Kaksosten ammatteja?

Itse halusin ja olen aina halunnut juuri joihinkin puusepän hommiin. Olen taitava käsistäni ja pärjäsin koulun puutyötunneilla loistavasti. Nykyäänkin näprään itskseni kaikenlaista, vaikka työksenikin sitä kovasti haluaisin tehdä. Teen pätkätöitä sinne tänne, siellä täällä. Olen myös kovin kiinnostunut autoista ja autoammateista.

Hoitoalat ja asiakaspalvelut kiinnostaa.

Minä olen kaksonen ja teen työtä numeroiden parissa...joka kuitenkin täytyy olla se minun kaksoissisaren ansiota. Olen nimittäin taiteellinen, maalan öljyväreillä vapaa-aikanani, ja usein ajattelin "kuvin". Koulussa opettajani sanoi että kirjoitan "maalaten kuvia lukijan silmien eteen"...

Kun koulutin itseni taloudenhallinnan alalle, näin toisaalta taiteilijasieluna ajattelin: "Jos kerran da Vinci osasi, niin minäkin..."

Vai olikohan hän kaksonen?

Ammattiautoilija.Lapsuudenhaave.=D

psykiatrinen sairaanhoitaja

lapsena halusin opettajaksi, mutta en tiedä, miksi sitten en koskaan siihen suuntaan lähtenyt...

tämän hetken haaveammattiin liittyisi jotain luovaa - esim graafinen suunnittelija

Eipä ole tätä kaksosta luotu lukemaan vaan tekemään... Onhan sitä tullut kahlattua lukio läpi työllä ja tuskalla ja siinä samalla ammatti. Olen valmistunut kokki ja tällä hetkellä opiskelen käsi- ja taideteollisessa koru alaa. Koko ajan tulee näpräiltyä jotain jostain mikä sattuu osumaan sormiin.

Lapsesta asti oon tiennyt, että käsillä tullaan tekemään. Ei sitä jaksa vaan lukea. Tekiessä sitä pysyy aivot virkeänä ja saa uusia haasteita koko ajan :D

Olen opiskellut viestintää ja työskentelen nykyisin toimittajana.

Alunperin olen valmistunut merkantiksi, ollut kaupassa työssä, joka voisi olla vieläki kivaa, ihmisten parissa oleminen. Yli kaksikymmentä vuotta on kulunut lasten parissa, tällä hetkellä päiväkodissa.

Tykkään tehdä käsillä asioita, lähinnä vapaa aikana (työssäkin jotain) esim. käsitöitä, koulussa tykkäsin piirtämisestä ja nyt olen ajatellut miten olisi tifanytyöt tai maalaaminen

Taidan olla kummajainen kaksonen, kun minua ei kiinnosta mitkään käsinnäpräämiset(koulussa kässä 6), enkä ole taiteellinenkaan, kuten useimmat tähän vastanneet.Olen suuntautunut sosiaalialalle, työ ihmisten parissa viehättää minua. Lapsuuden toiveammatti oli tietenkin kirjastonhoitaja, ja vieläkin halajan siihen ammattiin. Mikä sen mukavampaa kuin olla kirjojen parissa päivät pitkät!Olen himolukija, ehkäpä sillä on syynsä...

Ei oikein sopiva ammatti, mutta minkäs teet...

...on tämäkin suuntaunut. Käsi-ja taideteollisen läpikäynyt ja nyt väkertelen käsilläni kaikenlaista tekstiiliin liittyvää omassa yrityksessäni.
Koulut oli aina pakkopullaa, lukeminen ei todellakaan ole minun juttuni ja en ole koskaan sopeutunut normitöihin. Koin aina jotenkin ahdistavaksi mennä tiettyyn aikaan töihin tiettyyn paikkaan. Nyt saan olla vapaa kuin taivaan lintu.

Lapsena haaveilin töistä liikeapulaisena. En ymmärrä miksi. Oltuani kesäapulaisena muutaman kesän koululomilla, huomasin, että työ oli rankkaa ja alimaksettua. Myöskään kintut eivät kestäneet! Viihdyin tosin ihmisiä palvellessani.

Parikymppisenä hankin ensin insinöörin ja sitten diploomiekonomin koulutuksen, mutta työt niillä aloilla eivät kiinnostaneet, vaikka olinkin tunnistettu hyväksi ja idearikkaaksi työntekijäksi. Työkaverit niillä aloilla olivat kuivia ja ikäviä. En sympatoinut heitä enkä koko alaa sinänsä. Mielestäni ekonomin virat ovat tarpeettomia ja tämänpäiväinen teknillinen kehitys on todellakin riittäväa - sitä ei enää tarvitse kehittää!

Olin kotiäitinä kaksikymmentä vuotta. Nelikymppisenä koulutin itseni tekstiilisuunnittelijaksi ja toimin nyt sillä alalla. En ota enempää vastan töitä, kuin mitä minusta on mukavaa, siis toimin harrasteasteella. Minulla on niin monta harrastusta, etten ehdi olla töissä kodin ulkopuolella. Ikävien työtehtävien kanssa koko päivät puuhaaminen tuntuisi ajan pois hukkaamiselta!

Onneksi mieheni viihtyy alallaan ja hankkii tarvittavan elätyksemme. Hänkin toimii kotikonttoristaan käsin.

Elämäni parasta aikaa oli kotiäitinä oleminen. lapsillani ja minulla oli monia yhteisiä harrastuksin, kuten musiikki, kirjallisuus ja ratsastaminen. kaikki lapseni ovat saavuttaneet korkea tutkinnot ja pärjäävät hyvin aloillansa ja elämässään.
Sisustaminen ja puutarhan suunnittelu ovat aina kiinnostaneet minua, samoin lasten vaatteiden ompeliminen.

Mielestäni minun paikkani elämässä oli kotona pitämässä huolta lapsistamme, miehestäni ja kodistamme. Minun oli tosin päästävä ulos silloin tällöin, muuen olisin tullut mökkihöperöksi. Matkustin (myös matkustan nyt) paljon sekä yksin että perheen kanssa. Kaksosena tarvitsen paljon sociaalista vaihdetta ja viihdettä!

Jos ylipäänsä kannattaisi puhua siitä, mitä olen katunut elämässäni, niin voi olla, että minusta olisi tullut hyvä lääkäri. Pidän ihmisistä ja toisten auttaminen ja huolessa pito on lähellä sydäntäni. Pääsin lääketieteen linjalle, mutta sille paikkakunnalle muuto ei silloin sujunut, joten aloin silloin lukea ekonomiaa. Voi olla, että olisin viihtynyt paremmin lääketieteen alalla!

Minä olen liha-alalla ja menossa töihin lihatehtaaseen. Ei vois kyllä vähempää kiinnostaa.
Haluaisin paljon rahaa vähällä rahalla.
Näyttelijänä ois kiva olla, sais olla tähti.

Marilyn Monroe oli kaksonen ja syntyny 1.6

Olen psykologi, mikä on mielenkiintoinen, monio´puolinen ja haastava ammatti, mutta tuskin koskaan tyytyväinen, koska toisaalta veri vetää hirveästi johonkin käsillä tekemiseen. Mietinkin, onko kohtaloni aina olla kaikkien tulien välissä kaikissa asioissa, ei koskaan täysin omalla paikallaan...

parturi-kampaajan töitä

Koulutukselta toimitilahuoltaja ja toimin porrassiivoojana.Syksyllä alotan lähihoitajaksi opiskelemisen.