Nyt neljän vanha poikani syntyi sektiolla KOVAN synnytyspelon takia.
Äitinikin aina jaksaa muistuttaa kuinka vähällä olen päässyt. (kun siellä repee ties minne reikään asti, revitään ja leikataan auki)
Pojan isä oli sitä mieltä ettei hän tule niin kamalaa toimitusta ainakaan katsomaan.
Nyt kuitenkin mies on vaihtunut aivan erilaiseen mieheen.
Ja hän toivoisi tulevaisuudessa vauvaa, itse en uskalla synnyttää enkä JAKSA sitä sektiotakaan enää...
Mikä neuvoksi, kun ainut syy miksi lapsia ei voi tahdä on synnytyksen pelko.
Vauvalehdet ovat myrkkyä, niistä pelkoni ovat myös saaneet tuulta purjeisiin.
Perhevalmennus oli viimeinen tikki, siinä näytettiin synnytyksiä ja niissä oli hirveää kirkumista, parkua ja huutoa kun äiti huutaa että;
ottakaa se pois.
Nyt varmaan joku kiltti ihminen kirjoittaa, ettei se niin kamalaa ole ja tuplasti ihmisiä kirjoittaa kuinka kamalaa se on.
On se vaan kivaa olla raskaus aika psykoosissa pelosta...
Äitinikin aina jaksaa muistuttaa kuinka vähällä olen päässyt. (kun siellä repee ties minne reikään asti, revitään ja leikataan auki)
Pojan isä oli sitä mieltä ettei hän tule niin kamalaa toimitusta ainakaan katsomaan.
Nyt kuitenkin mies on vaihtunut aivan erilaiseen mieheen.
Ja hän toivoisi tulevaisuudessa vauvaa, itse en uskalla synnyttää enkä JAKSA sitä sektiotakaan enää...
Mikä neuvoksi, kun ainut syy miksi lapsia ei voi tahdä on synnytyksen pelko.
Vauvalehdet ovat myrkkyä, niistä pelkoni ovat myös saaneet tuulta purjeisiin.
Perhevalmennus oli viimeinen tikki, siinä näytettiin synnytyksiä ja niissä oli hirveää kirkumista, parkua ja huutoa kun äiti huutaa että;
ottakaa se pois.
Nyt varmaan joku kiltti ihminen kirjoittaa, ettei se niin kamalaa ole ja tuplasti ihmisiä kirjoittaa kuinka kamalaa se on.
On se vaan kivaa olla raskaus aika psykoosissa pelosta...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mulla oli aika samat mielipiteet synnytyksestä, tosin ensimmäisen synnytyksen takia.. Se oli niitä "peloittelu synnytyksiä.." ja olin aivan satavarma etten koskaan pysty enää uudelleen synnyttämään.
Mutta nyt kuitenkin on kaksi lasta, tosin suurella ikähaarukalla!
Jotenkin vaan mieli kypsyi, että kyllä siitä selviää ja selviäähän siitä, mutta kyllä sen taas muistaa miksi ei lapsia enempää ole!
Se tosiasia on, että synnytys aina sattuu kenellä enemmän tai kenellä vahemmän, mutta siitä selviää!
Me naiset ollaan luotu pääasiassa sitä ja kasvatustehtävää varten eli paikat kestää..
>Me naiset ollaan luotu pääasiassa sitä ja kasvatustehtävää varten eli paikat kestää..
Aha. No jos sulla ei ole täällä muuta käyttöä eikä virkaa kuin synnytellä lapsia, niin minkäs sille sitten voi.
>Me naiset ollaan luotu pääasiassa sitä ja kasvatustehtävää varten eli paikat kestää..
Eiköhän alkujaan nainen ole juuri luotu tätä tehtävää varten, enkä tainnut tarkoittaa tätä päivää kirjaimellisesti..
Ei lapsia tehdä. Tajuatko? Varmaan siksi pelkäätkin synnytystä, ku et tajua, että lapsia saadaan.
myös tehdään.
No entä jos ei uskalla saada lapsia??
Onko ainut vaihtoehto elää yksin?
Tai vaikkapa puolison kanssa onnellisena kaksin? Mikä ongelma se nyt sitten on?
Sitä paitsi saahan niitä lapsia nykyään tilata varmaan jo internetistäkin jos ei itse halua synnyttää, mutta pakko on lapsi hankkia.
vaan niin että lapsia EI TEHDÄ!!
Tästäkin suomen maasta löytyy lukemattomia parskuntia jotka haluavat SAADA lapsen. Mutta eivätpä vaan saa niitä tekemälläkään...
Sama täällä synnytyspelko on kova. Olen ajatellut kuitenkin ottaa härkää sarvista ja kohdata pelon. On se lapsi sen väärtin arvoinen. Aion mennä pelkopolille, jos tulen raskaaksi. Sektio olisi munkin kohdalla vaihtoehto, vaikka se on iso leikkaus jne. Mutta jostain on lähdettävä. Oletko itse ollut pelkopolilla asia vuoksi ? Vai mitä kautta sait sektion synnytyspelon takia ?
Ylilääkäri päätti että leikataan,
ei mulle mistään pelkopolista ees puhuttu.
Mikä semmonen on???
Miksi naiset tekee tälläsiä karhun palveluksia toisilleen?? MIKSI? Kertokaa mulle.
Miksi suurin osa naisista on sanonut mulle suurin piirtein että "sä et istu kahteen viikkoon, sä kuolet, mä melkein kuolin olin kuukauden koomassa, paikat jouduttiin korjaamaan suolen kautta kun repes niin pahasti" jos olen kysynyt.
Vauvan hoito ei ollut mitään siihen raskausajan pelko psykoosiin verrattuna, vaikka hoidin vauvan yksin
Ainaskin isommissa sairaaloissa on pelkopoli. Se on juuri sellaisille jotka pelkäävät synnytystä kauheesti. Siellä käsitellään pelkoa ja kätilö on sun tukihenkilö synnytykseen saakka. Siel tavataan myös lääkäri ja synnytystapa päätetään yleensä viikolla 36. Synnytyspelon takia saa sektion ns. pelkosektio joka on lääketieteellisesti perusteltu. Sinne saa lähetteen neuvolasta tai omalta lääkäriltä. Ja sinne voi mennä jo ennen raskauttakin keskustelemaan, jos ei uskalla yrittääkkään lasta pelon takia. Tsemppiä sulle.
silti liittyy vähän vierestä asiaan. itselläni oli kolmatta odottaessa aika pahoja paniikkikohtauksia liittyen varmaankin alkavaan masennukseen (kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta aiempien kanssa) ja osittain pelkoakin synnytystä kohtaan (oli muitakin ongelmia terveydentilan takia jotka huomattiin vasta raskauden aikana kun tehtiin tarkempia tutkimuksia). puhuin ensin neuvolassa (jo ihan alussa edeltäneistä masennuksista ja kun kohtaukset alkoivat) puhuin lopulta sairaalassa lääkärin kanssa -> ohjasivat psykoterapiaan -> kävin siellä usean kuukauden ajan ja itseasiassa koko raskauden ajan akupunktiossa (neulakammosta huolimatta, ei ollenkaan niin pelottavia kun normaali neulat) ja olo helpottui pikkuhiljaa enkä kärsinyt tällä kertaa masennuksestakaan.
itse kun odotin ensimmäistäni kuulin kaikki mahdolliset kauhutarinat synnytyksistä - etenkin vanhemmat naisihmiset viljelivät uskomattomia stooreja. itse olen piikkikammoinen (todella pahasti) joten olen synnyttänyt kaikki lapseni ilman kivunlievitystä ja jopa tikit on ommeltu ilman puudutusta. repeämiä on tullut mutta ne ovat kivuttomampia kuin leikkaushaava eivätkä ole koskaan estäneet istumista!! enemmän ensimmäisen synnytyksen leikkaushaava kiristi (ei sekään itseäni istumasta estänyt)
Jos lapsen saanti/hankinta kaatuu synnytyspelkoon, niin ei voi muuta sanoa kuin voi,voi! Oikeasti, eikö teillä ole muita ongelmia kuin pelätä synnytystä? Enemmän kai minua huolestuttaa lapsen hoitaminen ja jaksaminen sen suhteen.
Miksi naiset ovat niin pirun julmia toisilleen? Kateutta?
Minulla on valtava synnytyspelko. En tiedä, mistä se juontaa juurensa, mutta pelottaa. Pelkään kipua, sitä etten voi hallita sitä ja voin vaikka oikeasti kuolla! Pelkään, että kätilö on epämiellyttävä... Minulle lapsi ei edes ole viela ajankohtainen asia, vaikka vauvakuume olisikin kova. Ehkä noin vuoden päästä voimme aloittaa yrittämisen, koskaanhan ei voi tietää, saako lapsia edes!
Minusta minulla on pelostani huolimatta ihan yhtäläinen oikeus lapseen, sano sinä siihen mitä tahansa!!
Ehkä tai varmasti pelkosi on todellista,kyllähän siitä kirjoitetaan paljonkin,mutta se on niin ohimenevää,unohdat kaikki tuskat ja kivut ehkä jo päivässä.Se vauva on niin ihana juttu,mä odotan nyt neljättä ja välillä kyllä mietin että aloinko tahän taas ihan vapaaehtoisesti,mutta ekankin synntytyksen jälkeen muistan että kaikki kivut ja tuskat unohtui jo parin päivän jälkeen.
sanoa, ettei pelot ole ihan niin simppeleitä asioita miltä äkkiseltään tuntuvat. Alkuperäiselle kysyjälle suosittelen ammatti-ihmisen (psykoterapeutti, ehkä kognitiivinen)kanssa pelon läpikäymistä. Usein onkin niin, että pelon tarkka pilkkominen ja tutkailu auttaa näkemään todellisen pelon aiheen ja normalisoi koko ahdistavaa ajatusta. Tämän jälkeen pelkopkl., jossa edeltävään ammattitaitoon yhdistetään synnytys puolen ammattitaito. Ja siis osa ammattitaitoa on SINUN KUUNTELU!!! Älä välitä ikävistä vastauksista mitä täällä tulee vaan lähde rohkeasti työstämään pelkoasi. Monet puhuvat vailla tietoa asioista ja niihin johtavista tekijöistä - silloin mielipiteetkin ovat hurjan mustavalkoisia.
Varaa ennen lapsen tekoa aika neuvolaa ja juttele pelostasi. Saat takuulla sektion. Mutta miksi sektio on niin pelottava? Itse pelkään synnytystä, mutta en sektiota. Yksi sektio takana ja kaikki meni kuin unelma. Enkä ollut edes kipeä mistään jälkeenpäin. Heti seuraavana aamuna suihkuun ja sitä rataa.
Sektiot, kuten synnytykset, voivat olla erilaisia eri kerroilla. Eli jos jostain syystä sektiosi oli ikävä, niin sen ei tarvitse toisella kertaa sitä olla. Ei muuta kuin vauvalehtiä selaamaan, aika neuvolaan, sovit sektiosta ja jos osaat sanoa, että mikä sektiossasi aiemmin "epäonnistui" niin ei tapahdu sitä enää toiste.
Ne pelot vasta pontta saikin viimex, kun tuoreet äidit kerto niiden palstoilla kuinka paikat revittiin rikki.
Mutta se synnytysvalmennus, muistan et kerran olin ja sen jälkeen se paikka oli the hellhouse ja sinne mua ei saa enää ikinä.
Ei ne neuvolassakaan oikeen mitään voi, kuuntelee kyllä...
Kyllä tää on perseestä,
kipu ei ole ollu mulle sinäänsä ongelma,
mulla on tatuointeja ja lävistyksiä.
Toi on vaan semmonen asia mikä repäsee selkäytimestä asti.
Raskausaika oli ihan helvettiä, ei fyysisesti vaan henkisesti.
Mut minkä takia varsinkin vanhempien naisien tarttee olla kertomas aina vaan niitä kauhutarinoita?
Mun oma äitikin kertoo niitä AINA VÄLILLÄ.
Kyllä tää syö sisältä
Niin mulla ihan samantapaisia ajatuksia. Se pelko jäytää todella selkäpiissä. Siis miten sä jaksoit raskausajan ? Miten sait pelkoasi lieventymään ? Oliko sulla jotain lääkitystä siihen ? Miksi koit synnytysvalmennuksen niin kamalaksi ? Paljon kysymyksiä, kiitti jos viitsit vastata.
sektiota sovi.Äitiyspkl:lle pitää mennä.Eikä se niin
takuula selvää ole sektion saaminen.
Jos synnytystä pelkää niin kovin,niin miksi hankkiutua raskaaksi.Ilman synnytystä sitä pientä alkua sieltä ei saa ulos.
Ei ollu mitään lääkityksiä, ja pakko se oli jaksaa, oli kyl semmosia epätoivonpurkauksia et oksat pois.
Synnytysvalmennuksesta; no ensinnäkin olin ainut nainen siel yksin.
Ja sit siel näytettiin niitä "kidutusvideoita"
Kun äiti esim. huusi ja raivos et ottakaa se pois ja kaikkee muuta sairasta.
Siis valmennuksessa peloteltiin ihan vitusti.
Ja sit mua ottaa se eniten päähän, et mun oma äiti aina kuuluttaa sitä kuinka hirveetä se on.
Ei vieraiden ihmisten mielipide kuitenkaan paina NIIN paljon.
Mulla oli mies mutta sillä oli niin kiire ottaa elämästä kaikki irti ennen lasta.
Ja sillä tiellä se on vieläkin, kylläkin ilman mua ja poikaa.
Halus kyllä lapsen...
Mut ne lehdet, sieltä mä olen karmeimmat jutut lukenu.
Jos tuun vie joskus raskaaks niin yhtään vauvalehtee en avaa.
Se oli ennen eri juttu kun ei ollu mitään kokemusta vauvan hoidosta.
Se hyvä puoli on nyt et nykynen mies suhtautuu tommoseen ihan erilailla kuin edellinen.
Sanonut et auttais mua itse jos vain osais.
Mut edellisellä oli se mielipide että jos mies tulee synnytykseen mukaan se ei voi enää ikinä haluta tätä naista.
Sanokaas mielipide! Miten teille on käyny?
Siis pitääkö naisten, jotka pelkää synnytystä jäädä lapsettomiksi. Niin jos pelko on niin kova, ettei uskalla edes tulla sen vuoksi raskaaksi siinäpä se. Mitä tehdä ???? Et sä voi ymmärtää, kun en näköjään pelkää. Arvaa onko itsestäkin noloa tällänen pelko. Mä ainaskin aion mennä pelkopolille ja jutella siellä. Jos on sula mahdottomuus lapsen tekoon, niin sit mä jään lapsettomaksi ja sillä selvä. Tehkää te lapsia jotka uskallatte.
huomiosi ainoastaan negatiivisiin kokemuksiin? Siltä ainakin tuntuu kun viestiketjua luin. Monet ihmiset lisäävät kertomuksiinsa lisämausteita eli suosittelen lukemaan kaikkea varauksella. Etenkin näillä vanhemman polven naisilla tuntuu kauhutarinoita riittävän =) Lisäksi ihmiset kokevat kivun eri tavalla.
Eikö se ole niin, että jos on tehty sektio, niin seuraavatkin lapset autetaan maailmaan sektiolla? Näin meille ainakin opetettiin.
Olettekos miehesi kanssa keskustelleet adoptiosta?
Muista, että maailmassa on muitakin tärkeitä ja hienoja asioita kuin omien lasten tekeminen. Ja sinullahan on jo yksi.
Mukavaa kesää!
paikkaansa. yhden tai useamman sektion jälkeen ei todellakaan ole poissuljettua synnyttää alateitse. on hyvä muistaa myös se, että sektio ei ole mikään pikkuleikkaus. kyse on isosta toimenpiteestä, joka vääjäämättä jättää aina jälkensä vatsanpeitteiseen ja kohdun seinämään. on olemassa myös tulehdusriski, eivätkä siitä aiheutuvat kivut ja väsymys ole mikään mitätön juttu. tutkimustiedon perusteella useimmiten kuitenkin on niin, että alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin kuin sektiosta. toki tämä on YKSILÖLLISTÄ, niin kuin kaikki synnytykseen ja raskauteen liittyvä. on hoitohenkilökunnan typeryyttä, mikäli he antavat synnytyksen edetä niin, että pahoja repeämiä pääsee syntymään. jos näyttää siltä, että pahat repeämät ovat mahdollisia, tehdään episiotomia (välilihanleikkaus). alapäätä EI TODELLAKAAN "revitä" auki, vaan näppärästi leikataan saksilla pieni viilto, jolloin tilaa vauvan syntymälle tulee enemmän. suosittelen lämpimästi kaikille, että kyselette avoimesti valmennuksessa ja neuvolassa tai esim. synnytyssairaalaan tutustumisessa näitä asioita. saatte OIKEAA tietoa!
Ottakaa huomioon myös se, että lantion ahtauden, lapsen sydänkäyrien laskun, hapenpuutteen, pitkittyneen synnytyksen jne. vuoksi kaikki ei voi alapään kautta synnyttää eikä se ole silloin mikään häpeä! Kyllä alatiesynnytyksissäkin voi tulla pahoja komplikaatioita ihan siinä missä sektiossakin. Esim. kolmannen asteen repeämät. Lisäksi voidaan joutua käyttämään imukuppia yms. että ei ne lapset aina ja kaikilta putkahda vain niin yksinkertaisesti alareittiäkään mitä annetaan ymmärtää. Turha tämmöisestä asiasta on tapella. Minä ymmärrän täysin niitä, joilla on synnytyspelko ja ne, jotka sen myöntää ovat vahvoilla. Kannattaa varata aika SYPE-keskusteluun ennen uutta raskautta/synnytystä. Tsemppiä tytöt! Hyvää kesää kaikille. : ) Lapsia saadaan, mutta pitäähän sen eteen tehdäkin jotain....