Kysymys nro 1:
Islam tarkoittaa kirjaimellisesti alistumista.
"islam tarkoittaa juuri Allahin, MAAILMOJEN HERRAN, tottelemista ja Hänelle alistumista, ei enempää eikä vähempää. "
http://www.islamopas.com/vemmuslim.html
Suura 3:18 "18. Oikea uskonto Jumalan edessä on Islaam (=alistuminen). Ne, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, eivät kiistelleet aikaisemmin kuin vasta sen jälkeen, kun heidän osakseen oli tullut tieto; silloin he alkoivat kiistellä keskenään kadehtien toisiaan. Kuka ikinä kieltää Jumalan tunnusmerkit, kokee, miten nopea Jumala on vaatiessaan tilille.
19. ja jos he kiistelevät kanssasi, niin sano: »Minä olen kokonaan ALISTUNUT Jumalan tahtoon, samoin nekin, jotka seuraavat minua». ja sano niille, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, ja tietämättömille :»ALISTUTTEKO Jumalan tahtoon?» ja jos he ALISTUVAT, ovat he oikealla tiellä, mutta jos he kääntävät selkänsä, on sinun velvollisuutesi ainoastaan Jumalan ilmoituksen julistaminen; Jumala näkee palvelijansa."
Koraani painottaa Jumalalle alistumisen olevan koko jumalasuhteen perustus.
Suura 3:84 "Joka valitsee muun uskonnon kuin islamin ( = alistumisen ), ei saa Jumalan suosiota, vaan joutuu tuonpuoleisessa perikatoon."
Kumpi pelastaa, Jumalalle alistuminen vai se, että kääntyy islamilaiseen uskontoon?
Islam tarkoittaa kirjaimellisesti alistumista.
"islam tarkoittaa juuri Allahin, MAAILMOJEN HERRAN, tottelemista ja Hänelle alistumista, ei enempää eikä vähempää. "
http://www.islamopas.com/vemmuslim.html
Suura 3:18 "18. Oikea uskonto Jumalan edessä on Islaam (=alistuminen). Ne, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, eivät kiistelleet aikaisemmin kuin vasta sen jälkeen, kun heidän osakseen oli tullut tieto; silloin he alkoivat kiistellä keskenään kadehtien toisiaan. Kuka ikinä kieltää Jumalan tunnusmerkit, kokee, miten nopea Jumala on vaatiessaan tilille.
19. ja jos he kiistelevät kanssasi, niin sano: »Minä olen kokonaan ALISTUNUT Jumalan tahtoon, samoin nekin, jotka seuraavat minua». ja sano niille, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, ja tietämättömille :»ALISTUTTEKO Jumalan tahtoon?» ja jos he ALISTUVAT, ovat he oikealla tiellä, mutta jos he kääntävät selkänsä, on sinun velvollisuutesi ainoastaan Jumalan ilmoituksen julistaminen; Jumala näkee palvelijansa."
Koraani painottaa Jumalalle alistumisen olevan koko jumalasuhteen perustus.
Suura 3:84 "Joka valitsee muun uskonnon kuin islamin ( = alistumisen ), ei saa Jumalan suosiota, vaan joutuu tuonpuoleisessa perikatoon."
Kumpi pelastaa, Jumalalle alistuminen vai se, että kääntyy islamilaiseen uskontoon?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jos kerran islamissa tarkoitetaan "alistumisella" tai "antautumisella" nimenomaan Jumalan tahdon vapaaehtoista, ehtoja ja varauksia asettamatonta hyväksymistä, niin silloin kai asia ymmärretään niin, että kääntymällä aidosti islamin uskoon sitoudutaan Jumalan tahdon vapaaehtoiseen, ehtoja ja varauksia asettamattomaan hyväksymiseen eli vapaaehtoiseen antautumiseen tai alistumiseen Jumalan tahdolle.
Eli tavallisen muslimien käsityksen mukaan näitä kahta asiaa ei voida erottaa toisistaan.
Kysymyksesi olisi hieman samanlainen, kuin kysyttäisiin, kumpi johtaa pelastumiseen, Jeesuksen vastaanottaminen ja hyväksyminen Vapahtajaksi vai kristityksi tuleminen. Monet kai ymmärtävät niiden tarkoittavan pohjimmiltaan samaa asiaa.
Jeesuksen vastaanottaminen ja hyväksimen Vapahtajaksi ei ole sama, kuin olla kristitty.
Kristitty on ihminen, kuka uskoo katolisten kirkkoisien luomaan kolminaisuusoppiin.
Kolminaisuusoppi ei ole suoraan Raamatusta, vaan kolminaisuusoppi on näitten katolisten kirkkoisien tulkinta Raamatusta.
Joten ihminen voi olla antanut elämänsä Kristukselle, olematta sanan varsinaisessa merkityksessä kristitty.
Kristitty määritellään niin monen monella tavalla.
Jotkut katsovat, että ainoa tosi kristitty on sellainen, joka on antanut elämänsä Kristukselle, on hyväksynyt Kristuksen vapahtajakseen.
Tilastoissa määritellään kristityksi normaalisti sellainen ihminen, joka kuuluu jäsenenä johonkin kristilliseksi luokiteltuun kirkkokuntaan tai yhteisöön tai on ilmoittanut olevansa kristitty.
Jotkut taas ovat sitä mieltä, että ainoastaan hänen omaan yhteisöönsä kuuluvat/hänen oman yhteisönsä tavalla tunnustavat ihmiset ovat todella kristittyjä.
Jotkut taas sulkevat kristikunnasta pois kaikki ne, jotka eivät usko tiettyihin useimmille kristillisiksi kutsutuille suurille kirkkokunnille yhteisiin dogmeihin. Esimerkiksi unitaarikristyiksi itseään kutsuvia kaikki eivät pidä kristittyinä.
Eli aika suossa tässä ollaan, jos alkaisimme väitellä kristityn määritelmästä. Kriteeristä riippuen saisimme kristikunnan kooksi melkeinpä mitä tahansa muutaman kymmenen tai muutaman sadan ja noin kahden miljardin välillä. Tain sitten kristikunnan koko jäisi kokonaan määrittelemättä.
Edellä sanoinkin vain, että ”Monet kai ymmärtävät niiden [so. Jeesuksen vastaanottamisen ja hyväksymisen Vapahtajaksi ja kristityksi tulemisen] tarkoittavan pohjimmiltaan samaa asiaa. Kuinka moni on ”monet5”, sitä en osaa lainkaan sanoa.
Kristitty on helposti määriteltävä asia. Se tarkoittaa Jeesukseen uskovaa ihmistä. Kolminaisuusoppiin uskovaa se ei tarkoita. Kristityn elämän tarkoitus on seurata Jeesuksen opetuksia. Onhan siinä aivan tarpeeksi tehtävää, eikä kolminaisuusoppia ole siinä mainittu. Isä, poika ja pyhä henki on kyllä mainittu. Onhan se rukouksissakin.
http://www.websters-online-dictionary.com/definition/Christian
http://dictionary.reference.com/search?q=Christian
tässä suhteessa on elintärkeää.
Imranin perheen suura:
"84. Mutta jos joku pitää uskontonaan jotakin muuta kuin Islaamia , niin Jumala ei sitä koskaan hyväksy, ja kuoleman jälkeen hän on joutuva kadotettujen joukkoon.
85. Kuinka Jumala ohjaisi ihmisiä, jotka ovat tulleet uskottomiksi, senjälkeen kuin he olivat uskossa ja tunnustivat Muhammedin oikeaksi profeetaksi ja (Jumalan kaikkivallan) selvät todistukset heille näytettiin? Jumala ei ohjaa jumalattomia ihmisiä."
Mitä siis merkitsee uskottomuus? Sitäkö, ettei ole rekisteröitynyt Islamin uskoon vai sydämen uskottomuutta, vaikkakin byrokratian osalta olisikin muslimi.
>>Kysymyksesi olisi hieman samanlainen, kuin kysyttäisiin, kumpi johtaa pelastumiseen, Jeesuksen vastaanottaminen ja hyväksyminen Vapahtajaksi vai kristityksi tuleminen. Monet kai ymmärtävät niiden tarkoittavan pohjimmiltaan samaa asiaa.
>> - Ymmärtääkseni suurin osa suomalaisistakin on "kristittyjä". Tämä ei ole pelastuksen sinetti. Ainoastaan henkilökohtainen usko Jeesukseen pelastajana, kristinuskon mukaan. Tämä ei edellytä sellaisenaan rekisteröitymistä.>>
Muslimiksi tuleminen tai muslimina oleminen ei edellytä minkäänlaista rekisteröitymistä, eikä rekisteröitymisellä tai rekisteröitymättömyydellä katsota olevan oikeastaan yhtään mitään tekemistä pelastumisen tai pelastumatta jäämisen kanssa.
Ulkoinen muoto on tietenkin uskontunnustuksen ääneen lausuminen. Kun asianomainen lausuu sen todistajien läsnä ollessa, sillä hän ilmoittaa muille ihmisille, että hän tahtoo olla muslimi eli tahtoo alistua t. antautua Jumalan tahdolle tavoilla, jotka uskonto määrittelee. Silloin muut muslimit kohtelevat häntä muslimina, so. häneltä odotetaan tiettyjä asioita ja hän saa tiettyjä oikeuksia uskonnollisessa yhteisössä.
Mutta joka ei elä muslimina (sana ”muslimi” tarkoittaa (Jumalalle) antautujaa) eli joka ei henkilökohtaisesti ja vapaaehtoisesti sitoudu parhaansa mukaan hyväksymään ja noudattamaan elämässään Jumalan tahtoa uskonnon määrittelemillä tavoilla, ei ymmärtääkseni ole islamin uskonnon mukaan muslimi. Islamin uskonnossa katsotaan, että tässä kohden ihminen on yksin Jumalan edessä, ilman ketään muuta välittäjänä tai todistajana. Mahdollisen pelastumisen tai pelastumatta jäämisen ajatellaan tällöin olevan myös yksinomaan asianomaisen ihmisen ja Jumalan välinen asia.
Tietääkseni nämä ovat yhteisiä perusasioita kaikissa islamin pääsuuntauksissa (en tietenkään tunne kaikkia lahkoja).
...mutta monet väittäisivät, että se joka ei usko kolminaisuusoppiin, ei ole kristitty.
Maailman kristityt
v. 1999
miljoonaa
prosenttia (%)
roomalaiskatoliset
1200
61
ortodoksit
250
13
anglikaanit
70
4
reformoidut
70
4
luterilaiset
61
3
muut protestantit
315
16
- joista helluntailaisia
60
3
lähde: Tapani Kärkkäinen Kirkon historia
>>Mahdollisen pelastumisen tai pelastumatta jäämisen ajatellaan tällöin olevan myös yksinomaan asianomaisen ihmisen ja Jumalan välinen asia.
...elämällä parhaansa mukaan islamin mukaan, toimimalla hyvin ja luottamalla Jumalan laupeuteen, armoon ja anteeksiantavaisuuteen.
Kuten professori Heikki Räisänen ja monet muutkin ovat todenneet, ihmis- ja syntikäsitys on islamissa periaatteessa lempeämpi kuin kristinuskossa. Syntiinlankeemusta ei nähdä traagisena, perisynnin aiheuttavana asiana, vaan rikkeenä joka voidaan antaa anteeksi ja joka on annettu anteeksi.
...ynnä katumalla vilpittömästi syntejään ja hyvittämällä pahat tekonsa niille, joille on pahaa tehnyt.
>>...elämällä parhaansa mukaan islamin mukaan, toimimalla hyvin ja luottamalla Jumalan laupeuteen, armoon ja anteeksiantavaisuuteen.>Kuten professori Heikki Räisänen ja monet muutkin ovat todenneet, ihmis- ja syntikäsitys on islamissa periaatteessa lempeämpi kuin kristinuskossa.
>>- Eikö tämä puolestaan aseta kovat vaatimukset sen suhteen, että olisimme tekojemme kautta Jumalalle arvolliset. Jos siis toisaalta luotamme Jumalan laupeuteen, joka kuitenkin edellyttää meiltä tinkimätöntä ja näkyvää uskoa myös tekojen osalta, ? >>
Kuten luonnollista on, sinä tulkitset islamia kovin kristillisestä näkökulmasta. Itse en ole huomannut, että islamissa olisi lainkaan käsitettä "Jumalalle arvollinen". Ihminen on mitä on. Sitten esität taas dikotomisen kysymyksen "mistä tiedämme kumpi on se tie: hyvät tekomme vai Jumalan laupeus?" - Käsittääksenin islam lähtee siitä, että ihminen tulee laiskuuttaan, tyhmyyttään, epätäydellisyyttään ja itsekkyyttään tehneeksi pahoja asioiota - mutta jos hän vilpittömästi katuu ja pyrkii parhaansa mukaan hyvittämään pahat tekonsa, hänellä ei ole erityistä syytä pelätä. Joten muslimit uskovat, että hyvät teot, katumus ja Jumalan laupeus ovat yhdessä pelastuksen takana. Islamin mukaan Jumala ei vaadi mahdottomia epätäydelliseltä ja erehtyväiseltä ihmiseltä. Islamissa ei (tietääkseni) ole käskyä: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen."
>>Mihin periaatteessa tarvitaan Jumalan laupeutta, jos meillä kerran on mahdollisuus teoillamme ja elämällämme osoittaa olevamme kelvolliset Jumalan valtakuntaan? Toisaalta, mihin tarvitaan tekoja, jos kerran Jumala on laupias?>>
Ei toki ketkuilemalla islaminkaan mukaan taivaaseen päästä.
>>- Koraani painottaa usein taistelua vääräuskoisia vastaan. Esiintyi se sitten käytännössä millä muotoa tahansa, on se epäilemättä keskeinen missio muslimin tiellä kohti pelastuksen satamaa. Tämä kieltämättä tekee helpommaksi ymmärtää sen, että oma syntisyys ei olekaan se tärkein elementti muslimin pelastumisessa, vaan tehty työ Islamin uskon eteenpäinviemiseksi.>>
Islam on lähetysusko kuten kristinuskokin. Mutta ei tuo lähetysmissio näytä olevan siinä erityisen keskeinen. Luultavasti vähemmän keskeinen kuin mitä kristinuskossa. Suurin osa muslimeista ei eläissään tee yhtään mitään lähetystyötä eikä pyri tippaakaan viemään islamin uskoa ei-muslimeille. Ei sitä muslimilta edellytetä. Se mitä olen edellä maininnut, riittää hänelle vallan hyvin.
Mitä jihadiin tulee (jos tarkoitat sitä "taistelulla vääräuskoisia vastaan"), muslimit lienevät jo asina selittäneet: Sillä käsittääkseni ymmärretään ennen kaikkea 1) uskon ja uskovaisten puolustamista silloin, kun heitä vastaan hyökätään (vrt. "koti, uskonto ja isänmaa") ja 2) hieman samaa kuin kilvottelulla, so. pyrkimistä pois synneistä ja pahuudesta.
(- Monet taistelua koskevat värssyt Koraanissa (ns. miekkajakeet) sitäpaitsi viittaavat muslimioppineitten ja yleensäkin muslimien mukaan nimenomaan Muhammedin aikaisiin Arabian sotiin.)
>>Miten sen nyt sitten ottaa? Muslimin toiveet tuonpuoleisesta perustuvat siis pitkälti hänen saavutuksiinsa täällä ajassa, kun taas kristitty sulkee silmänsä ja uskoo Johanneksen sanoihin:>>
Näin olen itse asian ymmärtänyt. Tämänpuolisen elämän teot, tekemättä jättämiset, katumus, hyvittäminen ja Jumalan armo, laupeus ja anteeksiantavaisuus taitavat olla tässä kohden peruskäsitteitä islamissa.
***
Minä toki tulkitsen islamia ulkoapäin sen tiedon varassa, jota olen hankkinut asiasta. Joten jos _muslimeilla_ on korjattavaa tai täydennettävää, otan korjaukset ja täydennykset kiitollisuudella vastaan. Eivät nämä tietoni valmiita ole.
>>Kuten luonnollista on, sinä tulkitset islamia kovin kristillisestä näkökulmasta. Itse en ole huomannut, että islamissa olisi lainkaan käsitettä "Jumalalle arvollinen". Ihminen on mitä on.>Sitten esität taas dikotomisen kysymyksen "mistä tiedämme kumpi on se tie: hyvät tekomme vai Jumalan laupeus?">pyrkii parhaansa mukaan hyvittämään pahat tekonsa, hänellä ei ole erityistä syytä pelätä.>Islamin mukaan Jumala ei vaadi mahdottomia epätäydelliseltä ja erehtyväiseltä ihmiseltä.>Islamissa ei (tietääkseni) ole käskyä: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen."
Nyt alkoivat kysymykset mennä sen verran vaikeiksi ja edellyttää niin hyvää Koraanin ja sitä koskevan kirjallisuuden tuntemista, että sinun pitäisi keskustella niistä aiheeseen perehtyneen muslimioppineen kanssa.
Vaarana on, että jos yritän esitellä islamin pelastusoppia yksityiskohtaisesti, alan rakentaa ihan omaa ”islamiani” – joka alkaa poiketa sitä enemmän todellisesta islamista, mitä yksityiskohtaisemmin yritän sitä esitellä. Erityisesti irrallisten Koraanin kuten Raamatunkin lauseitten tulkinta olisi tässä suhteessa hyvin vaarallista. Siihen en siis ryhdy; se kuuluu asiantuntevan islamin teologin tehtäviin ja sellainen en ole.
Siispä yritän vastata yksinkertaisesti kysymyksiisi sen pohjalta, mitä luulen jollain tapaa asiasta osaavani – menemättä yksittäisten jakeiden tulkintaan.
***
>>Tästä voisi päätellä, etteivät kaikki ole otollisia (ts arvollisia) Jumalalle. Mikäli palkka tulee suorituksen mukaan, jää ilmaan leijumaan kysymys niiden puolesta, jotka eivät suoriudu. Entä mitkä ovat Jumalan mittapuun mukaan niitä suorituksia, jotka Hän katsoo otollisiksi?>>
Tässä kohden muslimien kanta näyttäisi olevan aika selvä: Kukaan ei voi lopullisesti tietää, mitä Jumala päättää ja mitä ei. Antautuminen t. alistuminen Jumalan tahtoon edellyttää ehdotonta luottamusta siihen, että Jumala päättää oikein.
>>Oletettavasti kaikki muslimit antavat almuja, käyvät Mekassa ja rukoilevat säännöllisesti. Näiden perusteella voisi kuvitella pääsevänsä siihen alimpaan asteeseen (?), on kai kysymys niin perusasioista. Mitä ovat sitten ne teot, joilla kiivailtaisiin korkeammista asteista Jumalan paratiisissa?>>
Kaikki muslimit eivät anna almuja, kaikki muslimit eivät käy Mekkassa pyhiinvaelluksella, kaikki muslimit eivät rukoile säännöllisesti. Vaikka joku kaikki nämä tekisikin, se ei suinkaan – näin olen ymmärtänyt – takaa yhtään mitään, jos kaveri on muuten täysi kelmi. Islamin kuten kristinuskonkin mukaan Jumala on ehdottoman kaikkitietävä ja kaikkitietävän Jumalan edessä ei kai kristinuskonkaan mukaan tekopyhä ketkuilu auta. Eli toistan sen, mitä jo aiemmin kirjoitin: ”Muslimit uskovat, että hyvät teot, katumus ja Jumalan laupeus ovat yhdessä pelastuksen takana. Islamin mukaan Jumala ei vaadi mahdottomia epätäydelliseltä ja erehtyväiseltä ihmiseltä.” Mikä tässä on erityisen epäselvää?
>> >>Sitten esität taas dikotomisen kysymyksen "mistä tiedämme kumpi on se tie: hyvät tekomme vai Jumalan laupeus?">>
Kuten edellä totesin, muslimit eivät (näin olen ymmärtänyt) näe suinkaan tässä kahta eri tietä. Sellainenhan olisi temppuilua, nurkka-asianajajajuristeriaa ja saivartelua kaikkitietävän Jumalan edessä.
>>>Tällainen mahdollisuus on ainakin olemassa.
>>pyrkii parhaansa mukaan hyvittämään pahat tekonsa, hänellä ei ole erityistä syytä pelätä.>>
Edellä totesin, että islamin mukaan viime kädessä asioista päättää Jumala. Eli ”Kukaan ei voi lopullisesti tietää, mitä Jumala päättää ja mitä ei. Antautuminen t. alistuminen Jumalan tahtoon edellyttää ehdotonta luottamusta siihen, että Jumala päättää oikein.” Se joka ei luota Jumalaan tässä suhteessa, ei ilmeisestikään pitäisi Jumalaa Jumalana.
>>Omasta elämästänikin löydän asioita, joita kadun aina, enkä voi niihin enää puuttua. Jos niiden hyvittäminen olisi minun vastuullani, en voisi pelastua. >>
Mutta vilpitön katumus, yritys hyvittää parhaansa mukaan (siis saivartelematta ja harjoittamatta nurkka-asianajajan temppuja) on ihmiselle aina mahdollista. Sikäli kuin olen oikein käsittänyt, muslimit katsovat sen riittävän. Ja mukana luottamus Jumalan armoon, anteeksiantamukseen.
>>>>Islamin mukaan Jumala ei vaadi mahdottomia epätäydelliseltä ja erehtyväiseltä ihmiseltä.>>
Olen jo edellä yrittänyt vastata ylläolevaan kysymykseen.
>>>Eikö missään ole olemassa rajaa, jonka ylitettyään voisi hihkaista: Se on täytetty!? >>
Milloin sellainen hetki voi tulla ihmisellä? Kuolinhetkellä ehkä? Eihän kristinuskonkaan mukaan ihmisen kuulu jäädä lepäilemään laakereillaan, vaan kilvoittelua on jatkettava koko elämän ajan.
>>>>Islamissa ei (tietääkseni) ole käskyä: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.">
Jos näin on, en usko, että ero islamiin on tässä kohden kovin olennainen. Muslimit eivät ehkä niinkään puhu täydellisyyteen pyrkimisestä – koska näkevät täydelliseksi vain Jumalan – vaan pikemminkin vilpittömästä parhaansa yrittämisestä.
***
Olisi tosiaan hyvä, jos keskustelisit näistä asioista kaikessa rauhassa uskontonsa asioita syvällisemmin tuntevan muslimioppineen kanssa vaikkapa kahvikupin ääressä. Minun evääni islamin pelastusopin kohdalla loppuvat viimeistään tähän.
Mietin vielä kysymyksen asetteluasi. Kirjoitin tuossa aiemmin:
"Koraanin jakeita en käy tulkitsemaan, enkä sitä, onko musliminäkökulmasta Jumalalle alistuminen eri asia kuin islamiin kääntyminen." Olen edelleen tätä mieltä, koska en ole muslimi.
Mutta kristittynä olen tietenkin sitä mieltä, että Jumalan tahtoon alistuminen pelastaa.
Koraanin ilmoituksessa minua kiinnostaa, onko islam-sanaa (alistuminen) käytetty myös arabiankielisen koraanin yo. jakeissa (suomennoksen verbimuodot alistunut, alistutteko, alistuvat) vai onko näiden sanojen kohdalla useita eri termejä.
Koska islaminuskon (alistumisen) tulkinta ja toteutus vaihtelevat eri maittain, siitä seuraa, että kaikki eivät voi olla oikeassa, vain yksi on oikeassa ja muut väärässä, taikka kaikki ovat erehtyneet. Mutta jos siteeratuista jakeista on luettava islamin syvin olemus, mielestäni Jumalalle alistuminen pelastaa, ei islam-uskonto, koska Jumala näkee sydämen uskon. Minun näkemystäni voidaan tietenkin kritisoida.
Raamattu sanoo näin:
5 Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta. [1. Kor. 3:8,13]
6 Veljet, olen käyttänyt itsestäni ja Apolloksesta tällaista vertauskuvaa teidän takianne, jotta meistä oppisitte ymmärtämään sanat: "Tyytykää siihen mitä on kirjoitettu." Älkää siis mahtaillen asettuko yhden puolelle toista vastaan. [Room. 12:3]
"Ei mitään sen yli, mitä kirjoitettu on" tulee siis Raamatunkin mukaan olla uskon perustana. Jos koraani vahvistaa Raamatun todeksi, silloinhan muslimi on täysin antautunut Jumalalle, kun hän uskoo omakseen sen, mitä Raamattu ilmoittaa.
Sydämen uskolla ja suun tunnustuksella pelastutaan. Tämä pelastusvarmuus on Jeesuksen ristinkuolemassa, joka maksoi synnin velkakirjan ja täytti lain kirjaimen.
Löysin tämän, jonka mukaan koraanin voisi ajatella todistavan Raamatun Sanan todeksi:
"Rauha minulle päivänä, jona synnyin, ja päivänä, jona kuolen, ja päivänä, jona minut herätetään henkiin." Tällainen oli todellakin Jeesus, Marian poika, jota he epäilevät." (19:33,34)
"Entä kun Jumala sanoi: "Oi Jeesus, totisesti minä annan sinun kuolla ja korotan sinut tyköni ja puhdistan sinut niistä, jotka kieltävät, ja asetan ne, jotka ovat seuranneet sinua, niiden yläpuolelle, jotka ovat kieltäneet ylösnousemisen päivän". (3:48, vanhempi suomennos)
Eli nyt varovasti kuitenkin tulkitsin koraania, mutta en muslimi-näkökulmasta vaan kristittynä.
on taas pääsyt venähtämään. Mutta hienoa, tällä palstalla alkaa olla oikeaakin keskustelua islamista! Siksikö Pato onkin pistänyt nokkansa suppuun?
Ennen kuin unohdan, kommentoin Jumalan Lapsen kirjoitusta tuossa viestiketjussa: tosiaan, se alistamis- sana, arabiaksi kiinostaisi minuakin!
kielentuntijoilta vastauksia??
Ja sitten Tuomaan posti...
Tämä on jo toinen tänään. Vastasin kai väärässä järjestyksessä.
Totta tosiaan tässä nyt voisi ottaa avuksi sen koraanin arabiankielisen alkuperäisversion.
Jumalalle alistiuminen, on kyse mistä uskonnosta tahansa on kai oleellista. Alistuvathan kristitykin noudattaamaan kymmentä käskyä. Alistuminen oman tahdon kautta kuitenkin menettää sanan (ainakin suomenkielessä) varsinaisen merkityksen. Alistumisen merkitys on negatiivinen ja oikeastaan omasta tahdosta alistumista ei ole. Enemmänkin kai kunnioitusta, tottelemista ja hyväksyntää? Hyväksyn nämä lait,kunnioitan ja tottelen niitä. Siispä olen muslimi ja alistun(islam).
Kyse Jumalalle alistumisesta ei tosin määritä voiko kyseessä olla myöskin kristinusko tai juutalaisuus, koska tästä sanasta on tullut muslimien uskonnolle nimi. Tulikohan tuo nyt siten kuin haluan sen sanoa? Ymmärsittekö mitä tarkoitan? Jumalalle voi alistua sekä kristitty ja juutalainenkin. Eikö?
"ja sano niille, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, ja tietämättömille :»ALISTUTTEKO Jumalan tahtoon?» ja jos he ALISTUVAT, ovat he oikealla tiellä, mutta jos he kääntävät selkänsä, on sinun velvollisuutesi ainoastaan Jumalan ilmoituksen julistaminen; Jumala näkee palvelijansa."
He (kirjan saaneet) ovat siis oikealla tiellä jos ovat Jumalalle alistuneet.
Tässä ketjussa oli myös maininta pelastuuko ihminen rekisteröityessään muslimiksi. No joo. Mites ne kaikki joka päivä kymmentä käskyä rikkovat, mutta kirkkoon kuuluvat "kristityt". Ei tietenkään, ihmisen usko on vain hänen ja Jumalan välinen asia, hyvä teko on kertoa Islamista ja jakaa tietoa, opiskella ja tehdä töitä ja rukoilla(dua, namaz)ja monet muut, kuten almujen anto(huom. nämä eivät kuitenkaan ole kaikki NE 5). Islamiin tutustuneina varmasti nämäkin tiedätte.
Uskon, että hyvä ihminen, joka uskoo yksin Jumalaan ja tekee hyviä tekoja, on hän sitten muslimi, kristitty tai juutalainen, voi saada anteeksi paljonkin synneistään hyvien tekojensa perusteella/ ansiosta. Tässä siis minun näkemykseni, mutta vain Jumala on Kaikkitietävä, Armelias ja Armahtavainen.
aikaa ei ole paljon ja saatan tehdä asiavirheitä. Totta kai kristityllä on halu tehdä laupeudentekoja, auttaa lähimmäistään, yrittää pitää kymmenen käskyä, mutta tämä kaikki tulee uskon seurauksena, siitä kun Kristuksen henki on asettunut ihmiseen asumaan. Luonnollinen ihminen voi innolla haluta kaikkea tätä hyvää, mutta lankeaa.
Minulla on Raamatusta se käsitys että lain tarkoitus on osoittaa synnin paikka, olla vartionamme siihen saakka, kunnes lain täyttäjä Jeesus Kristus saapuu. Kristitty ajattelee, että Jeesuksen ristikuolema on turha, jos lakia noudattamalla voi saavuttaa vanhurskauden=päästä Jumalan tykö. Myös Vanhan Testamentin profetioissa on tästä asiasta, joku osaavampi ja nopeampi voi etsiä, en muista ulkoa.
Galataiskirje 3:
5 Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?
6 Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi." [1. Moos. 15:6; Room. 4:3]
7 Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko. [Room. 4:11,12]
8 Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. [1. Moos. 12:3; Ap. t. 3:25]
9 Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi.
10 Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee." [5. Moos. 27:26]
11 On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää". [Hab. 2:4; Room. 1:17; Hepr. 10:38]
12 Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän." [3. Moos. 18:5; Hes. 20:11; Room. 10:5]
13 Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun." [Room. 8:3; 2. Kor. 5:21 | 5. Moos. 21:22,23]
14 Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen. [Jes. 32:15, 44:3]
- - -
19 Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen. [Room. 4:15, 5:20; Hepr. 2:2]
20 Mutta välittäjää ei tarvita vain yhtä varten. Jumala on yksi. [5. Moos. 6:4; 1. Kor. 8:4; 1. Tim. 2:5]
21 Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen.
22 Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. [Room. 3:9, 11:32]
23 Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi. [Gal. 4:3; Hepr. 9:10]
24 Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.
25 Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.
26 Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. [Joh. 1:12; Room. 8:15; Gal. 4:5,6]
27 Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. [Room. 13:14 ]
28 Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. [1. Kor. 12:13 ]
29 Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu. [1. Moos. 21:12; Room. 9:7,8]
Jatketaan töitten jälkeen.
Siunausta, Jumalan lapsi (katso jae 26 ylempänä)
...paljon sinä Jumalan Lapsi tunnet Islamia? Kyllähän minä uskon Jeesukseen(Isa, saas) profeettana, mutta en usko hänen olevan vapahtaja sen enempää kuin Muhammedinkaan (saas).
Miksi kristityt uskovat perisyntiin? Onko synti silloin synti, jos ei tiedä tekevänsä väärin? Kristinuskon mukaan on, islamin mukaan ei...no, tämä vaatisi taas uuden avauksen ja paljon aikaa pohdittavaksi. Olet näemmä yhtä kiireinen kuin minäkin:O)!
vain sukulaisuussuhteitteni kautta, mm. sisareni ja hänen perheensä sekä lankoni ja hänen perheensä. Kulttuuriset taustat ovat Syyria ja Nigeria. Eli islam on käytännön tasolla tuttua näiden ihmisten kautta. Teologisia opintoja minulla ei ole islamista, asioiden esittämistapaan ja argumentointitekniikkaan haluaisin tietysti panostaa enemmän. Mutta minulla on kyllä halu täällä keskustella, aina asialinjalla.
Synti on mielestäni syntiä, silloinkin kun ihminen ei tiedä sitä tekevänsä, nimittäin silloin ihminen ei ole vielä tullut synnin tuntoon. Kun Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa, ihminen tunnistaa synnin, syntyy katumus, ja halu parannukseen. Synti on aina syntiä, siksi Jumala ei halua taivaaseen mitään epäpuhdasta. Siksi pelkästään hyvät teot eivät pelasta, mielestäni ne ovat vain heijastusta Jumalan työstä ihmisessä. Kun ihminen rikkoo Jumalan lain yhdestä kohtaa, hän on rikkonut sen kokonaan, on tapahtunut synti, ja synti ei kelpaa paratiisiin. Syntivelalle on kristityllä maksaja: Kristus Jeesus.
Kristitittynä ajattelen, että ihminen on Aatamista perinyt syntiluonnon, taipumuksen syntiin. Tämä taipumus riippuu ihmisen "lihassa" kiinni silloinkin, kun hän on kuullut Jumalan Sanan ja vastaanottanut Pyhän Hengen. Itse asiassa voi olla jopa niin, tällä tavalla "uusi ihminen" kohtaa kapinoivan luontonsa ja lain ristiriidat entistä voimakkaampana - tuskin hän on noussut rukouksesta polviltaan, kun jo romahtaa alas. Ainut päätelmä on Paavalin: "Sillä hyvää jota tahdon, en tee, mutta pahaa, jota en tahdo, sitä harjoitan". Ratkaisu on Kristus Jeesus, joka vei ristille sekä synnit että synnintekijät.
Voin palata esim. käsitteisiin alistuminen, laki ja perisynti uudestaan, jos keskustelua syntyy.
3:18 "Ne, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, eivät kiistelleet aikaisemmin kuin vasta sen jälkeen, kun heidän osakseen oli tullut tieto; silloin he alkoivat kiistellä keskenään kadehtien toisiaan."
Tarkoittaako tämä sitä, että Koraani aiheutti opillisilla eroavaisuuksillaan kiistaa, jota ei ennen sitä ollut?
Ajan lähinnä sitä takaa, että jos kerran muslimin näkökulmasta Raamatun ja Koraanin Jumala on yksi ja sama, kiisteleekö Hän siis itsensä kanssa?
(aivan maallisesta näkökulmasta), että mainittu kohta viittaa kristittyjen keskinäisiin uskonkiistoihin, jotka olivat tuolloin jo vuosisatoja raivonneet mahtavassa bysanttilaisessa imperiumissa. Siellä käytiin verisiä yhteenottoja, milloin mikin puoli oli voitolla, keisarit kukistuivat ja uusia hallitsijasukuja nousi valtaistuimelle. Näiden kiistojen, yhteenottojen ja dynastioiden vaihtumisten on täytynyt olla yleisinä keskustelunaiheina tuohon aikaan myös ei-kristillisillä alueilla, joihin kertomukset kiirivät kauppatietä pitkin.
tietoon, jota ei ennen ollut, joka puolestaan aiheutti kiistaa.
"Ne, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, eivät kiistelleet aikaisemmin kuin vasta sen jälkeen, kun heidän osakseen oli tullut tieto"
Eikö tätä voi ymmätää niin, että Pyhällä kirjalla tarkoitetaan tooraa ja evankeliumeja. Sen jälkeen tuli tieto, eli Muhammed ja Koraani?
Koko suura:
3:17- "17. Jumala todistaa, ettei ole muuta jumalaa kuin Hän. Samoin enkelitkin ja ihmiset, joilla on tieto ja jotka pysyvät
totuudessa, todistavat: »Ei ole muuta jumalaa kuin Hän, mahtava, viisas».
18. Oikea uskonto Jumalan edessä on Islaam. Ne, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, eivät kiistelleet aikaisemmin kuin
vasta sen jälkeen, kun heidän osakseen oli tullut tieto; silloin he alkoivat kiistellä keskenään kadehtien toisiaan. Kuka
ikinä kieltää Jumalan tunnusmerkit, kokee, miten nopea Jumala on vaatiessaan tilille.
19. ja jos he kiistelevät kanssasi, niin sano: »Minä olen kokonaan alistunut Jumalan tahtoon, samoin nekin, jotka
seuraavat minua». ja sano niille, jotka ovat saaneet Pyhän kirjan, ja tietämättömille :»Alistutteko Jumalan tahtoon
(liityttekö Islaamiin)?» ja jos he alistuvat, ovat he oikealla tiellä, mutta jos he kääntävät selkänsä, on sinun velvollisuutesi
ainoastaan Jumalan ilmoituksen julistaminen; Jumala näkee palvelijansa."
...vastata tähän kysymykseesi niiden tietojen pohjalta, joita itselläni on. Kysymyksesi pitäisi esittää asiaa opiskelleelle muslimille.
Sorry.