Taida elää kolmenkympin riisiä, sillä sen iän saavutan tänä vuonna. Olen suht onnellisesti naimisissa, yhden lapsen äiti. Haaveena pienessä päässäni pyörii kuitenkin tälläinen ajatus:
Olisi kiva seurustella viriilin, reippaan noin viiskymppisen miehen kanssa. Mies olisi velaton, omaisi mukavan asunnon ja auton sekä kiinnostuksen matkustamiseen. Kunnioittaisi naista ja olisi "ylikohtelias". Hemmottelisi minua.
Tiedän yhden miehen jonka ottaisin. Hän olisi hivenen yli 50v. Ajatuksellisesti meillä synkkaa hyvin. Tanssii mielellään ja hyvin. Harrastaa kulttuuria, matkailua ja ravintolakulttuuria sopivassa määrin. Ei hassumman näköinenkään. Tuo mies on olemassa mutta molempien avioliittojen uhraaminen ei tulisi mieleenkään. Hänestä on vain ihana haaveilla ja hymyillä kauniisti hänelle ja yrittää miellyttää kaikin mahdollisin tavoin.
Olisi kiva seurustella viriilin, reippaan noin viiskymppisen miehen kanssa. Mies olisi velaton, omaisi mukavan asunnon ja auton sekä kiinnostuksen matkustamiseen. Kunnioittaisi naista ja olisi "ylikohtelias". Hemmottelisi minua.
Tiedän yhden miehen jonka ottaisin. Hän olisi hivenen yli 50v. Ajatuksellisesti meillä synkkaa hyvin. Tanssii mielellään ja hyvin. Harrastaa kulttuuria, matkailua ja ravintolakulttuuria sopivassa määrin. Ei hassumman näköinenkään. Tuo mies on olemassa mutta molempien avioliittojen uhraaminen ei tulisi mieleenkään. Hänestä on vain ihana haaveilla ja hymyillä kauniisti hänelle ja yrittää miellyttää kaikin mahdollisin tavoin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... kukaan jaksaa olla ylikohtelias?
Materialismilla on helppo hemmotella ketä tahansa, ja kuka tahansa pystyisi siihen varallisuuden sen vain salliessa. Ymmärrät kai miten naiivilta haaveilusi kuulostaa? Ja miksi miehesi tulisikaan kunnioittaa sinua, jos ajatuksesi ovat tuota tasoa?
Sinun suht onnellinen miehesi todennäköisesti on myös yksi niistä useista varatuista miehistä, jotka haaveilevat nuoremmista naisista. He haluavat vain seksiä, ja sen perässä he ovat selkäsi käännyttyä. Ehkä otamme sittenkin miehesi kaltaiset käsittelyyn, ainakin miehestäsi tulisi hetkeksi tyytyväinen.
"Tuo mies on olemassa mutta molempien avioliittojen uhraaminen ei tulisi mieleenkään." Niin, kenen ajatuksia nämä siis ovatkaan?
Pariutuneet, tylsistyvät, vanhenevat ihmiset, voisiko joskus pelata jaetuilla korteilla? Kolmenkympin kriisi - mikä ihana tekosyy.
Täällä myös nainen, mutta sinusta hiukan nuorempi, ei naimisissa - vielä.
Haaveilen minäkin vähän alle 50v. miehestä, johon olen korviani myöten ihastunut!
Hänessä viehättää elämänkokemus, itsevarmuus, ehkä se kohteliaisuuskin..se on kieltämättä ihanaa. Tunnen oloni turvalliseksi ja hyväksi hänen seurassaan. Hän on nuorekas ja niin ihana. Mutta varattu hänkin :( Ikäero ei tunnu missään.
Onko sinulla ollut vaikeaa omassa liitossasi?
oon seurustellut jo jonkin aikaa toisen miehen kanssa, joka on mua 16 vuotta vanhempi, eli liki 50 v. musta ikä on kuitenkin vain numeroita, ei edes tunnu että mitään ikäeroa onkaan. Voi miten rakastankaan omaa aarrettani, ja tiedän että hänkin mua.
Onhan aihe ollut vaikka missä ja laajaltikkin naisten "haaveissa" ja unelmissa. Kokemuksenomaava, itsestään huolehtiva, rauhallinen, ja kohtelias mies on varmaankin parempivaihtoehto monelle kuin samanikäinen ja nuorempi jolla mielenkiinto on täysin muualla kuin kumppanissa ja hänen hyvinvoinnissaan. Tarkoitan sitä rauhaa ja turvallisuutta huomiontia. Sitä kyllä kaipaa miehet siinä missä naisetkin. Oman ikäinen yleensä on se joka nuoressa suhteessa tahtoo vain seksiä ja kun sen "kantopohja" suhteenylläpitäjänä putoaa ei olekaan mitään mistä syodä enää.
Elämänkokemuksellinen aikuinen mies voi tarjota myös muuta kuin "autonkorjausta" tai metsästyskoiran alustanpesua tilalle.
Kun mies ajattelee vanhempaa naista ja hakeutuus suhteesen on yleinen käsitys että "poika hakee äitiään"? Nyt kun aivan yleisesti voitais todeta että tämä iäkkäämän miehen tarve on naisilla siinä missä mielilläkin niin kysisikö etä hakeeko nainen isäänsä?? Mielestäni se ei ole kummassakaan tapauksessa kumpaakaan.
Ajattelen sen olevan sitä kyvyttömyyttä molemmilta nähdä tarkeänä ja kantavana asiana se toisesta huolehtiminen ja täten siitä suorastaan tehdään itsestään selvyys siitä kumppnaista "omanikäisestä" varsinkin kun on lapsia ja se kahtiajako ja valtataistelu vie kyvyn vaalia kun toinen pitää voittaa ja alistaa.
Kunnioitusta etsitään, luottamusta tarvitaan, ja ne ovat nin selvemmmin nähtävissä jo enemmän kokeneimmissa. Se vain on haasteellista ja imartelee kun saa huomiota mutta sitten ei pitäisi unohtaa että, pitäisi oppia tarjoamaan sitä?!
Onko se ratkaisu että, kun oppii antamaan huomiota niin se on se viimeinen "kosto" sille kumppanille että "sinä et ainakaan sitä saa" vaikka kuinka jo osaisin huomioida niin sulle en annaa sitä??Vaan aivan uudelle ja kohteliaalle jonka kanssa en ole päivääkään riidellyt ja ollut mistään erimieltä!
nm: haaveena vastuuntunto ja järjenkäyttö.
ei muuta!
Täällä eräs vajaat 30v. nainen, joka on ihastunut itseään n. 15 vuotta vanhempaan mieheen. En olisi ikinä itsestäni tällaista uskonut. Enkä edes tiedä, onko mulla mitään saumoja tähän mieheen. Sen tiedän, että varattu hän ei ole.
Luulenpa vaan, että mokasin "tilaisuuteni", jos sellaista koskaan oli. Hän taitaa pitää minua naiivina, tyhmänä pikkulikkana, koska olen niin hermostunut hänen seurassaan. Mikäpä tuohon edes auttaa, tuohon hermostumiseen. En mä voi sille mitään, kun olen niin ihastunut :(