Mä oon ollu siitä lähtien masennuksessa ku jätin lukion kesken,ja muutenki perheessä vaikeuksii.Mä en kestä enään,en oo ikinä myöntäny masentuneeni,väittäny aina jotain muuta.En oo puhunu tästä ikinä kenellekkään aina pitäny sisällä,itkeny yksin kenekään huomaamatta.Suunitellu itsemurha jo pitkään,mutta äidin takii en oo tehny,mutta mä en jaksa enään elää.Mä en jaksa enään toivoo jotain mikä ei tuu ikinä tapahtumaan,mä en jaksa pitää elämästä ku sillä ei oo mitään merkitystä.Pari kuuukautta mä oon ollu niin huonos kunnos että,mä en enää tiiä mitä tehä,niin tyhjä tää elämä.Mä vihaan kaikkea,mä vihaan itteni....mä en antsaitse tän elämän,oon arvoton,olen vain taakka kaikille,pöydällä oleva hyödytön esine.
syvässä masennuksessa...
väsyny elämään
2524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä rakastat äitiäsi. Kerro hänelle, vaikka se aluksi tuntuisikin raskaalle, siitä teidän suhteene saa uutta. Jos et nyt jaksa yksin alkaa apua hakemaan, niin pyydä äitisi mukaan ja toimikaa yhdessä
Perheessäsi olevat vaikeudet ovat, sinut herkät ihmisen, saaneet negatiiviseen virtaan, mutta siitä syntyy täyskäännös valoa kohden.
välitä ympäristön ideologiasta. Siitä se lähtee.
Masennus alkaa siitä, ettet hyväksy itseäsi etkä elämän tilannettasi.
Masennus loppuu kun hyväksyt itsesi ja elämäntilanteesi.