Kaikki alkoi kun melkein kaksi vuotta sitten flunssan jälkeen huomasin kaulassani vasemmalla puolen leuan ja korvan "kulmassa" aika ison, muljuavan patin. Kävin lääkärissä. Otettiin verikokeet. Ei mitään. Käskivät tarkkailla. Patti oli vielä puolen vuodenkin päästä. Menin uudestaan ja otettiin verikokeet ja ultra. Ei näyttänyt vaaralliselle, käskivät seuraamaan. Patti on iso (2,8cm) siinä on ilmeisesti kolmen pienemmän patin muodostama rykelmä. Minua pelotti ja hankkiuduin yksityiselle. Korva, nenä ja kurkkulääkäri otatti uudestaan ultran ja ohutneulabiopsian. Sanoi, että patin muoto ei viittaa pahalaatuisuuteen ja ohutneulanäytteessä ei havaittu poikkeavaa. Lääkärin mielestä koepalan ottaminen ei ollut aiheellista. Nyt on kohta vuosi noista tutkimuksista ja patti on yhä kaulassa suurinpiirtein saman kokoisena. Välillä se mielestäni pullottaa enemmän ja välillä taas pienenee (miksi, sitä en tiedä). Mitään oireita ei ole. Tunnen itseni ihan terveeksi. Ongelma onkin siinä, että välillä en edes ajattele koko pattia ja välillä taas tulee aikoja, etten muuta mietikään ja pelkään että jos se sittenkin on syöpää? En tiedä voinko luottaa noihin tutkimuksiin vai pitäisikö hankkiutua uudestaan tuohon tutkimusruljansiin? Usein vaan lukee esim. netistä juttuja, että lääkärit on sanoneet vaarattomaksi ja sitten kun potilas on vain sinnikkäästi vaatinut lisää tutkimuksia niin onkin paljastunut syöpä. Minua pelottaa kamalasti ja pelko ja tuon patin ajatteleminen melkein täyttää päiväni. Ekana aamulla kun herään, niin kokeilen pattia ja katson vessan peilistä (se näkyy ulospäinkin kohoumana kun venytän kaulaa) En voi mitään sille, että mietin vain tuota pattia ja en saa ajatuksiani kuriin. En haluaisi olla mikään luulosairas mutta vaikka kuinka yritän elää elämääni ja miettiä muuta niin patti vaan pyörii ajatuksissa ja pelko melkein halvauttaa minut. Tunnen, etten elä täysipainoisesti koska suuri osa energiaa menee tämän asian miettimiseen ja huolissaan olemiseen. Nyt varmaan joku ajattelee, että minun pitäisi mennä lääkäriin asian vuoksi mutta kun ongelma on sekin, että pelkään ja tuntuu edes mahdottomalle mennä lääkäriin tai uudestaan tutkimuksiin kun pelkään että jos se sittenkin on syöpä. Pelkäisin aloittaa tutkimuksia taas uudestaan. Se oli viimeksikin niin kamalan raskasta henkisesti. En jaksaisi enää sitä härdelliä. Mitä mieltä olette tilanteesta? Onko minulla kohtalontovereita? Olisi helpottavaa kuulla jonkun muun kokemuksia, että onko muita huolessa eläviä kuin minä?
Kohta Itsemurhan partaalla
Mielisairasko?
104080
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin elikkä rasvapatti? Yhdellä mun kaverilla oli sellainen jossain ohimossa ja sitä leikattiin ihan ulkonäkösyistä pois. Mutta se on saattanu kasvaa sit uudestaan.
Itselläni on ollu joskus patti korvalehdessä, mutta se on sulanut pois aina. Näkisin senkin rasvapattina. En osaa sanoa, miten se sulaa ja miks voi tulla uudelleen. Mutta suottapa huolehtia, jos sua on jo tutkittu perin pohjin. Jos on syöpä, niin hoidotkaan ei välttis auta. Mitä tuosta murehtimaan, antaa hevosen murehtia, ku sillä on isompi pää.
Olenkin varmaan huomannut joitain kirjoituksiasi ennemminkin, ja kehoitin sinua unohtamaan patti ainakin kesäksi asti, huom. ÄLÄ KOSKE SIIHEN ja älä ajattele, niin ja tiedän että vastaat ettet pysty, mutta yritä vain.
Ja muista: Luota lääkäriin, koska jos koko ajan kosket pattiin, se ärtyy ja isonee, ja anna sen siis olla.
Niin, ja olen se samassa tilanteessa oleva, mutta päätin olla koskematta ja murehtimatta.
Tietysti jos jotain hirvittävää muutosta tilanteeseen tulee niin sitten lääkäriin, TAAS.
Kystä joka on täysin vaaraton voi tulla minnepäin kehoa tahansa.Mulla itsellä oli munasarjoissa ja arvaa olinko heti varma että oli kohdussa syöpä,mene uudestaan vaan lääkäriin saat jotakin konkreettista tietoa.
Onko kyseessä imusolmuke?
Monilla naisilla on kaikenlaisia patteja rinnoissaan. Mullakin oli jalassa. Näyte otettiin kahteen kertaan. Vaaraton. Sitten meni hermot ja leikkautin. Vaaraton oli. Rintojen alla monta rasvapatiksi luokiteltua nyt. Ei edes katsottu ultralla eikä otettu biopsiaa. Muutama lääkäri on tunnustellut. Sinuna luottaisin lääkäriin. Kun sulla on yksittäinen, niin jos hermot menee, niin leikkauta se sitten pois. Se on niin sivussa, ettei tule hankalaa arpeakaan.
Onkohan hampaasi tarkistettu ja kuvattu. Tulehtunut hampaanjuuri saattaa myös aiheuttaa imusolmukkeen turpoamisen. Itselläni ainakin pari suurinta muljahtelevaa pattia pienentyi, kun oireileva poskihammas nykästiin pois. Flunssa myös suurentaa kaulan imusolmukkeita tilapäisesti.
Mene kulta pieni vaan rohkeasti uusiin tutkimuksiin,sun mielenterveys vaan kärsii,kun ajattelet sitä päivittäin,muuten masennut totaalisesti,etkä sitten jaksa enää hakea apua.Onko se sitten paha tai hyvä patti saisit ainaskin varmuuden,miten jatkaa eteenpäin.Kaikkea hyvää ja kestämistä sinulle.Elämä koettelee mutta ei hylkää.
tuo samanlainen ja kokoinen patti on vain suurentunut solmuke joka on normaali vaikka onkin epänormaalissa paikkaa.Turhaa huolehdit! minäkään en enää huolhdi siitä kun ultralla se katsottiin ja lääkäri sen totesi normaaliksi juuri pitkulaisen muotonsa takia. Minulta ei otettu ohutneulanäytettä.Patti on ollut siinä myös pari vuotta.Sitten vasta lääkäriin jos se kasvaa tai niitä tulee lisää vääriin paikkoihin.Kyllä se ultralääkäri varmasti kertoisi heti onko aihetta lisätutkimuksiin,ei heillä ole aihetta pimittää tosiasioita.
Minulla on suunnilleen sama ongelma.. Tiedän että olen luulosairas, olen ollut luulosairas muutaman vuoden, ja olen vasta 17 voutias. Olen yrittänyt päästä tästa eroon koska tämä on tosi rasittavaa itselleni ja muille. Eniten pelkään että minulla on syöpä ja että kuolen. Pelkään ihosyöpää, koska minulla on epäillyttävän näköinen luomi.. En tideä miksi niin pelkään.. En vain voi sille mitään, jatkan vain murehtimista.. Haluaisin päästä tästa eroon, haluaisin olla normaali teini. Vanhempani ovat suuttuisia minulle koska koko ajan pelkään.. kukaan ei ymmärrä minua.
Ymmärrän hirveän hyvin huolesi, mutta rohkaisisin silti menemään tutkimuksiin, koska juuri epätietoisuudessa oleminenhan on ihan kauhean rassaavaa. Itse huomasin kaulani etuosassa paiseen viime keväänä. Se tuntui (ja näytti) n. 5x5 cm kohoumalta, joka joinan päivinä näkyi enemmän ja toisinaan vähemmän. Muutaman viikon kuluttua menin näyttämään pattia työpaikkalääkärille, joka ei edes vaivautunut kokeilemaan sitä kohtaa missä patti oikeasti on (ja joka, ikävä kyllä, juuri sinä päivänä ei ollut hirveän selkeästi esillä), vaan kokeili ainoastaan takaapäin leukani alaosaa, ja sanoi, ettei siellä ole mitään. Verikokeisiin hän kuitenkin passitti, mutta kilpirauhasarvot olivat normaalit. Koko kesän ajan näin kuitenkin itse tuon kohouman aina kun katsoin peiliin, mutta yritin kai selittää sitä jotenkin että 'olen kai sitten vaan lihonnut tuosta kohdasta', koska kerran lääkäri oli aika selvästi antanut minun ymmärtää olevani luulosairas. Eilen menin kuitenkin toiselle lääkärille, joka passitti minut saman tien ultraäänitutkimukseen. Tutkimuksen tehnyt erikoislääkäri löysi kaulani etuosasta yhden ison ja usean pienemmän kyhmyn, jotka hänen mielestään näyttivät nestekystoilta. Hän kysyi asiallisesti, haluanko että hän yritää tyhjentää nestettä pois saman tien, niin saadaan samalla myös näyte patologille. Vaikka olen hirveän pelokas neuloihin ja muihin instrumentteihin liittyen, ajattelin, että koska se on joka tapauksessa joskus tehtävä, parempi että tehdään mahdollisimman nopeasti. Toimenpide ei itse asiassa ollut niin kauhea kuin olin kuvitellut, vaikka lääkäri imikin paksua, veristä nestettä useaan ruiskuun melkein 10 minuuttia, eikä silti vielä saanut tyhjennettyä koko paisetta. Olin tyytyväinen, että toimenpide saatiin tehtyä niin pian eikä minun tarvinnut jännittää ekaa kertaa sen kauemmin. Nyt olen jännityksessä pari viikkoa kunnes vastaus patologilta tulee, mutta mitä aikaisemmin saa tietää asian todellisen laidan, sitä parempi, niin sitten voidaan suunnitella jatkotoimenpiteet. Haluan ainakin uskoa, että useimmat patit ja paiseet ovat kuitenkin hyvälaatuisia. Sen olen kuitenkin päättänyt, että mikäli sattuisin saamaan ikäviä uutisia oman paiseeni sisällöstä, niin tulen soittamaan sille lääkärille, joka ei kesäkuussa ottanut paisettani todesta!
Sinulle haluaisin vielä sanoa, että hakeudu vaan rohkeasti ensi kädessä tutkimuksiin, niin sinun ei tarvitse riutua epätietoisuudessa. Tsemppiä!!!