toisen hoitoon yöksi tai useaksi tunniksi? Ja mikä olisi menosi syy?
Kuinka usein olet jo jättänyt vauvan muiden hoitoon?
Kuinka paljon tarvitset ns. omaa aikaa?
Pohdiskelen tunnontuskissa tällaista.
Kuinka usein olet jo jättänyt vauvan muiden hoitoon?
Kuinka paljon tarvitset ns. omaa aikaa?
Pohdiskelen tunnontuskissa tällaista.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Itse en tykkää, kun syyllistetään. Jonkun mielestä tietty olis paras, ellei olis lapsensa luota poissa yötäkään ennen kuin he ovat täysi-ikäsiä jne.
Jos meillä lapsi (1v4kk) nukkuisi yöt läpeensä niin uskaltaisinkin varmaan yhdeksi yöksi lähteä, mutta hän heräilee paljon ja on aina aivan onneton, ellen ole paikalla rauhottelemassa - sen pari kertaa kun olen sattunut olemaan vaikka suihkussa ja mies on mennyt rauhottelemaan herännyttä pientä. Eli itse en vielä(kään) raaski lähteä. Mutta toisaalta saan omaa aikaa päivisin, kun teen 4h töitä joka arkipäivänä ja lapsella hoitaja tulee omaan kotiin. Tarvitsen kyllä omaa aikaa. Kaikki mun kaverit asuu tosi kaukana, että harvoin pääsen kavereiden kanssa illalla ulos, mutta ne muutamat onnelliset kerrat kun on niin käynyt, mieheni on ollut lapsen kanssa ja pistänyt hänet nukkumaan (se onnistuu) ja ite oon sit tullut siihen mennessä, kun lapsi "aikataulunsa" mukaan herää ekan kerran... Onhan se tietty ollu rankkaa, kun nassikka herää sen 3-4 kertaa yössä vieläkin.
Semmoinen olisi hyvä, jos isovanhemmat olisivat lähellä, ja lapsi olisi tottunut nukkumaan siellä, on yhellä kaverilla niinkin tilanne. Eli lapsi jo alle 1v ihan tykkäsi olla isovanhemmilla yötä eikä pannut pahakseen. Tilanteet on niin erilaisia.
tykätä jos syyllistetään..? ;)
Miksi jo yli vuoden ikäinen lapsi heräilee vielä öisin? Onko hammaitten tuloa? Onko heräileminen säännöllistä jonkun syyn takia? Hänen ikäisensähän ei tarvii enää yöllä syödä, kun päivällä syö normaalisti ja on säännölliset ruoka-ajat ym.rytmit.
Uskon että on rankkaa kun pienokaisesi heräilee noinkin monesti yöllä. Onko hänellä tutti käytössä? Riittääkö että annat tutin ja puhut rauhoittavasti?
kun lapsi oli 10kk, jätin ensimmäisen kerran mummin luokse hoitoon yöksi. silloin menin ensimmäistä kertaa kareideiden kanssa ulos syömään synnytyksen jälkeen. nyt lapsi jo 4v ja on mummilla hoidossa noin 2krt kuukaudessa yön,usein olen vain miehen kanssa kotona.lapsi itse kerjää itsensä hoitoon.olisi menossa vaikka joka viikonloppu jos päästäisin! kaverini on jättänyt lastaan joka nyt 7kk, hoitoon jo 1kk ikäisestä ja noin pari kertaa viikossa (ei aina yöksi,mutta pariksi tunniksi kun vaikka menee kauppaan)Minusta se on liikaa!
olen jättäny minun 3vk neitini mummon hoidettavaksi parikertaa että olen päässyt kauppaan. Minun mielestä ei ole kamalaa, jos mummo tulee kotiini katsomaan vauvaa kun menen itse ostamaan ruuat, koska en vielä halua ottaa vauvaa kauppareissulle mukaan. Ja tarvitaanhan me mieheni kanssa joskus omaa aikaa ja meille se on tuollainen kauppareissu kun mummo tulee kotiin katsomaan lastamme.
Mulla hieman vajaa 8 vko ikäinen tyttö ja olen häntä jo nyt jättänyt hoitoon muutaman kerran. Mummu on tullut tyttöä kotiin hoitamaan, jotta olen päässyt käymään kaupassa. Aikaa kauppareissuun on mennyt 1,5-2,5 tuntia. Hyvin on joka kerta mennyt. Maitoa olen pumpannut varuiksi pulloon, muttei sitä ole joka kerta tarvitu.
Älä pode syyllisyyttä tai tunnontuskia, jos tarvitset omaa aikaa. Parempi vauvalle on, että sinä voit hyvin! Tietenkin riippuu vauvan iästä, kuinka paljon voit olla pois, mutta turvallisen ja tutun hoitajan kanssa vauvan on hyvä olla vaikka hieman pidempäänkin. Kunhan ei hirveän usein joudu olemaan sinusta erossa montaa tuntia.
meidän tyty menee ekaa kertaa nyt vappuna mummolaan yökylään (melkein naapuriin), ikää on maanantaina kolme kuukautta.. korvikkeella ja vellillä kokonaan on ja isovanhemmat on hoidelleet muutenkin kun on itsellä ollut esim. satunnaisia opiskelujuttuja tms. tätä siis ihan kuukauden ikäisestä asti. ehkä liian aikaista jonkun mielestä, mutta kukin tyylillään ja meillä näin..=) kivaa ja ehkä myös rentouttavaa vappua kaikille. ;)
niin, ja unohtui sanoa että pari kertaa on ollut isin kanssa illan kaksin kun olen ollut "tuulettumassa", ja kerran pari vuorokautta kun oli sukulaisen häät kauempana..
olet kyllä ehtinyt juosta tuulettumassa alle 3 kuukaudessa.. Tekeekö mielesi? Tuskin lapsi kärsii, mutta en vain ymmärrä kun ei itsellä ole minkäänlaisia intohimoja vastaavaan.. Minulle riittää päivittäiset kävelylenkit yksin ja silloin tällöin ystävien tapaamiset, ei tosiaan ole mitään hinkuja pidempiin poissaoloihin.. Kun lapset on tulleet lähemmäs 1v ikää, ollaan alettu silloin tällöin ottaa kahden keskisiä hetkiä ja lapset on aina mielellään mummolassa silloin yön. Koskahan oisin baarissa käyny.. Ei kuulu noihin lempipaikkoihin (tullu ennen lapsia ne paikat nähtyä tarpeeksi), joten aikaa on viime reissutakin melki vuosi. Lapset nyt 5v ja 3v.
Tehdään lapsi isovanhempien riesaksi.
Mutta kuten sanoit, kukin tavallaan.
nii-in, se on tietysti ikävä tilanne jos isovanhemmat joutuvat vasten tahtoaan lapsen hoitajiksi. meillä kyllä on tarjolla ollut muitakin vaihtoehtoja, esim. vakituinen ja tuttu "hoitotäti", serkun perhe jne., näistä siis molemmat ovat itse ilmoittaneet, että jos tarve on niin hoitopaikka löytyy. mutta neiti vain sattuu olemaan molempien isovanhempiensa ainoa lapsenlapsi, kuka tahansa varmasti arvaa että varsin toivottu vieras hän on ja hössötys on valtava. :)
luonnollisesti omat vanhempani ovat varsin kannustavalla asenteella minun, eli oman lapsensa, opiskelujen loppuun saattamisen suhteen. se taas, miksi "tehdä" lapsi opiskelun ollessa kesken.. no, enpä kai ole ainoa. minun on myös kovin vaikea ymmärtää kokonaan kotiin jääviä äitejä, aivan yhtä vaikea kuin heidän on ilmeisestikin minua ja meidän elämäntapaamme. enpä nyt tiedä, onko kerran kuukaudessa ulkona käyminen nyt sitten kovin vaarallista tai "usein".. uskallanpahan ainakin myöntää sen, että jaksan olla paljon mukavampi ihminen muille, kun pääsen välillä omien ystävien seuraan pelkästään omana itsenäni, enkä vain "äitihahmossa". jokainen tietysti mittaa noitakin omilla kriteereillään. on vain kovin ihmeellistä, että ollaan niin kovin herkästi tuomitsemassa aina ja kaikesta - ainakin melkein. toki lapseni on erittäin rakas (toteutunut ihme ainakin minulle..:)) ja aivan ehdottomasti etusijalla kaikessa mitä teen, mutta miksikään marttyyrimammaksi minusta ei kyllä ole. eikä kai tarvitsekaan olla...
Kukaan ei kritisoinut opiskeluja, miksi siis puolustaudut ja selität niistä..?
(Itse en tekisi MITÄÄN sillä perusteella, että "enpä ole ainoa". Sittenhän voisi tehdä ihan mitä vain, koska aina löytyy muitakin!)
Kyse ei siis ollut sinun opiskeluista vaan minä, (se joka esitti kysymyksen "tekeekö mielesi?"), ihmettelin lähinnä, että mikä hinku on tuulettumaan kun vauva on vasta alle 3kk!? Tuskinpa tarkoitit tuulettumisella opiskelua..?
Kerran kuukaudessa baarissa käyminen (oletan, että tuulettuminen ja ulkona käyminen tarkoittavat tätä) ei ehkä ole paljoa nuorelle "menoikäiselle", mutta jos kotona on alle 3kk ikäinen vauva, niin asiahan muuttuu oleellisesti, eikö?
Itse vielä imetin tiivisti tuon ikäistä, enkä muutoinkaan olisi raaskinut jättää lasta paria tuntia pidemmäksi ajaksi (en ikinä pariksi VUOROKAUDEKSI).
Minäkin uskallan myöntää, että tarvitsen omaa aikaa ollakseni "mukava ihminen". Mutta oma aikani ei ole vauvaikäisen kanssa ollut koko yön poissaoloa baarissa, vaan minua on paremminkin piristänyt yksin ulkoilu. Kun vauvat on hiukan kasvaneet, olen alkanut enemmän suuntautua pois kotoa. Edelleenkään en ole tarvinnut baarirundeja tähän, vaan silkka liikunta on tehnyt minulle pirteän ja jaksavan olon!
Ihmettelenkin, miksi koet tulleesi tuomituksi jos kysyn, että tekeekö sinun mieli käydä baarissa? Ehkä jonkun tosiaan tekee, miksi sitä ei saisi kysyä? En voi ottaa vastuuta huonsota omasta tunnostasi tai muusta syystä miksi loukkaannut kysymyksestä.
Kyse ei siis ollut a) opiskelusta eikä b) marttyyrimammasta.. Onko tullut mieleen, että joku voisi HALUTA olla pienen vauvansa kanssa? Että se ei ole kaikille uhrautumista ja marttyyriyttä? Joku voi sen tehdä ihan omasta halustaankin. Usko pois.
juu, jäipä se kysymys huomaamatta. ehkä enemmänkin tekee mieli päästä ihan rauhassa olemaan omien kavereiden seuraan, eli baariin en ole juurikaan edes kaivannut. esimerkiksi ensimmäinen "ulkonaolokerta" olivat ystäväparinkunnan tuparit, joiden aikana kyllä nautin kyllä huomattavasti enemmän siitä osuudesta, kun istuttiin pienellä porukalla ja otettiin vähän olutta. sitten taas baarissa en jaksanutkaan niin viihtyä.
nuo opiskelut itse nostin esille, koska tosiasiassahan niiden aikana vauva on ollut mummolassa hoidossa, kun taas "viihteellä" ollessani hoitajana on ollut oma isä. joka meillä ainakin onneksi on aivan yhtä kykenevä vauvaa hoitamaan kuin minäkin. tämä tietysti myös siksi, etten imetä..;) tämä siksi, koska arvasinkin sen, että ne ovat nuo joidenkin mielestä niin kovin turhat viihteelläolot, mitkä nostavat joillakin tunteet pintaan, eivät niinkään ne hoitoasiat.
lenkillä käyn minäkin, meillä vain on tapana olla liikkeellä vaunuilla ystäväni kanssa, jolla sattuu olemaan saman ikäinen vauva. eikä muutenkaan minulle oikein liikunta ole niinkään sellaista omaa aikaa, mitä kaipaa. mutta tämä(kin) on tietysti henkilökohtaista.
tottakai ymmärrän, että pienen vauvan kanssa haluaa olla, niinhän minä haluan itsekin. kaikilla meillä on kai vain kovin erilaiset tarpeet ja arvot. eikä minulle ainakaan paljon kotona oleva äiti ole sen huonompi tai mitenkään "väärä", itse en vain satu olemaan sitä tyyppiä, joka viihtyy pelkästään kotiympyröissä. tytönkin kanssa mieluummin lähtee liikkeelle kuin jää omia seiniä katselemaan..=) ja ei, ei tässä kai kenenkään tarvitse olla puolustuskannalla, lähinnä ehkä näin ystävällismielisesti pientä suvaitsevaisuutta levittämässä. :)
Lapsenlapsi yö kylässä 2 kk ikäisenä ja tuntivierailuja jo muutama aikaisemminkin jotta tutustuu ääneeni. Hyvin meni yö ja ollut sen jälkeen toisenkin yön.Ja vappu lähenee, taitaapa taas tulla minulle pikkukaveri yö kylään-odotan innolla.
mutta mielestäni vaikutat tekopyhältä ja takapirulliselta. Hymiöt eivät tee ajatuksistasi mitenkään suvaitsevaisia tai sinusta pyhää. Päinvastoin, ne paljastavat kuohuntasi.
Jokainen kirjoituksesi lukenut kyllä huomaa puolustuskantasi ja selittelyn tarpeesi. Miksi levität suvaitsevaisuutta kun ei ole suvaitsemattomuuttakaan ilmennyt..? Ei sinun tarvitse seistä takajaloillasi.
Edellisessä viestissäsi kirjoitit: "minun on myös kovin vaikea ymmärtää kokonaan kotiin jääviä äitejä.." Nyt kirjoitat: "eikä minulle ainakaan paljon kotona oleva äiti ole sen huonompi tai mitenkään "väärä"". Mitenkä tämä kuulostaa jotenkin ristiriitaiselta?
Kuka sitten on kertonut jäävänsä neljää seinää tuijottelemaan? En minä ainakaan! Jos en vauva-aikana ole käynyt viihteellä, niin sen automaattinen vaihtoehto ei ole jäädä kotiin tuijottamaan seiniä.. Meillä riittää kotonakin puuhaa, ei tarvitse seiniä tuijotella. Teen mm. paljon puutarhatöitä ja vauva-aikana tapasin ystäviäni meillä kotona.
Ihmettelen vain miksi menet baariin jos et tykkää ("sitten taas baarissa en jaksanutkaan niin viihtyä")..?
Erilaisia on ihmiset juu. Minun oma haluni ja nautintoni on ollut olla pienen vauvan kanssa kotona, muun perheen keskellä. Viettää "pesimisaikaa". Ystävät ovat vierailleet meillä ja olen saanut nautintoni yksin tehdyistä kävelylenkeistä, koska silloin olen aivan yksin ajatuksineni.
Edelleen ihmettelen: "tottakai ymmärrän, että pienen vauvan kanssa haluaa olla, niinhän minä haluan itsekin." No, miksi et ole..? Ensimmäiset kuukaudet pienen vastasyntyneen kanssa ovat olleet todella tärkeitä minulle. Ei ole tullut mieleenikään jättää lasta kauppareissua pidemmäksi ajaksi hoitoon, koska haluan olla vastasyntyneen kanssa tiiviisti. Sitten on eri asia kun vauva alkaa kasvaa, voi pikku hiljaa pidentää "reissuja". Isä on myös ollut tiiviisti mukana lastenhoidossa alusta alkaen. Mutta en siis vain pystyisi olemaan vastasyntyneestä erossa kokonaista yötä! Minulle ei ole tullut mieleen mitään muuta paikkaa missä olisin mieluummin kuin pienokaiseni luona. Tämä ei tee minusta neljän seinän tuijottajaa tai "pelkästään kotiympyröissä viihtyvää".
huomio: nyt ei tule yhden yhtäkään hymiötä. kyseessä kai piintynyt tapa, ymmärrettävää toki jos moinen tekopirteys näinkin hurjan vakavalla mielellä keskustellessa voi joitakin ärsyttää.
ehkäpä jaksan nämä muutamat kerrat vastailla vain siksi, ettei muiden muassa tuo ap. luulisi, että täällä kaikki äidit tekevät asiat samalla tavalla kuin esimerkiksi sinä. enkä nyt tarkoita sillä mitään kovin henkilökohtaista, pelkästään sitä, että näissä asioissa on niin kovin monta toimintatapaa.
ei se, ettei oikein voi ymmärtää toisen käytöstä, automaattisesti tarkoita sitä, että pitäisi ko. ihmistä jotenkin vääränlaisena tms.. enpä oikein ymmärrä mm. kiihkouskovaisia tai ekoiluun täysin höyrähtäneitäkään, mutta eivätpä he kai minun ymmärtämyksen puutteeni vuoksi mitekään huonompia ihmisinä ole. jos olisin niin puolustuskannalla kuin väität, olisin mitä todennäköisimmin jo haukkunut sinut vaikkapa mökkiytyneeksi tuulipukumammaksi tai jotain muuta yhtä kypsää. vaan eipä ole tarvetta muuhun kuin ihan asialliseen vastaamiseen, ap:lle alkujaan. mitäs jos minä kyselisin täällä sinulta, että MITEN sä olet voinutkin noin myöhään lapsesi hoitoon viedä, OOTKO nyt ihan varmasti terve kun noin kotona viihdyt, EIKÖ sulla ole ollenkaan omaa elämää perheen ulkopuolella jne.
ketjun aloittajan tarkoitus oli kai kysellä, että minkä ikäisinä muut ovat lapsiaan hoitoon vieneet, eikä aloittaa jotain periaatejankkausta siitä, koska se kenenkin mielestä olisi oikein. koska jankkaamiseksihan tämä menee, ja loppujen lopuksi kaikki ovat kuitenkin varmasti tehneet niin kuin omassa perheessä on tilanteeseen parhaiten sopinut. niin sinä ja minäkin.
suvaitsemattomuus kai ilmenee siinä, että alkuperäiseen kysymykseen vastaamisen sijasta aletaan loistavan tilaisuuden tullen arvostelemaan muiden toimintatapoja ja korostamaan niitä omia, tietysti juuri oikeita. kyllähän tuo ns. supermammojen (ja supertissien) ryhmittäytyminen joissain tapauksissa täyttää suvaitsemattomuuden kriteerit aika loistavasti. suonette anteeksi nuo vähän lapselliset nimitykset edellislauseessa, joku on vain keksinyt loistavasti ko. henkilöitä kuvaavat nimikkeet, pakkohan niitä on sitten käyttääkin.. minä olen varmaan sitten se hulttioäiti? tähän laittaisin silmää iskevän hymiön mutta jätetään ne nyt pois niin ei tarvitse niitä kotipsykologiteorioitakaan niin paljoa.. huh.
jokainen eläköön puolestani tavallaan, mutta olisi kiva jos ymmärrettäisiin, että joku toinen tapa toimia voi olla toiselle se sopiva. eli väännetään nyt vielä: sinun tapasi elää tekee varmasti sinut onnelliseksi, minulle taas sopii omani. ja nyt, kiitos ja näkemiin tästä keskustelusta minun puolestani, olisi ainakin toistaiseksi vähän muutakin tekemistä..
ps. ei viitsitä käyttää noita kovin tylsiä yleistyksiä, eihän? kun ei täällä kuitenkaan kukaan edusta "jokaista, joka tekstin on lukenut".
Tekopirteydestä; olen enemmän aidon pirteyden kannalla, joten tekopirteys yhteydessä kuin yhteydessä ärsyttää.
Ihan hyvä sitten, että minäkin vastailen, ettei alkuperäinen luule, että kaikki tekevät kuten sinä. Ee-i mitään henkilökohtaista, ei toki.
Mistä keksitkin sanat "mökkiytynyt tuulipukumamma"? Ah, taas näitä ihania piilovittuiluja. Tiedoksesi, en omista tuulipukua vaikka harrastankin kävelyä. Olen jo vuosia harrastanut myös nyrkkeilyä, joten hihassani ei roiku allit vaan ehtaa lihasta (ja vatsassakaan ei ole olutpömppöä). Itsepintaisesti haluat tehdä minusta myös mökkiytyneen, ihan vaan syystä että tykkään viettää vauvan ensimmäiset kuukaudet mieluummin kotona kuin viihteellä.
Että kypsyytesi jo osoitit piilovittuilullasi.
Miksihän toisten pitää julistaa ja ylistää olevansa suvaitsevaisia jne. kun kuitenkin pitää sujautella kirjoituksiin ilkeitä vihjauksia. Minulle voit puhua ihan suoraankin.
Voit toki kysyä kysymyksiäsikin jos joku mietityttää! Tosin ehdin jo aiemminkin vastata kysymyksiisi, mutta kertauksen vuoksi: en ole vienyt vastasyntyneitä lapsiani hoitoon, koska EN OLE HALUNNUT. (minä en kysynyt sinulta, että miksi olet vienyt niin aikaisin vauvasi hoitoon, kysyin onko mielesi tehnyt niin aikaisin viihteelle. Siinä on pieni ero..)
Kiitos, olen ihan terve. Mitenhän tämäkin tähän aiheeseen liittyy..? En ole kysynyt sinulta oletko ihan terve kun viet vastasyntyneesi hoitoon.
Kyllä minulla on myös elämää kodin ulkopuolella. Olisit sen huomannutkin jos olisit lukenut kirjoitukseni paremmin. Se, että haluan viettää vauvan ensimmäiset kuukaudet kotona ei edelleenkään tee minusta mökkihöperöä. Muutoin suurin osa äideistä olisi mökkihöperöitä, sillä harva kokee tarvetta viihteelle menemisestä muutaman kuukauden kuluttua synnytyksestä.
Mutta hienoa suvaitsevaisuutta, tosiaan! Ja todella kypsää sekä asiallista! heh he.
Tiedoksesi nettikeskusteluista: näissä on aina aloitus, mutta harva keskustelu pidättäytyy vain ja ainoastaan siinä. Miksi keskustelu ei saisi rönsytä?
Kuinka kehtaat puhua itsestäsi samassa lauseessa suvaitsevaisuuden, kypsyyden ja asiallisuuden kanssa? Mikä sinä olet nimittelemään ketään supermammaksi tai supertissiksi? Kaikkihan sen tietävät, että nämä nimitykset ovat saaneet alkunsa kateudesta!
Olen kertonut miten itse koen vauvan syntymän jälkeisen ajan. En sanallakaan ole sanonut, että tapani olisivat "juuri oikeita". Joten toivon, ettet vääristelisi asiaa! Yhtä rumasti voisi tulkita sinun kirjoitustasi, jos antaa tunteiden tulkita. En kuitenkaan edelleenkää aio ottaa vastuuta kenenkään kateudesta tai huonosta omasta tunnosta.
Sanoja tämä maailma on tulvillaan, sinun mielestä ne sanat ovat osuvia, mitkä sopivat sinulle. En kuitenkaan alennu nimittelemään, vaikka sanoja löytyisi varmasti sinullekin.
Kaiken vuodatuksesi jälkeen en voi kun ihmetellä lausettasi "jokainen eläköön puolestani tavallaan, mutta olisi kiva jos ymmärrettäisiin, että joku toinen tapa toimia voi olla toiselle se sopiva." Minusta taas olisi kiva jos ei piilovittuiltaisi sanoilla: mökkiytynyt tuulipukumamma, ootko terve kun kotona viihdyt, eikö sinulla ole elämää perheen ulkopuolella, suvaitsemattomuus, supermammat, supertissit, kotipsykologiteoria, ei viitsitä eihän?
Olet hyvin kaukana suvaitsevaisuudesta, joten "ei viitsitä käyttää sitä sanaa, eihän?"
Niin, itsehän ajan käytöstäsi päätät, joten olet vapaa kirjoittamaan täällä niin usein kun haluat ja pystyt vastaamaan. Itse en päässyt nettiin monta kertaa päivässä kun vauvat olivat pieniä, joten ymmärrän kyllä heidän vaatiman ajan.
Mitä tulee viimeiseen outoon lauseeseen, niin kukahan sitten edustaa "jokaista joka on tekstin lukenut"? Helvetti, eikös tähän ryhmään ihan yksinkertaisesti kuulu jokainen tekstin lukenut! Ei enempää eikä vähempää.
tarkoitinkin tuolla nettikeskustelukommentillani lähinnä tuollaista käytöstä, että oikein etsimällä etsitään niitä aiheita, mistä saisi kunnon kiistan aikaiseksi.
minusta olet yksinkertaisesti ahdasmielinen ihminen, joka ei millään pysty käsittämään, että maailmassa on muutakin kuin ne omat totutut toimintatavat ja -ympyrät. joka nyt etsimällä etsii tekstistä jotain, minkä voisi taas vääntää piilovittuiluksi, omituiseksi jne.. ja "vuodattaa" asiasta sitten itsekin.
puhut kuin muutama illanvietto, eli yhteensä noin 15-20 tuntia olisi yhtä kuin koko vauva-aika. näin ei kai kuitenkaan ole. ehkä sinun tuttavapiirissäsi on tosiaan harvassa äitejä, joita suhteellisen aikaisin kiinnostaisi juhlimaan tai yleensäkään liikkeelle lähteä, mutta asia ei välttämättä ole kaikkien kohdalla näin. tiedät sen varmaan itsekin.
tuntuu, että itse asetat itsesi muiden yläpuolelle käyttämällä jatkuvasti tuollaisia "jokainen lukija tajuaa, kaikkihan sen tietävät" -ilmaisuja. et sinä nyt kyllä tosiaankaan edusta kaikkia ja kaikkien mielipiteitä, jos en minäkään. eikä kukaan muukaan. sitä tarkoitin tuossa "omituisessa" lauseessa.
en ole sitä kritisoinutkaan, että olet kertonut, miten olet itse vauva-ajan kokenut. vain tuota - anteeksi vain - supermammoille tyypillistä tuomitsemista. tiedän kyllä olevani omalle lapselleni juuri se paras äiti, ei minun siitä tarvitse olla kenellekään kateellinen. eipä nuo nimityksetkään olleet juuri sinulle suunnattuja, kunhan vain kerroin, että tuollaistakin suoraa nimittelyä on muistaakseni näkynyt täällä joskus. en ole itse imettänyt lainkaan, enkä kyllä voi pitkänkään itsetutkiskelun jälkeen sanoa olevani tippaakaan kateellinen yhdellekään imettäjälle. sekin kun on sellainen juttu, mikä on toisista tosi upeaa, toisista vähemmän hienoa ja joiltakin se ei vain yksinkertaisesti syytä tai toisesta onnistu. imettämättömyys ei tosin ollut oma päätökseni, vaan johtui muista syistä. eli eipä tarvitse huonoa omaatuntoakaan siitä kantaa. tämä nyt siis vain esimerkkinä, kun tuntui tuo omatuntokysymys niin kiinnostavan.
ehkä tässä alkaa vain ottamaan päähän tuo sinunkaltaistesi asenne, mitä on näkynyt jo odotusajan keskusteluissa, sitten imetys- ja synnytysjutuissa, vaippakeskustelussa jne.. eli tuomitaan ja hämmästellään, että kuinka omituista se muiden elämä onkaan ja korotetaan oma itsensä muiden yläpuolelle. vaikka samalla viivalla kai tässä äitiydessä ainakin kaikki ollaan. edelleenkin; en olisi asiasta edes vaivautunut vastaamaan, mutta asenne mikä paistoi esiin ensimmäisestä kirjoituksestasi, vähän pakottikin siihen. mutta hei, jos lopetetaan tämä "vuodatus" ja keskitytään vain siihen omaan elämäämme, siinä kai tekemistä riittää itse kullakin..?
ja ap:lle: minusta on ok viedä pienikin vauva tarvittaessa hoitoon, eikä viihteellä käyminen äiti-ihmisellekään mitään syntiä ole. se tuntimäärä on kuitenkin murto-osa siitä, minkä vauvasi kanssa vietät.
Etkö lopettanutkaan keskustelua kuten uhosit? ;) ;) ;) ;) ;) ;) ;) ;)
Huomaan, että etsimällä etsit kiistan aiheita, ethän muutoin palailisi vastaamaan tiettyyn ulkokultaiseen sävyyn.
Jos vain tietäisit mitä teen työkseni, tuskin väittäisit minua ahdasmieliseksi. Kiitos tästäkin diagnoosista, neiti suvaitsevainen.
Minun ei tarvitse "etsimällä etsiä" mitään kirjoituksestasi, ne löytää ihan vain normaalisti LUKEMALLA..
Puhun niin kuin kirjoitit: kerroit vauvasi olevan alle 3kk ja tuona aikana olet ollut pari kertaa tuulettumassa ja kerran pari vuorokautta häissä vappuna menossa. Eli 3kk:n aikana 4 kertaa. (Jos nuo kerrat saat ympättyä 15-20 tuntiin, niin kertaapa hiukan matematiikkaa; pari vuorokauttakin tekee jo 48 tuntia!) Enkä ole sanonut sinun olevan huono tämän vuoksi (sille en voi mitään, että asian näin tulkitset) vaan esitin yksinkertaisen kysymyksen: onko tehnyt mieli lähteä viihteelle!! Kerroin, että itseni ei ole tehnyt mieli useamman tunnin poissaoloihin kun vauva on ollut alle ½v. Eli, "pysytäänpäs nyt faktoissa, jookosta"?
Hassu juttu.. Olen mukana vapaaehtoistoiminnassa, joka järjestää äideille tapaamisia. Viimeksi juuri satuimme keskustelemaan tästä aiheesta. Kukaan ryhmässä mukana olleista (11 äitiä) ei ollut kokenut tarvetta viihteellä olemiselle kun kotona on vastasyntynyt. Joku kertoi tuttavapiiristään löytyvän äidin joka kokenut tarvetta päästä bilettämään heti miten synnäriltä päästyään, mutta muutoin ei edes tuttavapiiristä löytynyt keneltäkään äitejä, jotka haluaisivat päästä illaksi ja yöksi pois vauvan luota.
Kiva, että syytät minua "etsimällä etsimisestä" ja kohta olet itse listannut hakemiasi kohtia tekstistäni.. Mikäs ero tässä on..? En ole väittänyt siis edustavani "kaikkia", tämäkin ihan omaa keksintöäsi.
Etkö huomaa kuinka itse tuomitset? HALOO! Käytät nimittelyä (supermamma, supertissi jne) ja väität minusta asioita, joita et todellakaan tiedä (tuulipukuinen mökkiytyjä)! Mitä tämä on jos ei tuomitsemista!!
Kun kysyn sinulta sitä yhtä ja ainoaa kysymystä: tekeekö mielesi viihteelle, en tuomitse sinua. Sinä itse tuomitset jos näin väität. Minä haluan vain TIETÄÄ!
Ja nyt kyllä pahasti aliarvioit lukijaa väittäessäsi, että "eipä nuo nimityksetkään olleet juuri sinulle suunnattuja"! Sanot kritisoineesi SUPERMAMMOILLE TYYPILLISTÄ tuomitsemista, et vauva-aikojeni kertomuksia. Tuomitsen siis supermammoille tyypillisesti, mutta en ole supermamma.. Hah ha, aika ontuvaa selittelyä! Tämä on juuri sitä piilovittuilua. Arvostellaan (ja tuomitaan) toiselle ikään kuin muita, mutta samalla tehdään tiettäväksi että sinähän siinä olet arvostelun kohteena. Hyvin, hyvin vähä-älyistä.
Tiesin kyllä ettet ole imettänyt, ethän muutoin nimittelisi SUPERTISSIKSI (ai ai kun ollaan kateellisia maitorinnoista). Ja tuskin tuulettumisesikaan olisivat olleet mahdollisia jos olisit imettänyt. Imetys on luonnollista (faktaa; rinnat tulevat supereiksi synnytyksen tuottamien hormonien vaikutuksesta eivät imetyksen johdosta) ja sitä harjoittaa ken haluaa tai pystyy. Mutta hyvä ettet ole TIPPAAKAAN kateellinen.. Vaikkakin asia ei ole ollut sinusta kiinni.
Vai MINUNKALTAINEN asenne. Mitäpä jos se onkin SINUNKALTAINEN asenne? Jos sanon, ettei minulla ole tarvetta tuomita ja sinä muuta väität (tuntematta minua), niin missähän vika? Onko sinulla tarve kääntää toisin ajattelevien mielipiteet tuomitsemiseksi? En väitä, kysyn. Kerrohan nyt samantien vielä lempivärini ja hiusten värinikin kun tunnut asiat minua paremmin tietävän.. Erehdyt, pahasti. Niin kauan kuin toisin TODISTETAAN, on sinulla vain mielipiteesi. Hanki siis todisteet ja perustelut väitteellesi. Se ei riitä, että sinusta TUNTUU sille. Tunteille ei pidä antaa valtaa silloin kun puhutaan faktoista.
Ja kaikki vain sen takia, että erehdyin kysymään onko mielesi tehnyt baanalle..
Mitenkä korkea-arvoisena pidät itseäsi kun kirjoitat olleesi PAKOTETTU VASTAAMAAN minulle? Entäpä oma asenteesi? Mielestäni on hyvin asenteellista väittää toista tuomitsijaksi jos tämä kysyy avoimesti tekeekö mielesi tuulettumaan! Puhumattakaan supermamma ja supertissi -nimittelystä! Eikö tuo ole rasismia ja siten hyvin kieroutuneen asenteellista?
Taito sekin on kun osaa puhua asiasta, eikä anna tunteilleen valtaa ja alentua nimittelemään. Mutta elämä opettaa.
(Alkuperäisen nuorempi lapsi on 1½ -vuotias, joten hänellä ei ole huonoa omaatuntoa vauvan jättämisestä yöhoitoon.)
Odotan mielenkiinnolla vastinettasi, sinulla ei sitten ollutkaan "parempaa tekemistä", vai?
Nimimerkki nyrkkeilyhanskainen supertissi
no tulihan niitä tekopirteitä hymiöitä sieltäkin. tuliko mieleesi, että tuollaisessa kasvotusten keskustelussa voi olla vähän vaikeampaa tuoda julki niitä oikeita mielipiteitä, kuin näin nimettömänä? ehkäpä se on ikäkysymyskin; nuoremmilla enemmän menohaluja jäljellä kuin vanhemmilla. en sitten tiedä.
eipä ole se elämä tainnut sinuakaan opettaa (kovin ylevästi sanottu, muuten) olemaan nimittelemättä, täällähän ollaan vähä-älyisiä, piilovittuilijoita, kateellisia, ulkokultaisia, uhoajia ja kaikkea muuta todella fiksua ja kypsää. ja jos itse yleistät omat käsityksesi koskemaan kaikkia lukijoita, siihen ikävä kyllä tulee kiinnitettyä huomiota. ei voi mitään, lukaisepa vaikka itse omat viestisi uudemman kerran.
väittänyt en ole, että välttämättä olisit mitään noista asioista (tuulipukumamma jne.), muistaakseni vain sanonut, millaiselta ihmiseltä tekstiesi perusteella kuulostat. aivan samalla tavalla itsekin poimit kirjoituksestani ne kohdat, mihin haluat kommentoida. ja niitä "etsimällä etsit". eiköhän olla aika samanlaisia tässäkin jutussa? ;) jos sinua oikeasti vain kiinnostaisi, että tekikö mieli viihteelle noinkin pian, eikä mukana olisi minkäännäköistä tuomitsevaa asennetta, tämä keskustelu ei kai olisi tullut näin pitkälle. eikä se työ, mitä ikinä onkaan, pelasta automaattisesti olemasta ahdasmielinen. kun sitäkin voi olla niin monella eri tavalla..
ja muuten: jos koet, että aliarvioin sinua, se on ok. mutta ei tarvitse taaskaan yleistää sitä niin, että aliarvioisin kaikkia lukijoita. täällä kun näkyy muitakin samanmielisiä ovan, kun noita viestejä lukee. siis samanmielisiä minun kanssani, tässä hoitoasiassa..
Oletkohan sama joka täällä jokaiseen viestiketjuun käy kommentoimassa omaa erinomaisuuttaan?
Kun joku ei toimi kuten sinä, alat heti haastaa riitaa. Äskeinen kirjoitti ihan asiallisesti, sinä sen sijaan etsimällä etsit aihetta erimielisyyksiin.
Jos olet niin maailman paras, kuten itse tunnut ajattelevan, ole vain. Mutta anna muiden elää tavallaan.
Vai onko sinun vaikea hyväksyä, ettei kaikki toimi sinun laillasi?
Minun lapseni on ollut mummolassa hoidossa ensimmäisen kerran kolme viikkoisena neljä viikkoa putkeen. Eikö kerrassaan kamalaa? Huono ja hulttio äiti olen, vai mitä? Ja lapseni on saanut siitä varmasti elinikäiset traumat.
No, selvennykseksi: Olimme mieheni kanssa rajussa kolarissa ja jouduin sairaalahoitoon tuoksi ajaksi.
Mieheni menehtyi.
Mitähän jäkätettävää tästä löydät, kerroppas mitä ajattelit ennen ja jälkeen selvennyksen? Ja olenko mielestäsi täysin edesvastuuton, kun lapsi on ollut jo tuolloin ja noin kauan hoidossa???
Et siis tajunnut niiden hymiöiden merkitystä.. en olisi uskonut, että tämäkin menee ohi.
Pieni ero joka sinun olisi hyvä havaita: sinä menet henkilökohtaisuuksiin, minä puhun asiasta. Selvennän, että ymmärtäisit; sinä nimittelet MINUA (esim. supermamma), minä TOIMINTAASI (vähä-älyistä). Laita toki kohta jossa olen sanonut esim., että SINÄ olet vähä-älyinen. Toinen ero on, että minä perustelen väitteeni, sinä laadit diagnoosisi tunteidesi ja mutun pohjalta.
MISSÄ olen väittänyt tekstini koskevan kaikkia lukijoita? "Pysytäänhän nyt sitten taas faktoissa, jooko?" Ole hyvä ja laita lainaus tekstistäni jossa näin väitän.
Kuolen kohta nauruun vääntelyidesi kanssa... USKOMATONTA! "väittänyt en ole, että olet tuulipukumamma, mutta tekstiesi perusteella kuulostat sellaiselta" Voi taivas.. Se on kuule ihan sama sanotko, että "olet tuulipukumamma" VAI "kuulostat tuulipukumammalta"! Joka tapauksessa sinä rinnastit minut mökkiytyneeseen tuulipukumammaan ja siitä et selittelemällä yli pääse.
"jos sinua oikeasti vain kiinnostaisi, että tekikö mieli viihteelle noinkin pian, eikä mukana olisi minkäännäköistä tuomitsevaa asennetta, tämä keskustelu ei kai olisi tullut näin pitkälle"
Mikä helkatin perustelu tuo on olevinaan!? Yhtä hölmöä kuin jos minä kirjoittaisin "jos sinä todellakaan et tuomitsisi minua siitä, että haluan olla vastasyntyneeni luona päivin öin, niin tuskin tämä keskustelu olisi tullut näin pitkälle". Aivan sairas tapa vääntää asioita omaksi hyväkseen! Keskustelu olisi loppunut heti alkuun jos olisit kyennyt ilman tuomitsemista ja itsesyyllistämistä vastaamaan kysymykseeni! Sinä itse syyllistit itsesi ja provosoiduit. Ja aloit heti heittämään supertissejä ja tuulipukuja kehään. "Lukaisepa vaikka itse omat viestisi uudemman kerran".
Noh, voin vakuuttaa että tämä minun työni ei olisi mahdollista väittämäsi kaltaisella ahdasmielisyydellä. Mutta kai sinä tämänkin tiedät minua paremmin.. Olenhan minä tuomitseva ja ahdasmielinen tuulipukusupermamma. Aika kovaa tekstiä noin tuntemattoman suusta, sinun täytyy olla tosi korkealla kun tuollaista voit sanoa tuntemattomasta ihmisestä.
Voi pientä kun et uskalla yksin seistä sanojesi takana vaan tarvitset "muita samanmieleisiä" tueksesi. Noh, ehkä se itsevarmuus tulee sitten iän myötä. 3-kymppisenä sinäkin ehkä voit jo uskaltaa puhua ihan vain omasta puolestasi.
Ei ole mikään ihme, JOS netin keskustelupalstalla olisi hyvinkin paljon kanssasi myötämielisiä tämän vastasyntyneen aikana bilettämisen suhteen. Vietetään paljon aikaa netissä, käydään tuulettumassa usein jne.. Ei siinä paljoa tarvita ynnätäkseen ettei vauvan hoidolle ja kasvatukselle paljoa aikaa ja mielenkiintoa ole.
Sinunkin "parempi tekemisesi" sitten muuttui kun uhoilemisesta (huom! en nyt kirjoita, että SINÄ olet uhoaja vaan että sinä UHOAT) huolimatta tulet aina takaisin vastaamaan.
Minäkin olen miettinyt, että tuo marya on varmasti monessa muussakin ketjussa käynyt kommentoimassa erinomaisuuttaan.
Hän tosiaan alkaa heti haastamaan riitaa jos joku ei toimi niin kuin hän (mene tuulettumaan kun vauva on alle 3kk). Toinen kirjoittaja pitäytyy asiassa, mutta marya etsimällä etsii (hauska sanan valinta, mistä keksitkin?) erimielisyyksiä.
Antaisipa maryakin muiden elää tavallaan. toisaalta eihän kenenkää ole täällä pakko kirjoituksia lukea tai niihin vastata. hänen taitaa todistetusti olla vaikea hyväksyä toisenlaiset ihmiset (vrt. supermamma yms nimittely).
hassua, ettei tuo toinen kirjoittaja ole missään viestissään kirjoittanut lapsen saavan TRAUMOJA hoidosta.. mistähän jollekin tulee mieleen tuo sana..? kirjoittajahan vain puhuu siitä, miten ITSE kokee asian. ei pystyisi ilman pakottavaa syytä jättämään vastasyntynyttä yöhoitoon. kyse ei siis ollut vauvan kokemuksesta, eiköhän se pieni pärjää hyvässä hoidossa jos äiti kerran haluaa hoitoon jättää!
kohtaloita on monenlaisia. aika epätodennäköistä, että minä koskaan kertoisin nettipalstalla jotain vastaavaa. en leiki tuollaisilla asioilla.
mitä tulee omaan huomionhakuisuuteesi, niin tuollaisesta (lapsen hoito vakavassa tilanteessa) ei ole KUKAAN kirjoittanut! onkohan se nyt hiukan eri asia JOS (todellakin JOS), vastasyntynyt olisi vanhempien kuoleman ja/tai sairauden takia hoidossa kun jos vastasyntynyt on hoidossa siksi, että äidin tekee mieli tuulettumaan! HALOOOOOO! Menköön kukin äiti miten lystää jos kerran mieli tekee! Minun ei ole tehnyt ja VAIN siitä olen kirjoittanut. Aamen.
Nyt menee jo yli hilseen :) :) :)!
Nautitaan nyt vaan ihanasta säästä ja kohta tulevasta Vapusta! Lähden tästä ulos.
Oikein mukavaa kevättä teille!
mutta eiköhän tämä vielä tovin jatku..
Ikävä kyllä maailmassa tapahtuu tällaista ja meidän kohdalla tapahtui, sinun ei ole sitä pakko uskoa.
Siksi kirjoitan meidän tarinasta, että ihmiset heräisivät tuosta tiukkapipoisesta ajatusmaailmastaan.
Voi olla että tulee vielä päivä kun katuu kaikkea sanomaansa ja kirjoittamaansa...
Mutta kiva, että saat nautintoa ivaillessasi kijoitustani ja epäilessäsi valehteluksi.
Voin sanoa, että loukkaannuin melkoisesti syyttäessäsi minua valehtelijaksi. En keksi moisia tarinoita. Maailmassa on satujen kertojia ihan tarpeeksi.
Kyllä taatusti ymmärsit että viestini oli tarkoitettu sinulle.
Vielä yksi kysymys, miten se vaikuttaa lapseen, oli hän hoidossa tästä syystä mikä meillä oli, vai siitä että vanhemmat haluavat ulos tuulettumaan, vaikkakin sitten ravintolaan?
Mistä helvetin tiukkapipoisesta maailmasta sinä kirjoitat? Siitä jonka itse olet omassa päässäsi luonut? Jos täällä puhutaan pienen vauvan jättämisestä useamman kerran yöhoitoon kun äiti lähtee BAARIIN, niin mitä hiton järkeä sinun on alkaa rinnastaa tarinaasi tähän? Miten se nyt voi olla niin kauhian vaikea tajuata, että MOTIVAATIO hoitoon jättämiselle on vähän eri silloin kun äiti on baarissa tai silloin kun äiti makaa sairaalassa?
Ja vääristelysi jatkuvat (näissä olet oikein ekspertti mary)! Niinhän sinä haluaisit, että sinulle olisi vinoiltu vaan kun ei vinoiltu! Puhuttiin vain suoraan siitä, että on eri asia jättää vastasyntynyt sairauden kun oluen takia hoitoon! Mutta ai, että kun siellä taas "joku" herkkänahka sai syyn alkaa TUOMITA toisia!
Minulle on ihan sama onko miehesi kuollut vai ei. Se kun ei liity tähän tarinaan yhtään mitenkään. Aloita aiheesta uusi keskustelu, niin voimme puida suruasi siellä! KUKAAN EI OLE SYYTTÄNYT SINUA VALEHTELIJAKSI! Keksit tai et, minulle ainakin on ihan se ja sama.
Voin vastata kysymykseesi: Etkö sinä prkl osaa lukea mitä kirjoitetaan! Jos kirjoitetaan, että kyse ei ole LAPSESTA vaan äidin tunteista ja vielä tolkutetaan, että tärkeintä on, että lapsi on hyvässä hoidossa niin miksi kysyt tuollaista?
Kyse oli (vielä kerran) siis ÄIDIN KYVYSTÄ JÄTÄÄ VASTASYNTYNYT YÖHOITOON! Voiko enää selvemmin sanoa? Lapsi ei kärsi, mutta jotkut äidit eivät halua viedä pientä pois moneksi tunniksi (ja esim. supertissit imettävät).
Mutta tämä roolipelihän alkaa mennä jännäksi. Maryojen poiminta on /c:stä, mutta minkäs teet..
mary, mutta sain kyllä ikävästä käytöksestäsi tarpeekseni.
Jatka samaa rataa, saat puolestani kirjoittaa mitä haluat tällä palstalla.
Itse poistun näiden kolmen viestin jälkeen tältä palstalta lopullisesti.
Uskot tai et, en ole tähän aikaisemmin kirjoittanut en tällä enkä muillakaan nimimerkeillä.
Aiheutin ilmeisesti sinulle turhan paljon pahaa mieltä, kun hermostuit vallaan tyystin. Siitä anteeksipyyntöni.
voi pientä, mun on nyt ihan pakko jättää sinut pariksi päiväksi rypemään omaan täydellisyyteesi ja kehittelemään lisää niitä juuri oikeassa olevia mielipiteitä.. kyllähän tässä itsekin saa "kuolla nauruun" kun toinen niin tosissaan perustelee. ei se ikä kuule aina ole suoraan verrannollinen ihmisen järjenkäyttöön ja fiksuuteen, veikkaan että olet itsekin tämän joskus havainnut. jos et nyt itsessäsi, niin muissa. aika epätoivoista vetää noita "elämä opettaa, iän myötä" -juttuja kehiin kun ei enää muuta keksi.
sinä siis olet kaiken sen yläpuolella, minkä lasket vain minun käytöksekseni; tekopirteys, selittely, tunteisiin pohjautuvat mielipiteet... no, tästäkin voi joku tehdä perusteellisen analyysin, jos vain aikaa ja mielenkiintoa riittää. eipä nuo sinunkaan tekstisi sen fiksumpia ja kypsempiä ole kuin minunkaan, vaikka niin kovasti yrität esittää.. ja huomaatko, itsekin roikut netin keskustelupalstalla vaikka niin väität sen kuuluvan elämäntyyliin, jossa "vauvan hoidolle ja kasvatukselle ei paljon aikaa tai mielenkiintoa ole". sama varmaankin pätee myös isompiin lapsiin, vai eivätkö he enää tarvitsekaan hoitoa ja kasvatusta? kyllähän noita ristiriitoja löytyy vaikka kenen kirjoituksista, jos niitä tarkoituksella hakee. jopa sinunkin jutuistasi, vaikket sitä itse ehkä halua huomata.
ja hei muuten, menepä kysymään tuota minulle alunperin esittämääsi kysymystä sanotaan vaikka viideltä muulta, jotka ovat kertoneet jättäneensä vauvan aikaisin hoitoon. ihan mielenkiinnosta olisi kiva nähdä, mitä sieltä tulee vastaukseksi..;) eikös olisikin vaikka vain tutkimusmielessä kiinnostava aihe?
mutta kaikille oikein kivaa & rentouttavaa vappua lasten kanssa tai ilman! :)
jos tuolla "marylla" tarkoititte minua, niin en ole kyllä näihin viesteihin vastannut sanallakaan. eipä tarvitse ihan jokaista poikkeavaa mielipidettä pistää minunkaan piikkiini..;) eikä kyllä tulisi mieleenkään kommentoida tuollaista minkään onnettomuuden tms. suhteen.
Selvennykseksi. Tämä sinun riitapukari luuli minua sinuksi, yritin hänelle korjata asiaa. Ei varmaan mennyt perille.
Nytkin hän varmaan kuvittelee että keskustelen tässä itsekseni kysyen ja vastaten itselleni...
Hauskaa vappua sinullekin :o)
okei.. selvisihän se. eiköhän tästä vapusta kiva saada, kun näyttäisi noi ilmatkin suosivan..:)
Älä välitä noiden maryojen ilkeistä tuomioista, eivät ilmeisesti muuta osaa kuin riitaa haastaa!
Oikein iiihanaa vappua sinulle. :o) :o)
näköjään joo. :) Onneksi on oma elämä vähän onnellisemmalla tolalla. Niin tuntuu sinullakin olevan, olet mahtava!
Aivan sikaihkua vappua!
Tykkäsitkö kun kutsuin sinua pieneksi kun matkit? ;)
Ryve vain täydellisyydessäsi jos saat siitä kiksejä. Vieläkö luulet keksiväsi "juuri oikeita mielipiteitäsi"? Aika paljonhan noita olet määritellyt, mutta ehkä jotain vielä on.
Älä nyt kuitenkaan vakavuuteesi kuole siellä! Aika epätoivoista toden totta väittää olevansa fiksu, mutta ei se mitään. Saat anteeksi. En kyllä tiedä kannattaako tosiaan kuvitella olevansa fiksu..
Kuulehan, minulla ei ole VAUVAA täällä kotona enää. Tästähän tässä kaikessa on ollut kyse, mutta kun ei ymmärrä niin ei. VÄHÄN eri kun lapset ovat isompia ja kuten tänään, olen siivoillut yksinäni, isi on lasten kanssa päivän mummolassa. Joten äläpäs tulkitse taas ihmistä jonka tilannetta et tunne.
Alan kyllä epäillä onko sinulla lasta ollenkaan kun sen verran hölmöjä höpiset tuosta vauvan ja isomman lapsen vaatimasta ajasta! Noh, ehkä et vain tiedä että lapsen kasvaessa lapsen itsenäisyysastekin kasvaa. Ja kun niitä on kaksi kpl, niin ne jopa leikkivät keskenään, ajatteles!
ETTÄ MITÄ RISTIRIITAA???
Mutta tosiaan: mä olen aivan tosi huippu ja asiallinen sekä reilu tyyppi, joten aiii-van ihanaa vappua, hih! Ja hups ja :o)
Nyt kun täältä netistä pääset niin voitkin viedä 2kk ikäisesi mummille vaipan vaihtoon ja sitten menet kunnolla tuulettumaan! Ja kun taas tulet tänne seuraavan kerran esittämään rooliasi, oletkin tosi tuulettunut ja varmaan paljon paremmalla päällä. (Kunhan se kapula ensin helpottaa).
Niin, kehoitit minua tekemään "tutkimusta" aiheesta "tekeekö mielesi viihteelle kun kotona on vastasyntynyt". Tämähän oli se kysymykseni. Ehdotan, että sinä kysyisit omia kysymyksiäsi äideiltä, jotka eivät halua jättää vastasyntynyttä yöhoitoon. Kysymyksesihän kuuluivat: "MITEN sä olet voinutkin noin myöhään lapsesi hoitoon viedä, OOTKO nyt ihan varmasti terve kun noin kotona viihdyt, EIKÖ sulla ole ollenkaan omaa elämää perheen ulkopuolella jne."
Tästähän vasta mielenkiintoisia vastauksia saisikin! Muuten hyvä, mutta jos kysyn tuon oman kysymykseni, niin luultavammin sinun sivupersoonasi kansoittaisivat koko viestiketjun tukkoon. Joten, "eiköhän jätetä nämä tutkimukset ihan oikeille tutkijoille, eiköhän"?
ei voi muuta sanoa kun että olette todella naurettavia kun jaksatte tuosta riidellä! toivottavasti en ikinä tapaa teihin oikeasti,jos olette noin vaikeita ihmisiä. jokaisella olkoon omat tapansa,ei ne silti ole niitä ainoita oikeita.
toivottavasti minä en tapaa koskaan tuollaista naurettavaa ja kiroilevaa vaikeaa naista!
ei tuo vanhemmuus sitten tod. muuta!!! VOi juma!
Eikö teillä teinit tosiaan ole kummempaa tekemistä (kuten esim. pieni vauva 24h/vrk!!?) ku lähteä "TUULETTUMAAN"????
ÄLY HOI!
Olen itsekin 25v. (vasta??) ja nyt kun on pieni (1v.) lapsi ei kyllä tulisi mieleenkään lähteä "tuulettelemaan".
paranemista sulle!
höpö höpö. menee toi sun - aiemmin kieltämättä tosi hyvä - kirjoittamisen ja luetun ymmärtämisen taso niin matalalle, ettei tällä enää ole edes samaa viihdearvoa kuin aluksi. tekee kyllä hyvää omille ajatuksille välillä tarkastaa niitä vähän tälläkin tavalla.. siis: oikein mukavaa kevättä sulle, löysääthän ihan vähän sitä pipoa niin on varmasti läheisilläkin vähän mukavampaa.. minä ja ehkä ne sivupersoonatkin vetäydytään nyt näiltä areenoilta ansaitulle kesälomalle. =)
Mikä sinä olet arvioimaan minun kirjoitetun ja luetun ymmärtämistä? Tajuat kai itsekin, että arvioit sitä sen perusteella mikä itseäsi miellyttää?
Mutta sujuvasti ohitettu tuo tutkimusjuttuKIN. Ollaan varmaan samaa mieltä, että sinun kysymyksesi aiheesta olivat huomattavasti asennevammaisempia ja syyllistävämpiä?
Hyvä idea toi pipon löysäys (sikäli kun käytät, tuntuisi sille ettei pipoa ole ollut päässäsi kovimmillakaan pakkasillakaan)!
Mietelause: silloin on paras lopettaa kun ei selityksiä ja perusteluja enää löydy.
höpö höpö. ei voi muuta edelleenkään sanoa.
sanomsiat tai tekemistä?
sanomisata tai tekemistä?
itsestäsi tuntuu hyvältä jättää. Ei kai se lapsi nyt siitä kärsi jos on tutun kanssa muutaman tunnin ja jos nukkuu jo kokonaan yöt niin se kai on ihan sama kuka vieressä on. Mulla on itse kolme kuukautta vanha tyttö, yö kylään en ole viellä "kehdannut" jättää kun heräilee muutaman kerran. Mun äiti on ainakin kiitollinen että saa viettää omaa aikaa lapsenlapsen kanssa. Muutehan sitä ite on siinä kokoajan hössöttämässä.
taisi olla n.2kk kun vein hänet mummolaan yökylään.siitä eteenpäin n.1kerran kk.itse en potenut mitään kamalia omantunnontuskia tietenkin hieman aina mietitytti kuinka siellä pärjätään.mutta aina on hyvin mennyt.en uskaltanut häntä kyllä muille vielä silloin jättää.oma äitini oli se paras mahdollinen hoitaja!Nyt anoppi tulossa vapuksi ja poikamme(9kk) luovutan hänen hoidettavakseen,miehen kanssa lähdemme vappuhulinaan =)hauskaa vappua!jos joku miettii että mitä muut ajattelee hoitoon jättämisestä,älä sillä päätäsi vaivaa,itse tiedät parhaiten.
vauvelin jo 2 viikon ikäisenä mummille kerran viikossa kahdeksaksi tunniksi kerrallaan (mies vei töihin mennessään ja haki sieltä tullessaan). Syynä oli opiskelu. Rintaruokinta ei koskaan onnistunut vaan tein alusta lähtien yhteistyötä rouva Rintapumpun kanssa. Lapsi oli ensimmäisen kerran yötä mummilla ollessaan 10 viikon ikäinen. Tuolloin oli vaihtoon lähtevän kaverini läksiäiset. Nykyään lapsi on mummilassa yhden yön kuukaudessa.
Suurin syy huonon omatunnon potemiseen on tällaisten palstojen lukeminen, jossa vakuutellaan lapsen saavan loppuelämän pilaavan trauman mikäli hän joutuu olemaan hetkenkin äidistään erossa! Älä tunne syyllisyyttä siitä, että otat joskus itsellesikin sekä omille menoillesi aikaa! Minä en ainakaan tunne. Enkä aiokaan tuntea, siksipä en aiokaan tulla katsomaan mitä syyllistyksiä minun viestini perään tulee. Ja näille syyllistelijöille vielä tiedoksi, että lapseni on tällä hetkellä iloinen ja luottavainen kaksivuotias.
Jospa ystävällisesti laittaisit viitteen väitteellesi "Suurin syy huonon omatunnon potemiseen on tällaisten palstojen lukeminen, jossa vakuutellaan lapsen saavan loppuelämän pilaavan trauman mikäli hän joutuu olemaan hetkenkin äidistään erossa!". Kiinnostaisi koska luultavammin lajittelet ja tuomitset minut "syyllistäjäksi". Mielestäni kaltaisesi kirjoittajat taas syyllistävät äitejä, jotka eivät HALUA olla poissa pienen vauvansa luota. Hassua, mutta minäkään en suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että haluan olla vastasyntyneen vauvan lähellä!
Mutta tosiaan kiinnostaisi lukea missä on kirjoitettu lapsen saavan traumoja hoidossa olosta. Kas kun itse ainakin kirjoitan omista tunteistani, siitä etten yksinkertaisesti pystyisi olemaan erossa vauvasta. Kyllähän jotkut asiantuntijat haluavat korostaa myös varhaista vuorovaikutusta vauvan ja vanhempien välillä, mutta ehkä sitten ovat väärässä. En tiedä, se ei ole ollut pointtini.
Aika pelkurimaista käydä kirjoittamassa syyllistys-kirjoitus ja olla ottamatta siitä vastuuta ("en aiokaan tulla katsomaan mitä syyllistyksiä minun viestini perään tulee").
Ja ihan vain tiedoksi sinulle, että JOKAISEN ÄIDIN KEHDOSSA SE KAUNEIN LAPSI NUKKUU ("lapseni on tällä hetkellä iloinen ja luottavainen kaksivuotias"), joten sinun ei tarvitse todistella mitään.
Jos isää ei lasketa (siis sen hoitokertoja) niin mummolle jätin lapset kun kuopus oli 7kk, eikä mennyt kovin hyvin. Poika ei suostunut edes syömään mitään. Olin bilettämässä ja kun tulin kotiin, poika huomasi että äiti pitää sylissä, huokaisi pitkään ja alkoi lutsuttaa tuttipulloa hurmiossa.
Otin aikoinaan äitiyden niin vakavasti etten juurikaan tarvinnut omaa aikaa. Pari kertaa käytin MLL:n ja Väestöliiton beibisittereitä.
Mutta nää jutut onkin aina erilaisia. Lapsesta se riippuu millon voi jättää ja kenelle ja miten pitkäksi aikaa. Mun poika roikkui jaloissa vielä kaksvuotiaanakin, ei sellasta henno jättää. Mutta tyttö oli ihan toisenlainen ja nautti kontakteista perheen ulkopuolelle.
Vauvaa en jättäisi muille kun läheisille esim isovanhemmille tms. Vauva ja äiti on symbioosissa...
Keskosethan on syntymänsä jälkeen yksin keskoskaapissaan ilman äitiä. Muitakin sairauksia saattaa vauvalla olla, jolloin joutuu jäämään sairaalaan, eikä äidin syliin pääse. Että eiköhän ne ihan hyvin pärjää kun vain joku huolehtii.
Aika outo vertaus asiasta.. AINA löytyy poikkeustilanteita. Totta kai lapsi PÄRJÄÄ jos joku huolehtii! Mutta tällä mentaliteetilla en jättäisi vastasyntynyttä pitkäksi aikaa hoitoon ("kun kerran keskoslapsestkin..")! Jos mahdollista, pitäisin (ja olen pitänyt) vauvan lähelläni, koska haluan. En yksinkertaisesti tunne tarvetta jättää pientä hoitoon pitkäksi aikaa..
Minulla on ollut vaikeuksia jättää lapsia yöksi toisten hoitoon.
Esikoiselle tulee aina kova ikävä ja nuorin nukkuu huonosti yöt. Nuorin ei ole ollut yötä toisten hoidossa (hän on 1v6kk), hän on ollut paljon enemmän kiinni minussa kuin esikoinen. Esikoinen taas ei halua olla yötä pois kotoota. Ja mummoloissa tulee kova ikavä kotiin.
Muutenkaan lapset ei ole ollut paljoa toisten hoidossa, ainakaan montaa tuntia. Esikoinen oli hoidossa perhepäivähoitajalla kun olin töissä.
Olen viihtynyt kotona hyvin. Olin lasten välissä töissä. En ole bilettäjä, vaan otan oman aikani esim. kävelylenkeillä. Mutta nyt alkaa tuntumaan, että tarvitsisin hengähdystauon! Jotain ihanaa kylpyläyötä miehen kanssa olin ajatellut!
Ei kai siinä muuta kuin kylpyläesitteet esille!
Olen kirjoittanut tuolla ylempänä vastasyntyneen hoitoon jättämisestä, mutta se on AIVAN eri asia kuin lapset ovat tuonkin ikäisiä!
Meidän lapsoset on aina viihtyneet hyvin mummolassa, joten en osaa antaa vinkkiä miten yökyläily sujuisi paremmin jos tulee koti-ikävä.. Mutta eiköhän se ole ohimenevä hetki ennen unen tuloa, joten siitä on turha murehtia. Lapset pärjäävät varmasti hyvässä hoidossa. Ja kun kerran päätätte lähteä yöksi pois (kylpylä oikein hyvä paikka kahden keskiselle ajalle!), niin silloin on turha murehtia lapsia. Pitäkää ajatus vain toisissanne, lapsilla ei ole hätää. Huolesi ei kuitenkaan heitä auttaisi, joten yhtä hyvin voit keskittyä yhdessä oloon miehesi kanssa. Ja palattuanne olet kuin uusi nainen ja äiti. :)
että vauvan ensimmäisinä elinviikkoina jouduin käymään monta kertaa viikossa sairaalassa kokeissa ja tutkimuksissa, ja siksi aikaa tuli aina oma mummini meille sitä hoitamaan, kun mieheni oli päivät töissä. Samoilla reissuilla sain sitten käytyä kaupassa ja jos oli kovasti tullut univelkaa, sain sitten myös nukkua muutaman tunnin mummini hoitaessa vaavia. Noin 3kk ikäisestä aloin kerran viikossa tai kahdessa viedä mummilleni lasta hoitoon päivällä, jotta sain rauhassa siivota, tehdä ostokset ja pestä pyykit, ja tarvittaessa nukkuakin. Tätä järjestelyä ehdotti mummini itse. Kyseessä kun oli ensimmäinen lapsenlapsen lapsi, niin innostus oli suuri. Ja on edelleen. Itsellä oli aina rauhallinen mieli, sillä mummini on yli 20 vuotta toiminut päiväkodissa hoitajana, eli osaa asiansa. Ja häneltä sain paljon kaikkia vinkkejä ja niksejä pulmatilanteissa.
Ensimmäisen kerran lapsi oli yökylässä reilun 8 kk ikäisenä, jolloin jo yleensä nukkui yöt putkeen. viime kesänä, kun lapsi oli reilu 1,5 vuotias, hän oli mummilassa 5 päivää, ja oli ollut siellä jo kuin kotonaan, kun oli ennestään niin tuttu paikka. Ajattelin tänäkin kesänä päästää hänet sinne vajaaksi viikoksi, kun siellä tuntuu olevan niin kivaa. Nykyään hän on hoidossa yön tai kaksi peräkkäin ehkä noin 3 kk välein, ja kun aletaan puhumaan että mummi tulee hakemaan hänet, hän heti alkaa miettimään mitä leluja ottaisi mukaan, ja mitä mummin ja vaarin kanssa puuhattaisiin.
Ikänään ei ole lapsellamme ollut mitään vierastusvaihetta, ja hänestä on kasvanut erittäin sosiaalinen lapsi. Voisin kyllä kuvitella, että sillä olisi vaikutausta, että on ollut tekemisissä muidenkin ihmisten kanssa, kuin vain omien vanhempien.
Osaako 1½-vuotiaasi todella jo MIETTIÄ mitä leluja ottaa mukaan ja mitä tekee mummolassa..? Vai tarkoititko kenties, että sinä kysyt mitä ottaisit mukaan ja mitä tekisitte..?
Minulla on kaksi lasta; 5v ja 2v. Vanhempi oli yökylässä ensi kertaa 2-vuotiaana, nuorempi oli 1-vuotias. Sitä ennen en kokenut tarpeelliseksi viedä yökylään. Molemmat menevät aina mielellään mummoloihin tai kummeille yöksi. Lapset ovat kotihoidossa päivät.
Ja kas, meidänkään lapsilla ei ole ollut mitään vierastusvaihetta ja molemmat ovat "erittäin sosiaalisia" lapsia.
Naapurissamme taas asustaa kuta kuinkin samanikäiset lapset, jotka ovat yökyläilleet vauvasta asti ja päivähoidossa olleet alle 1-vuotiaasta. Molemmat ovat kovia vierastamaan ja epäsosiaalisia.
HASSUA. :)
ollessaan puolitoista vuotias, vielä osannut miettiä, mutta nyt osaa, kun on 2,5 vuotias. Ja kyllä sitä yleensä tulee sen "mietinnän" myötä otettua puolet leluista mukaan... ;)
en huomannut tuota viime kesänä.. Sitten ymmärrän paremmin tämän puolen.
Asiat ovat riipuksissa toisistaan.
Lapsi on hyvä oppimaan ja suhteet muihin ihmisiin on sitä.
Lapsi oppii voivansa jäädä eroon vanhemmista hetkeksi ja luottamaan vanhempien läsnäoloon jälleen.
Olen 57 v. mummu.
Lapsenlapsi on hoidossani minun toiveestani noin kerran viikossa 3 -5 tuntia.
Yhden yön on ollut vieraisilla alle 2 kk. Se ei onnistunut, miniän rinnat, eivät pitäneet täyttymisestä, vaikka pumppasi välillä.
Nyt on säännöllinen hoito ja vanhemmat viettävät sen ajan kuten haluavat.
Yökylät alkavat säännöllisesti, toivoakseni, kun imetys loppuu äitiysloman myötä..
Haluan olla osa lapsenlapseni elämää ja antaa vanhemmille kahdenkeskeistä aikaa.
kiva kuulla, että muitakin samanlaisia mummoja löytyy, kuin oma äitini ja anoppikin. :) itse olen kasvanut käytännössä ilman isovanhempia, ja pidän todella hienona juttuna sitä, että oma lapseni saa läheisen suhteen omiin mummoihin ja vaareihin. kuitenkin isovanhemmat ovat ainakin minulle ne, kenelle (isin jälkeen) lapseni mieluiten hoitoon "luotan", varsinkin näin ihan vauva-aikana. harvinaista kai näin nykyään, että satutaan asumaan niin lähellä toisiamme, että lähes päivittäin nähdään..
Tyttö on nyt 3kk vanha,ja kaupungilta järjestetty hoitaja käy 3 kertaa viikossa 1,5h,jotta voin hoitaa asioita...
2kk ikäisenä tyttö oli tädilläni hoidossa yötä, ja itse olin viihteellä. Toisen kerran oli 2,5kk isänsä kanssa kotona,kun olin kaverin kanssa viihteellä.
Ja teki muuten hyvää mielelle,eikä siis kaduta yhtään.
vaikka pieni kankkunen oli, ihan hyvin selvittiin siitä illaksi imettämään.
Äidin hyvinvointi on koko perheen etu!!!
Ja ainoa tapa huolehtia hyvinvoinnista on käydä kapakassa? Jos urheilet tai tapaat ystäviä kahvilassa, olet supermamma. Jos luonnollinen maidontuotantosi pelaa ja olet motivoitunut tähän luonnoliseen tehtävään, niin olet supertissi.
Entäpä kuinka pitkälle voidaan mennä äidin hyvinvoinnin nimissä? "Äidin pitää päästä viikoksi etelään kaverin kanssa, muuten ei jaksa perhe-elämän velvotteita!" Meneekö vielä läpi?
Ei ehkä kannata niin kieriskellä siinä "minä-minä-minä" -asenteessa vaan tajuta, että äidin hyvinvoinnilla tarkoitetaan lapsen parasta.
Jos ei edes vastasyntyneen kanssa jaksa olla ilman jatkuvia baarissa käymisiä, niin kannattaisi ehkä miettiä sitä äitiyttään uudelleen.
Helvetin huonoja on varmaan olleet ne entisajan maalaistalon emännät kun eivät ole pystyneet lähteä mihkään tilalta. HYI HYI!
Ja Vappua kaikille nuorille ja vanhemmille äideille 1
Mummi tuli meille ja kaikki oli mennyt tosi hyvin! Tultiin just kotiin.
Oli ihanaa vaan istua ja olla. Ja sai syödä ihan rauhassa!
Varmasti olikin ihanaa! Kun lapset voi ekat hoidot olla kotona niin hoitoon on helpompi/lempeämpi totutella. Tehän voisitte sopia, että mummi tulee esim. joka toinen kk teille (ja myöhemmin vaikka lapset mummille) ja pääsette kahdestaan jonnekin kun lapsetkin jo hyvän ikäisiä. Meillä on tapana kerran kuussa (joskus jää pari kk väliin) käydä kahdestaan miehen kanssa jossain ja lapset on silloin isovanhemmilla. Sitä osaa arvostaakin tosi paljon kun harvakseltaan käy!
(oho, nimimerkkini olikin jo rekisteröitä, löytyy siis muitakin ylpeitä supermammoja. ;))
Että on sairasta porukkaa.
mutta ota toki lääkkeesi jos tunnet itsesi sairaaksi!