http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015933032
>"Minusta on väärin huutaa kuntaa apuun, jos omat ratkaisut olisivat otettavissa helposti, mutta niitä ei käytetä.
Vai onko ehkäisemättömyys sama asia kuin holtiton viinanjuonti - siitä ei voi irrottautua, vaikka itsetuho ja perheen tuho on lähellä? Molemmatko ovat sellaisia suonsilmäkkeitä, ettei sieltä voi nousta eikä kukaan saa nostaa - väkisin. On vain annettava olla ja tultava apuun, jotta saa jatkaa valitsemallaan tiellä.
Noh ehkä ne ovat yhtä vaikeita asioita? Toisessa itsestä lähtevä riippuvuus ja toisessa helvetin pelko.">
Jälkimmäisessä on kyse myös läheisriippuvuudesta, kasvatuksesta, manipuloinnista, vallasta, yksilön vapauden rajoittamisesta, pelosta, ym....
>"Minusta on väärin huutaa kuntaa apuun, jos omat ratkaisut olisivat otettavissa helposti, mutta niitä ei käytetä.
Vai onko ehkäisemättömyys sama asia kuin holtiton viinanjuonti - siitä ei voi irrottautua, vaikka itsetuho ja perheen tuho on lähellä? Molemmatko ovat sellaisia suonsilmäkkeitä, ettei sieltä voi nousta eikä kukaan saa nostaa - väkisin. On vain annettava olla ja tultava apuun, jotta saa jatkaa valitsemallaan tiellä.
Noh ehkä ne ovat yhtä vaikeita asioita? Toisessa itsestä lähtevä riippuvuus ja toisessa helvetin pelko.">
Jälkimmäisessä on kyse myös läheisriippuvuudesta, kasvatuksesta, manipuloinnista, vallasta, yksilön vapauden rajoittamisesta, pelosta, ym....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan hyvä, jos kommentissani oli jotain järkeä? Vielä parempi, jos se ei ollut mielestäsi Raamatun vastainen.
Silloihan se oli peräti perusluterilainen viesti, kai voisi sanoa että kristillinenkin?
En jaksa ymmärtää, miksi meidän naisten kyyneluhreja tarvitaan, eikö Kristuksen Uhri riittänyt meidän heikkouksiemme yli?
Sinä olet yksi sijaiskärsijä, minä olen yksi.
Kuinka pohjalle onkaan jouduttava, että uskaltaa ottaa oman elämänsä itsenäiseen hallintaan, eikä anna muiden määritellä oman kehonsa ja mielensä rajoja? Ehtojen asettajia löytyy. Hyvä, kun ja jos olemme selvinneet. Eihän palata siihen vanhaan enää?
Minäkin olen pohjattoman henkisen kuilun syövereissä käynyt ja selvinnyt joten kuten, en kuitenkaan työkykyiseksi enää.
Ongelmani ei toki ollut suuri lapsien lukumäärä, vaan henkisesti sadistinen aviomies (vl).
Kun kaikkensa yrittää eikä se mitään auta, ja siitä masentuu, niin se vl-ihmisten kammoama avioerokin tulee liian myöhään usein, niin minunkin kohdallani.
Nyt elämä on kuitenkin valoisampaa. Tosin hädin tuskin jaksan itsestäni huolehtia kaiken kokemani jälkeen.
Mutta siihen entiseen helvettiin en enää palaa;)
Päihdeongema ja uskonnollisuus ovat täysin toisiinsa verrattavia ongelmia sikkoin kun ne johtaa samaan lopputulokseen -> mikä tekee niistä hyväksyttävämmän sekö että ei "käytetä" muita päihteitä kun uskon yhteisön normi,yhteisö paine ja erottamisen (helvetin) pelkoa?
Että olet kyllä osunut täysin oikeaan siinä että molemmissa tapauksissa suosta on vaikea nousta ilman että joku auttaa.
On ihan aiheellista kysyä missä on vl aikuisen vastuu kun perhetilanne on se että kukaan ei enää jaksa eteenpäin. Onko (on) vakaumusa todella selkä jonka taakse voidaan mennä piiloon ettei tarvitse ottaa vastuuta? Musta se on moraalisesti yhtä arveluttavaa vl perheessä kun niissä perheissä joita vl halveksivat avoimesti.
Vakaumus ei tee lasten ja aikuisten kohtelua yhtään sen hyväksyttävämmäksi, minusta.
Olen vl. Joten älä viitsi yleistää...Kiitos!
Tarkennan tuota suokuvausta. Kun olemme sinne upottavaan suohon painumassa, niin tarvitsemme auttajaa. Emme pääse sieltä omin voimin pois. Mutta lähtökohta on siinä, että kokee siellä olon niin raskaaksi ja tuntee hukkuvansa, pyytää apua. Eihän päihdeongelmaistakaan voi auttaa, jos hän ei itse halua. Tuskin pakkohoito on mahdolllinen. Hengellisissä asioissa se lienee mahdotonta? Väkisin ei voi auttaa.
Tähän löytyy varmaan parempikin vertaus, koska siellä suonsilmäkkeessä ei ole yleensä hyvä olla. Siksi tuntuu käsittämättömältä, ettei sieltä halua pois.
Mutta päihteet ja vääränlainen uskonnollinen riippuvuus on sen verran "mukavaa" ja turvallistakin, että siellä voi jopa viihtyä. Palkkio ainakin odottaa, joko hetkellinen tai luuloteltu iankaikkinen! Se on melkoisen iso "porkkana" jatkaa entiseen malliin, vaikka kaaos olisi seurauksena, peräti oma tuho tai perheen tuho.
kun jonkun ihmisen/perheen asioita suomitaan kovin sanoin. Ja sitten vaikka lähipiirissä lapset ovat just samassa asemassa vl perheessä kukaan ei mieluiten puhu mitään.
Voidaan päivitellä joku työtön/tai muuten vaan säälittävä tapaus/päihdeongelmainen odottaa lasta tyyliin eikö tuo osaa ehäisyä käyttää mutta kun vl odottaa lasta tilanteessa jossa voimavarat eivät riitä tulevan ja olemassa olevien lasten hoitamiseen se on VAAN siunaus?
Ihmisen pitäisi pystyä luopumaan ympäristön( = perhe- ja muut yhteisöt, Jumala)antamasta turvallisuudentunteesta ja oppia luottamaan omiin voimiinsa ja kantamaan vastuuta tekojensa seurauksista. Vastuuta seuraa tosin myös kärsimyksen väistämättömyys, mikä vain täytyy hyväksyä.
Monesti oma toiminta tehdään riippuvaiseksi ympäristön hyväksynnästä, normeista, laista ja määräyksistä. Tällöin yritämme välttää syntiä ja kärsimystä emmekä näe niiden väistämättömyyttä. Auktoriteetin alle alistuminen on herttaista mutta se ei johda vapautumiseen.
Päivi Alasuutarin pro gradu -työ vanhoillislestadiolaisuuden ehkäisykiellosta on terveellistä luettavaa. Se perustuu Päivämies-lehden aineistoon vuosilta 1954 - 1984 ja sisältää paljon suoria lainauksia lehden teksteistä.
Gradu on tehty Tampereen Yliopistossa ja sitä saa kaukolainata.
Eiköhän oikeampi tullut eilisiltana MTV 3:n 45 minuuttia -ohjelmassa.
Pitäisiköhän sinunkin alkaa rokata? Se tuntui ainakin ohjelman vl-äidille olevan voimanlähde.