abortin jälkeen uuteen raskauteen ?
Miten olette reagoineet
Reetta
8722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
voehan vittu. Ja sitten varattiin yhdessä aika lääkärille. Eka kerta abortissa 20v, silloin petti pillerit, olin ottanut kyllä säännöllisesti mutta ei olleet ilmeisesti ylipainoni (10kg) takia kai tarpeeks tehokkaat.... Näin ainakin lääkäri epäili.
Toka kerta 24v (silloin jo normaalipainon lukemissa), pilleri oli unohtunut ja käytettii kumia, joka hajos.. Paljon ei ollu ehtiny tulla spermaa ja kävin pesulla, mutta hedemällisyys ei selvästikään ollut kärsinyt ekasta abortista ja taas pääsin ottamaan pillereitä. Kummatkin raskaudet huomattiin saman tien ekojen menkkojen kadottua, eli saatiin alkio kiinni saman tien.. En ole katunut kumpaakaan.
Tiedän etten halua lapsia, olen tiennyt sen jo 16-vuotiaasta asti. Odottelenkin innoissani sitä 30 vuoden rajapyykkiä että voin mennä sterilisaatioon.. Tämä on aika vaikeaa monelle läheiselleni kuulla, jotka hehkuvat vauvaonneaan, he eivät voi ymmärtää ettei joku halua lasta.. Mutta näin se vain on. En halua lapsia. En ikinä.
Mutta kun olin jonkin verran päälle 30-vuotta, oli minun ja aviomieheni ajatusmaailma sellainen että olisimme halunneet oman lapsen. Emme sitä kuitenkaan saaneet, emmekä varmaan koskaan saakaan.
Jos olisin nuorena halunnut lapsen, niin ehkä olisin tullut raskaaksi...?
jossitella!
Päälle 30 kymppisenä lapsen saamisen ei pitäisi olla ongelma. Olet käynyt tutkituttamassa mistä tämä johtuu? Sitten saat tietää että olisitko voinut saada, tai voitko vielä saada...
ajatus että "kyllä sinäkin kun pari vuotta kasvat..." Ärsyttävää. Voiko todella olla niin vaikea uskoa että ei todellakaan halua lasta, ei nyt eikä myöhemmin? En ole kokenut missään vaiheessa intoa hoivaamiseen, lapsenakin leikin mieluummin poneilla kuin hoivasin nukkea tai leikin kotia.
Missä sanotaan että kaikkien pitäisi haluta, edes jossain vaiheessa elämäänsä, lapsia? Itse olen tiennyt jo lähes 11 vuotta etten halua lapsia, en missään vaiheessa elämääni. En vihaa lapsia, hoidan kyllä tuttujen muksuja, mutta omia en halua.
En jaksa kiinnostua heidän leikeistään, katsoa lastenohjelmia aamutuimaan, enkä kuunnella itkua ja parkua kun jokin asia ei vielä mene pienen ymmärrykseen. Ymmärrän kyllä että lapsi ei ymmärrä kun jotain sanotaan, ja hyväksyn sen, mutta se että jaksaisin selittää sen lapsen ymmärrettävällä tasolla saati riidellä teini-ikäisen kanssa? Ei.
Myöskin olen harkinnut sitä, että mitä jos näin kävisi, että hirveä hinku lapseen tulisi. En usko sellaista kokevani, mutta jos kokisin, voisin ajatella myös adoptiota tai sosiaalihuollon sijaisäitinä olemista. Lapsi kuin lapsi, ei mitään intohimoja suuntaan tai toiseen, pitäisikö sen olla oma tai ei.
Mitä olen anatanut itseni ymmärtää, niin 30 ei ole itsestään selvyys rajapyykkinä, vaan senkin jälkeen steriloinnin saaminen takkuaa. kuten joku muukin sanoi, ihmisten mielipide muuttuu ja se voi muuttua myöhemmälläkin iällä. Nykylääketieteelle on sitä paitsi täysin normaalia, että yli kolmekymppiset naiset ovat täysin hedelmöitymis kykyisiä, riskisynnyttäjistä puhutaan nykyisin vasta lähempänä neljänkymmenen vuoden ikää.
On tehty kaikki mahdolliset hoidot ja silti raskaustesti ei ole koskaan näyttänyt plussaa.
Endo on poistettu.
Elän terveellisesti samoin mies, mutta se ei auta.
Lapsi ei halua tulla meille.
Uskotaan!
Minulla vain mieli muuttui, vaikka en olisi ikinä sitä uskonut.
Ja tänään ohjelmassa: Haaveena lapsi
Oli aviopari joka oli saanut kaksi lasta, sn jälkeen he eivät halunneet lasta ja mies sterisoloitiin.
Kahden vuoden päästä he olisivatkin halunneet lisää lapsia. He yrittivät sterisoloinnin purkua, mutta se ei onnistunut.
Mutta ok, sinä et halua lasta nyt etkä ikinä.
Etkä tule sitä katumaan ikinä.
OK.
Ei ollut tarkoitus hermostuttaa!
olen syntinen,tunnustan..tapasin 17-v avokkini,suhde oli myrskyisä(ikäeroa 12v.).jossakin vaiheessa pidimme taukoa,tapailin toista,tulin raskaaksi,tein abortin.perheeni,exäni tiesi asiasta.palasimme yhteen exäni kanssa,tuntu että tässä se nyt on ja ikuisesti,vaikeudet vahvistaa..parin kk:n päästä olin taas raskaana,pidimme lapsen.erosimme tosin lapsen syntymän jälkeen,mutta sitähän et kysynyt.
koen vieläkin,että tämän lapsen oli määrä syntyä,en nyt tarkoita mtn uskonnollista systeemiä,vaan että juuri 5 vuotta täyttäneellä pojallani on tehtävä tämän pallon päällä.aborttini laitan nuoruuden ja hulluuden piikkiin,jos se sinne lokeroon mahtuu=)