Saanko pitää rakkauteni?

Olen puoli vuotta ollut rakastunut mieheen, joka on mielestäni elämäni mies. Näin rakastunut en ole ollut vuosiin, eroni jälkeen (-98) en kertaakaan. Seurustelumme on jatkunut pienen katkon jälkeen nyt muutaman kuukauden tiiviisti, ja kesä on tulossa. Mieshelle olen tehnyt selväksi tunteeni, mutta miksen osaa luottaa hänen tunteidensa pysyvyyteen? Pelkään koko ajan, että suhteemme tuhoutuu. Ajattelen häntä koko ajan, ja hän sanoo tekevänsä samoin. Pelkään viikonloppuja, koska silloin yleensä on tullut takapakkeja ja "kauneusvirheitä" muuten niin lemmekkäässä suhteessamme. Kiitos, jos joku vastaisi.
5318
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Arki tuo mukanaan luottamusta ja pysyvyyttä. Onko muutaman kuukauden seurustelun jälkeen realistista odottaa tällaista "varmuutta".

Haluatko todella täydellisen suhteen "ilman kauneusvirheitä". Sillä sellaista ei ole olemassakaan. Ja jos olisi, niin kuolisimme tylsyyteen.

Onnistuneen suhteen edellytys on hyväksyä toinen sellaisena kuin on. Se lähtee siis aikapaljon juuri omasta asenteesta ja itsestä. Kun on lempeä ja salliva itselleen, niin sitäkautta hyväksyy myös toisen puutteet.
Takapakkeja tulee meille jokaiselle, olemmehan ihmisiä emmekä pajatsoja.

Jopa pitkän avioliiton ja leskeyden kokenut Katri-Helena sanoi joskus haastattelussa jotenkin näin :"Minulla oli rekkakuormallinen toiveita ja odotuksia hänelle (uudelle kumppanille) jotka kaadoin hänen niskaansa" Myöhemmin he päätyivät eroon.

Sinä pelkäät paljon.
"Pelkään koko ajan että suhteemme tuhoutuu"
"Pelkään viikonloppuja koska silloin on yleensä tullut takapakkeja"

Miksi?

Ihmissuhteen tehtävä on tuottaa iloa.

Silloin kun suhde menee kärsimyksen ja pelkäämisen puolelle --onko syytä jatkaa?

Voiko ihmissuhteesta antaa arvosanaa? Sitäkö haluamme?

Tuleekohan tästä mitään, kuulee kysyttävän usein.
Onko suhde vain silloin "onnistunut" jos käsikädessä kuukahdetaan täydellisessä yhteisymmärryksessä ja riidatta vanhuksina saman vanhainkodin parivuoteeseen?

Kyllä kai rakkautensa saa jokainen pitää, senkun rakastaa vaan. Ei rakkautta kukaan voi sydämestä riistää.
Joillakin on vain ikään kuin harrastuksena tämä alituinen murehtiminen jolla kiusaa itseään.

Äänestä
  • Heips! Heitäpä pois tuo pelkääminen. Katsopa, pelko lisää pelkoa ja lopulta se toteutuu mitä pelkäät. Miksi et siis pelkäisi että rakkautta on yllinkyllin molempiin suuntiin ja näe nyt yhteisolonne positiivisena, tavallisia tallaajia täällä ollaan. Ei tasamaastoa, vaan milloin mitäkin. Elä tässä hetkessä. Uskalla olla täysin o m a itsesi. Luottamus syntyy pienistä asioista, mutta jos sen menettää, niin se menee menojaan ja ei kenties palaa. Mutta Sinullahan on luottamusta takanasi ja vain oma pelko vetää muualle. Nauti nyt olostasi. En näe eroa tälle hetkelle... ja kauemmaksi mentäessäkään en...mutta se onkin jo taas valintaa..molemmille..joten takuuvarma voi olla vasta vuosien jälkeen siinä miten se m e n i.

    Nyt ole rauhallisin mielen ja uskopa edellisen viestin tekstiin. Rakkautta on ympärilläsi.
    Halauksin koko palstalaisille ohellasi. kk

    Äänestä

  • Kiitos vastauksestasi! Näinhän se on, että ei pidä pilata murehtimalla sitä hyvää jo mikä on - ja voi tosiaan olla, että "harrastan" murehtimista. Täytyy ottaa itseään peilin edessä niskasta kiinni. Kuitenkin meillä on arjessa niin paljon hyvää.

    Heh, täytyypä miettiä tosiaan mikä on se täydellinen, onnistunut suhde. Ja miksi kiusata itseään ja toista panikoimalla mahdollisesta tulevasta pahasta - totta.

    Haluaisin olla vapaa itsekin tällaisista tuntemuksista, ja keskittyä vaan rakastamaan täysillä ja sydämestäni.

    Äänestä

  • keskiselle kirjoitti:

    Kiitos vastauksestasi! Näinhän se on, että ei pidä pilata murehtimalla sitä hyvää jo mikä on - ja voi tosiaan olla, että "harrastan" murehtimista. Täytyy ottaa itseään peilin edessä niskasta kiinni. Kuitenkin meillä on arjessa niin paljon hyvää.

    Heh, täytyypä miettiä tosiaan mikä on se täydellinen, onnistunut suhde. Ja miksi kiusata itseään ja toista panikoimalla mahdollisesta tulevasta pahasta - totta.

    Haluaisin olla vapaa itsekin tällaisista tuntemuksista, ja keskittyä vaan rakastamaan täysillä ja sydämestäni.

    Kiitos Kirjekyyhky!

    Koetan todellakin olla vetämättä puoleeni pelkäämällä epäonnistumisia ja hyvä neuvo on pelätä että rakkautta on yllin kyllin - Haluaisin niin onnistua tässä rakkaudessani enkä menettää tätä ihmistä.

    Äänestä

  • kirje.kyyhky kirjoitti:

    Heips! Heitäpä pois tuo pelkääminen. Katsopa, pelko lisää pelkoa ja lopulta se toteutuu mitä pelkäät. Miksi et siis pelkäisi että rakkautta on yllinkyllin molempiin suuntiin ja näe nyt yhteisolonne positiivisena, tavallisia tallaajia täällä ollaan. Ei tasamaastoa, vaan milloin mitäkin. Elä tässä hetkessä. Uskalla olla täysin o m a itsesi. Luottamus syntyy pienistä asioista, mutta jos sen menettää, niin se menee menojaan ja ei kenties palaa. Mutta Sinullahan on luottamusta takanasi ja vain oma pelko vetää muualle. Nauti nyt olostasi. En näe eroa tälle hetkelle... ja kauemmaksi mentäessäkään en...mutta se onkin jo taas valintaa..molemmille..joten takuuvarma voi olla vasta vuosien jälkeen siinä miten se m e n i.

    Nyt ole rauhallisin mielen ja uskopa edellisen viestin tekstiin. Rakkautta on ympärilläsi.
    Halauksin koko palstalaisille ohellasi. kk

    Miksi kirjekyyhky vastasi keskiselle kun alkuperäinen kysyjä oli tämä camiina. Keskinen vastasi camiinalle eikä kysellyt keltään mitään.
    Kannattaako vastata jos pitää hutiloida? Samaa hutilointia esiintynyt myös Zonetelta. Keskittykää vastaajat vastauksiinne tai jättäkää vastaamatta ellei sen vertaa jaksa keskittyä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


camiina kirjoitti:

Olen puoli vuotta ollut rakastunut mieheen, joka on mielestäni elämäni mies. Näin rakastunut en ole ollut vuosiin, eroni jälkeen (-98) en kertaakaan. Seurustelumme on jatkunut pienen katkon jälkeen nyt muutaman kuukauden tiiviisti, ja kesä on tulossa. Mieshelle olen tehnyt selväksi tunteeni, mutta miksen osaa luottaa hänen tunteidensa pysyvyyteen? Pelkään koko ajan, että suhteemme tuhoutuu. Ajattelen häntä koko ajan, ja hän sanoo tekevänsä samoin. Pelkään viikonloppuja, koska silloin yleensä on tullut takapakkeja ja "kauneusvirheitä" muuten niin lemmekkäässä suhteessamme. Kiitos, jos joku vastaisi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu