http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015914814
............Kyse ei ole yleistämisestä eikä mollaamisesta, mikä näyttää olevan vakiovastaus, kun jotain epäkohtia tuo esille. Se on vain kertomus siitä, ettei kaikki ole ihanteellista niin väitetyn siloitellun ulkokuoren alla.
Silloin kun näitä näkee, tuntuu irvokkaalta lukea tältäkin palstalta se "lohdutus": niin ovat voimasi kuin ovat päiväsi tai jotain siihen tapaan, tarkoittaen että voimia annetaan lisää, kun työtä tulee lisää uusien syntyvien lasten muodossa.
Näinhän ei ole asianlaita. Monia väsyneitä ja masentuneita äitejä on tiedossani, joitten voimat eivät ole lisääntyneet vaan vähentyneet liian monien lasten hoitamisessa (voimavaroihin nähden liian monien).
Toisista ketjuista voit lukea, että vl-seurakunnan auttaminen ei ole kovin yleistä, ei todellakaan. Nämä lapsiperheet joutuvat selviytymään yksin, kun toiset tuttavaperheet ovat itse samassa jamassa, niin sieltäkään ei apua heru.
Tosiasiat kannattaisi tunnustaa, sillä rehellisyys on asioitten hoitamisen alku. Jos ongelmia ei tunnusta, niin niihin ei voi löytyä ratkaisuakaan. Mikä se sitten onkaan kunkin prheenkohdalla, siitä voidaan keskustella toiste...........
Viesti on linkistä kokonaisuutena luettavissa
............Kyse ei ole yleistämisestä eikä mollaamisesta, mikä näyttää olevan vakiovastaus, kun jotain epäkohtia tuo esille. Se on vain kertomus siitä, ettei kaikki ole ihanteellista niin väitetyn siloitellun ulkokuoren alla.
Silloin kun näitä näkee, tuntuu irvokkaalta lukea tältäkin palstalta se "lohdutus": niin ovat voimasi kuin ovat päiväsi tai jotain siihen tapaan, tarkoittaen että voimia annetaan lisää, kun työtä tulee lisää uusien syntyvien lasten muodossa.
Näinhän ei ole asianlaita. Monia väsyneitä ja masentuneita äitejä on tiedossani, joitten voimat eivät ole lisääntyneet vaan vähentyneet liian monien lasten hoitamisessa (voimavaroihin nähden liian monien).
Toisista ketjuista voit lukea, että vl-seurakunnan auttaminen ei ole kovin yleistä, ei todellakaan. Nämä lapsiperheet joutuvat selviytymään yksin, kun toiset tuttavaperheet ovat itse samassa jamassa, niin sieltäkään ei apua heru.
Tosiasiat kannattaisi tunnustaa, sillä rehellisyys on asioitten hoitamisen alku. Jos ongelmia ei tunnusta, niin niihin ei voi löytyä ratkaisuakaan. Mikä se sitten onkaan kunkin prheenkohdalla, siitä voidaan keskustella toiste...........
Viesti on linkistä kokonaisuutena luettavissa
Vastaukset 17
Vanhimmat
että muutos on tapahduttava ja sen on tapahduttava pian!
Äidin totaalinen loppuun palaminen on usein monen asian summa. Toivon todella että kukaan ei menisi niin pitkälle kuin itse menin. Toivon todella että kenenkään ei tarvitsisi kuntoutua vuosia -> tiedän että toiveeni on turhaa.
Toivon todella että muilla olisi rohkeutta aiemmin kohdata realiteetit ja ottaa täsi vastuu omasta elämästä.
Tässä muutamia linksuja joita olen aiheeseen liittyen kirjoitellut.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015864570
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015864894
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015635258
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015577371
Monilapsiuus ja ehkäisemättömyys sinänsä ei ole pahasta mutta silloin kun aletaan vaarantaa naisen terveys joko fyysisesti tai psyykkisesti tai molempia on syytä pysähtyä miettimään onko oikein enää jatkaa synnytyskierrettä. Mielestäni psyykeen mureneminen on vakava asia (omalle kohdalle koettuna) enkä voi kun kauhistella sitä kuinka sitä vähätellään. Myös siinä on kyse vakavista asioita kun äidin elimistö ei tahdo kestää ja rupeaa tyntämään lapsen (lapsia) ennen aikojaan mailmaan. Se on todellinen riski niin äidille kun vauvallekkin!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015924971
Mikisi näitä esimerrkkejä kirjoitellaan tänne! No ihan siksi että apua on vaikea saada ja moni kunta vetää sitä linjaa että vaan sosiaalisilla ongelmilla kotiapua helitää.
Sosiaalinen ongelma = alkoholi tai muu päihdeongelma, perheväkivalta tai sen uhka, yleensä liitettynä yleensä vielä työttömyyteen uusavuttomuuteen ym....
Vaikka perheen (äidin) täydellinen loppuun palaminen ja masennus ovat yhtälailla uhka lapesn terveydelle ja psyykeelle.
Kyseisestä linkistä tulee ensimmäisenä mieleen kaksi vaihtoehtoa: Erityisen heikkohermoista sukua (oletuksella, että mummo on äidin äiti) tai erikoisen kamalia lapsia, jos mummokin itkee kun tulee lapsenlapsiaan hoitamaan. Kannattaakohan mummon tarjota apuaan jos se ei tuon kummempaa ole, itkijäapua tuskin kukaan tarvitsee.
Mutta itse asiasta olen aivan samaa mieltä. Lasten lukumäärä ei ole mikään autuuden ehto ja on vanhempia, joista ei ole suuren perheen huoltajiksi ja se tosiasia pitäisi tunnustaa. Toivoisin kuitenkaan ettei näissä keskusteluissa mentäisi tälle tasolle mitä tässä nyt edellä mainittu linkkikin on näkyvissä. Ei sekään asia aivan niin mustavalkoinen ole. Asioista voi puhua ääneen ja realistisesti ilman sensaatiohakuisuutta.
Et tainnut tajuta tarkoitustani.
Minusta on väärin huutaa kuntaa apuun, jos omat ratkaisut olisivat otettavissa helposti, mutta niitä ei käytetä.
Vai onko ehkäisemättömyys sama asia kuin holtiton viinanjuonti - siitä ei voi irrottautua, vaikka itsetuho ja perheen tuho on lähellä? Molemmatko ovat sellaisia suonsilmäkkeitä, ettei sieltä voi nousta eikä kukaan saa nostaa - väkisin. On vain annettava olla ja tultava apuun, jotta saa jatkaa valitsemallaan tiellä.
Noh ehkä ne ovat yhtä vaikeita asioita? Toisessa itsestä lähtevä riippuvuus ja toisessa helvetin pelko.
Jos oikeasti puhuu näistä asioista ääneen varmaa on että
- keskustelu ei ole keskustelua vaan fraaseja ja tyhjiä sanoja
- vähättlyä
- pyrkimystä tehdä asian esille ottaneesta "heikko" ihminen
- kyllä lapset ovat niin ihania.....
Voi olla että tuo henkilö oli ainoa joka auttoi ja sekin vähistä voimistaan. Itselleni kävi niin että kukaan muu ei auttanut kun kunnan sosiaalitoimi ja sekin kiristyksen jäkeen :-)
Itseni kohdalla asia oli tasan niin mustavalikoinen etten näe sitä syytä värittää!
On todella julmaa panna ihminen valitsemaan oma teveys vastaan vl liike! Näin ei saisi tapahtua mutta silti näin tapahtuu? MIKISI?
Sinäpä sen sanoit!
Me palstalaiset, jotka olemme realisteja, t.s. kirjoitamme "inho-realistiseen" tapaamme asiat kaunistelematta ja koristelematta niitä fraasein, olemme selvästi ei-toivottuja kirjoittajia. Meitä yritetään vaientaa kohdentamalla huomio "maailman" sosiaalisiin ongelmiin, eli yhteiskuntamme alkoholi/huumeongelmiin ja niitten vaikutuksiin pikkulapsiin, ikäänkuin sillä korjaantuisi/unohtuisi vl-yhteisössä olevien perheitten ongelmatilanne.
Noissa linkeissä, joita tässäkin ketjussa on esitetty, on ihan tarpeeksi esimerkkejä siitä, että todella vakavia ongelmia on olemassa perheitten jaksamisessa. Ne mummot ja ukit ovat usein eri paikkakunnilla ja monesti itsekin vielä työelämässä. Toisaalta heillä saattaa itsellään olla niin suuri perhe, ettei ehdi kaikkien lastensa isoja perheitä auttamaan, vaikka tahtoisikin ja jaksaisikin.
Apua ei myöskään vl-yhteisö useinkaan anna, koska auttajia on vähän tai heillä itsellään on elämäntilanne sellainen, ettei jaksa vapaa-aikaansa käyttää toisten auttamiseen.
Usein perhetilanne on jo niin vaikea, ettei tilapäinen vl-seurakunnan apu kerta kaikkiaan riitä. Myös oman kotikunnan sosiaalitoimen apu voi olla jo maksimaalisessa käytössä. Kodinhoitajapalvelut on vedetty minimiin monissa kunnissa ja noita entisaikojen kotisisaria ei ole kovin monta enää käytettävissä. Kun perheen asiat ovat todella vaikeat, puhutaan tilanteesta, joka lähestyy huostaanottoa, niin noita vähiä kodinhoitajia tietysti kunta antaa perheelle avuksi.
Sitten tietysti monet maalliset järjestöt, esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto, voi järjestää tukea perheille, mutta senkin käyttö on rajattua.
Tuossa yllä olen jo yrittänyt parhaan tietoni mukaan kertoa, mitkä ovat käytännön realistiset mahdollisuudet perheen auttamiseen. Vaikka elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, niin valitettavasti yhteiskuntakaan ei voi venyä kaikkien tarpeitten mukaan. Nykyään aletaan jo vaatia ihmisiltä esimerkiksi oma-aloitteisuutta terveytensä ylläpidossa ja sairauksien ehkäisyssä, koska kohta tulee katto vastaan myös sairaanhoidon kustannuksissa.
Tässä tulemme vihdoin siihen ainoaan ja järkevään ratkaisuun, minkä näen tähän käsiteltävään ongelmaan.
Se on EHKÄISY.
Jos äiti voi itse määrätä, milloin hän jaksaa ottaa vastaan seuraavan lapsen, niin hänen kykynsä hallita omaa terveyttään ja tehdä jotain sen hyväksi, kasvaa huomattavasti. Me voimme ehkäistä sairauksia esimerkiksi olemalla tupakoimatta ja pitämällä painomme kurissa, siitä tiedämme, että riskimme sairastua syöpään ja sydäntauteihin tai diabetekseen vähenevät huomattavasti.
Mutta vaikka tiedämme väsymisen ja sitä seuraavan depression, vaatimusten kasvaessa (tarkoitan työn ja huolehtimisen lisääntymistä, vapaapäivien puuttumista)liittyvän uusiin lapsiin, niin vl-uskon mukaan siihen emme saisi vaikuttaa. Näin olisi kielletty äidin terveydestä huolehtiminen ainoalla mahdollisella tavalla, ehkäisemällä uusien lasten syntyminen.
Mikäli tämä tilanne sitten jatkuu, näemme masentuneita, uupuneita äitejä, jotka joutuvat jopa sairaalahoitoon ja sen seurauksena ongelmien kasvamista lasten osalta. Tutkimusten mukaan masentuneitten äitien lasten riski masentua on moninkertainen verrattuna niitten lasten masentumiseen, joittenäiti ei ollut masentunut.
Raamatun suurin käsky on: Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Siis itseä saa rakastaa yhtä paljon kuin lähimmäistä. Omasta itsestä huolehtiminen, sairauksien ehkäisy mukaan luettuna, kuuluu rakastamisen käskyyn, jonka Herramme Jeesus on itse ilmoittanut. Koska tämä käsky on suurin, niin sen alapuolelle jää vähäisemmät käskyt ja vaatimukset, joihin kuuluu myös kyseenalainen ehkäisykielto. Selvää ehkäisykieltoa kun ei Raamattu tunne, onhan se jo sanottu moneen kertaan tällä palstalla.
Kirjoitat, että ainoa ja järkevä ratkaisu olisi muka ehkäisy. Tiedän paremman ratkaisun. Väsynyt äiti on oikeutettu viemään lapsensa kunnalliseen päivähoitoon ja voi näin levätä kotona. Tällöin äidin ei tarvitse sairastaa huonoa omaatuntoa mikä ehkäisystä tulisi ja mikä on varsin vakava sairaus, se nimittäin vie kadotukseen jos ei saa parannuksen armoa.
Kumma se on, kun ennen vanhaan muutkin saivat runsaasti lapsia kuin vl: t eikä sitä minään ongelmana pidetty. Muuten voisi miettiä sitäkin, miten sitä kunnilla ennen oli varaa kodinhoitajiin, mutta nyt ei ole, vaikka on hyvinvointiyhteiskunta. Taitaa olla niin, ettei lapsia paljon tässä yhteiskunnassa arvosteta vaan jopa murhataan äidin kohtuun.
lapsellisesti, että kortsun käyttäminen johtaa kadotukseen. Eiköhän liene paljon todennäköisempää, että kadotukseen joutuu se, joka pistää naisen paksuksi tietäen, että raskaus koituu naisen kuolemaksi. Olet oikea raakalainen.
Eikö se, joka tappaa lapset, ole raakalainen. kirjoitat: "tietäen että raskaus koituu naisen kuolemaksi", eipä taida tänä päivänä naisia juurikaan kuolla raskauden takia. Aika hysteeristä liiottelua. Tosin minullekin sanottiin, että kuolisin, mutta enpähän vaan kuollut ja niin on monta muutakin uskovaista äitiä yritetty pelotella, vaan kaikki tuntemani joille näin ovat lääkärit sanoneet, ovat elossa. Sitä paitsi Raamattu sanoo, että meidän päivämme ovat kirjoitetut Jumalan kirjaan ennen kuin yksikään niistä oli tullut, joten kyllä me jokainen kuolemme juuri silloin kun Jumala hyväksi näkee.
Uskon todella niin lapsellisesti, että Jumala on elämän ja kuoleman Herra ja niin sanoo myös Pyhä Raamattu.
Ensinnäkin kunta maskattaa tasan tarkaan päivähoitomaksut jokaisesta lapsesta joka on hoidossa. Toiseksi päivähoitomaksuja määrättäessä perheen kouluikäiset hullettavat eivät alenna maksua. Kolmanneksi realiteettisei eivät ole kohdallaan.
Monesti on niin että lapset eivät saa hoitopaikkaa samasta hoitopaikasta vaan lapsia pitää viedä sinne ja tänne ja ehkä vielä tuonne.
Monen pienen kuskaaminen on suurempi rasitus kun niiden kotona hoitaminen.
Sen lisäksi tulee se että kun ne ovat kodin ulkopuolella hoidossa hoidosta tulee kaikkea kivaa kotiin kuten flunssa, mahatauti, ja ajoittain toistuvat täi ja kihomatoepisodit.
Joten oikeasti päivähoito ei ratkaise ongelmia vaan voivat merkittävästi lisätä äidin työ taakaa.
Unohtui melkein että kodinhoidontuki myös loppuu mikä voi olla merkittävä tulonlähde pienituloisille.
Ratkasumallisi on perheille niin kallis että vain hyvätuloisimmilla vähän lapsi omaavilla on siihen varaa.
VOihan sitä miettiä miten kunnilla oli varaa kotisisariin. Mutta niitä ei ole eikä tällä politiikalla tule. JOten realiteetit on sulta kyllä hukassa.
Kaikki mainitsemasi realiteetit läpikäyneenä on vaikeaa ymmärtää ehdotuksia ja neuvoja jotka ovat tyhjiä sanoja.
Ehkäisystä...
< Näin olisi kielletty äidin terveydestä huolehtiminen ainoalla mahdollisella tavalla, ehkäisemällä uusien lasten syntyminen.<
Toisaalla olen sanonut myös niin että jos ehlisy on kielletty myös kaiken sairauden ja terveydenhoidon pitää olla kielletty. Koska naiset eivät raskauden ja imetyksen vuoksi voi syödä moia lääkkeitä ne pitää kiletää myös vl miehiltä. Ja olen ihan toisissani sillä vain näin mies ja nainen asettuvat tasavertaiselle viivalle puhuttaessa sairauden/terveyden hoidosta.
--onpa hyvä kun löysit vielä yhden ratkaisun. Tuo unohtui minulta. Se onkin todella monesti käytössä, eli isommat lapset kouluun ja pienemmät päivähoitoon ja äiti nukkumaan tai tekemään niitä kotitöitä, jotka ovat jääneet rästiin.
Arvaanpa vain, millainen rumba se on pukea ja viedä 4-5 alle kouluikäistä päiväkotiin...
No, aina ei tämäkään tuki auta väsyneitä perheitä, sillä onhan ne olemassa vielä illat ja viikonloput sekä "loma-ajat". Panin sen lainayusmerkkeihin siksi, että monissa suurperheissä loma-ajat ovat vanhempien mielestä pahimmat, kun lapset eivät ole koulussa ja päiväkotikin on heinäkuun kiinni...
Mitenkä on, arvoisa "eipä suinkaan", mitä sitten ratkaisuksi, kun loma-aikoihin ja viikonloppuihin ei ylety tuo kertomasi erinomainen ratkaisu?
Etkä muuten ole kertonut, minkä Raamatun kohdan mukaan masennusta poteva äiti saisi Jumalalta kadotustuomion, jos ehkäisee?
Mainitsinkin tuossa yllä, että jos Raamatusta löydät kaksi käskyä, jotka jossain tilanteessa ovat keskenään ristiriitaiset, niin se käsky voittaa, joka sisältää Jeesuksen mainitseman rakkauden osoituksen. Tällä kertaa kyseessä on väsynyt/depressiossa oleva äiti lähimmäisenä, jota tulisi rakastaa.
Ajattelitko ehdottaa seuraavaksi, että tämä äiti kärsisi raskauden vaivat ja sitten antaisi lapsensa adoptoitavaksi? --Kyllä sekin ratkaisu vaatii niin suuren psyykisen ahdistuksen, ettei sitä voi suositella masentuneelle äidille.
Onhan se toden totta erittäin epäloogista, että näissä raskausasioissa ei saa uskoa lääkäriin eikä hänen suosituksiinsa. Ajatellaan, että Jumala auttaa ja varjelee äidin hengen ja terveyden.
Kuitenkaan samaa logiikkaa ei käytetä muissa sairauksissa tai tapaturmissa. Esimerkiksi jos vatsa tulee kipeäksi ja epäillään umpilisäkkeen tulehdusta, niin vl-ihmiset eivät toki mene kotiinsa ja sano: kyllä se Jumala auttaa, rukoillaan apua. Ei, vaan he menevät kiltisti suositeltuun leikkaukseen.
Vain tämä yksi alue terveydenhuollosta on poikkeus, siis lisääntymisalue.
Siinäkin logiikka ontuu: kun sanotaan, että Jumala antaa ne kaikki lapset, niin miksi sitten lapsettomat vl-parit saavat käyttää lähes kaikkea lääketieteellistä apua saada lapsia? Eikö silloinkin pitäisi luottaa siihen, että jos Jumala on nähnyt hyväksi, että tämä pari ei saa lapsia, niin siihen pitäisi tyytyä ja vaikka adoptoida ulkomailta kodittomia lapsia. -
Voikin kysyä, kenen tahdosta ne lapset sitten ovat syntyneet, jotka syntyvät hoitojen jälkeen ennen lapsettomille pareille? Eivät ainakaan Jumalan tahdosta, koska Hän ei niitä ole antanut ilman ihmisen -lääketieteen- apua. Miten nämä asiat oikein ovat vl-ihmisten mielestä?
Sitten on tässäkin ketjussa nuo "voitonriemuiset" kertomukset, että "lääkäri sanoi, että minä kuolen seuraavaan raskauteen, vaan enpäs kuollutkaan ja tunnen monia muita, joille on sanottu samoin, mutta kaikki he elävät".
Tekee mieli kysyä, kuka lääkäri on voinut noin sanoa? Itse ainakaan en voi sanoa etukäteen kenellekään, että hän kuolee, jos... Kaikki tuntemani lääkärit sanovatkin: kuoleman riski on erittäin suuri, jos... Heidän nimittäin pitää kertoa tällainen asia potilailleen. Se kerrotaan, jos esimerkiksi riski on 10%. Jos se on yli 50%, niin siitä varoitetaan vielä vakavammin.
Mitä siis potilaitten omaiset sanoisivat, jos lääkäri e i o l i s i kertonut, että riski kuolla on selvästi suurentunut normaaliraskauksiin/-synnytyksiin verrattuna ja äiti sitten kuolisi raskauden/synnytyken komplikaatioihin? Luulisinpa, että lähtisi hoitovirhesyyte lääkäriä kohtaan menemään ja vahingonkorvausvaatimksia esitettäisiin. Tämän takia onkin tärkeää, että hoitokertomuksiin merkitään, että potilaille on kerrottu uusiutuvien raskauksien riskit. Näin he saavat kärsiä riskit sitten ihan omaan laskuunsa, ilman korvauksia.
päivähoito kaikkine kuskaamisineen ei ole sekään autuaaksi tekevä kaiken ratkaisevat malli.(kokemuksella) Kiinostavaa olisi kuulla muidenkin jotka ovat täydellisen loppuunpalamisen kokeneet että kuinka kiinnostavaa on siivota päivät niitä sotkuja joita lapset illalla saavat aikaan?
Sillähän se masennus lähtee :-)))))
Kyse on oikeasti vakavasta asiasta :-(
Imeisesti päivähoitoa ratkaisuksi tarjonnut ei oikeasti ymmärrä että masennus sekä tappaa että vammauttaa monia?