Maailmassa on kaikkina aikoina ollut lapsiviha eri muodoissaan, eikä tämä aika tee siitä poikkeusta. Herodes tapatti silloin aikanansa niitä poikalapsia, esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Tämän ajan ihminen on keksinyt ns. modernin tavan, tappaa lapsi jo äidin kohtuun, tai sitten abortin kautta.
Kerrotaan tapauksesta, että jonkin lääkärin silmät olivat aunneet erään kerran taas aborttia tehdessä, kun poisotettu sikiö liikkui vielä roskalaatikossa, että tämä ei voi olla oikein. Ihminen ei saa olla näin julma.
Siihen loppuivat tuon lääkärin abortinteot.
Sitten vielä modernimpi tapa on tehdä ehkäisy jo varhaisemmassa vaiheessa, pillereillä yms. ehkäisyvälineillä.
Mutta Jumalan lapsen kanta on eri näihin asioihin?
Se tuntuu aivan itsestäänselvyydeltä, eivät nuo kuulu Jumalan lapsen elämään.
Tämän ajan ihminen on keksinyt ns. modernin tavan, tappaa lapsi jo äidin kohtuun, tai sitten abortin kautta.
Kerrotaan tapauksesta, että jonkin lääkärin silmät olivat aunneet erään kerran taas aborttia tehdessä, kun poisotettu sikiö liikkui vielä roskalaatikossa, että tämä ei voi olla oikein. Ihminen ei saa olla näin julma.
Siihen loppuivat tuon lääkärin abortinteot.
Sitten vielä modernimpi tapa on tehdä ehkäisy jo varhaisemmassa vaiheessa, pillereillä yms. ehkäisyvälineillä.
Mutta Jumalan lapsen kanta on eri näihin asioihin?
Se tuntuu aivan itsestäänselvyydeltä, eivät nuo kuulu Jumalan lapsen elämään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sitä vain kysyisin (kysyin jo aiemminkin, vaan en saanut vastausta), että ovatko nämä syntymättömien lasten sielut odottamassa jossakin, että jossakin kohdussa siittiö ja munasolu kohtaavat ja ne voivat "vallata" sen? Vähän niinkuin Platonin ideaoppi?
En osaa tätä paremmin kysyä, sillä jos tälläistä odottavaa sielua ei olisi, niin sittenhän ei ole mitään väliä, mitä niille siittiöille ja munasoluille tehdään? Eihän kumpikaan yksinään voi olla lapsi!?
Jotenkin on hyvin vaikea uskoa sitä tällä tavoin. Tai sitten olen ymmärtänyt koko asian tyystin väärin...
urbaanilegendasta.
Abortti tehdään niin aikaisessa raskauden vaiheessa, ettei tuo ole mitenkään mahdollista.
Vai kuvitteletko tosiaan, että lääkäri tappaa sikiön kuin kissanpojan.
Naurettavaa.
"Kerrotaan tapauksesta, että jonkin lääkärin silmät olivat aunneet erään kerran taas aborttia tehdessä, kun poisotettu sikiö liikkui vielä roskalaatikossa, että tämä ei voi olla oikein. Ihminen ei saa olla näin julma.
Siihen loppuivat tuon lääkärin abortinteot. "
Abortteja saa tehdä niin myöhäisillä raskausviikoilla, että samanikäistä keskosta hoidetaan eläväksi teholla. Kyllä! Lapset elävät ja liikkuvat ja tuntevat kipua siinä vaiheessa kun heitä saa abortoida.
Totta on, että 23-raskausviikolla voidaan abortoida sellainen sikiö, jolla on joku vaikea synnynnäinen vika.
Ja yhtä totta on, että samoilla viikoilla syntyneet keskoset saavat tehohoidon ja pieni osa heistä selviää hengissä.
Rutiiniabortit tehdään alle 12 raskausviikolla. Jos raskaus on ehtinyt vanhemmaksi, täytyy olla joku muu lisäsyy kuin ala- tai yli-ikäisyys ( alle 17 v tai yli 40 v.) tai entisten lapsien määrä 4 tai enemmän tai joku "opiskelu, aviottomuus yms". Tavallisimmin on syynä sikiön vaikea epämuodostuma tai äidin vaikea, henkeä uhkaava sairaus.
Eihän nämä "kohdunryöstäjät" suinkaan lapsia vihanneet. Päin vastoin. Eivätkä ilmeisesti vihanneet ketään: korkeintaan itseään.
Kohdunryöstö on esimerkki mielen järkkymisestä. Syystä tai toisesta.
Oikea paikka näille naisille ei ole vankila vaan mielisairaalan suljettu osasto.
Patriarkka Jaakob sanoi omista lapsistaan: "Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle, palvelijallesi." (1.Moos. 33:5)
Tällä tavalla Jumalan lapsen tulee suhtautua KAIKKIIN lapsiinsa.
Menneinä vuosisatoina lapset ovat olleet tässä maassa ja kaikkialla maailmassa yksi huonoiten kohdeltu ryhmä. Niin on yhä tänä päivänä kehitysmaissa, sotaa käyvissä maissa ja köyhien perheiden osalta jopa maailman rikkaimmassa maassa USAssa.
Etelä-Amerikassa ristetään katulapsilta elimiä kansainväliseen elinkauppaan rikkaiden länsimaalaisten elinsiirtoihin. Ihmiskauppa on yleistä, lapsia myydään seksiorjiksi, lapset suljetaan tekemään halpatyövoimana työtä tehtaisiin ja he kaivelevat kaatopaikoilta ravintoa ja myytävää koko perheensä hengenpitimiksi. Tässä vain joitakin yksityiskohtia, joista jokainen aikaansa seuraava ei voi olla tietämättä.
Suomessa lasten osa on yksi parhaita maailmassa. Nuoret saavat tietoa seksuaalisuudesta ja perheen perustamisesta jo kouluaikana, perhesuunnitteluvalistus on niin tehokasta ettei teiniraskauksia ole lainkaan siinä määrin kuin esim. USAssa. Raskausaikana sekä tuleva isä että äiti saavat perhe- ja synnytysvalmennusta, ja lastenneuvolakonsepti on maailman parhaita. Kehittyvää lasta seurataan jo kohdussa. Sairaat ja vammaiset lapset saavat monenlaista erityishoitoa ja tukea heti syntymästä lähtien, olipa kyse sydänvaivoista, kehityshäiriöistä tai vaikkapa oppimishäiriöistä. Lapsilisäjärjestelmä ja päivähoitosysteemi ovat tukemassa perheitä, ja kaikille maksuton peruskoulu on huippuluokkaa kouluruokailuineen. Lapsia turvaa myös lastensuojelulainsäädäntö, ja esim. lapsiin suunnattu väkivalta niin perheessä kuin muutoinkin on laitonta.
Enää ei kodeissakaan saa hakata lapsia. Omat vanhempani ovat kertoneet mitä traumoja väkivaltainen kotikasvatus heissä aiheutti. Se mitä lapsuus oli 50-luvulla heillä, mitä he joutuivat lapsina ja nuorena kokemaan, on tietysti heijastunut siihen millaisia vanhempia he ovat kyenneet olemaan.
Suurin osaa maailman lapsista ei osaa haaveillakaan tällaisesta. Joten Suomessa on menty hyvään suuuntaan lasten hyvän lapsuuden varmistamiseksi. Tasapuolisesti kaikille perheille, varalisuudesta riippumatta.
Paljon on silti vanhempien käsissä ja niin pitää ollakin: vanhemmuus on vaativa tehtävä. Heiltä kysytään taitoa, aikaa ja voimia huomioida jokainen lapsi, sillä jokainen on ainutlaatuinen yksilö ja jokainen kaipaa erikseen äidin ja isän tukea.
En siten allekirjoita avaajan moitteita lasten huonosta asemasta. Ilman muuta sitä on syytä edelleen parantaa. Tässä maassa olemme oikealla tiellä.
Lasten, ja varsinkin tyttöjen asema on merkittävästi heikompi niissä maissa joissa on vanhoillislestadiolaisuuden tapainen ahdas fundamentalismi yhteiskunnassa vallassa, kuten taleban-liike Afganistanissa tai fundamentalistinen kristillisyys tai mormonismi Yhdysvaltojen eräillä alueilla, tai tiukka katolilaisuus vaikkapa etelä-Italiassa.
On syytäolla kiitollinen siitä että meillä Suomessa on pohjoismainen hyvinvointimalli ja demokratia saatu kehitetyksi. Suvaitsevaisessa Suomessa on myös vl-suurperheillä kaikki mahdollisuudet saada tukea ja elää omien arvojensa mukaisesti vapaasti ja kunnioitettuina kansalaisina.
Samaa emme tohdi uskoa jos vl-liike olisi tämän maan diktaattorina.
Olisiko Suomi kuin Taleban-Maa jos vanhoillislestadiolaiset voisivat yksinvaltiaina päättää maan ja kansalaisten asioista?
Joku vl-saarnaaja olisi diktaattori...
Olisi Puhujien ja Seurakuntavanhinten neuvosto päättämässä maan asioista.
Televisiossa olisi vain seurapuheita ja hartausohjelmia?
Ehkäisyvälineiden myynti ja ehkäisyneuvonta olisi rikos.
Rock-musiikkia ei sallittaisi.
Mutta lapsilla olisi parempi elää?
ole olemassakaan? Itse en jaksa uskoa, että kukaan voisi lapsia vihata, ainakaan Suomessa.
Lapsi on olemassa vasta syntymän jälkeen. Sitä edeltävässä kehitysvaiheessa on sikiö, sitä aikaisemmassa vaiheessa alkio ja sitä aikaisemmassa vaiheessa siittiö/munasolu. Näin on ainakin minulle opetettu.
Mikäli haluat keskustella ehkäisystä, suosittelen tekemään uuden asiallisemman avauksen.
...todella isosta perheestä, olen saanut, tai joutunut seuraamaan aihetta aitiopaikalta. Eri tilanteissa, kun on kysytty, montako sisarusta teitä on, olen vastannut pyöreästi, että on meitä toistakymmentä.
Sitten kun kysyjä on vaatinut tarkennusta, olen sanonut vain että lähempänä kahtakymmentä, kuin kymmentä.
Siinä vaiheessa yleensä katsotaan jo pitkin nokanvartta ja silmät muljahtelevat jo kummasti kysyjän päässä.
Eihän sillä pitäisi olla mitään väliä, oliko vastaukseni yksi, vai toistakymmentä, kun lapsimäärää kysytään.
Mutta kyllä sillä vai on.
Mielestäni suurien perheiden isät ja äidit ovat todella sankareita aivan jo yhteiskunnallisesti ajatellen.
He ovat kantaneet suuren kuorman, mutta saavat siitä suuren siunauksen.
Onhan siinä suuressa perheessä työtä ja vaivaa, mutta suuri on se siunaus, mikä siihen on kätkettynä. Isäni tapasi sanoa aina ennenvanhaan, että työnteko ei tapa ketään, mutta joutilaisuudessa on jo suuremmat vaarat, ainakin Jumalan lapsen elämää ajatellen.
Jumala siunaa kuuliaiset lapset, siitä on jo Raamatussa lupaus.
Tietääkseni elimensiirtoa varten valmisteltavat kuolleet puudutetaan, koska refleksit toimivat yhä.
Eikä Jumalakaan ole tehnyt kuin yhden ainokaisen pojan vaikka neitseellistä maaperää olisi yllinkyllin tarjolla.