Taas ovat vuorossa kevään juhlat. Vappu, koulunloppettajaiset ym. ym...
Ujo kun olen niin ei musta oo mihinkään juhliin.
Viime vuoden juhlissa kaikki meni ihan perseelleen.
Onko muita notparty-ihmisiä?? Haluaisin jäädä pois kaikista mahdollisista juhlista! Häpeän itseäni!!1
Ujo kun olen niin ei musta oo mihinkään juhliin.
Viime vuoden juhlissa kaikki meni ihan perseelleen.
Onko muita notparty-ihmisiä?? Haluaisin jäädä pois kaikista mahdollisista juhlista! Häpeän itseäni!!1
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ole minustakaan juhlijaksi - ei ole koskaan ollutkaan. Ujostelen juhlia (varmaankin suuri joukko usein tuntemattomia ihmisiä epäilyttää), eikä minulle tuo alkomahoolikaan ole elämän keskeisiä asioita.
Etenkään vapun tarkoitusta en ole oikein koskaan tajunnut. Nykyäänhän se on vain kevään kännäys- ja roskaustapahtuma.
Toisaalta on se vähän noloa, kun joku kysyy, että mitä aiot tehdä vappuna tai miten aiot juhlia ja sitten vastaa todellakin enemmistöstä poikkeavalla tavalla. Tai ei vastaa juuri mitään, tyyliin "en tiedä". Niin, sitten pelkää leimautuvansa joksikin omituiseksi hissukaksi.
Jonkun pitäisi olla minua todella houkuttelemassa ja piinamassa mukaansa johonkin juhliin, että lähtisin. Jokin suuri kynnys siinä on, ja se juuri kun ei ole tarvetta kännäämiseen, niin sitä automaattisesti ajattelee jäävänsä jotenkin yksin seinäruusuksi.
Että kun oikein ärsyttää jos on juhlat tiedossa. Serkun rippijuhliin on sitten kai pakko mennä myöhemmin kesällä. Jumankauta! En halua näyttäytyä koko suvun edessä (enkä tuntemattomienkaan) koska häpeän myös itseäni.
Arvatkaa vaan oliko kivaa olla viime kesänä yhden serkun häissä, kun ruokalautasen kanssa piti sitten kävellä koko salin, jossa kutsuvieraat istuivat, poikki omalle paikalle. Enpä sitten viitsinyt sieltä poistua yhtään minnekään kun hävettää kulkea niin helvetin ison ihmislauman edessä. Prkl!
VIHAAN JUHLIA. PISTE!
ei kai kukaa sua pakota lähtee?
itteeni ei kans tuo alkoholi kans lotrailu juurikaa kiinnostaa. vietän rauhallisen vapun ym ym juhlan alkoholittomien kaverien kanssa tai sitten himassa, ziikaan jonku leffan tai jotain.
muutenki must o iha älytönt se et ku tietty päivä tulee ni kaikkien pitäs juoda alkoholii, jos et juo oot outo. mut ihan sama, kai sit oon tylsä tai jotain ...
Koita yrittää vähän laajentaa sun näkökulmaa maailmaan. Itse olen lukenut pari kirjaa ujouden poistoon ja kehitellyt niistä tälläisen "vastaanottimen" jonka kautta elämän vaikeudet suodattuu ja otat niistä oppia ja kehityt.
Itse olen ollut ujo ja olen vieläkin varsin ujo. Mutta se ei oikeastaan enää haittaa. Se on nyt jo oikeastaan aika hauskaa kun siitä yrittää päästä pikkuhiljaa eroon, pienillä teoilla joita teen päivittäin, mitä en ennen olisi uskaltanut tehdä.
Ehkä tärkein asia minkä olen kirjoista oppinut on se että sulla ei ole mitään toista elämää tulossa.
Tai ainakaan tälläistä fyysistä.
Sulla on vain tämä hetki elettävänä, eikä mitään muuta. Yritä ottaa näkökulma vähän kauemmas itsestäsi. Esim. ajattele itseäsi hyvin vanhana kun muistelet jotain tilannetta jossa ujous esti sinua tekemästä jotain mitä muuten olisit halunnut tehdä. Tämä yksi elämä, tämän elämän tunteet, negatiivisia tai positiivisia, sinä päätät. Mutta se on silti sinun elämäsi.
Jos mokaat voit vain nauraa itsellesi ja uskoa että seuraavilla kerroilla sujuu paremmin. Tai sitten voit surkutella kuinka huonosti teit sen ja sen ja surkutella itsesäälissä. Muista ettei kovinkaan syyllisuuden tunne tee mitään tekemättömäksi, se on siis täysin TURHAA!. Sinun valinta.
On hyvä myös tietää että muut eivät luo ujouden tunnetta sinuun vaan luot sen itse. Et ole kuin ropotti joka ottaa vastaan komentoja: Tunne vihaa! Tunne iloa! Tunne itsesi ujoksi!
Ei sinun tarvitse olla koko ajan äänessä jos koskaan, kunhan et vain itse masennu siitä että olet ujo ja hukkaa arvokasta elinaikaasi turhuuteen.
Ja mikäli et pidä itsestäsi tälläisenä. Sinulla on nyt keinot kehittää itseäsi. Ihminen ei ole koskaan valmis tuote. Aina voi oppia lisää. Teet pieniä muutoksia hiljalleen esim. puhut jollekin ihmiselle jolle et ikinä ole uskaltanut/ole puhunut. Teet jotain uutta ja jännittävää.
Ota ujous haasteena jonka voi todellakin voittaa. Se tekee elämästikin jännittävää ainakin minun kohdallani se on toiminut. Mutta älä kuitenkaan ota elämää liian vakavasti.
Elämän iloa!
Minkä nimisiä nämä kirjat sitten on olleet mitä olet lukenut? Kiinnostaisi vaan tietää et voisin itekin vähän tutustua. Oon vaan välillä niin loputtoman kyllästynyt joihinkin piirteisiini. Sulla oli asiallinen ja hyvä teksti ja oot ottanut asioista selvää..:)
Olen minäkin onnistunut vähän noissa pienissä asioissa, vaikkakin ujous suurimman ajan vielä paistaa esiin. Tavallaan on ollut pakko tehdä tiettyjä asioita, kun on muuttanut ja asuu yksin eikä ole samanlaista tukiverkkoa kuin kotona.
Kyllähän sitä on iloinen niistä joistakin uskalletuista asioista. Uuden harrastuksen aloittaminen on ollut yksi mukava asia, ja sehän tuo puhtia muuhunkin elämään.
Juhlista puheen ollen, tekisi joskus mieli mennä juhlimaan ja tavata ihmisiä, mutta se on tämä ujous. Osittain minulla on myös tietty pelko humalaisia ihmisiä kohtaan. Kaverinkin pyytäminen mukaan on hankalaa (yksinhän en todellakaan uskalla). Ja toisaalta itse juhlissakin voisi olla vaikeaa päästä irti, rentoutua. Miten joskus haluaisikaan mennä tanssimaan ilman huolen häivää!
Nämäkin jutut ovat niitä ujon jännittäviä hetkiä, joita pitäisi kokea. On sitä tullut mietittyä, että mitä kaikkea sitä menettääkään tämän saamattomuutensa takia. Onko minulla mitään opiskelijaelämää koulun ulkopuolella? Muistanko siitä jälkeenpäin mitään? Niin, hetkeen pitäisi vain tarttua...
"On hyvä myös tietää että muut eivät luo ujouden tunnetta sinuun vaan luot sen itse."
Tuo on muuten hyvä huomio.
Kiva jos pidit kirjoituksestani :). Sitten olen varma että pidät vielä enemmän tästä kirjasta josta olen oppia ottanut.
Kirja on 'Hyväksy itsesi - Uskalla elää' kirjoittanut Wayne W.Dyer. Tuo on ehkä hänen selkein ja paras kirja, mutta suosittelen todella jos luet tuon kirjan, niin luet myös hänen muita kirjojaan. Ne ovat ehkä enemmän "henkisiä", mutta auttavat kehittämään uuden näkökulman maailmaan.
Kirjat ei siis yritä todellakaan tunkea sinuun mitään uskontoa, vaan aivan jotain muuta henkistä, joille kirjoissa on erittäin hyvät perusteet.
Ne ei mene ns. "överiksi" uskonasioissa, kuten liian monilla kirjoilla on tapana.
"Nämäkin jutut ovat niitä ujon jännittäviä hetkiä, joita pitäisi kokea. On sitä tullut mietittyä, että mitä kaikkea sitä menettääkään tämän saamattomuutensa takia. Onko minulla mitään opiskelijaelämää koulun ulkopuolella? Muistanko siitä jälkeenpäin mitään? Niin, hetkeen pitäisi vain tarttua..."
-Samaa mieltä
Uskon kun pääsen lukion läpi ja muutan opiskelemaan, asun yksin ja pitää tulla toimeen omillaan se tekee todella hyvää minun ujoudelleni.
Olin tässä lähiaikoina eräällä leirillä, erossa kotoa ja koulukavereista, noo oli siellä muutama koulukaverikin. Siellä minä viihdyin. Ujous ei tullut mieleen kun piti olla niin hengessä mukana sekä huolehtia itsestään.
Jotenkin tuntuu että minun luokassa on hyvin vaikea toteuttaa itseään. Ahdistava ilmapiiri. Mutta siitä oikeastaan olenkin kiitollinen että saan tuntea ujouden, vaikka en siitä pidäkään.
Ilman ahdistavaa luokkahenkeä en kehittyisi tältä alueelta ja jäisin "vajaaksi" ja varmasti joskus se kehitys pitää käydä läpi.
Hmm..suhtaudun neutraalisti ujouteen. Nykyään ehkä jo vähän innostuneesti, koska tuntuu että olen edistynyt sen pois kitkemisessä. Pienet teot, muistakaa ne. Sekä Wayne W. Dyerin kirja 'Hyväksy itsesi uskalla elää'.
:)
on taas väliaikainen ratkaisu..
Voi, voi kun näyttivät uutisissa iloisia vappujuhlijoita. Sitä niin toisaalta haluaisi olla mukana ja kokea jotain! Ja kokea juuri sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Huoh...