Miksi juuri minulla on paha olla? Miksi naapurilla ei ole paha olla? Tai, onneksi naapurilla ei ole yhtä paha olla kuin minulla.
Miksi minä olen niin "onnekas", että saan kantaa mukanani pahaa oloa? Teinkö joskus elämässäni jotain väärin? Onko paha oloni rangaistus vai armahdus? Olenko perinyt kaikki paha olo geenit vanhemmiltani? Sisarukseni ovat jääneet ilman.
Miksi minä olen niin "onnekas", että saan kantaa mukanani pahaa oloa? Teinkö joskus elämässäni jotain väärin? Onko paha oloni rangaistus vai armahdus? Olenko perinyt kaikki paha olo geenit vanhemmiltani? Sisarukseni ovat jääneet ilman.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tässä maailmassa vähän outolintu. Molempia ei voi miellyttää, Jumalaa ja maailmaa. Toiseen suuntaan kun kumartaa, toiseen pyllistää. Ihmiset eivät voi sietää "moraalinvartijoita", vaan yrittävät aina ja kaikin keinoin saada muuttumaan kaltaisekseen, että heidän oma paha olonsa vähenisi.
ja oppejani tulkitsevat ihmiset kukin itse.
Jumalaa tai miksi kukin sitä haluaa nimittää on todellakin vaikea miellyttää se kun on oma sisimpämme jota ei pysty pettämään. Kun toimit omasta mielestäsi oikein voit hyvin.
Lopeta huumeiden veto, jo uskot johonkin taruolentoon.
Niin kauan kuin lohduttaudut ajatuksella että sinun PITÄÄ kantaa pahaa oloa mukanasi, niin kauan myös tunnet niin. Rupea katsomaan maailmaa hieman positiivisemmin, ei kaikki asiat maailmassa ole niin ankeaa. hymyä ja jaksamista omasta kuoresta ulospääsyyn. Nauti keväästä ja elämästä.
Kirjoitin äsken tuonne alempana olevaan Tapanin viestiin tietoa, että jos vaikka melatoniini.....
Luepas sieltä.
Itse koin aikanani, ainakin itse ajattelen, maailman syvimmän ja synkeimmän masennuskauden. Minut Jeesus paransi siitä jouluaattona 1984.
Olin lähtenyt sairaalasta, jossa jouduin olemaan 9 kuukautta, käväisemään kotona, koska kuvittelin, että en pystyisi olemaan kotona, kuin heteken, koska sairauteni oli niin sitova.
Kun tulin kotiini ja kävelin olohuoneeseen, niin ihme tapahtui, sain siinä paikassa uudet tunteet ja ne ovat kestäneet. Vapaat ja rakkauden täyteiset tunteet.
Soitin sairaalaan, ja ilmoitin jääväni kotiin. He käskivät tulla heti joulun jälkeen sairaalaan.
Menin ja pääsin samantien lääkärin vastaanotolle. Lääkäri kyseli hämmästyneenä, että mitä on tapahtunut, minä näen, että olet terve, mitä ihmettä on tapahtunut.
Kerroin hänelle, että Jeesus paransi minut joulu aattona. Lääkäri kysyi, että entä lääkkeet.
Vastasin, että jätin ne poissa paranemiseni yhteydessä. Läärkäri ihmetteli, että siitä ei tullut minulle minkäänlaisia oireita vaikka olivat pitkävaikutteisia lääkkeitä.
Sitten hän sanoi, että ei pysty ymmärtämään mitä on tapahtunut ja sanoi, että ei voi edes sairaslomaa kirjoittaa, johon vastasin ettei tarvitsekaan.
Tämä olisi mielenkiintoinen asia kokonaan selvitettäväksi, mutta en nyt ala sitä kirjoittamaan. Ehkä myöhemmin.
Sen haluan kuitenkin sanoa, että Jeesus elää.
Ja sen sanon, että kun Hän parantaa on se täydellistä. Toiset Hän parantaa jopa pitkäna ajan kuluessa ja toiset nopeammin, mutta jokaisen, joka Häneen turvaa, ottaa Hän apunsa piiriin.
Lääkkeitä ei saa jättää itse noin vain poissa, jos paraneminen ei ole noin selkeä kuin minun kohdallani.
Jumala on lääketieteeseenkin viisauttaan antanut.
Älä menetä toivoasti, sillä saatat olla nopeastikin terve.
En ole itsesäälin vallassa, vaan mietin millä tavalla minä eroan niistä muista joilla ei ole välillä henkisesti paha olla. Mikä minut erottaa? Miksi minä en voi olla kuten he? Puuttuuko minulta jotain muuta taitoa, kykyä tai jotain muuta? Aivoissani on ainakin Serotoniinin välitys ongelma.
Ei sulta puutu mitään taitoa, vaan sinulla on empatiaa niin paljon, että saat siitä näin kärsiä.
Ne joilla ei ole empatiakykyä eivät masennu, koska heitä ei mitään heilauta.
Psykiatrini sanoi, että masennus on kilttien ja tunnollisten ihmisten sairaus. Tämä henkinen paha olosihan on masennusta, vaikka ehkä lievää.
Minä sain apua terapiasta ja lääkityksestä, paremmin alkaa mennä pikkuhiljaa. Osaan jo olla ottamatta muiden taakkoja koska niitä on omasta takaa jo niin paljon.
Toisaalta pitäisi kai olla kiitollinen kun on tämä empatiakyky, vaikka se tuskaa aiheuttaa.
En kuitenkaan halua muuttua kyyniseksi ja itsekkääksi.
Ps. Sylviltä kysyisin: mitä hittoa sinä tällä palstalla teet?
mitä tarkoitat "mitä hittoa sinä tällä palstalla teet?"
jos viittaat jotenkin mun antamaan kommenttiin, niin haluan sanoa että masennuksen kautta olen itseni pikkuhiljaa saanut positiivisemmaksi ajattelutavaltani, ja että ikuisesti ei voi vedota omaan huonoon vointiinsa jonkun menneen asian takia, sillä tavalla asialle haetaan vaan jonkinlaista oikeutusta tuntea niin.
Itse masennusta läpikäyneenä haluankin nyt rohkaista muita samassa tilanteessa olevia. Katse rohkeasti eteenpäin.
olet aivan oikealla asialla. Tuo joka ihmetteli palstalla oloasi ei varmasti oikein kerinnyt tajuta lukemaansa. Oikein hyvää jatkoa opiskelussasi positiiviseksi. Minäkin olen sen oppinut ja se on niin suuri asia että sanat eivät riitä kertomaan.
olon voi saada paremmaksi vain tahdonvoimalla? vai mitä tarkoitat?
Siksi kun joidenkin ihmisten elämä on helvettiä. Kylmät, kovat, aivokuolleet persreikäkusipäät senkun porskuttaa, ja niillä on ihan helvetin hyvä olla tässä elämässä.
Iltalehden toimittajat ovat psykopaatteja.
No varmaankin siksi, kun et hoida asiallisesti psyykeongelmiasi.
Mistä voit tietää toisen hyvän olon ja onnellisuuden? Mistä tiedän mitä toinen sisällään kantaa?
Minun veljeni teki itsemurhan päälle kolmekymppisenä. Kahden tytön isä, työelämässä korkeassa asemassa oleva vaimo, hänellä itsellään hyvin palkattu valtion virka. Omakotitalo, kaikki näytti onnelliselta ja hyvältä ulos. Sisältä veljeni oli niin rikki ja haavoilla, peitti kaiken iloisen ja menevän kuoren alle. Minäkin menin ansaan, ja luulin hänen olevan varsin onnellinen ja tasapainoinen ihminen, kunnes vähän ennen hänen kuolemaansa hän avautui minulle. Siitä olen kiitollinen, ja veljestä jäi ihan toisen lainen muisto, inhimillinen ja haavoittuvainen tarvitseva ihminen, kuten meistä useimmat.
Samaa vikaa itselläni. Varjelen visusti ettei kukaan näe sisääni. Minua pidetään "vahvana" ja kyllä menestynkin ja eteenpäin menen vaikka läpi harmaan kiven, mutta tuskaa sisälläni en näytä eikä sitä kukaan tiedä. Minun on viimeiseen asti varjeltava tätä roolia, en voi paljastaa sisintäni. Meidät kasvatettiin siihen, että vain heikot itkee ja heikot on halveksittavia ja alempaa kastia.
Vain heikot ruikuttaa syliä ja lohdutusta, tämä jo lapsena. Jos luokkasit itsesi nuole veresi yksin, älä tule vikisemään. Siinä oppi että jotta äidilleen varsinkin kelpasi, oli oltava menestyvä ja aina vahva ja mentävä kaikesta läpi ilman tunteita.
Minulla on mm. oikeanpuoleinen solisluu kasvanut vinoon hoitamattoman murtuman takia, ja olkapää sen takia alempana kuin toinen. Siitä ei saanut sanoa. Se piti hiljaa vain kestää ja paranihan se sitten mutta virheasentoon. Murtuma löytyi vasta aikuisena sivulöydöksenä röntgenissä.
Ihminen ottaa naamion ja alkaa elää ulospäin huoletonta ja menevää elämää. Siellä naamion takana voi olla hyvin hyvin rikkinäinen ja tuskaansa visusti yksin itkevä ihminen. Koskaan et voi tietää.
Avaudu jollekin ennen kuin pääsi sekoaa. Se ei ole kivaa, kun polla sekoaa.
Usko Paheksumatta Jeesukseen Vapahtajaasi. Hän raivaa pahan olon tieltäsi.
Nyt loppuu se kaljan lutkuttaminen.