Voisin vaihtaa kauniin, mutta kovin sairaan vaimon mukavaan ja empaattiseen naiseen. Omani kun on aina hermostunut ja valitettavaa löytyy kaikesta.
Ensinnäkin hänen käytöksensä kilttiä tytärtämme kohtaan (2v 5kk) on kaksijakoinen, toisaalta ylirakastava ja hetken päästä lapsemme on saatanan kakara. Itse koitan olla provosoimatta millään, kun opin jo suhteen alkuvaiheessa, että ongelmista (vaimon) ei saa puhua. Mielestäni osallistun tyttäremme hoitamiseen vähintäänkin riittävästi, kun talon hoitaminen kokonaisuudessan on vastuullani ja lisärakentaminenkin on oman vastuullisen työni ohella käynnissä.
Vaimoni työkin hermostuttaa. Akateeminen koulutus ja johtava asema aiheuttaa kuulemma ylitsekäypää stressiä. Työstäkään ei voi kotona puhua "akateemisella tasolla" vaan minun on osattava olla sanomatta ikäviä asioita.
Ja seksi. Vaimoni ei oman sanomansa mukaan ole koskaan saanut orgasmia yhdynnässä. Olen yrittänyt monia keinoja vaimoni tyydyttämiseen yhdynnässä, vaan ei onnistu. Seurauksena yksipuolisesta seksisuhteesta on se, että ei enää oikein edes kiinnosta. Viimeisestä aktista on liki neljä kuukautta. Toisaalta, ei vaimoni ole koskaan ollut kovin seksinnälkäinen, joten seksitön elämä sopii hänelle. Minua vaan niin haluttais.
En ole halunnut erota, koska haluan olla arjessakin isä tyttärelleni. Jotain täytyisi kuitenkin tehdä.
Ensinnäkin hänen käytöksensä kilttiä tytärtämme kohtaan (2v 5kk) on kaksijakoinen, toisaalta ylirakastava ja hetken päästä lapsemme on saatanan kakara. Itse koitan olla provosoimatta millään, kun opin jo suhteen alkuvaiheessa, että ongelmista (vaimon) ei saa puhua. Mielestäni osallistun tyttäremme hoitamiseen vähintäänkin riittävästi, kun talon hoitaminen kokonaisuudessan on vastuullani ja lisärakentaminenkin on oman vastuullisen työni ohella käynnissä.
Vaimoni työkin hermostuttaa. Akateeminen koulutus ja johtava asema aiheuttaa kuulemma ylitsekäypää stressiä. Työstäkään ei voi kotona puhua "akateemisella tasolla" vaan minun on osattava olla sanomatta ikäviä asioita.
Ja seksi. Vaimoni ei oman sanomansa mukaan ole koskaan saanut orgasmia yhdynnässä. Olen yrittänyt monia keinoja vaimoni tyydyttämiseen yhdynnässä, vaan ei onnistu. Seurauksena yksipuolisesta seksisuhteesta on se, että ei enää oikein edes kiinnosta. Viimeisestä aktista on liki neljä kuukautta. Toisaalta, ei vaimoni ole koskaan ollut kovin seksinnälkäinen, joten seksitön elämä sopii hänelle. Minua vaan niin haluttais.
En ole halunnut erota, koska haluan olla arjessakin isä tyttärelleni. Jotain täytyisi kuitenkin tehdä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi jaksat moista kohtelua? Vaimosi vaikuttaa kyllä hiukan sairaalta. Ei edes puolisot saa toisiaan väheksyä ja pitää toista alempi- arvoisena ihmisenä koulutuksen perusteella.
Eihän sitä aina voi kaikkea hiljaisesti hyväksyä...Niin kauan sinulle tehdään niin kun annat tehdä itsellesi noin!
Puhumattakaan tyttäresi kasvuympäristöstä..äiti on tärkeä lapselle ja vaikuttaa paljon lapsen psyykkiseen kehittymiseen. Jos äiti on epätasapainoinen tai jopa persoonallisuus häiriöinen, on sillä varmasti myös vaikutusta tyttöön!
Minä voisin vaihtaa itseni, mut olen aviossa. =)
Sääliksi sinua käy kun elämä hukkuu tuollaiseen.
Ymmärrän että vaimosi ei ole saanut orgasmia, eihän sitä voi saada jos on noin stressantunut ja mieleltään sairas (en tarkoita mielisairasta).Valitettavasti sinä ja lapsenne joutuvat kärsimään.
niiden oikeilla nimillä - kuka laulaa?
Nosta kissa pöydälle ja ala puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tuo ajatuksesi julki ääneen lausuen juuri niinkuin ajattelet - rauhallisesti ilman minkäänlaista provosoitumista tms. Silläkin uhalla, että vaimosi pillastuu "laitimmaisen kerran" ja lähtee, tai sitten ei lähde vaan saa silmänsä auki.
KYSYMYS!! Riittääkö sinulla tuon kaiken muun tekemisesi lisäksi siihen ryhtiä? Se projekti ei ole hetkessä ohi.
Tiedän jossain määrin, mistä kirjoitat. Elin joskus omasta mielestään täydellisen naisen kanssa ja hän oli vielä ylpeä siitä, että oli täydellinen - siis omien sanojensa mukaan. Lisäksi hän oli erittäin kriittinen kaiken suhteen ja vielä äkkipikainen - johtui suurelta osin henkisen kapasiteetin puutteesta. Hän oli erittäin epävarma itsestään ja asioistaan, mutta peitti sen kovan ulkokuoren taakse. En elä enää - meillä ei ollut yhteisiä lapsia, mutta silti oli vaikea tehdä päätös lopettaa toisen "miellyttäminen" omalla kustannuksella.
On tosi helppo sanoa täältä sivusta, mitä tehdä. Tiedän, että pinna venyisi yli äärimmäisyyden omalla kohdalla, kun puhutaan lapsista samassa perhessä. Se vaan menee niin, että kun yhteiset jutut äidin ja isän välillä vähenee, jotain muuta tulee tilalle tasapainottamaan asioita. En tarkoita vieraissa käyntiä - onhan sekin yksi valikoimassa, kun tarpeeksi pahaksi menee - kun millään ei enää ole mitään väliä. Tarkoitan oman mielen hallintaa, harrastuksia, enemmän huomiota lapsille, yhteisiä pallopelejä, lukuhetkiä jne. Samalla se toinen voi vaikka olla tyytyväinen, kun pääsee helpommalla. Saa sitä omaa aikaansa...
Ei kai tässä voi muuta kysyä, kuin että haluatko olla mies vai hiiri - kuten haltija kysyi Hulilta. Huli halusi olla hiiri, koska oli hiiri.