Olen yksiavioinen, mutta kumppanini suhtautuu asiaan vähän eri tavalla. Hän rakastaa minua ja tahtoo jakaa elämänsä kanssani, mutta ei pidä sitä kovin pahana jos jompi kumpi meistä joskus eksyy vieraaseen vuoteeseen.
Hänen mukaansa satunnainen seksi muiden kanssa ei vaaranna parisuhdetta. Hän myös uskoo (aiemmasta kokemuksestaan) että jos ihastuu johonkin eikä pääse koskaan tekemään mitään ihastuksen suhteen, se muuttuu pakkomielteeksi joka jää piinaamaan jopa vuosiksi. Itse uskoisin pikemminkin niin, että jos ihastuksen kanssa hyppää sänkyyn, ihastus vain syvenee ja muuttuu intiimimmäksi, ja sitten on se varsinainen parisuhde kriisissä.
Hän sanoo että jos toista todella rakastaa, ei tahdo kieltää tältä mitään mielihyvää vaan sallii minkä vain mikä tekee toisen iloiseksi. Tiedän että hän salllisi sen minulle, jos seksiä jonkun muun kanssa tahtoisin. Itse olisin tyytyväinen ja turvallisin mielin, jos me kaksi lupautuisimme vain toisillemme.
Onko kellään kokemusta ns. vapaasta suhteesta? mikä toimi, mikä ei toiminut? Voiko se ylipäätään toimia? Olen yrittänyt perustella asiaa itselleni järkisyillä, mutta pintaan nousee vain pelkoja omasta riittämättömyydestä...
Hänen mukaansa satunnainen seksi muiden kanssa ei vaaranna parisuhdetta. Hän myös uskoo (aiemmasta kokemuksestaan) että jos ihastuu johonkin eikä pääse koskaan tekemään mitään ihastuksen suhteen, se muuttuu pakkomielteeksi joka jää piinaamaan jopa vuosiksi. Itse uskoisin pikemminkin niin, että jos ihastuksen kanssa hyppää sänkyyn, ihastus vain syvenee ja muuttuu intiimimmäksi, ja sitten on se varsinainen parisuhde kriisissä.
Hän sanoo että jos toista todella rakastaa, ei tahdo kieltää tältä mitään mielihyvää vaan sallii minkä vain mikä tekee toisen iloiseksi. Tiedän että hän salllisi sen minulle, jos seksiä jonkun muun kanssa tahtoisin. Itse olisin tyytyväinen ja turvallisin mielin, jos me kaksi lupautuisimme vain toisillemme.
Onko kellään kokemusta ns. vapaasta suhteesta? mikä toimi, mikä ei toiminut? Voiko se ylipäätään toimia? Olen yrittänyt perustella asiaa itselleni järkisyillä, mutta pintaan nousee vain pelkoja omasta riittämättömyydestä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta minulle avoin suhde kuulostaisi siltä, että osapuolilla ei olisi ihan täysiä tunteita pelissä. Halutaan turvallisuutta ja kotiselusta, mutta halutaan myös pitää ovea auki tuntemattomaan. Tai halutaan viettää vielä poikamies(tyttö)vuosia jännityksen merkeissä, mutta pitää toistakin siinä varalla.
Voisin kuvitella, että jompikumpi saattaisikin yhtäkkiä löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa todella haluaa sitoutua. Paremman ja oikeamman.
En ole kuitenkaan kukaan puhumaan aiheesta, minkä päälle en ole koskaan ymmärtänyt.
Että olet nainen, vaikka sitä ei mistään tekstissäsi/nimimerkissäsi voikaan suoraan päätellä. Ja se mitä seuraavaksi aion sanoa, tulee jo osaltaan todistetuksi oikeksi sillä että tuskin olen väärässä. Miksi voin olla niin varma, että olet nainen?
No siksi, että miehet ja naiset ajattelevat (YLEENSÄ) näistä asioista eri tavalla. Eli juuri tuolla tavalla, kuin itse sen eron kuvasit. Miehet ovat valmiita ja halukkaita seksiin satunnaisten kumppaneiden kanssa koska tahansa. Oikeasti tästä on paljon vähemmän poikkeuksia kuin mitä jeesustelevien omakulta-miesten kommenteista voi päätellä, he vain vetävät rooliaan...
Sitävastoin suurin osa naisista kokee seksin ylipäätäänkin paljon kokonaisvaltaisemmin kuin mies, eikä pysty käsittämään sitä samalla tavalla muusta irroitettuna nautintona, "pelkkänä seksinä". Tätä todistaa juuri erittäin hyvin tuo mitä sanot:
"Itse uskoisin pikemminkin niin, että jos ihastuksen kanssa hyppää sänkyyn, ihastus vain syvenee ja muuttuu intiimimmäksi"
Juuri noin naiset ajattelevat ja kokevat. Miehet harvoin.
Tietysti on niin, että yksilölliset poikkeamat ovat suuria. Vaikka tuossa äsken mainitsinkin jeesustelevista omakulta-miehistä, varmaan heitä aidostikin on. Ja jokainen nainenhan uskoo, että juuri *minun* kultsini on sellainen ihana, joka ei koskaan pettäisi. ;) Saattaapi vain olla että ei kannattaisi kauheasti luottaa lotto-onneensa... Toisaalta on myös naisia, jotka voivat aika surutta lennellä "kukasta kukkaan", vai pitäsikö sanoa "seipäästä seipääseen"? =D Mutta he taitavat sittenkin olla samanlaisia harvinaisuuksia kuin omakulta-miekkoset. VAI OVATKO!?! ;D
Kyllä yksiavioisuus on kaikissa, ja ole ylpeä siitä. Rakstaminen on sitä että, kantaa myös toista silloin kun hän "himoitsee" toisia. Siis ihastuu ja alkaa tekemään mieli muutakin kuin huomiota. Mielstäni olet oikeassa että omaa sisintään rikkoo kun ns: sortuu toiseen intiimiin suhteeseen silloin jos itse rakastaa oikeasti toista!?
Se että on valmis hakemaan itse, ja antautumaan siihen. Kun toinen väitää että, ei se mitään. Lienee suhde täysin erilainen kuin se voisi olla.(mitä on sovittu ja tavoiteltu).
Aina kun on ulkopuolisessa suhteessa sitää kolmannen ja ehkä ties monta kymmentä ihmistä ja vaikka lapsiakin omaan soppaansa jolta ei voi välttyä. ajan myötä, niiden kanssa on aina tekemisissä ja ne ohajaa omaa arvomaailmaa, ei läheskään aina rauhan ja tasapainon tielle.
Kun kaikista tunteiden hallinnasta koettaa vapuatua ja ettei tarvitsisi kokoea kieltäytymistä on kai merkki myös itsensä halitsemisesta /hallitsemattomuudesta. Pakkomiellteitä on vaikka karkkihyllyllä mutta niistä on mentävä ohi, ei aina voi saada kaikea. Minusta kieltäytyminen on on toisten kunnioittamista ja myöös täten auttaa sitä ihailunkohdettakin jäsentämään omat halunsa. Täten otetaan vastuuta myös toisesta. Samalla tulee oltua uskollinen ja voi arvostaa toisen uskollisuutta ja siksi rakastaa edelleen.
Mielihyvän kielämistä ei pidäkkään toisen tehdä, vaan se tulee kontroloida itse ja toiselle tarkoittaen ja se on hyvää toiselle eikä sen kieltämistä.
Mielestäni perustele edelleen järkisyillä vakaumustasi se kantaa sinua ,,, ja mahdollisesti suhdettakin. Jos mies hakee itseleen oikeutusta täten omiin suhdeinoituksiinsa niin voisi kuvitella että sinun kaltaiselle naiselle olisi hyvää se että hän eksyisi sinun sänkyyn,,, vaan.
että taitaapa olla niin, jotta Zinkki on naisihminen, ja puolisonsa on sitten vastaavasti todennäköisesti miesihminen.
Jos otetaan keskivertotyyppi kummastakin, sellainen 2000-luvun keskiverto keskiluokkainen keskinkertaisen älykäs, niin juuri noinhan se ajatus silloin kummallakin kulkee.
(Oikeasti jopa joutsenet ovat riittävän älykkäitä ymmärtääkseen, että ainoa toimiva parisuhde on yksiavioinen.)
Ihmismaailmassa(kin) satunnainen seksi muiden kanssa osoittaa ainoastaan henkistä kypsymättömyyttä: valitettavasti se tässä tapauksessa ilmaisee myös, että vaikka Zinkin mies sanoo rakastavansa Zinkkiä, niin tuo rakkaus on samanlaista kuin miehen rakkaus hyvää nojatuolia kohtaan.
Miksikä vaihtaa tai heittää pois sellaista, mikä tuottaa itselle mielihyvää?
Zinkki hyvä, älä jää huonekaluksi tuon ihmisen hyväksikäytettäväksi hänen niin tarvitessa. Kokoa ylpeytesi, sanele sääntösi, ja jos sinulla on onnea, pääset eroon nykyisestä puolisostasi.
"....satunnainen seksi muiden kanssa ei vaaranna parisuhdetta."
Minusta parisuhteessa on alunperin jotain pielessä, jos tarvii muiden kanssa sekstailla. Näin ollen suhteen ulkopuolinen seksi vaarantaa alunperin hyvää parisuhdetta. Jos suhde on alunperin huono, niin mitä haittaa siitä on, että huono suhde vaarantuisi?
"Hän sanoo että jos toista todella rakastaa, ei tahdo kieltää tältä mitään mielihyvää vaan sallii minkä vain mikä tekee toisen iloiseksi."
No entäs os se toisen osapuolen mielihyvän metsästys aiheuttaa toiselle mielipahaa? Kumman hyvänolon tunteet asetetaan etusijalle? Kyllä se vaan todelleisessa elämässä niin on, että tuskin teillä molemmilla kuitenkaan samanaikaisesti on herkullista sivusuhdetta. Ne menee kuitenkin limittäin eli aina toinen jää sivuun ja toinen nautiskelee.
Niin miksi puolisosi haluaa vielä sinut? Kumma tapaus. Oletko sinä nainen ja hän mies?
Niin ja minulla ei siis ollut kokemusta tästä aiheesta.
"Minusta parisuhteessa on alunperin jotain pielessä, jos tarvii muiden kanssa sekstailla."
Tuon hänkin sanoi, kun keskusteltiin eilen asiasta. Eli jos parisuhteessa on kaikki hyvin, ei tule kovin voimakasta tarvetta hypiskellä muualla. (Mietin itsekseni, että teen kyllä jatkossakin kaikkeni tämän suhteen eteen - itseäni uhraamatta, tietenkin.)
Puhuttiin muutenkin asiasta, ja ilmeni että olin käsittänyt muutamia asioita aivan liian kirjaimellisesti ja voimakkaasti. Sovittiin suhteen "säännöt" selviksi, ja molemmat tietää missä mennään ja mitä toisiltamme odotetaan. Tämä suhde on muilta osin niin uskomattoman yhteensopiva ja ihana, etten ikinä lähtisi pois vain siksi että "jotain saattaa joskus tapahtua" - niinhän sitä saattaa kaikissa suhteissa, ja sitten katsotaan tilannetta uudestaan. Nyt parasta mitä voin tehdä, on ylläpitää hyvää henkeä ja sopusointua.
kiitos kaikille mielipiteistä, niistä oli apua tilanteen selvittäisessä :)