Suomen lain mukaan alle 18-vuotias on lapsi. Halutaan tai ei.
Kun kysyy 5-vuotiaalta "oletko iso vai pieni" vastaus on "ISO!". Kun kysyy 15-vuotiaalta, mikä pitäisi olla äänestysikäraja, vastaus kuuluu "15 vuotta". AINA kun kysyy alaikäiseltä tälläisiä kysymyksiä, he ovat sitä mieltä, että ovat tarpeeksi "isoja", kypsiä ja aikuisia.
Jos 5-vuotiaat olisivat isoja, kukaan ei käyttäisi pipoa ulkona ja joka päivä olisi pizzaa. Jos 15-vuotiaat saisivat äänestää, eduskunta olisi täynnä tonyhalmeita. Jos lapset synnyttäisi lapsia, olisi meno kuten tällä palstalla: lapsellista ja naurettavaa!
Kun kysyy 5-vuotiaalta "oletko iso vai pieni" vastaus on "ISO!". Kun kysyy 15-vuotiaalta, mikä pitäisi olla äänestysikäraja, vastaus kuuluu "15 vuotta". AINA kun kysyy alaikäiseltä tälläisiä kysymyksiä, he ovat sitä mieltä, että ovat tarpeeksi "isoja", kypsiä ja aikuisia.
Jos 5-vuotiaat olisivat isoja, kukaan ei käyttäisi pipoa ulkona ja joka päivä olisi pizzaa. Jos 15-vuotiaat saisivat äänestää, eduskunta olisi täynnä tonyhalmeita. Jos lapset synnyttäisi lapsia, olisi meno kuten tällä palstalla: lapsellista ja naurettavaa!
Vastaukset 46
Vanhimmat
että aina on poikkeuksia! tällä palstalla harvemmassa ja he ovatkin niin fiksuja ettei tarvii edes vastata tälläisiin. lapsellisimmat ne siellä kohta heiluttelee nyrkkejään.
just juu, cara ja mutris...
Hah, just niin! ;))
Kyllä se niin on, että ihmiset on erilaisia, kukaan ei ole samanlainen.
Eihän kaikki 5v pidä pitsasta tai kaikki 15v äänestäisi Halmetta. ;)
Tiedän monia 17v joilla on hommat yleensäkin hallussa, en minä näe heitä lapsina, vaan nuorina, useat heistä kypsiä sellaisia.
Minusta enemmänkin pitäisi puuttua siihen, millaiset ihmiset tekevät lapsia, eikä siihen, että minkä ikäiset.
Ovatko kaikki yli 30v kunnollisia, kypsiä ja hyviä vanhempia? No ei ihan.
Enkä siis viestilläni viittaa siihen, että kuka vain pikkupirpana voisi perustaa perheen, joten siihen on sitten turha puuttua.
Se, ketä haluaa ymmärtää asiani, ymmärtää sen.
Oletko kuullut todennäköisyydestä tai tilastoista? Haluat tai et, teiniäitien porukasta löytyy paljon enemmän yksinhuoltajia, tupakoivia, työttömiä jne.
Kiva, että itse halusit ymmärtää väärin tuon pitsa ja tonyhalme -homman! Rautalangalla sanoen: suurin osa 5-vuotiaista ei osaisi päättää syömisistään ja suurimmalla osalla 15-vuotiaista ei ole tarpeeksi elämänkokemusta päättääkseen yhteiskunnallisista asioista.
Noh, tämänhän varmaan ymmärsitkin..
En minä halunnut tahallani väärin ymmärtää, vastasin vain sillä sävyllä, kuin sinä kirjoitit.
Ei kannata kaikkea ottaa niin vakavasti, eihän. ;)
no nyt vastaan samalla sävyllä kuin sinä; eihän viitsitä olla tyhmiä, eihän? 186 x ;)
Onko todella niin että vanhempien paremmuuden kertoo se että ovatko he yksinhuoltajia, tupakoivia tai tytöttömiä(!) ?
Mielestäni voisit hetken miettiä mitä päästät suustasi. Itse olen 16-vuotias ja esikoiseni syntyy pian. Elän kuitenkin avoliitossa, tulemme taloudellisesti hyvin toimeen sekä olemme vastuuntuntoisia. Minä haluan nähdä lapsieni kasvavan ja jaksaa olla heidän kanssaan.
Törkeää tuollainen luokittelu!
Eikö se jo kerro nuoren vastuuntunnosta että hän on valmis pitämään lapsen ja huolehtimaan hänestä rakkaudella?
taisit lukea kirjoituksen lievän ennakkoasenteen ja vimman vallassa?
En kirjoita PAREMMUUDESTA. Kirjoitan parhaan mahdollisen tavoittelusta! Jos syyllistyit kirjoituksestani, en voi ottaa siitä vastuuta.
Jos ensimmäinen lapsemme olisi syntynyt ehkäisyn pettämisen takia ollessani alaikäinen, olisimme luultavasti lapsen pitäneet. Mutta minulla ei olisi ollut ammattia (en olisi mitenkään voinut olla hyvin toimeen tuleva 16-vuotiaana (koululainen!), mieheni ehkä). Olisimme pärjänneet vauvan kanssa, mutta en voi parhaalla tahdollanikaan sanoa, että olisimme voineet antaa lapselle kaiken sen mitä 10v myöhemmin. Ja se on kokemus elämästä. Meiltä olisi myös jäänyt tärkeitä vaiheita pois seurustelusta ja elämästä ylipäätään. Teimme matkoja, tapailtiin ystäviä, elettiin kahden ihmisen aikaa. Ei ole sama tehdä niitä kaikkia asioita kun on pieniä lapsia. Nuoruus elettiin niin täysillä, että ei ole vanhempana enää tehnyt mieli bilettämään tai kokeilemaan muitakaan nuoruuden juttuja. Ollaan nautittu perhe-elämästä täysillä eikä ole tarvinnut viedä pientä vauvaa mummolaan, että pääsisi baariin..
Valitettavasti valmius pitää lapsi ja huolehtia lapsesta rakkaudella ei ole yksinään osoitus vastuuntunnosta. Vastuuntunto punnitaan vasta sitten kun pieni käärö sitoo vanhemmat itseensä 7/24.
Hyvää odotusaikaa ja kasvun hetkiä pienen elämän rinnalla!
Eikö sinusta todella ole sopivaa mennä ulos sitten kun on lapsia? En todella taida tuntea yhtään ainoaa hyvää vanhempaa, en nuorta enkä vanhaa koska kaikki käyvät tasan tarkkaan baarissa, jotkut harvemmin jotkut useammin.
Pointtisi alkuperäisessä kirjoituksessa ymmärrän kyllä.
En olisi todellakaan itsekkään ollut valmis 16v äidiksi, saatika sitten nuorempana. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joku voisi olla. Täälläkin näkee nopeasti kirjoituksista kuka on ja kuka ei(haluaa tai ei niin kirjoitustyyli kertoo todella paljon).
Sain kuitenkin lapseni 19vuotiaana. Olemme mieheni kanssa seurustelleet 5v, eli siitä lähtien kun olin 14v ja mieheni 17v. Menty ja rällästetty on, melkoisia sohvaperunoita olemme aina olleet koska eniten nautimme toistemme seurasta.
Elämänkokemusta on kertynyt paljonkin enemmän kuin monilla ikäisilläni. En tarkoita, että sitä olisi verrattavissa 40vuotiaisiin, mutta koen olevani valmis äidiksi niin myötä kuin vastoinkäymisissä.
Eli kahden ihmisen aikaa on eletty, töitä tehty, matkailtu,juhlittu,ja huomattu,että parisuhde on hyvin vakaalla pohjalla.Tästä mennään eteenpäin kolmen ihmisen perheenä eikä mikään noista asioista muutu, siihen tulee vaan lisää aivan mahtavia kokemuksia ja tunteita.
Missä lauseessa mahdoin sanoa, ettei ole sopivaa "mennä ulos" (tarkoitat kai baariin, jonne siis alaikäisillä ei ole muutoinkaan asiaa oli lapsia tai ei..)? Itse yhdistit hyvän vanhemmuuden ja baarirundit, en minä. Mutta jos baarissa lauantai-iltoja vietetään baarissa useammin kuin perheen kanssa niin..
En tiedä miksi selostat elämääsi ennen lasta..? Enhän ole kommentoinutkaan sinun elämääsi. Miksi siis selitellä?
"Nuoruus elettiin niin täysillä, että ei ole vanhempana enää tehnyt mieli bilettämään tai kokeilemaan muitakaan nuoruuden juttuja. Ollaan nautittu perhe-elämästä täysillä eikä ole tarvinnut viedä pientä vauvaa mummolaan, että pääsisi baariin.."
No, ehkä käsitin tämän sitten väärin..
Eiköhän tässäkin viestissä kommentoida epäsuorasti kaikkien nuorien äitien elämää verraten omaan elämääsi. Saan kai kertoa omastani aivan kuten sinä omastasi?
olet kertonut sitten omasta elämästäsi..?
"Sain kuitenkin lapseni 19vuotiaana. Olemme mieheni kanssa seurustelleet 5v, eli siitä lähtien kun olin 14v ja mieheni 17v. Menty ja rällästetty on, melkoisia sohvaperunoita olemme aina olleet koska eniten nautimme toistemme seurasta.
Elämänkokemusta on kertynyt paljonkin enemmän kuin monilla ikäisilläni. En tarkoita, että sitä olisi verrattavissa 40vuotiaisiin, mutta koen olevani valmis äidiksi niin myötä kuin vastoinkäymisissä.
Eli kahden ihmisen aikaa on eletty, töitä tehty, matkailtu,juhlittu,ja huomattu,että parisuhde on hyvin vakaalla pohjalla.Tästä mennään eteenpäin kolmen ihmisen perheenä eikä mikään noista asioista muutu, siihen tulee vaan lisää aivan mahtavia kokemuksia ja tunteita. "
Tässä oli pätkä..
Täysin samaa mieltä.
Näinhän se menee. Mutta oletko huomannut, että sitten kun pitäisi olla iso, ei tunnekaan itseään tarpeeksi fiksuksi? Minulle tämä tuli eteen 18-vuotiaana: piti käyttäytyä kuten aikuinen ja se ei ollutkaan kauhean hauskaa. En todellakaan koe olevani valmis lastentekoon, työelämään, mihinkään.
Kai se niin on ettei koskaan ole hyvä: lapsena tahtoo olla aikuinen ja aikuisena lapsi.
Täytän ihan kohta 20, ja itsellänikin tuossa 18 vuoden tienoilla paukahti päähän että enhän minä helvetti olekaan niin aikuinen ja "fiksu ja kypsä" :D olekaan. Kaikki aina vaan kehuvat että minä olen viisas vastuunkantaja, turvallinen&vastuullinen tyyppi, mutta itsestä ei tunnu mitenkään siltä!
Kaveri taas on jämähtänyt teiniäitiytensä kanssa sille tasolle mitä oli 16-v:nä ja luulisi että kypsyisi siitä vähitellen, hän kun on jo 20 ja kohta kahden muksun äiti.. Mutta ei. Vastailee kaikkeen teinin näsäviisaudella (jonka pitäisi olla jo karissut), hän tietää paremmin ja kaikki vihaa ja arvostelee häntä kun ei hyväksy hänen nuorta äitiyttään, sitä paitsi hänen henkinen ikänsä on jo 30 ja hän tuntee itsensä tylsistyneeksi kolmikymppiseksi ja blaa blaa...
[Henkistä kypsyyttä olisi hyväksyä se ettei kaikkia voi miellyttää, ilman katkeruutta/vihaa, ottaa oppia käytöksestään (tottakai häntä vältellään ja katsotaan vinoon jos käyttäytyy täysin naurettavasti - ihan kuin teini hormoonimyrskyssään?) ja nauttia äitiydestään jonka on hankkinut.]
Lapsena/nuorena luulee olevansa niin aikuinen ja sitten kun oikeasti on aikuinen, tajuaa miten pieni on ollut. Tässä on se vitsi että kun sitten itse aikuisena katsoo 16v tytärtään joka hokee olevansa tarpeeksi kypsä (eikä vielä itse tajua sitä mitenkään) niin kuin itsekin nuorena hoki, pääsee pahaksi äidiksi kun yrittää saada teinin päähän ettei tämän käsityskyky ole vielä riittävä "vastuullisuudesta" huolimatta. Ja sitten aikanaan tämäkin teini kasvattaa lapsensa ja tajuaa oman lapsensa lähestyessä teini-ikää että voi v... Äiti tais puhua totta :D
Tyttärestä se polvi paranee ;)
nyt vaan mitenkään yleistänyt?
Haluaisin myös tietää mitä ikähaarukkaa pidät teineinä?
Oikeasti, kaikkien ajatusmaailma muuttuu kun ikää tulee ja kokemusta! ;)
Menkee työ syömeen hamppariväärennökset jonnekin -miss niit tarjotaan.
kohtaa tekstissäni pidät yleistyksenä.
Ja teiniksi itse lasken nykyisin 12-17 vuotiaat, 12 vuotiaat lähinnä sen takia mitä olen nähnyt (eivät ole enää kovinkaan paljon lapsen tasolla vaan hormoonit ovat alkaneet vaikuttaa jo jonkin verran käytökseen, kiukuttelua, ihastuksia jne - ehkä esiteini olisi sopiva nimi? ;) ) ja 17-vuotiaat liukuvasti, koska tuon iän paikkeilla alkaa siirtymävaihe lapsesta aikuiseksi olla lopuillaan, mutta henkinen taso sitten vaihtelee ihmisestä riippuen, kuitenkin niin että suurimman osan 17-vuotiaista voi vielä laskea kokevan jonkin tason hormoonimyrskyjä ja asiallinen käytös saattaa vielä olla vajavaista.. (esim. irtautuminen vanhemmista saattaa olla vielä hyvinkin kesken, tappelut vanhempien kanssa koska henkinen kypsyys ei riitä muunlaiseen keskusteluun kun asiat eivät mene mielen mukaan, vastuun ottaminen tekemisistään), mitenhän tuon asiallisen käytöksen nyt rajaisi niin että en antaisi väärää kuvaa.. Haen sillä lähinnä sitä että asioista voidaan keskustella rauhallisesti..
Yleisesti ottaen 17-vuotiaat alkavat kuitenkin käsittää asioita aikuismaisesti, ja 18-21 vuoden välillä tulee yleensä se lopullinen aikuiseksi kypsyminen. Näin olen itse laskenut ja todennutkin aika hyvin tässä ihmisiä seuratessani..
Mutta jos muistelen menneitääää ,eikös se hän Maria tullu raskaaksi 14v. vanhana ja hänen ukkoparka oli 35v. vanha--ä--eli eikö hyö rakastunu 14-35 välillä. Sehän on jo alaikäiseen sotkeutumista sanon minä ? Ja kysehän on meiodän hurskaasta raamatusta-mutta jos erehyn pahimman kwerrran niin oikokaa...
Jos nyt ihan kirjaimellisesti Ison Kirjan tekstiä tarkastellaan, Maria oli raskaaksi tullessaankin vielä neitsyt, eli ei häneen kukaan sekaantunut. Jooseppi-poloisella ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Raskaus oli Hengen tekosia ja hedelmöittyminen tapahtui ilman penetraatiota :)
Että sillai meni vähän asian vierestä toi sun vertaukses ;)
Hmmm... Eikös tätä asiaa ole ennenkin puitu? Minun näkökanta asiaan on selkeä. Nuorena jaksaa ja parantuu nopeasti, mitä vanhempi sitä suuremmat riskit kaikessa, eikös näin ole? Ja mitä tulee tuohon kysymykseen nuoren, lapsen ja aikuisen iästä.. eikös se olekkin paljon itsestä kiinni? Sanon kauniisti, että hyökkäävillä mielipiteillä ei pitkälle päästä. Sinun mielipiteiden perusteella voin siis päätellä että "aikuinen" joka ei käytä kylmällä ilmalla pipoa on vielä oikeastaan lapsi? Eikös nyt pitäisi vähän miettiä todellakin sitä että ei ne kaikki aikuisetkaan osaa käyttäytyä niinkuin HEIDÄN TULISI käyttäytyä, jotta he olisivat lapsille sopivia esimerkkejä. Voin jo suoraan tässä sanoa että itse täytin tässä huhtikuussa 18 vuotta ja saan lapsen heinäkuussa. Minä olen mielestäni valmis vanhemmaksi nuoresta iästä huolimatta. Pitää ajatella kuitenkin järjellä että suomessa nämä "teiniäidit" ovat kuitenkin suhteellisen vanhoja jos verrantaan muutamiin muihin maihin. Pakkoavioliitto ja seksiä jo kymmenen vuotiaasta asti? Sitäpaitsi näen nuorena äitinä olon aika hyväksi, siinä on tiettyjä etujakin. Kun lapset ovat tarpeeksi isoja, voi siirtyä sitten vasta työelämään, jaksamista riittää ja lapset kasvattavat enemmän, koska heille täytyy itse olla esimerkkinä.
Vielä lisäksi kommentoisin tuota erästä kohtaa tekstissäsi: Jos lapset synnyttäisi lapsia, olisi meno kuten tällä palstalla: lapsellista ja naurettavaa!
Minä Olin sinun mukaasi lapsi kun aloin odottamaan omaa lastani ja se katkesi siihen kun 18- vuotis synttärini koittivat? Tuijotatko sinä vain lukuja ja papereita ilman mitään muuta havainnollistettavaa ajattelematta? Jospa käsittelisit ihmiset yksilöinä, jotka ovat erilaisissa tilanteissa, jotka ovat jo oppineet oman osuutensa elämästä eri vaiheessa kun toiset? Ja oma mielipiteeni tähän palstaan: Minä ainakin pidän! :)
AURINKOISTA KEVÄTTÄ KAIKILLE!
toivon ettet niitä lapsia saisi, oli erittäin lapsellinen kirjoitus 18 vuotiaalta vai liekö sitä ikää 8-v..?
On huono juttu jos lapsia pitää hommata,että itse kasvaisi ihmisenä kaiken lisäksi taidat olla vähän tyhmä.
Sanonpa minäkin mielipiteeni. Se, että on nuori äiti, ei aina tarkoita että todella jaksaa lapsen kanssa. Sekin on tullut nähtyä! ;(
Ihan yhtä hyvin se aikuinen äitikin jaksaa, eiköhän se ole aika henkilökohtainen asia tuo jaksaminen. Jos puhutaan riskeistä, niin sitten tarkoitetaan jo kyllä niitä 40 kymppisiä ensisynnyttäjiä. Kaikkea voi sattua kenelle vaan.
Mutta tuo teksti on sitten asia erikseen, jokainen tehkööt itse omat johtopäätöksensä. Kaikella on puolensa... ;)
Bravoo taas yhden tosi "viisaan" teinin kommentti!
En jaksanut lukea kuin alun tekstistäsi, mutta sekin riitti...
VANHEMPANA ON SUUREMMAT RISKIT KAIKESSA????? Mieti vähän mitä kirjoitat... Ketkä sitä kuoleekaa useammin autoonettomuuksissa hurjien nopeukisensa vuoksi? Ketkä kuolevat useammin tapaturmaisesti? Entä kenellä yleensä onnettomuus riskit kasvavat alkoholin käytön myötä? Ketkä ovat alttiita itsemurhille? Ketkä ovat kuolemattomia muissakin asioissa kuin vain autoillaan, esim. harrastuksissaan? Onhan myös riskien hallintaa turvallinen ympäristö, vakaa taloudellinen tilanne, vakiintunut elinpiiri...
Raskauden aikaisesti riski iän lisääntyessä tulee esiin kun mennään lähemmäksi neljää kymmentä, on kolminkertainen riski saada kromosomipoikkeava lapsi... Siinä maailman ainut riski, mielestäsi? Yksi lapsi tuhannesta syntyy jokatapauksessa Downina. Noin neljä lasta sadasta syntyy jotenkin vammaisena, ei mitään tekemistä synnyttäjän iän kanssa. Ellei sitten aleta miettimään noita riskejä joita nuoruus aiheuttaa; 46% nuorista äideistä tupakoi raskaus aikana, 11% yli kolmekymppisistä äideistä. Kaatumiset, iskut, myrkkyjen nauttiminen ja muut traumat aiheuttavat paljon enemmän kuin kromosomipoikkeuvuudet vammaisuutta, nuoret ovat alttiimpia niille kuin vanhemmat odottajat. Jne. turhaa tuollainen pohtiminen...
Mutta huomaat kai kuinka Helvetin väärässä olet väittäessäsi jotain noin naurettavaa ja miten älyttömän turhaakin on pohtia jotain tuollaista. Keskity vain selviämään nuoruudestasi edes itse hengissä ja koeta siinä ohessa saada se lapsikin selviämään...
Noiden edellisten kommentoijien lisäksi olisin vielä maininnut muutaman epäkohdan kirjoituksessasi.
"Minä olen mielestäni valmis vanhemmaksi nuoresta iästä huolimatta."
"Minä kyllä voisin ihan yhtä hyvin jo ajaa autoa (15v)!"
"Minä kyllä osaan koojata isin auton (3v)!"
Kukapa ei olisi OMASTA mielestään valmis vaikka mihin..?
Sitten tämä ontuva vertaus Suomen ja muiden maiden teinivanhemmista.. Erehdyit nyt nimittäin vertaamaan HYVINVOINTIVALTIOTA köyhiin maihin! Otapa huomioon, että tarkoittamissasi alhaisen synnytysiän maissa myös muut ongelmat ovat huomattavasti yleisempiä kuin Suomessa. Suhteellisuuden tajua hyvä nuori nainen!
Johonkin on ikärajat vedettävä. Tässä aiheessa ei kukaan ole päivälleen laskenutkaan aikuistumisen hetkeä. Mutta monessa muussa asiassa lain mukaan se lasketaan tarkalleen (alkoholin osto, autolla ajo, naimisiin meno jne.). Pitäisikö näissäkin asioissa olla jokin henk.koht. -kriteeritaulukko minkä mukaan joko on kypsä saamaan ajokortin tai ei..?
Harva 3-kymppinen sanoo olleensa 18-vuotiaana kypsä vanhemmaksi, vaikka 18-vuotiaana varmasti väittikin niin.
" Suhteellisuuden tajua hyvä nuori nainen! "
..lopetettaisiin kirjoittaminen alentavaan sävyyn,se kun ei mitään auta.
"Harva 3-kymppinen sanoo olleensa 18-vuotiaana kypsä vanhemmaksi, vaikka 18-vuotiaana varmasti väittikin niin."
Nimenomaan, _harva_.
Anteeksi jos loukkasin, mutta eikö sitten 18v ole nuori nainen?? Tarviiko joka sanasta ottaa niin verisesti itseensä?
Nimenomaan HARVA 3-KYMPPINEN! Sama ihminen sen sijaan 18-vuotiaana on vakuuttanut olevansa kypsä 18-vuotias. 3-kymppisenä hän tajuaa ettei ollutkaan, siis harva kolmekymppinen sanoo olleensa 18v kypsä!
Siis tämä nimimerkki ilmeisesti yritti vihjata siihen, että hän on juuri se HARVA, sitten kun joskus on kolmekymppinen... Tämä se juuri erottaa, nuorena luulee tietävänsä mitä on aikuisena ja sen tietää niin hiton paljon paremmin kuin sitten kun on aikuinen. Eli nm. tällä hetkellä tietää olevansa aikuisena harva ja sitten tälläinen mitä on nyt, mutta sitten kun on aikuinen, niin ei tiedäkään taas mitään. Sitä luullaan, että nuoruuteen kuuluva kaiken tietävä olo on sitä aikuisuutta, mutta se onkin harhaa, se onkin nuoruutta, aikuisena vaivutaan jälleen samaan tyhmyyteen kuin lapsena, huomataan että maailma ei olekaan niin mustavalkoinen, kun se suuren aatteen (nuoruuden) aikaan oli.
Minäkin nuorena luin utopian ja luulin tietäväni millainen on ihanne maailma, ajoin sitä kovasti takaa... Vanhemmiten huomasi, että täällähän on muitakin kirjoja, asioilla voi olla myös tuollaisia puolia. Vaikka kuvio oli selvä nuorena, nyt se on sumuinen, niitä puolia on niin älyttömästi ja nyt harmikseni tiedän niiden olemassa olon, en tiedä enää mitä ymmärränkään...
Voisiko iän tulemista kuvata niin, että lähtee laput silmiltä? Huomaa vain, että maailma onkin niin laaja, en voikaan kaikkea hallita, vaikka aikaisemmin kuvittelin, että juuri sen hallinnan tunteen heräämisessä olen kasvanut aikuiseksi.
Et ikävä kyllä voi itse valita olevasi yksin niitä harvoja, joilla nuoruus jää väliin ja siirryt suoraan lapsesta aikuiseksi. Nyt sitä et ymmärrä, mutta myöhemmin se valkenee. Tiedän tietenkin, että tätä oli turha sanoa, sillä tiedäthän itse paremmin... Joskus ymmärrät, että juuri se, ettet oikeasti tiedäkään mitään on juuri sitä aikuisuutta. Viisas aikuinen käyttää aikansa sitten siihen, että yrittää ottaa selvää asioiden eri puolista, että niitä edes jotenkin pystyy käsittämään.
Tyhmänä on hyvä olla, siitäkin voi olla ylpeä vm. 1976
Tiedä nyt sitten,kenelle tuokin teksti on tarkoitettu..
Mutta en väitä tietäväni mitä 30vuotiaana ajattelen nuoruudestani.
Sen väitän tietäväni, etten koskaan,ikinä kykene poikani saamista katumaan. Se riittää. Mutta tehän sekin varmaan tiedätte paremmin; sitten kun kasvat isoksi niin huomaat millainen virhe lapsi on, elämä pilalla ja nuoruus elämättä.
Pöh..Sain 5v elää nuoruutta (14-19v), siis sitä teiniaikaa. Nyt vietän nuoren aikuisen elämää, yhdessä perheeni kanssa. Enkä käsitä mikä voisi olla parempi vaihtoehto? Onko teidän käsityksenne hyvin käytetystä nuoruudesta se ainut ja oikea? Onko mitenkään mahdollista, että olen erilainen kuin te? Onko sekään mitenkään,siis mitenkään mahdollista, että saatan olla 30vuotiaana parin lapsen _onnellinen_ äiti joka jopa käy töissä ja kappas, mieskin on pysynyt vierellä? Ei, se ei mitenkään ole mahdollista.
Eläkää te pessimistisessä pienessä maailmassanne joissa muilla ei ole mitään sanavaltaa ja antakaahan minun elää omassani. Emmekö voi kaikki olla näin tyytyväisiä?
Minä saan sitten vanhempana huomata kuinka oikeassa te viisaat ihmiset täällä keskustelupalstoilla olittekaan :D Anna mun kaikki kestää..
(nyt tulee vastauksia, kyllä; elä sinä siinä ruusunpunaisessa kuvitelmassa etc,etc.. :D Äh.. Turha tänne on mitään kirjoittaa..)
että ikinä ei voi tietää...
"Onko sekään mitenkään,siis mitenkään mahdollista, että saatan olla 30vuotiaana parin lapsen _onnellinen_ äiti joka jopa käy töissä ja kappas, mieskin on pysynyt vierellä? "
et voi tietää meneekö elämäsi noin, voit vain toivoa että se menisi noin.
pitkästä aikaa! ;) En ole ketjua kokonaan lukenut, joten vastaan vain sinun kirjoitukseen... Tottakait sinunkin ajatusmaailmasi muuttuu, kun tuosta vähän vanhenet. Näinhän siinä käy, meille jokaiselle.
Tunnen montakin äitiä, jotka ovat useaan otteseen sanoneet, että kun olisi paljon parempi ja helpompi, kun ei tuota lasta olisi. Siis ihan oikeasti. Kyllä se varmaan näin on, että itsekukin joskus näin ajattelee, varsinkin jos tilanne mutkistuu. Näin ovat sanoneet jopa yli 25 vuotiaat äidit, ettei koske pelkästään teiniäitejä.
Olet elänyt ns. teini-iän ja sitten aikuisuuden kynnyksellä saanut lapsen. Toivottavasti rakkautenne kestää kaiken tulevan, sillä välillä meille itsekullekin tulee odottamattomia asioita eteen, ja jollain konstilla niistä olisi selvittävä. Nuoruushan on sinulla vasta aluillaan, toivottavasti pysytte yhdessä pitkään.
Kirjoitit "vietän nuoren aikuisen elämää yhdessä perheeni kanssa, mikä voisi olla parempi vaihtoehto?" Vaihtoehtoja on paljon, ja elämä voi olla yhtä hyvää ilman sitä lasta. Edelleen! :))
Tottakait voi olla 30 parin muksun äiti, toivottavasti onnellinen töissäkäyvä äiti. Niin, ja ehkäpä vielä saman miehen kanssa. Toivoa sopii, mutta tulevasti ei koskaan tiedä. Esim. minulla on paljon unelmia, mitkä jotkut ehkä toteutuvat jo ennen kolmeakymmentä, jotkut ehkä eivät koskaan. Mutta niistä voidaan taas joku päivä keskustella enemmän... ;)
Katsoin nimimerkistä, että hetkonen, mitäs olen kirjoittanut..heh..
Kyllä,ymmärrän pointtisi. Enkä yhteenkään kohtaan väitä vastaan. Toivotaan parasta, pahimman pelkääminen ei auta.
Jos näkee vaivaa,voi saavuttaa lähes mitä tahansa. Yritetään siis.
Aurinkoista päivää sinulle..taas :)
Jotain ymmärsit väärin, jos tekstissä luki, että tulet katumaan myöhemmin lapsen saantia. Tekstissä luki, että et ole aikuinen, vaikka siltä tuntuu, se, että siltä tuntuu kuuluu nuoruuteen. Ei kukaan meistä hyppää lapsesta aikuiseksi, vaan välillä eletään nuoruus (ja käsityksesi mukaan harva kuitenkin on suoraan aikuinen ja sinä olet niitä harvoja...). Jotkut elävät sen nuoruutensa lapsen kanssa, jotkut eivät, mutta ei se nuoruus mihinkään häviä. Ei lapsi muuta tosiasiaa, että äiti on nuori, ei aikuinen.
kokemuksesta, että asiat eivät mene aina sinnepäinkään kuin "suunnittelee", ykskaks ilmenee jotain "ylimääräistä". Mutta sellasta se elämä on. Eletään kuitenkin päivä kerrallaan, mutta eletään sen mukaan, että jokainen päivä voi olla viimeinen, siis täysillä! ;)
Sinulle samalla ihanaa, toivon mukaan aurinkoista äitienpäivää! ;)
teet tällä palstalla jos meno täällä on lapsellista ja naurettavaa?
täällä on hienoa käydä haukkumassa ja ärsyttämässä ihmisiä! joskus voi saada muhevan tappelun aikaiseksi! YEAH!
Tämän maailman menohan on täysin lapsellista ja naurettavaa...
Mahdatko vielä olla itse lapsi, kun täytyy teiniäidit ja isät palstalle tulla kertomaan että teinit ovat huonoja vanhempia?
luin ja luin, mutta en kyllä löytänyt alkuperäisen tekstistä mitään viittausta huonoihin vanhempiin.. onko sinulla sellainen ajatus itsestäsi vai mistä moinen tuli mieleesi?
"Jos lapset synnyttäisi lapsia, olisi meno kuten tällä palstalla: lapsellista ja naurettavaa!"
Niin, mutta oletko ajattelut sitä, että nämä vanhemmat ja "viisammat" äidit tulevat tänne haukkumaan meitä ja me vain puolustamme itseämme. Okei onhan täällä myös nuoria ketkä haastavat riitaa, mutta jokaiseen pieneen sanavalintaan kiinnitetään huomiota. Etenkin jos toisen kirjoitustapa ei miellytä.