Pakko nyt oli tulla tänne kysymään neuvoa muilta hevosihmisiltä :)
Elikäs ostin tänä vuonna ensimmäisen hevoseni. Hieno juttu, kyllä, enkä ole ostoa katunut hetkeäkään. Nyt on vain sellainen probleema että koska kyseessä on ensimmäinen oma hevonen, kuvittelevat ihmiset ilmeisesti että minulla ei ole hajuakaan hevosista vaan olen sellainen ostanut ihan noin muuten vain hetken mielijohteesta.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa vaan minulla on hevosista vuosien kokemus. Kuitenkin vasta nyt opintojenkin päättyessä minulla on todella aikaa omalle hevoselle ja siksi minulla oli mahdollisuus toteuttaa vuosien takainen haaveeni...
Mutta, homman nimi on siis se, että näitä yli-innokkaita neuvojia riittää vaikka naapurille jakaa. Kukaan kun ei oikeasti tunnu ymmärtävän että en ole ensimmäistä kertaa hevosten kanssa tekemisissä, vaan neuvoja riittää ruokinnasta raipan käyttöön, kengitykseen ja välineisiin, siis oikeastaan kaikkeen mikä vähääkään hevosiin liittyy.
Viimeksi tänään tuli neuvoja ratsastamisesta. Kas kun eivät ole ilmoittaneet minua alkeiskurssille...??? Tämä alkaa todella tuntua inhottavalta kun tuntuu ettei kukaan luota siihen että pärjäisin yhtään missään. Ja nämä ihmiset, tässä ohimennen mainitakseni, eivät ole nähneet koko hevosta saati sitten minua hevosten parissa. Joten kaikki perustuu luuloihin? Tuntuu hiukan typerältä kun joku neuvoo jostain niinkin normijutusta kuin heinän laadusta...
Miten voisin ystävällisesti sanoa, että kiitos mutta pärjään kyllä? Neuvot toki ovat joskus tarpeen mutta toki niitä osaan tarvittaessa kysyä, esimerkiksi ystävältäni joka on itsensä hevosalalle lukenut.
Jelppiä? :)
Elikäs ostin tänä vuonna ensimmäisen hevoseni. Hieno juttu, kyllä, enkä ole ostoa katunut hetkeäkään. Nyt on vain sellainen probleema että koska kyseessä on ensimmäinen oma hevonen, kuvittelevat ihmiset ilmeisesti että minulla ei ole hajuakaan hevosista vaan olen sellainen ostanut ihan noin muuten vain hetken mielijohteesta.
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa vaan minulla on hevosista vuosien kokemus. Kuitenkin vasta nyt opintojenkin päättyessä minulla on todella aikaa omalle hevoselle ja siksi minulla oli mahdollisuus toteuttaa vuosien takainen haaveeni...
Mutta, homman nimi on siis se, että näitä yli-innokkaita neuvojia riittää vaikka naapurille jakaa. Kukaan kun ei oikeasti tunnu ymmärtävän että en ole ensimmäistä kertaa hevosten kanssa tekemisissä, vaan neuvoja riittää ruokinnasta raipan käyttöön, kengitykseen ja välineisiin, siis oikeastaan kaikkeen mikä vähääkään hevosiin liittyy.
Viimeksi tänään tuli neuvoja ratsastamisesta. Kas kun eivät ole ilmoittaneet minua alkeiskurssille...??? Tämä alkaa todella tuntua inhottavalta kun tuntuu ettei kukaan luota siihen että pärjäisin yhtään missään. Ja nämä ihmiset, tässä ohimennen mainitakseni, eivät ole nähneet koko hevosta saati sitten minua hevosten parissa. Joten kaikki perustuu luuloihin? Tuntuu hiukan typerältä kun joku neuvoo jostain niinkin normijutusta kuin heinän laadusta...
Miten voisin ystävällisesti sanoa, että kiitos mutta pärjään kyllä? Neuvot toki ovat joskus tarpeen mutta toki niitä osaan tarvittaessa kysyä, esimerkiksi ystävältäni joka on itsensä hevosalalle lukenut.
Jelppiä? :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
tiedän itsekkin tuon kokemuksesta, että neuvoja tulee, kokeneilta ja kokemattomilta... olen itse koittanut ajatella niin että kuuntelen kaikkien jutut, mutta teen itse päätökset hevosteni suhteen. Totuushan on se että kun se hätä sitten joskus hevosen kanssa tulee, silloin ei kukaan todellisuudessa osaa neuvoa, puistelevat vaan päätään... se tuntuu hevos alalla olevan sellainen juttu, että tavallaan pitää todistaa pystyvänsä menestymään tai pärjäämään, niin kornilta kuin se kuulostaakin. Ja tuo sinun päätöksesi ottaa hevonen vasta opiskelujen jälkeen on mielestäni järkevä. Itse sain ensimmäisen hevoseni 15 vuotiaana, oli entinen ravuri, ratsastin sillä, sain kaikenlaista neuvoa kuulla, välillä tuntu tosi kurjalta, että tiedän ton sun tunteen... ihmiset alko tietyllä tapaa kunnioittaa vasta kun tammani ensimmäinen varsa jäi klinikalle ja tamma kuoli seuraavaan varsomiseen ja kasvatin orpo varsasta hevosen. Toivottavasti sä saat kunnioitusta helpommalla!
Tuollainen tilanne on todella ärsyttävä. Koeta vain olla kuuntelematta niitä puheita, äläkä sano heille mitään... kaipa ne sitten jossain vaiheessa lopettavat. Tai sitten sanot vain suoraan, että kiitos, mutta homma on hoidossa. Maltti on valttia :)
Kun joku tulee sinulle kertomaan omia neuvojaan niin tee niin kuin minä olen tehnyt eli anna sinäkin neuvoja kyseiselle henkilölle. Minulla on muutama tuttu jotka luulevat tietävänsä kaiken hevosista, mutta kun olen sitten heille antanut jonkin neuvon kun he ovat tulleet minua neuvomaan niin johan ovat menneet hiljaiseksi. Osoittamalla heille, että tiedät jo asioista niin he lakkaavat kyllä pikkuhiljaa antamasta neuvoja.