Olen uskomattoman ankara itselleni eikä asiaa auta että teen paljon virheitä (omasta mielestäni).
Rankaisen itseäni jatkuvasti milloin mistäkin, esimerkiksi kun en läpäissyt erästä tenttiä, olin viikkokausia alakuloinen ja tunsin epäonnistuneeni järkyttävällä tavalla vaikka todellisuudessahan se on ihan arkipäiväinen asia.
Kaikkein pahimmin rankaisen itseäni ihmissuhteissa tapahtuvista ristiriidoista. Lisäksi tuntuu etten arvosta muitakaan ihmisiä niinkuin pitäisi. Kuvittelen että hekin pitävät minua yhtä epäonnistuneena kuin minä itse (eivät kai ihmiset oikeasti ole niin 'pahoja'). Muistoni koostuvat pitkälti vain negatiivisista asioista, positiiviset asiat jäävät muistamatta, ne ovat 'ihan sama' ja huonot asiat ja virheet voittavat kaiken hyvän 6-0.
Olen niin väsynyt omaan ankaruuteeni ja siihen että olen itseni pahin vihollinen. Olisiko kellään neuvoja kuinka parantaa omaa minäkuvaa ja oppia hyväksymään itsensä virheineen päivineen?
Rankaisen itseäni jatkuvasti milloin mistäkin, esimerkiksi kun en läpäissyt erästä tenttiä, olin viikkokausia alakuloinen ja tunsin epäonnistuneeni järkyttävällä tavalla vaikka todellisuudessahan se on ihan arkipäiväinen asia.
Kaikkein pahimmin rankaisen itseäni ihmissuhteissa tapahtuvista ristiriidoista. Lisäksi tuntuu etten arvosta muitakaan ihmisiä niinkuin pitäisi. Kuvittelen että hekin pitävät minua yhtä epäonnistuneena kuin minä itse (eivät kai ihmiset oikeasti ole niin 'pahoja'). Muistoni koostuvat pitkälti vain negatiivisista asioista, positiiviset asiat jäävät muistamatta, ne ovat 'ihan sama' ja huonot asiat ja virheet voittavat kaiken hyvän 6-0.
Olen niin väsynyt omaan ankaruuteeni ja siihen että olen itseni pahin vihollinen. Olisiko kellään neuvoja kuinka parantaa omaa minäkuvaa ja oppia hyväksymään itsensä virheineen päivineen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuinka rankaiset itseäsi? Pelkällä ajatuksella, että nyt olen masentunut siitä ja siitä ajatuksesta ja makaan sen vuoksi vain sängyssä vai piiskaatko itseäsi yhä parempiin ja parempiin suorituksiin vaikkapa liikunnassa tai opiskelussa tai ihmisisuhteissa? Itse pyrin aina muuttamaan asian tilaa sopusuhtaisammaksi muuhun elämääni.
En yleensä rankaise itseäni esimerkiksi kuvittelemani anorektikon tavoin vahingoittamalla omaa kehoani tai väkisin hakemalla siltä suoritusta suorituksen perään, vaan pyrin konkreettisesti korjaamaan vialla olevien asioiden laidan.
Pyrin korjaamaan itse, koska olen ehkä ainoa ihminen maailmassa, joka kykenee korjaamaan nämä asiat sillä tavoin, kuin haluan niiden olevan. Muut eivät voi mielestäni tietää, mihin olen henkiseltä kapasiteetiltani valmis ja mihin en ole. Tämäkään toimintatapa ei ole toivottava.