välillä:
Aborttia haluava suhtautuu alkioon vihamielisesti, inhoten. Se tulee luultavasti pilaamaan hänen elämänsä, hänen haaveensa, hänen unelmansa. Hän ei halua sitä, ei ole ikinä halunnut. Hän haluaa eroon siitä. Häntä ei kiinnosta että sillä on varpaat, häntä kiinnostaa vain milloin saa sen irti itsestään. Se ei ole "elävä"/vauva - se on todella vain jakautuneita sukusoluja loppujen lopuksi. Se, että sen näkee monitorissa, ei vaikuta päätökseen hankkiutuuko eroon siitä vai ei, koska se ei muuta lopputulosta siitä pilaako se elämän vai ei.
Äitiyttä odottava elää ensi hetkestä lähtien vaaleanpunaisissa unelmissa. Hän innostuu siitä kun näkee alkion jakautuvan paperilla, hän hihkuu riemusta kun kuulee sen kiinnittyneen oikein ja itkee kun kuulee että joku voisi omalla kohdallaan haluta repiä moisen "syöpäläisen" irti kehostaan vaikka itse - koska ajattelee omaa lastaan kuten kuka tahansa naaraseläin joka suojelee perimäänsä.
Mielestäni äideillä ei ole realistisia mielipiteitä abortin tekijöitä kohtaan, koska he ovat liian tunnesitoutuneita tulevaan suvunjatkajaansa. Niinpä itse en kiinnitä mitään huomiota heidän mielipiteisiinsä. Abortin tekijöille alkio on unelmien riistäjä - tuleville äideille alkio on itse unelma.
Aborttia haluava suhtautuu alkioon vihamielisesti, inhoten. Se tulee luultavasti pilaamaan hänen elämänsä, hänen haaveensa, hänen unelmansa. Hän ei halua sitä, ei ole ikinä halunnut. Hän haluaa eroon siitä. Häntä ei kiinnosta että sillä on varpaat, häntä kiinnostaa vain milloin saa sen irti itsestään. Se ei ole "elävä"/vauva - se on todella vain jakautuneita sukusoluja loppujen lopuksi. Se, että sen näkee monitorissa, ei vaikuta päätökseen hankkiutuuko eroon siitä vai ei, koska se ei muuta lopputulosta siitä pilaako se elämän vai ei.
Äitiyttä odottava elää ensi hetkestä lähtien vaaleanpunaisissa unelmissa. Hän innostuu siitä kun näkee alkion jakautuvan paperilla, hän hihkuu riemusta kun kuulee sen kiinnittyneen oikein ja itkee kun kuulee että joku voisi omalla kohdallaan haluta repiä moisen "syöpäläisen" irti kehostaan vaikka itse - koska ajattelee omaa lastaan kuten kuka tahansa naaraseläin joka suojelee perimäänsä.
Mielestäni äideillä ei ole realistisia mielipiteitä abortin tekijöitä kohtaan, koska he ovat liian tunnesitoutuneita tulevaan suvunjatkajaansa. Niinpä itse en kiinnitä mitään huomiota heidän mielipiteisiinsä. Abortin tekijöille alkio on unelmien riistäjä - tuleville äideille alkio on itse unelma.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kai nykypäivänä kukaan elävää lelua ryhdy
vääntämään. Elävä lelu inhottaa on se ihmisen alku
tai eläin.
Periaatteessa olen kanssasi täysin samaa mieltä, mutta haluaisin hieman kommentoida tunteita alkiota kohtaan.
Ainakaan itse en suhtautunut alkioon mitenkään vihamielisesti tai inhoten. Olen kai sen verran realisti, että otan asiat sellaisena kuin ne ovat. Ajattelen kai itse, että jos olisin suhtautunut vihamielisesti siihen, niin olisin jo jotenkin "henkilöinyt" sen. Minulle raskaus oli vain ei-toivottu tila, jota en halunnut jatkaa. En koe, että siinä vaiheessa olisi vielä ollut mitään sellaista kohdetta, mitä olisi voinut vihata.
tai inhotusta enkä suhtautunut raskauteeni vihamielisesti. En tahtonut enkä pystynyt äidiksi ja siksi päädyin aborttiin. En sanoisi edes että ajattelin mahdollisen lapsen pilaavan elämäni, vain muuttavan sen suuntaan, johon en halunnut enkä pystynyt lähtemään. Surua tunsin sekä myös paljon ahdistusta. Se on totta, etten ajatellut todellakaan varpaita enkä sormia; aborttini tehtiin hyvin varhaisessa vaiheessa. Abortoin alkion.
En tunne näitä tyyppejä, joista puhut. Voin arvioida vain omia tunteitani. Mitä ystävättärieni tunteista tiedän, on väritetty kertomus.
Itse en halunnut lasta. Mulla ei ollut muuta kuin suuret haaveet oman elämäni suhteen, siis ei kotia, ei työtä, ei rahaa, ei ammattia, ei miestä.
Itkin aikani, menin lääkäriin vasta neljännellä
kuukaudella. Hankin asunnon, sängyt minulle ja hänelle, keittiön pöydän ja tuolit, astiat. Nyt hän on 25 v. Parempaa nuorta miestä en tunne. Ihminen, jolla oli oikeus omaan elämäänsä, hän oli mielestäni heti.
Olen aloittajan kanssa hieman eri mielta. Laheskaan kaikki aborttiin paatyvat naiset EIVAT todellakaan vihaa sikiota. Heilla on monenlaisia tunteita, myos paljon positiivisia. Kaikki riippuu yksilosta!
Ja toisekseen, monet aideiksi haluavat, toivottua lasta odottavat saattavat olla hammentyneita raskaudestaan, heilla saattaa olla negatiivisiakin tunteita, pelkoa tulevaisuudesta, "haluanko tata sittenkaan?"- tunteita. Tama on varmasti yksi syy raskauden pitkaan kestoon. Yhdeksan kuukauden aikana tulevalla aidilla on aikaa tottua aidiksitulemiseen, oman kehon ja tunteiden muutoksiin ja valmistautua tulevaisuuteen vauvan kanssa. Itse uskon ettei aidiksi synnyta, siihen kasvetaan.