Niin, tuossa otsikossahan se jo tuli esille: mitkä alat sopivat ujolle jännittäjälle, joka ei saa sanaa suustaan ja jolle esiintymiset ja ihan vieraalle ihmiselle soittaminenkin aiheuttaa sydämäntykytyksiä?
Matemaattinen en ole, joten matemaattiset ja tekniset alat on poissuljettuja. Minulla ei ole mitään unelma-ammattia. Aina olen pärjännyt hyvin lukuaineissa, keskiarvo lukiossa oli yli ysin. Minua kiinnostavat yhteiskuntatieteellinen tiedekunta ja toisaalta humanistinen tiedekunta.
Matemaattinen en ole, joten matemaattiset ja tekniset alat on poissuljettuja. Minulla ei ole mitään unelma-ammattia. Aina olen pärjännyt hyvin lukuaineissa, keskiarvo lukiossa oli yli ysin. Minua kiinnostavat yhteiskuntatieteellinen tiedekunta ja toisaalta humanistinen tiedekunta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
sitä paremmin saat purettua itsesi lavalla tai muuten taiteiden kautta. Mutta se vaatii häpeämättömän ja estottoman luonteen lavalla, siellä ei saa olla henkisiä lukkoja ja vaaditaan täydellinen läsnäolo ja antautuminen. Kyllä minäkin olen humaani luonne, mutta ei mua kiinnosta hautautua yliopistoon opiskelemaan sellaista, mitä olen opiskellut käytännössä viimeiset kymmenen vuotta.
No aivan! Usein ne kaikkein ujoimmat taiteilijat osaavat tuoda sydämensä esiin ilmaisussaan ja siksi ujot taiteilijat ovat niin kiinnostavia. Heillä ei ole mitään peiteltävää, vaan he osaavat olla henkisesti avoimia ja originelleja, joihin kaikki massaesiintyjät eivät pääse. Ihan oikeasti yleisöä kiinnostaa aina enemmän, mitä erilaisempi (ujompi) taitelija on kyseessä, jolloin monet sympatiseeraavat tätä huojentavan kiinnostavalla tavalla salaperäistä - ujoa - artistia poikkeuksetta.
Kirjallisuus. Ison osan kursseista voi suorittaa kirjatentteinä, jolloin luet vaaditut kirjat kotosalla ja käyt tenttipäivänä tenttimässä. Sivuaineeksi sitten jotakin hieman työllistävämpää, esim. kirjasto- ja informaatioalan opinnot. Eikä niissäkään hirveästi esiintymistä vaadita, lähinnä luennoilla kuuntelemistä.
unohda heti se yhteiskuntatieteellinen. Siinä nyt joutuu (saa) esiintymään aika paljon, etenkin työelämässä. Usein toimivat julkisissa viroissa.
Historia vois olla ujolle hyvä vaihtoehto.
Älä unohda sitä yhteiskuntatieteellistä, jos se tuntuu omalta alalta. Kun tuntee olevansa jossain asiassa hyvä ja on alan asiantuntija, on paljon itsevarmempi. Jos olet esim. työpaikalla paras jossain tietyssä tehtävässä, uskallat varmasti asian tiimoilta esiintyä. Useinhan on vaikeinta esiintyä "omana itsenä", töissä esiinnytään usein kyseisen alan asiantuntijana
Noin puolet historianopiskelijoista työllistyy opettajiksi. Lopuista valtaosa menee erilaisiin tiedotus ym tehtäviin jossa esiintyminen on tärkeää...
Itse suosittelisin opiskelemaan jotain kiinnostavaa alaa missä on hyvät työllistymisnäkökulmat. Esimerkiksi valmiita historioitsijoita on pilvin pimein ja työhaastattelun kilpailutilanteessa esiintymistaitoinen on aina niskan päällä. Voisinpa kuvitella että vaikkapa tietotekniikan alalla näin ei ole.
"Voisinpa kuvitella että vaikkapa tietotekniikan alalla näin ei ole."
Elkää hyvät ihmiset hakeutuko IT-alalla, Buumi meni jo ja nyt opiskelevat pääsevät tekemään diipadaapa hommia työllistämistuella.
Suosittelen ennemmin opettajaksi tai lääkäriksi opiskelua.
Ihminen voi muuttua, ja esiintymispelosta päästä eroon, mutta opettajan ja lääkärin hommat kyllä vaativat sitä että uskaltaa ja vähän ehkä tykkääkin olla esillä, kyllä näissä sen verran julkista hommaa tekee.
Opiskele sitä, mikä itseä eniten kiinnostaa ja pyri sitten tutkimushommiin. Itse lähdin ujona yrittämään tietotekniikkaan, mutta se oli suuri erehdys, mikä tahansa muu olisi ollut parempi.
kauppakorkeaan. Itse kuvittelin että ongelma parantuu, jos ottaa härkä sarvista kiinni. Erehdyin pahemman kerran.
Yliopistossa on se vaara, että ujo alkaa helposti kaartelemaan tai jättää kesken kaikki epämiellyttävät kurssit. Tämä vaikeuttaa opiskelua aika lailla. Mutta jos valitset jotain mitä kiinnostaa voit aina ammentaa motivaatio jostain kun ahdistaa.
Jos olet tyttö löydät varmaan samanhenkisiä yliopistossa. Pojilla on vähän kusisempi paikka.
Ujous ei ainakaan minun mielestäni ole este oikeastaan millekään alalle. Älä anna ujouden estää sinua hakemasta jollekin tietylle alalle, sillä sehän olisi luovuttamista. Noiden alojen joista olet kiinnostunut pääsykokeissa ei taida olla haastatteluja, joten sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä sisään juuri sinne mistä olet kiinnostunut. Uskon että saat opintojen myötä rohkeutta ja itsevarmuutesi kasvaa. Tsemppiä sinulle!
Akateemiselle ihmiselle on ihan välttämättömyys kyetä normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen, alalla kuin alalla. Senpä takia suosittelen, että haet opiskelemaan sitä alaa, mikä sinua eniten kiinnostaa ja pyrit sitten tarvittaessa terapian ja lääkityksen avustuksella pääsemään suurimmista sosiaalisista lukoistasi.
" Akateemiselle ihmiselle on ihan välttämättömyys kyetä normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen"
HEH hee
voithan sä koittaa hankkia elantosi, vaikka lääkärinä tai asianajajana tai opettajana, vaikket uskalla edes toista ihmistä silmiin katsoa. Voipi olla aika vaikeaa. Sama pätee ihan missä tahansa korkeakoulutusta vaativaan työhön. Ei sitä tutkijantyötäkään enää missään luostareiden kammioissa tehdä.
kielenkääntäjä? Opiskellessa tosin joutuu varmaan puhumaan.
Lähde opiskelemaan JUURI sitä alaa, joka sinua kiinnostaa. Saatat hyvinkin huomata, että luonteessasi on kaksi puolta: "itsenäsi" olet ujo ja katseen ja kuuntelun kohteena ei ole tutussakaan seurassa mukavaa, mutta ammatti-ihmisenä edustatkin alaasi ja esimerkiksi työnantajaasi ja esiintyminen on varmaa, sujuvaa ja mukavaa. Näin minulle kävi. Kumma juttu on se, että vieläkään privaatti- ja asiantuntijapuoleni eivät ole lähestyneet toisiaan. Mutta mitäpä siitä. :)
Tutkijan hommia löytyy lähes joka alalta. Aivan varmasti jokaisella alalla löytyy ujoja ihmisiä. Toki lääkiksessä ja kauppakorkeassa löytynee varmasti esiintymistaitoisia ihmisiä, mutta ujojakin ihmisiä kyseisistä lafkoista varmasti piisaa.
Neuvoni: hae alalle joka sinua itseä kiinnostaa. Ujous on loppujen lopuksi pieni ongelma opiskelujen suhteen. Vältä kuitenkin ammattikorkeakouluja, koska näissä työskennellään lähes poikkeuksetta pienissä luokkatiloissa ja jopa pienryhmissä. Yliopistoissa taas järjestetään usein kasvottomia massaluentoja joten ujous ei puhkea ongelmaksi.
- Viktor
Kyllä niitä ujoja ihmisiä löytyy melkein joka alalta, joitakin toisia enemmän, mutta kyllä niitä on ihan kaikilla aloilla.
Itse opiskelen kaupallista alaa, ja olen ehkä jossakin mielessä sosiaalisesti vähän "estynyt", mutta eipä tuo ole opintoja paljoa haitannut, kyllä niitä samanlaisia "ujoja" poikia on löytynyt tuolla kaupalliselta puoleltakin, tosin laskentatoimesta muita aloja selvästi enemmän.
Opiskelen itse ensimmäistä vuotta yliopistossa ja esiintymistä hyvin paljon pelkäävänä mietin, onko minusta tähän. En ole vielä toistaiseksi osallistunut yhdellekään esiintymistä vaativalle kurssille, mutta kävin heti opiskelujen alettua hakemassa beetasalpaajia lääkäriltä. Niistä pitäisi olla ainakin jotain hyötyä, mutta saapa nähdä. Olen silti lukenut useista positiivisista kokemuksista, joten useille ne varmasti toimivat. Oma ongelmani on se, etten koe minulla olevan palkonkaan sanottavaa muille ihmisille missään esiintymistilanteessa. Väkisin väännetyn esitelmän pitäminen on hirveää. Luulen, että asiantuntemuksen myötä ongelmani helpottuu, sillä tykkään päteä.
Jos et oikein tiedä, mitä haluaisit opiskella, niin pidä vaikka välivuosi ja mieti asiaa kunnolla. Voit myös tehdä www.mol.fi -sivustolla ammatinvalintatestin, tai hakea yliopistoon opiskelemaan jotakin vähänkin kiinnostavaa alaa ja vaihtaa sitten myöhemmin halutessasi.
Ei sovi nykyaikana enää mikään ala ujolle: jokaiseen työhön haetaan tiimihenkistä, reipasta ja sosiaalista ihmistä, ns. "hyvää tyyppiä". Sairasta tämä nykyaika.
Ujoutta ja estyneisyyttä on monenlaista. Pidän itseäni estyneenä ja ujona, vaikka en erityisemmin jännitä julkisia esiintymisiä, vaan nautin niiden luomasta jännitystilasta, joka vain siivittää entistä parempaan lopputulokseen. Jännitys toimii ikään kuin bensiininä. Ilman pientä jännitystä esiintymisestä, puhumisesta ei tulisi mitään, vaan siitä voisi tulla yhdentekevää lässytystä. Jännityksen avulla joudun pinnistelemään, jotta saisin muotoiltua oivaltavia viisauksia suustani. Joillakin ihmisillä jännitys tosin saattaa esiintymistilanteissa olla lamauttavaa, eivätkä he saa sanaa suustaan. Heidän olisi hyvä muistaa, että kaikki jännittävät, jopa loistavat puhujat. Jännitys on luonnollista ja jopa välttämätöntä.
Puheiden pitäjänä ja esitysten pitäjänä olen aina ollut guru. Kiitokseksi puhumistaidoistani minua on kutsuttu usein koulun juhlien puhujaksi (pidinkin mm. tuoreen ylioppilaan puheen lakitustilaisuudessa suurelle yleisölle enkä jännittänyt juuri lainkaan, vaan juuri sopivasti). En jännitä erityisemmin puhumista tuntemattomille, enkä jännitä käytännön asioita hoitaessani oikeastaan lainkaan, koska voin piiloutua asiallisen ja julkisen minän taakse. Esimerkiksi koulun tunneilla ja luennoilla olen aika paljon äänessä – ilman jännitystä.
Estyneisyyteni tulee esiin ainoastaan baareissa ja muissa vapaa muotoisisssa tilanteissa, kun pitäisi seurustella estottomasti ja luoda kontaktia erityisesti vastakkaiseen sukupuoleen. Silloin saatan mennä lukkoon, enkä saa sanaa suustani, kunhan vaan jurotan. Toisaalta en jännitä tälläisissäkään tilanteissa, jos seura on sopiva, siihen kuuluu vain parhaita ja luotettavia kavereita, mutta aina ei voi seuraansa valita ja olisi tultava toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Vielä riittää kehitettävää sosiaalisissa taidoissa.
Ja sinulle, valitse vain se ala, joka kiinnostaa. Jokaisella alalla on niitä ujoja (kaikki ihmiset ovat lopulta aika ujoja ainakin Suomessa), joista saa ehkä tukea. Ja mistä tietää, vaikka samanhenkiset ihmiset toimisivat ikään kuin jännityksen lievittäjänä, eikä sinun heidän seurassaan tarvitse jännittää. Samanhenkisiä ihmisiä löydät sellaiselta alalta, joka sinua oikeasti kiinnostaa.
ei kukaan tuu kattoon
Voi kuulostaa turhauttavalta mutta ei sun auta kuin ottaa härkää päästä ja ruveta esiintymään. Tiedän mistä puhun. Et sä tuolla pakoilulla pidemmän päälle pärjää, elämästäsi tulee niiiiiin paljon mukavampi jos klaaraat esitelmänpidon. Aivan oikeasti. Jos ei muu jeesaa kokeile beetoja, niiden suhteen kannattaa olla avoin, ja jengi käyttää niitä tosi paljon. Kun pikkuhiljaa onnistut alkaa itsevarmuus kasvamaan, ja siitä sitten homma rullaantuu ihan itsekseen.
Mutta tämän ohjeen olet varmaan kuullut muiltakin. Mutta se toimii.
Minä olen oikeasti todella ujo, vaikka kukaan ei sitä minusta uskoisi.Olen päässyt "vaivasta" eroon vain esiintymällä ja olemalla vähemmänn itsekriittinen sekä ottamalla mokat huumorin kannalta ja ajattelamalla että en ole esiintymisen ammattilainen..Kuitenkin tiedän muutamia opeopiskelijoitakin jotka ovat todella superujoja, mutta ovat saaneet itsevarmuutta esiintymällä turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä joista esim.pienryhmät ovat hyviä.Myös esiintymis ja puhetaidon kursseista saattaisi olla apua.
Ujoushan ei ole sairaus kuten amerikassa, mutta itse koettelen kaikenlaisilla esiintymisillä, tv ohjelmien koekuvauksiin hakeutumisella yms. itseäni.en halua tv-tähdeksi jne., mutta olen oppinut näistä tilanteista hyvin paljon.Ja pakko sanoa, jos olet käynyt aidolssissa ei mikään esiintyminen tunnu enää pahalta..=)
Humanistisilla aloilla on näin näppituntumalla enemmän ujoja kuin yhteiskuntatieteissä, koska yhteiskuntatieteissä tarvitaan todella paljon esiintymistaitoa. Ajattele nyt vaikka viestintätieteitä tai valtio-oppeja, joissa esiintyminen on koko homman sisältö - ainakin työelämässä. Tämä ei tietysti tarkoita, etteikö ujokin voisi olla hyvä esiintyjä, mutta ujot tuppaavat kuitenkin hakeutumaan aloille, joilla ei tarvitse niin paljon esiintyä. Tälläisiä ujoille sopiva aloja ovat varmasti kirjallisuus, historia, kielet, kulttuuritieteet.
Luonnnontieteissäkin on varmasti paljon ujoja, tuntuu, että kaikkein epäsosiaalisimmilta näyttäviä tyyppejä on just fysiikan, kemian, matemattikan ja biologian laitoksilla, mutta sinähän et kaiketi ole kaikkein kiinnostunein näistä luonnontieteissä, vaan olet kallistunut enemmän humanististen suuntaaan. Humanistisissa tieteissä on kuitenkin yksi huono puoli - nimittäin työllistyminen. Ainoa vaihtoehto melekeinpä on opiskella opettajaksi, kun tutkijan paikatkin ovat kiven alla erityisesti humanistisilla aloilla. Opettajana taasen joutuu hyvin paljon esiintymää...
Toi taas osoittaa, että kaikilla aloilla pitää osata esiintyä, et voi välttellä noita hommia loputtomiin. Viimeistään ne esiintymishommat kohtaa työelämässä tai työhaastattelussa, jossa niskan päällä ovat ne esiintymiskykyiset. Voithan tietysti lukea jotain kirjallisuustiedettä, jossa ei tarvitse muuta kuin lukea kirjoja ja käydä tenteissä kirjoittamassa pari esseetä, mutta joskus kuitenkin tositodellisuus kolkuttaa.
Jos pitäisi veikata: parhaiten ujot menestyvät luonnontieteissä, koska siellä on paljon kyvyttömiä esiintyjiä eikä kilpailu työpaikoista ole niin kovaa kuin humanistisilla aloilla, joissa samaa työpaikkaa hakee pahimmillaan satoja tyyppejä. Esiintymiskykyiset ovat tietysti estyneitä monta askelta edellä työnhaussa.
Muista kuitenkin, että ujous ei ole mikään este esiintymiselle. Esiintyjänä voi aina piiloutua asiantuntijaroolinsa taakse eikä tarvitse näyttää oikeita kasvojaan, vaan voi vetää tiettyä julkista roolia. Tietty jännitys tietysti kuuluu esiintymiseen aina, se toimii eteenpäin potkivana voimana.
oikeasti estynyt unohtaa kyllä kaiken mitä piti sanoa esiintymistilanteessa, jos ei voi lukea suoraan paperista.