Tämä viesti liittyy ennenkaikkea itsetuntoon, omaan minäkuvaan "läskiensä" kanssa, haluaisin tietää onko muitakin samalla tavalla tuntevia siellä jossain? Tällä hetkellä olen normaalipainoinen nainen taistelemassa niistä viimeisistä kiloista, olen mitoissa 165/60 ja hyvin urheilullinen eli syytä pudotukseen ei varmasti ole. Silti surffailen päivät lukemassa kikkoja keventää ruokavaliota, urheilla tehokkaammin. Katselen itteäni peilistä alusvaatteisillani usein, löydän hyviä asioita mutta enimmäkseen asioita joita haluan muuttaa. Mutta itse aiheeseen, painoin muutama vuosi sitten
15 kiloa enemmän, en ollu urheillu vuosiin eli koko tuo paino oli sitä itseään, silkkaa laardia. En kuitenkaan vilkuillut itseäni inhon vallassa peilistä koskaan, nauroin makeasti ja nautin elämästä. Niinkuin niin useasta kirjoituksesta tuntuu hehkuvan läpi, onni piilee jossain alipainon ja salaatinlehden välissä? Näitten vuosien aikana oon valunu mukaan tähän jatkuvaan painon kyttäämiseen, saatan punnita itteni 20 kertaa päivän aikana ja kytätä jokaista sadan gramman nousua. Televisioko tämän sai vuosien varrella aikaan kaikenmaailman läskileiri ohjelmien ja suurimpien pudottajien avulla..en pidä tilanteesta yhtään mutta en taida osata enää muuta. Tiedän että näitä palstoja käyttää niin monet normaalipainoiset, miettiiköhän kukaan muu voisiko se johtua jostain muusta kuin siitä mitä vaaka tänään näyttää..
15 kiloa enemmän, en ollu urheillu vuosiin eli koko tuo paino oli sitä itseään, silkkaa laardia. En kuitenkaan vilkuillut itseäni inhon vallassa peilistä koskaan, nauroin makeasti ja nautin elämästä. Niinkuin niin useasta kirjoituksesta tuntuu hehkuvan läpi, onni piilee jossain alipainon ja salaatinlehden välissä? Näitten vuosien aikana oon valunu mukaan tähän jatkuvaan painon kyttäämiseen, saatan punnita itteni 20 kertaa päivän aikana ja kytätä jokaista sadan gramman nousua. Televisioko tämän sai vuosien varrella aikaan kaikenmaailman läskileiri ohjelmien ja suurimpien pudottajien avulla..en pidä tilanteesta yhtään mutta en taida osata enää muuta. Tiedän että näitä palstoja käyttää niin monet normaalipainoiset, miettiiköhän kukaan muu voisiko se johtua jostain muusta kuin siitä mitä vaaka tänään näyttää..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vanhempana, nyt ärtyisempänä ukkelina pieniä yhtäläisyyksiä näyttäis olevan.
Pitää vaan lohduttautua ja hokea, nyt menee paremmin, pitäkööt niuhottajana.
Ainakin terv. kesk. käynnit ovat vähentyneet. Uni ehkä parempaa.
Minkä ikäinen olet? itse olen 35v ja ylipainoa on ollut noin 15-20 kg 7 vuotta. Tällä hetkellä polveni ovat melkein kävelykelvottomat pitemmillä matkoilla sekä muita oireita on alkanut ilmaantumaan.
Älkää missään nimessa rasittako kehoa ylipainoisena sillä muuten särette polvenne, selkänne ja muuta pientä kivaa.
olen siis vielä vasta 23..
ja nykyään 169/62. Itselläni oli ihan samanlaista pakonomaista itsensä, syömisensä ja liikkumisensa tarkkailua. Aloin jopa tuntea tarvetta puuttua muiden ihmisten elintapoihin ja ylipainoon. Luulin ensin sairastuneeni anoreksiaan, mutta työterveyslääkärini totesi taudikseni ortoreksian eli sairaaloisen terveysintoilun. Se kuulemma puhkeaa helposti laihduttajille (jotka onnistuu siinä), urheilijoihin ja joistakin vakavista elintasosairauksita selvinneille. Näin siis väitti lekurini, tiedä sitten häntä.
Itseasiassa tätä palstaa lukiessa tulee ihan oikeasti siihen tulokseen, että kaikki ei-ylipainoiset kirjoittelijat kärsivät tästä sairaudesta ja suurinosa ylipainoisista taas osaa nauttia elämästään sellaisena kuin se on.
..vaikka allaoleva tulee välillä itsellenikin tällä palstalla mieleen:
"Itseasiassa tätä palstaa lukiessa tulee ihan oikeasti siihen tulokseen, että kaikki ei-ylipainoiset kirjoittelijat kärsivät tästä sairaudesta ja suurinosa ylipainoisista taas osaa nauttia elämästään sellaisena kuin se on."
Sanoisin, että suurella osalla hoikista/normaalipainoisista, jotka tätä palstaa lukevat, on joitakin sellaisia piirteitä - miksi he muuten jaksaisivat kiinnostua toisten kiloista? Okei, itsekin olen ihan normaalipainoinen, joillakin kriteereillä painon puolesta hoikahkokin, mutta luen tätä lähinnä saadakseni nauraa joidenkin ihmisten asenteille ylipainoisia kohtaan :-).
Joskus olen laihduttanut ns. mallinmittoihinkin, ja se kausi elämästäni oli täysin peestä. Kun hyväksyn luonnollisen normaalipainoni, liikun mutta jätän liikkumisen väliin jos väsyttää ja yritän syödä kohtuuterveellisesti mutta jos haluan pizzan ja jälkiruoaksi puolikkaan suklaalevyn sallin sen joskus itselleni, olen paljon kivempaa seuraakin. Olenkin monesti todennut, että toki minut voisi kitukuurille laittaa, mutta silloin olisi parasta katsoa, ettei kymmenen kilometrin säteellä olisi viattomia ihmisiä :-).