Olen paljon pohtinut heitä ja meitä. Uskovia ja uskottomia joilla muistikuvatulottuvat parin vuosikymmenen taakse. Pohdin niitä joita lestadiolaisuus on vammauttanut syvällä ja pysyvällä tavalla.
Omakohtaisesti olen joutunut sivusta seuraamaan nuorta naista jonka henkinen puoli petti "maton alle lakaistujen ristiriitojen yhteisössä". (En kerro tarkemmin hänen identiteettiä suojatakseni).
Tämä uskova nöyrä ja esimerkillinen nuori ihminen joutui mielipuoliseen tilanteeseen. VL-liikkeen eräiden saarnamiesten syntikäsitys poikkesi hänen omantuntonsa osoittamasta syntikäsityksestä, toisaalta hän ahdistui kun hän pohti miten liikkeen keulilta saarnattu syntikäsitys on muuttunut valtavasti vuosien aikana. Tätä nuorta yksi sisar "neuvoi" parannukseen siitä, toinen veli hyväksyi ja kannusti, kolmas asetti "rakkaudessa selväksi että on tehtävä parannusta" samasta asiasta jne jne
Ajattelevana, uskovana mutta rakkauden ja Pyhän Hengen totuutta kysyvänä tälle naiselle alkoivat "kristillisen rakkauden hoitojaksot". Kukin kuritti muka rakkaudessa ja Pyhän hengen valossa. Suorastaan rikollista näin jälkeenpäin! Näistä uskovien sisarten ja veljien "rakkaudessa puhuttelusta" seurasi ja seurannee tälle henkilölle koko loppuelämän ajan "lääketieteen ja psykoterapian hoitojaksot".
Miten tuolloin reagoi "meidän kristillisyys" hegellisesti sairastuneeseen ihmiseen? Korjasiko suhtautumistaan? Pyysikö anteeksi? Ei. Nuoren kohtalo oli kova. Hänet oksennettiin pois ry:n parista, sitten hänet unohdettiin, sitten hänet tehtiin muukalaiseksi kadulla ja kaupassakin.
Samankaltaisia muistoja ja vilpittömien ihmisten kokoemuksia lestadiolaisesta liikkeestä riittää. On lapsia jotka näkivät ja kokivat hoitokokousten traumat, on tapauksia jossa "omantunnon vapaus" merkitsi uskovalle että työpaikka meni alta tai velka erääntyi yllättäen lyhyeyllä maksuajalla. On tapauksia jossa rippikoulunuori herätettiin leirillä pakkoparannukseen kesken yöunien jne.
Lestadiolainen kristillisyys pitää sisällään paljon hyvää ja paljon kaunista. Mutta se yhtä kätkee traagisia tapahtumia ja tekoja jotka ovat vammauttaneet monia ihmistaimia.
Olsiko totuuskomission aika? Kuka uskaltaisi liikkeen sisällä perätä sellaisen asettamista. Sen voisi pukea neutraalimpaan sanaan kun totuuskomissio. Miksi liikkeen uskovat eivät halua panna pois sitä mikä pahentaa - vielä ei ole kai missään siionissa rehsiti todettu että kristillisyydessä oltiin kaukana Raamatun ja Kristuksen valosta.
On selvä että vanhat saarnamiehet eivät omia julmia tekojansa ja sanojansa mielellään ottaisi päivänvaloon. He kaiketi ovat kaulailleet keskenään kovuuttaan anteeksi.
Mutta eikö tässä lopultakin olisi aika sallia Totuuden hengen kirkastaa vilppi ja vääryys. Nekin jotka saivat julmuutta osakseen saisivat eheytyä huomatessaan että Jumala oli tuolloinkin heidän ohjanaan, puhutttelijat olivat hengellisessä pimeydessä.
Muutoin voi käydä niin että piilossa oleva ja itävä mätäpaise puhkeaa ja alkaa uusi mielivaltaisten uskonnollisten rituaalien vuosikymmen.
Omakohtaisesti olen joutunut sivusta seuraamaan nuorta naista jonka henkinen puoli petti "maton alle lakaistujen ristiriitojen yhteisössä". (En kerro tarkemmin hänen identiteettiä suojatakseni).
Tämä uskova nöyrä ja esimerkillinen nuori ihminen joutui mielipuoliseen tilanteeseen. VL-liikkeen eräiden saarnamiesten syntikäsitys poikkesi hänen omantuntonsa osoittamasta syntikäsityksestä, toisaalta hän ahdistui kun hän pohti miten liikkeen keulilta saarnattu syntikäsitys on muuttunut valtavasti vuosien aikana. Tätä nuorta yksi sisar "neuvoi" parannukseen siitä, toinen veli hyväksyi ja kannusti, kolmas asetti "rakkaudessa selväksi että on tehtävä parannusta" samasta asiasta jne jne
Ajattelevana, uskovana mutta rakkauden ja Pyhän Hengen totuutta kysyvänä tälle naiselle alkoivat "kristillisen rakkauden hoitojaksot". Kukin kuritti muka rakkaudessa ja Pyhän hengen valossa. Suorastaan rikollista näin jälkeenpäin! Näistä uskovien sisarten ja veljien "rakkaudessa puhuttelusta" seurasi ja seurannee tälle henkilölle koko loppuelämän ajan "lääketieteen ja psykoterapian hoitojaksot".
Miten tuolloin reagoi "meidän kristillisyys" hegellisesti sairastuneeseen ihmiseen? Korjasiko suhtautumistaan? Pyysikö anteeksi? Ei. Nuoren kohtalo oli kova. Hänet oksennettiin pois ry:n parista, sitten hänet unohdettiin, sitten hänet tehtiin muukalaiseksi kadulla ja kaupassakin.
Samankaltaisia muistoja ja vilpittömien ihmisten kokoemuksia lestadiolaisesta liikkeestä riittää. On lapsia jotka näkivät ja kokivat hoitokokousten traumat, on tapauksia jossa "omantunnon vapaus" merkitsi uskovalle että työpaikka meni alta tai velka erääntyi yllättäen lyhyeyllä maksuajalla. On tapauksia jossa rippikoulunuori herätettiin leirillä pakkoparannukseen kesken yöunien jne.
Lestadiolainen kristillisyys pitää sisällään paljon hyvää ja paljon kaunista. Mutta se yhtä kätkee traagisia tapahtumia ja tekoja jotka ovat vammauttaneet monia ihmistaimia.
Olsiko totuuskomission aika? Kuka uskaltaisi liikkeen sisällä perätä sellaisen asettamista. Sen voisi pukea neutraalimpaan sanaan kun totuuskomissio. Miksi liikkeen uskovat eivät halua panna pois sitä mikä pahentaa - vielä ei ole kai missään siionissa rehsiti todettu että kristillisyydessä oltiin kaukana Raamatun ja Kristuksen valosta.
On selvä että vanhat saarnamiehet eivät omia julmia tekojansa ja sanojansa mielellään ottaisi päivänvaloon. He kaiketi ovat kaulailleet keskenään kovuuttaan anteeksi.
Mutta eikö tässä lopultakin olisi aika sallia Totuuden hengen kirkastaa vilppi ja vääryys. Nekin jotka saivat julmuutta osakseen saisivat eheytyä huomatessaan että Jumala oli tuolloinkin heidän ohjanaan, puhutttelijat olivat hengellisessä pimeydessä.
Muutoin voi käydä niin että piilossa oleva ja itävä mätäpaise puhkeaa ja alkaa uusi mielivaltaisten uskonnollisten rituaalien vuosikymmen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä se selvältä näyttää että liikkeessä pahuuden vuodet ovat tabu. Käyköhän kuin sotaveteraanille. Sirpaleet pompahtavat aika-ajoin pintaan. Ei ne häviä jos niitä ei saa kehosta pois.
Pomppaakohan hoitokokousten ja rakkauden puhuttelujen aalto liikkeessä kohta uudelleen. Ei sellaista ole vääräksi koskaan vlssä todettu.
Totuuskomissio on tarpeen mutta siltikin toiveunta
Millä SRK pitäisi pelon ilmapiiriä yllä, ellei hoitokokouspelotetta olisi jätetty jemmaan?