1. Huolestunut sukulainen on yhteydessä pankkiin vanhuksen raha-asioiden takia. Pankista soitetaan ko. vanhukselle ja tiedustellaan yleistä vanhuksen pankkiasioista ja kerrotaan, että joku miespuolinen henkilö on pyytänyt asioiden esille ottamista.
Onko pankkisalaisuutta rikottu huolestuneen sukulaisen osalta, sillä miespuolisia sukulaisia, joita vanhuksen pankkiasiat kiinnostavat (miespuoliset sukulaiset ovat myös tavallaan vastuussa vanhuksesta), on vain muutama.
2. Kyse ei ole rahojen kyttäämisestä tai "perintöä odotellessa" -tyyppisestä toiminnasta vaan aivan päinvastaisesta huolehtimisesta. Vanhus on antanut tiliinsä käyttöoikeuden eräälle jälkeläisistään. Nyt luottamus tähän vanhuksen raha-asioita hoitavaan henkilöön on mennyt, sillä pankkitili on tyhjä jo puolessa kuussa. Ja kesäntuloa enteileva sanonta on muuttunut muotoon "puolikuuta peipposesta vanhuksen eläkepäivään...".
Kyse on siis taitamattomasta rahankäsittelystä ja suunnittelemattomuudesta, ja vanhus on rahaton puolet kuukaudesta. Tiliä "hoitava" jälkeläinen on myös tehnyt ostoksia omiin nimiinsä ja maksattaa ostokset könttäsummina vanhuksella. Vanhus ei tiedä ostosten todellista hintaa, sillä hänelle ei ole esitetty minkäänlaisia papereita. Tililtä vain häviää rahaa tilisiirtoina jälkeläisen tilille ilman minkäänlaista merkintää rahojen käyttötarkoituksesta. On siis oikeus huolestua...
Vanhukselta kysyttäessä, paljonko hän arvelee tai tietää olevan rahaa pankissa omalla pankkitilillään, vastaus on, että "en minä tiedä yhtään...".
Kaksi tällaista vahdittavaa... Mutta kukin voi ja saa hoitaa asiansa omalla tavallaan - harkiten tai vastuuttomasti - mutta kun ne tulevat sukulaisten rahavaroihin puheluin ja tekstiviestein tyyliin "nyt on rahat loppu, pitäis saada lisää". Loppu tästä on tultava. Mitä pitäisi tehdä?
Onko pankkisalaisuutta rikottu huolestuneen sukulaisen osalta, sillä miespuolisia sukulaisia, joita vanhuksen pankkiasiat kiinnostavat (miespuoliset sukulaiset ovat myös tavallaan vastuussa vanhuksesta), on vain muutama.
2. Kyse ei ole rahojen kyttäämisestä tai "perintöä odotellessa" -tyyppisestä toiminnasta vaan aivan päinvastaisesta huolehtimisesta. Vanhus on antanut tiliinsä käyttöoikeuden eräälle jälkeläisistään. Nyt luottamus tähän vanhuksen raha-asioita hoitavaan henkilöön on mennyt, sillä pankkitili on tyhjä jo puolessa kuussa. Ja kesäntuloa enteileva sanonta on muuttunut muotoon "puolikuuta peipposesta vanhuksen eläkepäivään...".
Kyse on siis taitamattomasta rahankäsittelystä ja suunnittelemattomuudesta, ja vanhus on rahaton puolet kuukaudesta. Tiliä "hoitava" jälkeläinen on myös tehnyt ostoksia omiin nimiinsä ja maksattaa ostokset könttäsummina vanhuksella. Vanhus ei tiedä ostosten todellista hintaa, sillä hänelle ei ole esitetty minkäänlaisia papereita. Tililtä vain häviää rahaa tilisiirtoina jälkeläisen tilille ilman minkäänlaista merkintää rahojen käyttötarkoituksesta. On siis oikeus huolestua...
Vanhukselta kysyttäessä, paljonko hän arvelee tai tietää olevan rahaa pankissa omalla pankkitilillään, vastaus on, että "en minä tiedä yhtään...".
Kaksi tällaista vahdittavaa... Mutta kukin voi ja saa hoitaa asiansa omalla tavallaan - harkiten tai vastuuttomasti - mutta kun ne tulevat sukulaisten rahavaroihin puheluin ja tekstiviestein tyyliin "nyt on rahat loppu, pitäis saada lisää". Loppu tästä on tultava. Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
epäilette väärinkäytöksiä, pyytäkään tiliä hoitavaa sukulaista tekemään selvitys rahojen käytöstä esim. kahdelta viimeiseltä kuukaudelta. Jos vanhuksen rahojen pitäis tosiasiallisesti riittää elämiseen, niin jotain hämärää on varmasti tekeillä, kun lisää pyydetään. Kertokaa raha-asioita hoitavalle, että teette poliisille tutkintapyynnön, jos selvitystä ei tule.
Ei tarvitse juurikaan mitään syitä olla, mutta parempi jos kaupungin/kunnan viranomainen edunvalvojana...
esimerkiksi siitä, että vanhus ei enää tajua rahan arvoa tai nostaa suuria summia, on pankilla mahdollisuus/velvollisuus ilmoittaa asiasta paikkakunnan maistraattiin. Sieltä seuraa jatkotoimenpiteet.