itselleen ja ajan myöskin kokeisiin. Tässä minä jänskään sitten että mitä uskaltaa nyt syödä siihen asti ja miten vappu sujuu :) ja mitä sitten kun saan varman diagnoosin, vaikka kyllähän tää jo parin lääkärin mukaan ykköstyypiä on, vaikka olenkin ehtinyt jo yli parikymppiseksi vanheta ennenkö D ilmoitteli itsestään. D huomattiin opiskelijaterveydenhuollossa ja siellä olen käynyt pari kertaa mittauttamassa sokerini.
Koskas miittaillaan ja missä? ;)
Okei, nyt ymmärrän paremmin. Tuntuu tosiaan aika erikoiselta, ettei sulle ole annettu edes mittaria.
Kun mulla todettiin ykköstyyppi, niin ois pitänyt
juosta vasten joulunpyhiä sairaalaan. "Kulje suoraan sairaalaan kulkematta kotisi kautta" -tyyliin.
Koska sun sokerit on korkealla, niin vältä kaikkia
hiilareita nyt tässä vaiheessa. Rusinat, sämpylät, limpparit, tuoremehut, sipsit jopa maitotuotteet..Voit syödä kaikkea muuta, eli siis rasvaa (pähkinät, liha) ja proteiineja (kananmunat), keinomakeutettuja juomia hedelmät, marjat ja vihannekset Kun saat insuliinia, niin ruokavaliosi palautuu lähemmäs normaalia. Palaillaan:)
Ajan kuluessa opit arvioimaan ne hiilihydraatit annoksestasi, joten älä sitä murehdi. On aivan yksinkertaista laskea annoksen riisissä/pastassa/perunassa olevat hiilihydraatit ja yleensä muuta hiilihydraatipitoistahan siinä annoksessa ei olekaan, jos kyseessä on perinteinen pihvi potut -mallinen annos. Arvioimisen jalo taito tulee hyppysiisi kyllä.
Pistämisestä sen verran, että älä häpeä sitä! Turhaa lähdet etsimään vessaa sen tähden, jos ei muuten ole hätä :D Itse myös aluksi arastelin pistämistä julkisella paikalla, mutta nykyään pistän pöydän ääressä häpeilemättä. Jos joku näkee, niin entä sitten? Mulkatkoon oikein himoonsa! :D Ei kun ihan tosissaan, enpä ole monen edes huomaneen minun pistävän. Eikä sinua täysjärkinen narkkariksi luule, sillä huumeet pistetään aivan eri paikkaan kuin insuliini, eli turha pelätä sellaista leimautumista.
Ja lopuksi vielä tuosta kumppanin suhtautumisesta... Poikaystäväsi on kommentoinut sairauttasi typerästi, mutta älä anna sen painaa. Ehkä hän on liiaksi korostanut sitä, ettei diabeteksen saa antaa vaikuttaa elämäänne. On kuitenkin totta, että ei pidä antaa sairauden sanella elämää! Nykyhoidolla sairaus laitetaan sopimaan sinulle eikä sinua sairaudelle.
Sairaus on sinulle vasta tuore juttu ja ymmärrettävästi olet hermostunut, mutta kohta jo huomaat, ettei ole mitään syytä hermoilla. Diabetes on ihan... jos ei nyt kiva... mutta asiallinen kaveri.
Olen itse sairastanut diabetesta nyt kohta 10 vuotta (pian on vuosipäivä :D) ja heti alusta asennoiduin niin, että tämän kanssa tullaan toimeen. Minulle diabetes ei ole sairaus vaan ominaisuus. Olen voinut tehdä kaikkea, mitä olen aina halunnutkin, diabeteksesta huolimatta. Esim. viime kesänä tein Rukan maisemissa karhunkierroksen, eli 70 kilometrin patikkamatkan, kesäkuumalla ja hyvin meni. Diabetes ei rajoita elämää, kunhan muistaa hoitaa itseään hyvin.
Ja vielä lopuksi: diabetes ei ole sinun vikasi! Vaikka mitä muuta murehtisit, niin älä sitä! Elämä jatkuu ja kohta et enää huomaakaan diabetestasi: hiilihydraattilaskuri iskostuu päähäsi ja opit syömään ja pistämään sopivassa suhteessa.
Oikein hyvää kevättä ja kesää sinulle! Diabetes ei kahlitse sinua! Kymmenen vuoden kokemuksella voin tämän vaikka vannoa :)
kyselen taas eli mitä ihmettä voi tehdä kuivalle iholle vai voiko mitään? tosi inhottava riesa, kun iho hilseilee niin että tummissa lakanoissa ja housuissa näkyy hilsettä. kosteusvoiteiden ja rasvojen käyttö ei auta (apteekin rasvat ja voiteet on jo melkein kaikki testattu), rasvat sisäisestikin nautittuna on kokeiltu.
ja missä se kurrevahti on :) tuitui :)
vaan itsellesikin, söpöliini:) On ollu vähä kiireitä, en oo saanu masiinaa auki kuin näin myöhään vasta.
Iho-ongelmat on tosiaan aika kenkkuja, ja eipä niihin taida oikein olla apuja. Mullakin on pikemminkin liian rasvanen iho, mutta tossa taudin alkuvaiheessa se kuivui myös ja hilseili. Käytin aivan perusvoiteita, Nivea Milkiä ja Erisania,jms.
Jos sulla ennestään ei oo kuiva ihotyyppi, niin toikin riesa paranee ajan kanssa (ainakin mulla on niin tehnyt). Rasvapurkki ukos kouraan, niin saa hänkin hyötyliikuntaa?!
Mites sulla on muuten menny? Onko mittarit ja insuliinit saatu, niin että olet voinut löysätä
hiilaridiettiä?:)
mistä tiedät että olen söpöliini :)
äh kai mä sit jatkan sinnikkäästi noiden rasvojen käyttöä. iho oli aiemminkin kuivahko, mutta ei näin kuiva. pööh.
joo mittari on ja insuliini on ja hiilaridieetti on alkanu rakoilla :). itse asiassa minun käskettiin syödä hiilaria kun kerroin että oon sitä vähänlaisesti syönyt, hah. voi kuulemma sokerit tippua muuten liian alas, höhö. reseptiä ei oo viä insuliiniin, kun sain vasta sairaalasta jonkun näytteen mukaan ja sit kun loput kokeet valmistuu niin saan kai reseptin. ainakin lääkäriaika on varattu jo kokeiden kuulemiseksi ja sillon kai se reseptikin kirjotetaan.
kirjoitellaan taas tänne :)
jo käsialasta:). No joo, meillä on sen verran ikäeroa, että voin tunnustaa, että kaikki alle kolmikymppiset naiset, jotka eivät lentele luuta kissa, kahvipannuyhdistelmällä ovat hyvin varteenotettavia söpöliinikandeja. Noitiakaan ei hylätä suoralta kädeltä!
Kumpaa insuliinia ne sulle anto, ateria- vai pitkäaikaista? Jos se on ateriainsuliinia, niin oo mielummin liian varovainen kuin rohkea aluksi. Se on
styrkkiä tavaraa..
Jep, palaillaan, jos ja kun jotain ilmenee;)
no, mää tykkään vähän vanhemmista miehistä ;)
sain ateriainsuliinia. ei oo viä, ihme kyllä sokerit liian alas sen kanssa pudonnu, eli oon kyllä tosi varovainen :D.
mut hei, onks sulla tai kellään tullu masu vähän pipiks alkuun? en oikein tiä kun välillä vähän massuun sattuu että mitä ihmettä, kun mulla ei oo ikinä aiemmin ollut maha kipeä lukuunottamatta jotain ripulia. vai oonkohan nytkin vaan syönyt jotain huonoa, enkä oo tajunnut, vaikka mahassa ei nyt muuten kierräkään, kipuilee vaan. no, palaillaan :)
Kaikki tuttavat sanoo, että aika norja (joulu)pukiksi:/. Liikunta, iloinen mieli ja juopottelu pukin ojan pientareella pitää..Horsmia kyllä koskaan kotiin oo tuonu, kai mää sit oon ne lounastanu!?
Se insuliini aiheuttaa välillä kireyttä vatsalihaksissa. Hämmästyttävän vähän ollu mahakipuja, vaikka oon ns. vatsalla reagoija (päänsärkyä mulla ei oo koskaan). Onhan se masuparka välillä kovilla, mutta ehkä enemmän elintapojen kuin diabeteksen takia. Kuituja ei
tule syötyä tarpeeksi ja kai niitä maitohappobakteerejakin pitäis välillä huitasta naamariin..Suihku tai kylpy (lämpö siis) auttaa siihen kireyteen ainakin pikkasen:)
...lehmille. Ei kai niitä kukaan muu mielellään syö :/.
Mutta horsmista tuli mieleen että oli eilen kurkku kipeä, yskitti ja ihan kun flunssa tulossa ja join ison kupposen kamomillateetä kun oltiin kahvittelemassa ja halusin mieluummin teetä kun kahvia niin tänään ei olekaan enää kurkku kipeä, öh. Ja luen siis nyt tässä netistä vasta mihin kaikkeen se auttaa niin muka flunssaankin. En oo ennen uskonut tollasiin rehuihin, mut se tais ollakin ihan hyvää tavaraa.
Joka tapauksessa vihdoin alkaa varmistua että mulla on tosiaan 1-tyyppi :D. Sain tänään lisää tuloksia ja gad-vasta-aineet oli koholla. Haiman omaa tuotantoa oli vielä jäljellä, mikä selittää sen että oon mittaillut välillä alhasiakin verensokereita ilman pistostakin. Hehheh, oli vähän niillä tänään taas pyörittelemistä kun on omaa tuotantoo (c-peptidi oli viä ihan hyvä), mut pitää pistää kuitenkin jajaja.
Kokeilin tota kuumaa suihkua (ja saunaa) siihen mahakipuun niin ne autto. Kiitti vinkistä :).
Ps. toi setä tossa kuvassa on varmaan ihan kun sää http://www.yle.fi/seonsiina/puuhake/kukkakirja/horsma.jpg :D (sori oli pakko).
huomattavan paljon samaa näköä.. Olette harvinaisen tarkkanäköinen nuori nainen:). Kaverin mietintämyssy saa minut jopa kateelliseksi:/
Hyvä, kun tilanne alkaa selkiämään sairauden kanssa. Tuo oma tuotanto on myös hieman hoitoa hankaloittava asia insuliinin annostelun kannalta. Tuo vähän ylimääräistä riskiä siihen piikitykseen, joten varovaisesti edelleen..Pitkäaikaista eivät siis vielä edes anna?
Sivu tällä palstalla alkaa loppua, joten aloitatko
uuden aiheen seuraavalla kerralla (pysytään etusivulla, ja muutkin pääsevät inspiroitumaan halutessaan)?
Ehkä minä silloin lähetän oman näkemykseni n. 20v söpöliinistä. Aah, tuskin maltan odottaa:)
Hyvä, jos olen ollut avuksi, Palaillaan!
Diabetes ei ole este raskaudelle jos äidin hoitotasapaino on hyvä!