Kertokaahan että onko niitä hyviä opettajia ja jos on niin vähän perusteluja myös.
Eikä mitää märkiä unia vaan ihan oikeesti hyviä.
Ja tietyst onks erityisen huonoja joit pitäs varoo.
Tää ei o tarkotettu autokoulujen mainos jutuks joten jos vaa ent. oppilaat ottas kantaa.
Eikä mitää märkiä unia vaan ihan oikeesti hyviä.
Ja tietyst onks erityisen huonoja joit pitäs varoo.
Tää ei o tarkotettu autokoulujen mainos jutuks joten jos vaa ent. oppilaat ottas kantaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
siellä on paras opettaja, veikko niemltään. vekkuli veikko
Kerro, kerro, kerro
miks se on paras, kuvaile, kehu tai ihan miten vaa et saa selvän
Veikko on yksinkertasesti P A R A S. veqquli veikko
Minulla oli hyvä opettaja, vaikkakaan en hyvyyttään täysin edes tajunnut ennen inssiä. Välillä nimittäin tuntui, ettei hän välitä ollenkaan siitä, opinko mitään vai enkö, jos hänellä ei tunnin jälkeen ollut mielestäni "tarpeeksi" sanottavaa ajamisestani. Yhdessä välissä jopa mieleeni tuli, että hän ei sanokaan mitään ennen viimeistä tuntia ja sitten vasta huomauttaa, ettei minun taidoillani inssiin kannata mennä, että ilman muuta tarvitsen lisätunteja. Kysyin sitten häneltä siitä asiasta ihan suoraan ja juttelimme sen asian ihan kunnolla läpi ja hän kertoi ettei mieleensäkään ole ikinä tullut että tarvitsisin lisätunteja. Muutenkin hänelle pystyi aina suoraan sanomaan, jos joku asia painoi mieltä.
Inssissä sitten huomasin, että kyllähän minä ihan oikeasti osaan ajaa ja tein joitain virheitä, jotka eivät kuulemma olleet edes oikeita virheitä, vaikka opettajani oli aina niistä huomauttanut, eli ilmeisesti hän sitten kuitenkin oli kritikoinut kaikkea tarpeellista ja vähän enemmänkin. Nyt jälkeenpäin kun olen miettinyt, niin olen tajunnut, että kyllähän oli välitti oppimisestani ja huolehti hyvin minusta ja siitä että saan kortin.
Lisäksi hän oli aina hauska ja hyväntuulinen, eikä antanut henkilökohtaisten ongelmiensa vaikuttaa työntekoon. Hän jaksoi aina kuunnella tyhmiä juttujani, jopa nauraa niille ;). Hän kesti kaikki oikkuni, pelkoni ja vastustukseni ja sai minut tekemään asioita, joita aluksi vastustin, mutta joita on pakko tehdä jos tahtoo olla osa sujuvaa liikennettä. Hän sai minut luottamaan itseni ja ratkaisemaan itsekin eteen tulevia ongelmia, jonka vuoksi minulla ei nyt yksin ajellessakaan ole mennyt sormi suuhun, vaikka olen kohdannut aivan uudenlaisia tilanteita.
Hän oli myös kohtelias, teki pieniä asioita, joista tuli sellainen tunne että hän välittää minusta, mutta ei silti hämmennystä, joka liian suuresta "välittämisestä" olisi aiheutunut. Esimerkiksi autoon tullessani nosti laukkuni takapenkille, ettei minun tarvitse kurkotella, nosti takkini helmaa jos se oli tiellä, etten saanut laitettua turvavyötä kiinni jne. Hän kysyi aina, mitä minulle kuuluu ja jaksoi oikeasti kuunnella vastauksenkin. Hän muisti kaiken, mitä olin hänelle joskus aiemmin sanonut, eli kaikki ei mennyt vain yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.
Hän jaksoi aina vastata kaikkiin kysymyksiini, joita välillä tulikin ihan jatkuvalla syötöllä. Lisäksi vastaukset olivat aina todella kattavia, eikä mitään yksisanaisia. Hän myös seurasi koko ajan mitä teen, ja huomatti jos jonkin asian voisi tehdä helpommin, vaikkei omakaan tyylini olisi ollut varsinaisesti väärin.
Tässä oli vain murto-osa syistä, miksi olen iloinen, että sain juuri tuon kyseisen opettajan, mutta en nyt viitsi mitään romaania tähän kirjoittaa. Harmittaa vain, etten saanut kunnolla tilaisuutta kiittää häntä, koska olin inssissä ei ihmisen kanssa enkä ole nähnyt opettajaani sen jälkeen. Mutta viimeistään sitten ensi talvena pimeässä saa kiitoksensa, tai sitten tätä kautta jos tämän lukee, varmasti nimittäin tunnistaa itsensä.
Muistakki sitte kiittää, ja kiva kun perustelit.
Eli onhan niitä joitain hyviäkin
Mulla oli myös oikeen hyvä ope :)
Heti ekalla ajotunnilla synkkasi tosi hyvin ja naurettiin mummojen sauvakävelykerhoille sun muille. Opetus oli selkeetä ja johdonmukaista eikä koskaan tarvinnu pelätä et kysyy tyhmiä kysymyksiä. Ope sano aina suoraan jos joku meni pieleen ja piti huolen et varmasti osaan ne asiat mitkä pitääkin osata. Piirteli paperille paljon selventääkseen asioita ja jakso käsitteli asiat ihan perinpohjaisesti jos en tajunnu. Osasi kuitenkin myös kehua tarpeen tullen ja kannustaa kun ajoin hyvin.
Huumoria oli ainaki mun opella matkassa mukavasti enkä muista yhtään tylsää ajotuntia. Aina oli kiva lähtee ajamaan ja edellisen ajokerran jälkeen odotin jo kovasti seuraavaa tuntia. Jos joskus joku asia askarrutti niin varmasti ajotunnin jälkeen oli sekin asia selvä. Oli myös kiva kun ope antoi mun itse vaikuttaa ajotunteihin ja kyseli mielipiteitä.
Muutenkin ihmisenä oli tosi reilu ja ystävällinen ja aina oli pieni pilke silmäkulmassa. Parhaiten jäi mieleen open hauskat letkautukset, joita vieläki välillä muistelen kun ajelen yksikseni. Muutaman kerran oon kyseisen opettajan nähny inssin jälkeen. Moikkaa aina iloisesti ja kyselee kuulumisia sekä edelleen kannustaa eteenpäin. Odotan jo kakkosvaihetta paljon! :)
Toi kuvauksesi kuulosti ihan mun opelta...
Se oli sellainen, jolla ei pinna palanut kertaakaan, vaikka kämmäilyistäni olisi voinut kirjoittaa romaanin. Ihmeesti jaksoi valaa uskoa siihen, että jotain osaankin, vaikka siltä ei tuntunutkaan. Löysi aina hyviäkin puolia ajosta ja muisti ne mainitakin. Huonoista puolista tietysti myös, mutta ei siihen tyyliin, että ne maailmanloppu olisivat. Silleen tarkasti, asiallisesti ja rakentavasti perustellen vaan.
Ja aina kun kyseli jotain asioita, niin sai kattavan vastauksen ja paljon enemmänkin tietoa, kuin mitä osasikaan kysyä. Ja kertoilihan tuo kysymättäkin. Muutenkin tosi kiva, ei kerrassaan mitään pahaa sanottavaa. Riippumatta siitä, miten ne ajot meni, tuli aina sellainen olo, että kivaa lähtee uudestaankin harjoittelemaan.
Huono (?) ope, jonka kanssa kerran ajelin, oli just ihan kaikkea muuta, mutta eipä tuosta vielä arvaa kertoa. Saman autokoulun asiakkaaksi kun ajattelin kakkosvaiheessakin mennä. Mutta sellainen vinkki vaan, että huutamalla, lannistamalla ja pelkkää huonoa etsimällä ei kyllä ainakaan mitään hyvää aikaan saanut. Päinvastoin jäi oikeastaan monenkin seuraavan ajotunnin ajaksi kaihertamaan ja hermostuttamaan..
Meidän autokoulussa on kaks eri opettajaa ja kummatkin aivan mahtavia. He jututtavat ja heittävät vitsiä paljon ja tunnelma on niin rento kuin olla voi. Alussa sammuttelin autoa koko ajan, mutta he aina sanoivat vain ettei haittaa ja ota ihan rauhassa vain uudestaan :) Kummatkin osaavat opettaa todella hyvin ja ovat todella rauhallisia eivätkä suutu tai korota ääntä tai vastaavaa vaikka mokailee. Kehua tulee ihan kivasti, vaikken oikeastaan ole kovin hyvä kuski, mutta se nostaa todella paljon itseluottamusta kun saa pienistäkin asioista kehuja.
Ennen autokoulun alkua jännitin aivan älyttömästi ja varsinkin kun en ollut ennen ajanut autoa ollenkaan. Pelkäsin myös paljon, jos opettaja vain haukkuu ja karjuu kun en osaa. Kohta autokoulu ohi, voin sanoa että melkein harmittaa kun on ollut todella hauskaa ja on saanut nauraa kunnolla :)
Varmasti jos tälläisiä autokoulun opettajia olisi kaikilla niin eipä paljon ihmiset täälläkään harmittelisi huonoja opettajia. Harmi vain ettei näin ole...