Miten kirkossanne opetetaan homoudesta? Uskotteko, että se on kauhistava synti Jumalan edessä?
Miten teille opetetaan avoliitoista? Onko se mielestänne syntiä niinkuin Raamatussa opetetaan?
Onko keskuudessanne naispappeja vai onko se synti?
Miten teille opetetaan avoliitoista? Onko se mielestänne syntiä niinkuin Raamatussa opetetaan?
Onko keskuudessanne naispappeja vai onko se synti?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Homous on aiheena melko vähän käsitely, mutta sillä tavalla olen kuullut opetettavan, että homous ei taipumuksena ole synti, mutta sen toteuttaminen on syntiä.
Avoliitoista sen sijaan puhutaan usein ja opetus on selkeä. Kaikki avioliiton ulkopuolella tapahtuva sukupuolielämä on syntiä.
Naispappeutta ei myöskään hyväksytä. Esikoisuudessa ei ole naisia saarnaajina. Lisäksi yleinen opetus on, ettei kirkkoonkaan mennä silloin, jos siellä on naispappi alttarilla tai saarnaajana. Aiheesta tosin on seurakunnassa erilaisiakin ajatuksia, mutta saarnoissa esille tuotava linja on tuollainen.
"homous ei taipumuksena ole synti, mutta sen toteuttaminen on syntiä."
Tämä kohta minua jäi askarruttamaan. Homoushan on nykyaikana aika paljon esillä. Kiitos pienen, mutta sitäkin äänekkäämmän homojoukon. Raamatussahan opetetaan monessa kohdin, että homous on Jumalan silmissä kauhistus. Varmaan teidänkin kirkkonne lapset ja nuoret tulevat enenevässä määrin tietoisiksi homoista ja joutuvat elämään heidän kanssaan samassa yhteiskunnassa. Kuinka he tulevat suhtautumaan homoihin, jos kirkossanne ei sitä asiaa paljon käsitellä?
En minä ainakaan ole kuullut tuollaista homoudesta, mitä "joitakin" vastasi. Olen kuullut selvän kannan, että se on synti, niinkuin raamattukin sen selvästi sanoo. Jumala on erityisen vihainen juuri sille synnille. Sodoma ja Gomorra hävitettiin juuri homouden tähden.
Voisitko sanoa, mitkä Raamatunkohdat sanovat, että ihminen on niin paha, että hänellä ei ole mahdollista saada Jumalan armoa. Tarkoitan tällä juuri mainitsemaasi homoutta tarkoittavia kohtia.
Minä en halua puolustaa syntiä ja pidän homoseksin harjoittamisen raskaana syntinä (vaikka en tiedäkään, onko synnillä ja synnillä oikeasti eroa, sillä kaikki synti on epäuskon hedelmää).
Mutta voitko edes kuvitella, että homoseksuaali voisi saada niin paljon uskonvoimia, että hän jaksaisi uskoa syntinsä anteeksi?
Mitä ajattelet yksin elävistä heteroista? Onko heillä mahdollisuus päästä perille?
Kun sanot, että Jumala on erityisen vihainen sille synnille, niin ajatteletko, että homoudesta kärsivän ei edes kannata yrittää?
Muistelen kuulleeni erään Lapin saarnaajan puhuvan ko. asiasta. Tämä ammatiltaan lääkäri sanoi, että nämä homousasiatkin ovat asioita, joita tulee esille kristillisyydessä. Ymmärsin, että hän otti asian esille siinä mielessä, että mikään inhimillisen elämän seikka ei ole liian kummallista tai häpeällistä, etteikö sitä voisi ottaa esille rippi-isän kanssa. Ja minulle jäi sellainen tunne siitä saarnasta, että näistäkin asioista selvitään Jumalan voimalla ja syntistä ei hylätä synteihinsä. Siinä saattoi tunnistaa rakkauden äänen.
Ennakkoluulojen sijaan voisit tutustua tähän esikoislestadiolaisen homomiehen tarinaan, joka on julkaistu kirjana internetissä:
http://www.finnqueer.net/pdf/Risti_ja_sateenkaari.pdf
"Mutta voitko edes kuvitella, että homoseksuaali voisi saada niin paljon uskonvoimia, että hän jaksaisi uskoa syntinsä anteeksi? "
Minun mielestäni synnit voi saada anteeksi tekemällä parannuksen. Parannuksen tekeminen taas on sitä, että parantaa tapansa siis lakkaa tekemästä enää syntiä. Tuntee vilpitöntä katumusta ja murhetta tehdystä synnistä. Pyrkii hyvittämään tekonsa, jos se on mahdollista eli jos on esim. varastanut, niin menee ja korvaa aiheuttamansa vahingon. Parannukseen kuuluu vielä Jumalalta anteeksi pyytäminen ja myös niiltä ihmisiltä, joita vastaan on rikkonut. Tämä kaikki mielestäni kuuluu parannukseen ja sen kautta voi saada myös anteeksi.
"Minun mielestäni synnit voi saada anteeksi tekemällä..."
"Parannuksen tekeminen taas on sitä, että parantaa tapansa siis lakkaa tekemästä enää syntiä."
Raamattu on asiasta kyllä tykkänään eri mieltä.
Kumpikohan mahtaa olla oikeassa?
Turhaanko olet kuollut tämän raukan edestä?
"...kuuluu parannukseen ja sen kautta voi saada myös anteeksi."
Oletko A. Marunki sitä mieltä, että tapojansa ei tarvitse parantaa vaan jatkaa synnissä rypemistä?
tiedoksi kysyjälle. Lestadiolaisuus ei ole kirkko vaan se on herätysliike joka kuuluu ev.lut. kirkkoon. Ev.lut kirkko hyväksyy naispapit mutta lestadiolaisuus ei. Kirkolla ja lestadiolaisuudella on muitakin eriäviä mielipiteitä. Kirkko opettaa kaikille samanlain ja voit kuulua kirkkoon olematta lestadiolainen.
on myös esikoisten keskuudessa ja ainakin yhtä arvostetaan kovasti.
Ons' totta kans'?
Fiktioita, fiktioita. Siinä kaikki.
Mikään seksuaalinen suuntaus ei itsessään ole syntiä. Synti siitä tulee, jos sitä alkaa toteuttaa. Uskovaisten käsitys on, että seksuaalielämä kuuluu avioliittoon ja että avioliitto on miehen ja naisen elämänmittainen liitto. Kun tätä käsitystä pitää kunniassa, ei homoseksuaalin elämä poikkea mitenkään naimattoman heteroseksuaalin elämästä.
Raamatussa on sanottu, että avioliitto ei ole kaikille tarkoitettu. On niitä, jotka ovat syntyneet avioon kelpaamattomina ( esim. homoseksuaalit, kehitysvammaiset).
so. synti. Älä himoitse. (yök)
Mikään suuntaus ei synti, syntiä kaikki ei-avioliiton ulkopuolella tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen. Homoseksuaalinen kanssakäyminen Raamatun vastaista samin kuin heteroilla muu kuin avioliiton sisällä oman aviopuolison kanssa.
Avioliittoon kelpaamattomia ei enää luokitella älykkyysosamäärän perusteella. Tunnen kehitysvammaisia ihmisiä, joita on vihitty kristilliseen avioliittoon. Kehitysvammaisuus ei siis ole avioliittoon kelpaamattomuuden syy. Jumala on luonut myös heidät, miehiksi ja naisiksi.
Olet aivan oikeassa, minä kirjoitin huolimattomasti. Olisi pitänyt tarkentaa, että vaikeasti kehitysvammaiset. Tiedän itsekin avioituneita kehitysvammaisia. Kiitos että muistutit.
on. Olen asunut samassa taloudessa ko. homon kanssa vuosia sitten parin muun tyypin kanssa. Tiesin jo silloin hänen homoudesta ja osasin tehdä havaintoja.
Olen keskustellut asiasta joidenkin kanssa ja ovat sanoneet, että hän taistelee homouttaan vastaan. En ymmärrä miksi esikoiset homot hiljaa hyväksytään, mutta muut tuomitaan. Itse hyväksyn homot.
Jos tarkoitat esikoislestadiolaisen homomiehen tarinaa, niin siinä on osin fiktiota, eli muiden kokemaa, ja osin omia kokemuksia, kuten kirjoittaja alkupuheessa kertookin.
Monia varmaan kiinnostaisi tietää kirjoittajan henkilöllisyys, ja jotkut sen tietävätkin. Minusta ei ole lainkaan tarpeen, että hän tulisi "ulos kaapista". Siis paljastaisi itsestään kaikki faktatiedot, jolloin hänet olisi helppo tunnistaa ihmisenä.
Tekstin ohessa on hänen sähköpostiosoitteensa, jota kautta hänen kanssaan voi vaihtaa ajatuksia ja antaa palautetta, jos jotakuta kiinnostaa.