Muilla kokemuksia epätodellisesta olosta, ja mahdollisesti parantumisesta?
Itselläni on ollut sellainen epätodellinen olo jo pari vuotta, välillä enemmän välillä vähemmän. Etenkin sellaisissa "ahdistavissa" tilanteissa se epätodellinen olo voimistuu, mutta pariin vuoteen ei ole ollut hetkeäkään jolloin se olisi kokonaan lakannut, eli se ei tule minkäänlaisina kohtauksina, vaan pysyy jatkuvasti. En oikein osaa selittää minkälainen olotila se on. Tuntuu jotenkin, että tarkkailisi kaikkea ulkopuolelta, ikäänkuin pelaisi jotain peliä, ja mikään ei oikein tunnu miltään. Toimimaan pystyy melko normaalisti, mutta sekin on sellaista, että vain järkensä avulla toimii kuten toimii, että pystyisi selviämään normaalista elämästä ja ettei kukaan huomaisi mitään poikkeavaa.
Lisäksi minulta löytyy jonkinlaisia pakkoajatuksia ,pakkomieltymyksiä/(liikkeitä) ja vainoharhaisuutta. Ainakin pakkomieltymyksiä on ollut jonkinasteisena jo lapsesta asti(mahd. aina, en muista). Noita pakkoasioita ja vainoharhaisuutta olen alkanut saamaan vähän kuriin kun olen vihdoin "tunnustanut" itselleni, että minulla on ongelmia ja pyrkinyt niitä "väkisin" vähentämään. Pitäisi varmaan pystyä tunnustamaan lääkärillekkin, mutta kun kynnys sinne lääkäriin menoon tuntuu niin suurelta minulle, kun en ole oikein koskaan pystynyt puhumaan kenellekkään tunteistani tai muutenkaan mistään "syvällisemmästä".
Epätodellinen olo
26
11912
Vastaukset
- Edgar Katz
Jollain tavalla sinun tulisi saada apua. Terveyskeskus on ehkä paikka, josta kantsii kysyä ekaks.
- mutta
tietoa asiasta kaipaisin itsekin lisää. Sen tiedän, että epätodellinen olo liittyy esim. masennukseen, ahdistuneisuushäiriöön ja voi olla oire myös skitsofreniassa. Joten vaihtoehtoja on monia. Haluaisinkin tietää mistä tuo inhottava olo juuri itselläni johtuu.
Jostain luin myös, että tuo olo tulee silloin, kun alitajunta käsittelee jotain todella ikävää ja/tai traumaattista asiaa eikä mieli kykene sitä käsittelemään. Silloin tämä epärealistinen olo on eräänlainen mielen puolustusmekanismi.
Itsellä jatkunut jostain murrosiästä asti, siitä asti kun aloin tuntea ensimmäisiä masennuksen oireita. Olo iskee periaatteessa millon vain, missä vain, ei ole tiettyä tilannetta, johon se liittyisi. Enemmän sitä kyllä esiintyy yksin ollessani. Minulla on ollut vuosikausia masennusta, ahdistusta, pakkoajatuksia ja välillä kärsin lievästä paniikkihäiriöstäkin, jonka tavallaan nyt olen voittanut hankkimalla itsetuntoa ja sosiaalista elämää enemmän. Ja terapia on myös auttanut. Mutta edes terapiassa ei ole selvinnyt sen kummempaa syytä tähän epärealistiseen oloon.- ja parantua voi
Mulla oli itellä koko ajan semmonen selittämätön epätodellinen olo about vuoden päivät, oli kyllä muutakin ahdistusta ja hulluksitulemisen pelkoa, pelottava kokemus, selvisin ilman lääkkeitä tosta pois ja nyt vuoden päivät "kuivilla" Eli pääpointtina on ettei pidä menettää toivoa siitä kyllä selviää !!
- parantua voi
ja parantua voi kirjoitti:
Mulla oli itellä koko ajan semmonen selittämätön epätodellinen olo about vuoden päivät, oli kyllä muutakin ahdistusta ja hulluksitulemisen pelkoa, pelottava kokemus, selvisin ilman lääkkeitä tosta pois ja nyt vuoden päivät "kuivilla" Eli pääpointtina on ettei pidä menettää toivoa siitä kyllä selviää !!
Tossa kyse ei todellakaan ole siitä että puuttuisi todellisuuden taju, vaan iha masiksesta tai paniikkihäiriöstä tai ahdistuneisuudesta !
Voin mailailla omia kokemuksiani jos joku haluaa kenties, [email protected] - olen kärsinyt lähes
parantua voi kirjoitti:
Tossa kyse ei todellakaan ole siitä että puuttuisi todellisuuden taju, vaan iha masiksesta tai paniikkihäiriöstä tai ahdistuneisuudesta !
Voin mailailla omia kokemuksiani jos joku haluaa kenties, [email protected]2vuotta samasta epätodellisesta olosta ja olen kokeillut eri ssri lääkkeitä aika vähäisin avuin. olen nainen ja aina kuukautisten aikaan ikävä epätodellinen olo lisääntyy, ei meinaa pysyä hereillä ja tajuavassa olotilassa, on kuin pökkyrässä ja pitää lähes nipistää itseään että pysyy esim keskustelussa mukana, onko kellään vastaavaa? ja menee sellainen kuuma aalto on kellään neuvoja apua tähän esim joku ruoka-aine yms. Olisi ihanaa kuin pysyisi terävänä reagoivana, onko loppuelämä tätä, usealla eri lääkärillä olen käynyt mutta saamatta sen kummempaa apua.
- harakka
parantua voi kirjoitti:
Tossa kyse ei todellakaan ole siitä että puuttuisi todellisuuden taju, vaan iha masiksesta tai paniikkihäiriöstä tai ahdistuneisuudesta !
Voin mailailla omia kokemuksiani jos joku haluaa kenties, [email protected]on kuukauden verran ollut tuollainen epätodellinen olo, jolloin mikään ei tunnu miltään. Muutaman kuukauden olen nukkunut tosi lyhyesti ja väsymys on valtava. Kai tämä on jotain masennusta, olen menossa ensi viikolla lääkärille. Työasiat pyörivät liiaksi mielessä ja vaikeuttavat uneen pääsyä. Toisaalta minulla pitäisi kaiken olla ihan hyvin, mutta omat mielikuvat suurentavat pienetkin murheet. Pahinta on, etten jaksa innostua asioista kuten ennen.
- Malice
Minulla on myös ollut joitain vuosia tämä epätodellinen olo. Yhteensä ehkä viisi vuotta.. pari viimeisintä vuotta on ollut pahempia. Hankalaa itsensä ja muiden kannalta. Pitää esittää normaalia. Onnistuuhan se mutta joskus ei jaksa ja sitten tulee sanottua ja tehtyä kaikenlaista. Seuraukset on sitten vain pelkkää leikkiä, vaikka olisi tosiaan loukannut toista. Ei kykene samaistumaan toisen pahaan oloon ja koko tilanne vain naurattaa. Menee välit poikki ihmisten kanssa ja sellaista.
Tämäkin silti johtuu jostain. Psykologini on sitä mieltä että jokin asia on kehossa tosi pahasti sekaisin, eikä välttämättä pelkästään henkisellä puolella. Menenkin tällä viikolla kilpirauhasta tutkituttamaan, saattaa olla siellä jotain.
Liittyykö sinulla oloosi muutakin kuin epätodellista oloa? Minulla on välillä kiihtymiskohtauksia, yhtäkkiä tulee kuuma ja sydän hakkaa. Saatan suuttua tai innostua, keskittymiskyky menee samalla täysin. Olen myös paniikissa kaiken aikaa. En usko että olet hulluksi tulossa, niinkuin en minäkään ole. Kropassa on vain jokin nyt sekaisin.- ongelmainen
"Liittyykö sinulla oloosi muutakin kuin epätodellista oloa? Minulla on välillä kiihtymiskohtauksia, yhtäkkiä tulee kuuma ja sydän hakkaa. Saatan suuttua tai innostua, keskittymiskyky menee samalla täysin. Olen myös paniikissa kaiken aikaa. En usko että olet hulluksi tulossa, niinkuin en minäkään ole. Kropassa on vain jokin nyt sekaisin."
Juu, tuonkaltaisia oireita itsellänikin on. Iskee sellainen ahdistava paniikki tila ja ympäristön havainnointi tuntuu hankalalta ja otsassa kuumottaa vähän niinkuin olisi kuumetta(en tiedä nouseeko lämpö oikeesti vai tuntuuko se vain siltä) - ongelmainen
ongelmainen kirjoitti:
"Liittyykö sinulla oloosi muutakin kuin epätodellista oloa? Minulla on välillä kiihtymiskohtauksia, yhtäkkiä tulee kuuma ja sydän hakkaa. Saatan suuttua tai innostua, keskittymiskyky menee samalla täysin. Olen myös paniikissa kaiken aikaa. En usko että olet hulluksi tulossa, niinkuin en minäkään ole. Kropassa on vain jokin nyt sekaisin."
Juu, tuonkaltaisia oireita itsellänikin on. Iskee sellainen ahdistava paniikki tila ja ympäristön havainnointi tuntuu hankalalta ja otsassa kuumottaa vähän niinkuin olisi kuumetta(en tiedä nouseeko lämpö oikeesti vai tuntuuko se vain siltä)Muistatko alkoiko se epätodellinen olo sinulla jostain tietystä syystä ja alkoiko se pikkuhiljaa vai yhtäkkiä? Itse en oikein muista mistä/milloin omat oireeni tarkalleen alkoivat. Kaikennäköisiä henkisiä ongelmia minulla oli kyllä niihin aikoihin.
- Malice
ongelmainen kirjoitti:
Muistatko alkoiko se epätodellinen olo sinulla jostain tietystä syystä ja alkoiko se pikkuhiljaa vai yhtäkkiä? Itse en oikein muista mistä/milloin omat oireeni tarkalleen alkoivat. Kaikennäköisiä henkisiä ongelmia minulla oli kyllä niihin aikoihin.
mistä tai miksi olisi alkanut. Pikkuhiljaa aikoi ongelmia kertyä, väsymys, ahdistuneisuus ja masennus tuli siinä samalla yhtä hitaasti mutta varmasti kuin epätodellinen olokin. Lisäksi on heikottaa, vaikka veret on hyvät. Voimat koko kehosta hävinny jonnekin. Rytmihäiriöitä, päänsärkyä. Minullakin on kuumeilua välillä. Yleensä se tulee iltaisin, nousee hieman 37 tai vähän yli. Minulle ei ole kyllä sattunut mitään todella ikävää että olisi siitä seurannut tällaiset olotilat.
- ongelmainen
Malice kirjoitti:
mistä tai miksi olisi alkanut. Pikkuhiljaa aikoi ongelmia kertyä, väsymys, ahdistuneisuus ja masennus tuli siinä samalla yhtä hitaasti mutta varmasti kuin epätodellinen olokin. Lisäksi on heikottaa, vaikka veret on hyvät. Voimat koko kehosta hävinny jonnekin. Rytmihäiriöitä, päänsärkyä. Minullakin on kuumeilua välillä. Yleensä se tulee iltaisin, nousee hieman 37 tai vähän yli. Minulle ei ole kyllä sattunut mitään todella ikävää että olisi siitä seurannut tällaiset olotilat.
Juu. Itseäni vähän häiritsee kun en pysty muistamaan miten nämä oireet alkoivat. Olisi pitänyt silloin samantien puuttua niihin, mutta kun siinä meni noin 2 vuotta ennenkuin "tunnustin" itselleni, että minulla on ongelmia ja että asialle pitäisi tehdä jotain...
No koitetaas nyt kuitenkin miettiä mitä ongelmia minulla niihin aikoihin oli. Jonkinlaisia pakkoajatuksia ja -mielteitä minulla oli, ja en jotenkin antanut itselleni lupaa nauttia elämästäni ennenkuin olin saanut jonkin "asian"(liittyen pakkomielteisiin) hoidettua, ja lopulta tajusin, että vaikka hoitaisin niitä 24h vuorokaudessa, niin ne eivät ikinä loppuisi, ja jotenkin tuli sellainen olo, etten ikinä voisi täysin nauttia elämästäni, koska aina olisi jotain mitä "pitäisi" tehdä. Tuosta tietenkin aiheutui hyvin paljon stressiä, ja lisäksi jonkinlaista ahdistusta, masennusta ja tunteettomuutta. Lisäksi rupesin ajattelemaan "liian vaikeita" asioita, enkä osannut vain ottaa rennosti ja nauttia siitä hetkestä, kun lähes kaikkea täytyi miettiä ja analysoida.
Ja lisäksi tämä tietokoneen monitori ei jotenkin sovi silmilleni. Tämän ruudun tuijottaminen yleensä lisää sitä epätodellista oloa, ja silmiin tulee sellainen tunne, ettei pysty kunnolla havainnoimaan(etenkään yksityiskohtia) ja tuntuu kuin silmät "seisoisivat" päässä(vaikea selittää). Samanlainen tunne minulla on oikeastaan kokoajan ollut siinä epätodellisessa olossani, mutta tuskin se epätodellinen oloni on tästä monitorista saanut alkunsa, vaikka niihin aikoihin tämän monitorin hommasinkin(no, eihän sitä ikinä tiedä). Pitäisi kyllä heittää tämä monitori johonkin, mutta kun se maksoi niin paljon, niin en ole viittinyt uuttakaan heti ostaa, ja kun kukaan muu, joka on tätä välillä käyttänyt, ei ole ikinä mitään valittanut. Ehkä minun päälläni ja tällä monitorilla on jokin sovitus ongelma...
- ongelmainen
En ole näköjään ainut, jolla on tällaisia ongelmia...sinänsä lohduttavaa huomata etten ole aivan täysin kummajainen, kun välillä ajattelee, että olen varmasti ainut ihminen, jolla on tällainen ongelma.
- yks hormoonihäiriöstä kärsinyt
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta itse olen 40v. kolmen lapsen äiti ja kärsinyt samoista oireista ja nukutuksikaan en saanut ja syy löytyi tosi alhaisista estrogeenitasoista(vain verikoe sormenpäästä). Mieto estrogeenigeeli auttoi tilannetta. Ja on minulla kilpirauhasissakin(liikatoiminta) jotain mätää, mutta lääkitystä ei anneta ellei arvot ole just rajojen ulkona.Välillä paino putoaa, vapisen ja suuta kuivaa aivan kamalasti ja olen ylivilkas ja kuitenkin väsynyt.Stressi vaikuttaa tähänkin. Tätä asiaa tutkii kait Antti Arstila, koska kilpirauhashäiriöoireellisia on paljon, mutta tk:n lääkärit ei anna lääkitystä ellei arvot ole just kuin pitää.Suosittelen geeliä, se rauhoittaa kummasti ja kaikilla kanssaihmisilläkin on parempi olla.
- tuo on monelle tuttua
yks hormoonihäiriöstä kärsinyt kirjoitti:
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta itse olen 40v. kolmen lapsen äiti ja kärsinyt samoista oireista ja nukutuksikaan en saanut ja syy löytyi tosi alhaisista estrogeenitasoista(vain verikoe sormenpäästä). Mieto estrogeenigeeli auttoi tilannetta. Ja on minulla kilpirauhasissakin(liikatoiminta) jotain mätää, mutta lääkitystä ei anneta ellei arvot ole just rajojen ulkona.Välillä paino putoaa, vapisen ja suuta kuivaa aivan kamalasti ja olen ylivilkas ja kuitenkin väsynyt.Stressi vaikuttaa tähänkin. Tätä asiaa tutkii kait Antti Arstila, koska kilpirauhashäiriöoireellisia on paljon, mutta tk:n lääkärit ei anna lääkitystä ellei arvot ole just kuin pitää.Suosittelen geeliä, se rauhoittaa kummasti ja kaikilla kanssaihmisilläkin on parempi olla.
Vaihdevuodet tekee juuri tuollaisia tepposia kaikille. Oikeat mielisairaat niitä tietysti eivät tunnistakaan muiden harhojensa seasta.
- epätoivoinen83
Onpas helpottavaa lukea että myös muut kärsivät noista oloista... Mulla jatkunu tätä about puol vuotta.
Lääkärissä kävin ja mulla todettiin ahdistuneisuushäiriö. Mut en oikein luota tohon diagnoosiin koska mielestäni ei asiaa tarpeeks tutkittu. Viime marraskuussa lopetin e-pillereiden syönnin viiden vuoden jälkeen että voisikohan johtua hormonitasapainon häiriöistä? olen kyl vasta 22 vuotias ettei mittää vaohdevuosijuttuja voi olla...
Mulla myös sitä että analysoin asioita ihan liikaa ja tuntuu ettei mikää asia tavallaan ikinä oo tarpeeks selvä mulle. Ja myös tietokoneen näyttö saattaa aiheuttaa tota epätodellisuuden tuntua mullakin...
haluaisin vaan eroon tästä olosta että pystyis taas nauttii elämästä, eikä olee tän "vankina".- mullakin ahdistus
Ei kannata hermostua. Mistä ahdistus johtuu? Jos pääset siitä vähän kiinni niin helpottaa ajan myötä.
- ongelmainen
Itsellänikään tuskin vaihdevuosista johtuvaa, kun olen 22v mies... Hormonitasapainosta en sitten tiedä, sekin varmasti aika sekaisin johtuen niistä ongelmistani. Olisi kyllä hyvä, jos tietäisi mistä tämä on saanut alkunsa, mutta kukaan muukaan ei taida osata mitään tiettyä syytä sille määrittää.
- epätoivoinen83
ongelmainen kirjoitti:
Itsellänikään tuskin vaihdevuosista johtuvaa, kun olen 22v mies... Hormonitasapainosta en sitten tiedä, sekin varmasti aika sekaisin johtuen niistä ongelmistani. Olisi kyllä hyvä, jos tietäisi mistä tämä on saanut alkunsa, mutta kukaan muukaan ei taida osata mitään tiettyä syytä sille määrittää.
Itsekään en oikein osaa sanoa syytä tälle... ehkä ahdistus on sitten saanut tämän aikaan. Mut sitäkään en sitten tiedä mistä se ahdistus tulee koska mulla on asiat ihan hyvin, koulus menee hyvin ja parisuhteessa, ja on hyviä ystäviä jne.
Toisaalta en oo ikinä osannu olla täysin onnellinen, ja vaadin itseltäni aika usein liikaa. Lukioaikoina poltin itseni loppuun... sitä en haluis enää kokea, koska kävin sillon ihan pohjalla. Mutta silloinkaan ei ollut tällaista epätodellista oloa. Oon huomannu et ku on sellane olo niin osa siitä olosta on ikäänkuin pelkoa... ehkä osittain pelkoa siitä et menetän kontrollin itsestäni ja tuun hulluks. Tarkkailen itseäni muutenkin ihan liikaa.
Kaipa tämä tästä... uskoa mulla kuitenkin on että tämä tästä joskus lähtee. Koska vaikka joskus oiskin kuin huono olo tahansa se lähtee jonki ajan kuluttua pois. Jos mulla ei olis toivoa paremmasta tai ystäviä joille puhua niin olis jo varmaan lopullisesti seonnu pää. - sama...
epätoivoinen83 kirjoitti:
Itsekään en oikein osaa sanoa syytä tälle... ehkä ahdistus on sitten saanut tämän aikaan. Mut sitäkään en sitten tiedä mistä se ahdistus tulee koska mulla on asiat ihan hyvin, koulus menee hyvin ja parisuhteessa, ja on hyviä ystäviä jne.
Toisaalta en oo ikinä osannu olla täysin onnellinen, ja vaadin itseltäni aika usein liikaa. Lukioaikoina poltin itseni loppuun... sitä en haluis enää kokea, koska kävin sillon ihan pohjalla. Mutta silloinkaan ei ollut tällaista epätodellista oloa. Oon huomannu et ku on sellane olo niin osa siitä olosta on ikäänkuin pelkoa... ehkä osittain pelkoa siitä et menetän kontrollin itsestäni ja tuun hulluks. Tarkkailen itseäni muutenkin ihan liikaa.
Kaipa tämä tästä... uskoa mulla kuitenkin on että tämä tästä joskus lähtee. Koska vaikka joskus oiskin kuin huono olo tahansa se lähtee jonki ajan kuluttua pois. Jos mulla ei olis toivoa paremmasta tai ystäviä joille puhua niin olis jo varmaan lopullisesti seonnu pää.Etsin epätoivoisissa fiiliksissäni tietoa googlesta ja löysin palstakirjoituksenne hakusanalla epätodellinen olo ja masennus! Ja tuntuu kuin olisin lukenut oma kirjoittamaani tekstiä kohdallasi..! Itse lopetin pillereiden syönnin vuosi sitten.. Aluksi paino alkoi pudota ja olin ihan että jee, mutta siitä lähtien alkoi ilmetä myös näitä ihme oireita.. En tiedä onko hormonihäiriötä, masennusta, ahdistuneisuutta, aloitekyvyttömyyttä vai mitä, tiiän vaan että olo on niin outo, että välillä pelottaa mitä teen!!! Kun mikään ei tunnu YHTÄÄN miltään! Seurustelukumppanini sanoo, että näytän välillä siltä "kuin kantaisin kaikkia maailman murheita pienillä hartioillani". Tuota täydellisyyden tavoittelua ja hirveätä aikaansaamista olen myös aina harrastanut. Nyt tuntuu, että olen töissä niin p**** lamaantunut, en innostu mistään, nauru on väkisin väännettyä ja pää tuntuu olevan ihan jumissa! Inhottaa kauhiasti, mutta en vaa tiedä mikä tähän auttaisi.. Harkitsen jo pilsujen aloittamista uudelleen! (apua tahi ei, huoh)
- Martti11111
sama... kirjoitti:
Etsin epätoivoisissa fiiliksissäni tietoa googlesta ja löysin palstakirjoituksenne hakusanalla epätodellinen olo ja masennus! Ja tuntuu kuin olisin lukenut oma kirjoittamaani tekstiä kohdallasi..! Itse lopetin pillereiden syönnin vuosi sitten.. Aluksi paino alkoi pudota ja olin ihan että jee, mutta siitä lähtien alkoi ilmetä myös näitä ihme oireita.. En tiedä onko hormonihäiriötä, masennusta, ahdistuneisuutta, aloitekyvyttömyyttä vai mitä, tiiän vaan että olo on niin outo, että välillä pelottaa mitä teen!!! Kun mikään ei tunnu YHTÄÄN miltään! Seurustelukumppanini sanoo, että näytän välillä siltä "kuin kantaisin kaikkia maailman murheita pienillä hartioillani". Tuota täydellisyyden tavoittelua ja hirveätä aikaansaamista olen myös aina harrastanut. Nyt tuntuu, että olen töissä niin p**** lamaantunut, en innostu mistään, nauru on väkisin väännettyä ja pää tuntuu olevan ihan jumissa! Inhottaa kauhiasti, mutta en vaa tiedä mikä tähän auttaisi.. Harkitsen jo pilsujen aloittamista uudelleen! (apua tahi ei, huoh)
Moi!
Itsellä samoja ongelmia, on lääkitys paniikkihäiriöön mutta alkaa itsestä tuntua enemmän että tämä on ahdistuneisuushäiriötä tms. kuin paniikkihäiriötä. Lääkkeeksi syönyt Citalopram orionia reilu puol vuotta. Välillä meni todella hyvin, nyt on ollut muutaman kerran n. viikon jakso jona aikana ahdistanut paljon ja ollut pelkotiloja. Nyt muutaman päivän ajan on ollu ahdistuneisuutta ja todella sekava/epätodellinen olo. Helpotti oloa kun huomasi ettei ole ainoa joka kärsii tästä. Tuntui jo että olen tulossa hulluksi kun tunsi olevansa ainut maailmassa jolla on tälläisiä ongelmia. Tarkoitus olisi aloittaa jonkinlainen terapia/psykiatrille juttelu tms. tuntuu että pitää saada purkaa ajatuksia tai pää räjähtää. Voimia kaikille, muistakaa että elämme 2000 -luvulla, oireisiin on lääkkeet, eikä niihin kuole ja maassamme on niin hyvä terveydenhuolto että jokainen saa varmasti ammattiapua kun vain uskaltaa pyytää. - Auman
Martti11111 kirjoitti:
Moi!
Itsellä samoja ongelmia, on lääkitys paniikkihäiriöön mutta alkaa itsestä tuntua enemmän että tämä on ahdistuneisuushäiriötä tms. kuin paniikkihäiriötä. Lääkkeeksi syönyt Citalopram orionia reilu puol vuotta. Välillä meni todella hyvin, nyt on ollut muutaman kerran n. viikon jakso jona aikana ahdistanut paljon ja ollut pelkotiloja. Nyt muutaman päivän ajan on ollu ahdistuneisuutta ja todella sekava/epätodellinen olo. Helpotti oloa kun huomasi ettei ole ainoa joka kärsii tästä. Tuntui jo että olen tulossa hulluksi kun tunsi olevansa ainut maailmassa jolla on tälläisiä ongelmia. Tarkoitus olisi aloittaa jonkinlainen terapia/psykiatrille juttelu tms. tuntuu että pitää saada purkaa ajatuksia tai pää räjähtää. Voimia kaikille, muistakaa että elämme 2000 -luvulla, oireisiin on lääkkeet, eikä niihin kuole ja maassamme on niin hyvä terveydenhuolto että jokainen saa varmasti ammattiapua kun vain uskaltaa pyytää.Itsekin voin täysin alle kirjoitta tuon threadin ensimmäisen viestin, jatkuva epätodellinen olo ja tuntuu ettei ulospääsyä ole.. paniikkihäiriö on, johon menee cipraleksi ja xanori. Lääkärit ja psykologi on sanonut, että tuo epätodellinen olo johtuisi stressistä ja ahdistuksesta.. Onko ihmisiä jotka ovat päässeet tästä olotilasta irti, vaatiiko se vain aikaa ja kärsivällisyyttä? Kaikki paniikkihäiriön oireet kävin läpi ennen lääkitystä. Kaikki elimelliset, neurologisista syistä lähtien on poissuljettu.. Loppuuko tämä koskaan??
- jnhj
Auman kirjoitti:
Itsekin voin täysin alle kirjoitta tuon threadin ensimmäisen viestin, jatkuva epätodellinen olo ja tuntuu ettei ulospääsyä ole.. paniikkihäiriö on, johon menee cipraleksi ja xanori. Lääkärit ja psykologi on sanonut, että tuo epätodellinen olo johtuisi stressistä ja ahdistuksesta.. Onko ihmisiä jotka ovat päässeet tästä olotilasta irti, vaatiiko se vain aikaa ja kärsivällisyyttä? Kaikki paniikkihäiriön oireet kävin läpi ennen lääkitystä. Kaikki elimelliset, neurologisista syistä lähtien on poissuljettu.. Loppuuko tämä koskaan??
Minulla oli kans parikymppisenä juuri tuollainen turta ja viileä olo, älyllinen, epätodellinen. tuntui että mikään ei vaikuta minuun.
Hommasin tieten tahtoen jumalattoman stressin että "menisin rikki". No meninhän minä, jouduin psykoosiin ja masennuin. Mutta se epätodellinen olo hävisi. En tiedä vielä oliko tuo kaikki sen arvoista...
- uupunut
Ihanaa lukea, etten ole yksin.
Olen kärsinyt epätodellisesta olosta jo kaksi vuotta, ja pakko myöntää että raskasta se on kun joutuu painamaan kaiken läpi jatkuvassa ''harhassa''.
Olen käynyt psykologilla nyt vuoden ja puoli, ja vasta nyt sain lähetteen kunnon tutkimuksiin, vaikka minulta on jo pois suljettu epilepsia yms., ja olen ollut kaikennäköisissä tutkimuksissa. Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan löytynyt mutta silti näillä epätodellisilla korteilla mennään.. - Epätodellinen
Löytyykö tällaiseen siis mitään hoitoa, voiko se loppua itsestään vai jatkuuko se ikuisesti? On vähän hulluksi tulemisen pelkoa sun muuta nyt, miten näistä pääsee yli??
- tuttu tunne
"Depersonalisaatioksi kutsutaan tilaa, jossa henkilön käsitys oman itsen ja ympäristön olemassaolosta hämärtyy. Hänestä saattaa tuntua, että hänen kehonsa on epätodellinen, muuttuu tai katoaa, tai että hän tarkkailee itseään oman kehonsa ulkopuolelta. Henkilö on kuitenkin tietoinen siitä, ettei kokemus ole "totta"; hänen todellisuudentajunsa pysyy kokemuksen aikana hyvänä.
Suurin osa ihmisistä on jossain elämänsä vaiheessa kokenut depersonalisaatioelämyksen; sen voivat laukaista esimerkiksi tietyt lääkkeet tai fyysinen sairaus, henkisesti kuormittava tilanne tai univaje. Depersonalisaatiokokemukset ovat tavallisia myös erilaisissa psyykkisissä ongelmissa. Itse depersonalisaatiohäiriö voidaan diagnosoida, kun depersonalisaatiokokemus on jatkuva tai usein toistuva, se aiheuttaa henkilölle hankaluuksia ja ahdistusta, eikä toinen (psykkinen tai ruumiillinen) sairaus selitä depersonalisaatio-oireita."
"Depersonalisaatiokokemus voi ilmetä hyvin monella tavoin. Tavallisia tuntemuksia ovat:
-Epätodellisuuden tunne; tunne, että kaikki on unta, että elää "sumussa" tai että katsoo omaa elämäänsä kuin elokuvaa.
-Tunne, että ottaa osaa päivittäisiin tekemisiin olematta tunteellisesti läsnä ("oikea minä on jossakin muualla").
-Tunne siitä, että leijailee kehon ulkopuolella ("katsoo itseään katosta").
-Tunne, että keho tai osia siitä on katoamassa, tai keho muuttuu muulla tavalla (pienenee tai suurenee, ulkonäkö muuttuu jne.); tunne, että on näkymätön. Vaikeuksia tunnistaa oma peilikuva.
-Tunne, että on "robotti" tai kulkee "autopilotilla".
-Derealisaatio, toinen dissosiaatio-oire, on
tavallinen depersonalisaatiohäiriöstä kärsivillä. Siinä henkilö kokee ympäröivän maailman epätodelliseksi, unenomaiseksi tai, että ympäristö muuttaa muotoaan. Ympäristö saattaa esimerkiksi näyttää pienentyvän (mikropsia) tai suurentuvan (makropsia).
Potilas tietää, että tunteesta huolimatta depersonalisaatio ei "oikeasti" tapahdu, ja on usein huolissaan mielenterveytensä puolesta. Osa pystyy paikantamaan selkeästi häiriön alun ja ensimmäisen depersonalisaatioelämyksen. Toisaalta joskus jatkuvasta poissaolosta ja epätodellisuudesta tulee vähitellen niin normaali olotila, että vasta saatuaan hoitoa toiseen psykiatriseen häiriöön henkilö "havahtuu" ja oivaltaa kokeneensa jatkuvaa depersonalisaatiota ja derealisaatiota jo pitkän aikaa."
http://koti.welho.com/marhalla/D_depersonalisaatiohairio.html - apulöytyysinusta
itse tiedosta mikä on vialla, kärsin samoista asioista kun suurin osa teistä täälä. Tää on toki kirjotettu 06 vuonna ja nyt on 2013 mutta. olen tajunnu ja huomannu, sekä laittanu muutamia asioita merkille. näiden asioiden ohella, olen löytäny keinoja miten voi edes vähän vaikuttaa olotiloihin. epätodellinen olo on mitä hirveintä, mutta siihen on keino pysäyttää se hetkeks. Se vaatii vain harjottelua, tässä muutama keino mitkä itseäni auttaa...
Kun huomaat epätodellisen olon, tai muita paniikkikohtauksen oireita, vedä keuhkot täyteen ilmaa ja pidätä 10 sekunttia ja päästä kaikki pihalle, tämä auttaa itselläni yleisillä paikoilla ja melkeen missä vain. Toinen vinkki;.. kun alat huomata oireita, keskity todellisiin asioihin, pelko kohtauksesta parantaa mahdollisuutta saada paniikkikohtauksen, eli siis keskity muihin asioihin, esimerkiksi tietokoneella jos satut olemaan, katso jotain elokuvaa, videoo, kuuntele rauhallista musiikkia, pelaa pasianssia ja vältä kaikkea mikä nostattaa pulssia/ sykettä, tai älä syö tai juo mitään mikä sisältää paljon sokeria, koska sokeri kohottaa energia tasoa joka on yhteydessä paniikkikohtaustesi kanssa, vältä myöskin liiallista hermostumista eli andrealiinin nousemista. Jos ja kun kohtaus tulee isompana kun ennen, kaikki ne ajatukset mitä päässä liikkuu, pelko tilat esim kuoleman pelko, sekoamisen pelko oli se mikä tahansa. Muista, että ne ei ole teidän omia ajatuksianne, kaikki kohtuu paniikkikohtauksesta. Ajan kanssa, te pystytte olemaan normaalisti kun kohtaus tulee ja laantuu aika nopeeta. Tämä on yksi esimerkeistä miten tuota v-mäistä häiriötä voi hallita. Lääkkeet ei poista ongelmaa, mutta se saattaa antaa voimia etsiä syytä syvemältä, jolloin tulee yksi toivimmista keinoista ja se on Meditaatio. Tutustukaa aiheeseen kokeilkaa ihmeessä kaikkia noita, voi olla että auttaa, voi olla että ei auta. Mutta pistäkää merkille, että ulospääsy on joka ikisessä asiassa tässä maailmassa, kaikissa henkisissä ongelmissa kyseesssä aina vain yksi ihminen sinä, trauma tai pelko on teille tullu ilman lääkkeitä, joten saa myöskin pois ilman lääkkeitä. Niin kun tarina opettaa. " Masennus tai oli henkinen tauti mikä tahansa, se kuvastaa sudenkorennon toukkaa joka on syvässä vedessä ja pimeydestä, sen syytä on vaikea löytää. joten se pitää tuoda pintaan, mitä syvemälle menet sitä entistä selvemäksi kaikki muuttuu, kun sudenkorennon toukka pääsee pintaan tapahtuu jotain todella ihmeellistä, toukka muuttuu täysin. Siitä tulee sudenkorento ja näin se vapautuu yhdestä elämän vaiheesta" Sama toimii ihmiseen, joko olet toukka joka kasvaa henkisesti ja setvii ongelma itse, tai jäät syvyyksiin ja pimeyteen. Voima on jokasella itsellään =)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta663402Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh463222Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1272850- 462579
- 311973
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271860- 481646
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä871525- 391340
Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k391321