Siinä kerrottiin sotilaista, jotka kieltäytyivät etenemästä vanhan rajan yli jatkosodassa.
Teloituksista ei puhuttu, mutta kuka uskoo, ettei ainakin muutamaa teloitettu "taistelumoraalin nostamiseksi"?
Tosin sellaisilla teloituksilla on ollut juuri päinvastainen vaikutus, kuten Linnan tuntemattomassakin kerrotaan.
Siis, toisaalta voitaisiin olettaa, että kapiaisissa olisi ollut muutama järjellä käypänenkin, joka olisi tajunnut tuon asian, jolloin mahdolliset teloitukset olisi suoritettu ainakin salassa muilta.
(Linnan tuntemattoman alkuperäisversio Sotaromaani muuten sisältää ne Tuntemattomasta sensuroidutkin kohdat).
Eilisestä jäi mieleen kysymys, missä se oli ja miksi, kun kieltäytymisistä ei ollut mitään merkintää päiväkirjoissa, vaikka kaikesta muusta pidettiin tarkkaa kirjaa?
Sanottiin, että rajanylitys mainittiin kaikessa kirjanpidossa, joten on aika outoa, ettei noista kieltäytymisistä edes siinä yhteydessä oltu muutamissa tapauksissa mainittu?
Muuten, kun tapana on kovasti kehua noita sotasankareita, laitetaan tasapuolisuuden vuoksi veteraanin kirjoituksesta, jonka kerran luin, että jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothkin "kunnostautui " omiensa teloituttamisella.
Tapaus oli sellainen, jossa suomalaiset peräytyivät muutaman sata metriä päästäkseen parempiin puolustusasemiin, jota Ehnrooth ei hyväksynyt ja määräsi muutaman sotilaan ammuttavaksi opiksi muille.
Muutenkin on hieman sellainen kuva, että, kun on tehty sotadokumentteja, suomalaisista saa kuvan, että he olivat jaloja ja oikeudenmukaisia esim. vankejaan kohtaan.
Kuinka kerrankin eräs veteraani televisiossa kertoi, kuinka he motin purkamisen jälkeen ensimmäisinä jakoivat leipää antautuneille vangeille.
No, onhan se tietysti ymmärrettävää, ettei kukaan halua tulla julkisuuteen kertomaan, kuinka on ollut hakkaamassa vankeja kiväärinperälä päähän ja vastaavaa.
Sellaistakin on kuuleman mukaan tapahtunut.
Eikö olekin uskomatonta, että suomalainen sotilas, jalon Saksan liittolainen, olisi syyllistynyt sellaiseen?
Joka tapauksessa, lopuksi edesmenneen kansakoulun opettajani sanat:
Kun sota alkaa, kaikki rauhan aikana tehdyt sopimukset raukeavat.
Teloituksista ei puhuttu, mutta kuka uskoo, ettei ainakin muutamaa teloitettu "taistelumoraalin nostamiseksi"?
Tosin sellaisilla teloituksilla on ollut juuri päinvastainen vaikutus, kuten Linnan tuntemattomassakin kerrotaan.
Siis, toisaalta voitaisiin olettaa, että kapiaisissa olisi ollut muutama järjellä käypänenkin, joka olisi tajunnut tuon asian, jolloin mahdolliset teloitukset olisi suoritettu ainakin salassa muilta.
(Linnan tuntemattoman alkuperäisversio Sotaromaani muuten sisältää ne Tuntemattomasta sensuroidutkin kohdat).
Eilisestä jäi mieleen kysymys, missä se oli ja miksi, kun kieltäytymisistä ei ollut mitään merkintää päiväkirjoissa, vaikka kaikesta muusta pidettiin tarkkaa kirjaa?
Sanottiin, että rajanylitys mainittiin kaikessa kirjanpidossa, joten on aika outoa, ettei noista kieltäytymisistä edes siinä yhteydessä oltu muutamissa tapauksissa mainittu?
Muuten, kun tapana on kovasti kehua noita sotasankareita, laitetaan tasapuolisuuden vuoksi veteraanin kirjoituksesta, jonka kerran luin, että jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothkin "kunnostautui " omiensa teloituttamisella.
Tapaus oli sellainen, jossa suomalaiset peräytyivät muutaman sata metriä päästäkseen parempiin puolustusasemiin, jota Ehnrooth ei hyväksynyt ja määräsi muutaman sotilaan ammuttavaksi opiksi muille.
Muutenkin on hieman sellainen kuva, että, kun on tehty sotadokumentteja, suomalaisista saa kuvan, että he olivat jaloja ja oikeudenmukaisia esim. vankejaan kohtaan.
Kuinka kerrankin eräs veteraani televisiossa kertoi, kuinka he motin purkamisen jälkeen ensimmäisinä jakoivat leipää antautuneille vangeille.
No, onhan se tietysti ymmärrettävää, ettei kukaan halua tulla julkisuuteen kertomaan, kuinka on ollut hakkaamassa vankeja kiväärinperälä päähän ja vastaavaa.
Sellaistakin on kuuleman mukaan tapahtunut.
Eikö olekin uskomatonta, että suomalainen sotilas, jalon Saksan liittolainen, olisi syyllistynyt sellaiseen?
Joka tapauksessa, lopuksi edesmenneen kansakoulun opettajani sanat:
Kun sota alkaa, kaikki rauhan aikana tehdyt sopimukset raukeavat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kanssa puolusti Suomea sodissa.
Mutta kyllä oikea jätkä erottuu vieläkin viidennen kolonnan "Lammioista" näilläkin saiteilla!
Varusmiesaikana annettiin vartiokoulutusta.
Vääpeli (voi, kun tekisi mieli mainita nimi) neuvoi varoituslaukauksista.
Oliko se nyt, että kahdesti piti ampua ilmaan ja, jos ei tehoa, sitten pakenijaa jalkoihin?
Tuota laukausten määrää en muista tarkkaan, mutta sen muistan, kuinka vääpeli lopuksi sanoi, ettei sillä niin väliä ole, missä järjestyksessä ampuu, kunhan tarvittavan monesti ampuu.
Kuka olisi kantanut vastuun, jos joku olisi vartiossa tekeytynyt typeräksi ja tosiaan ampunut ensimmäisenä jotakuta hämärätyyppiä jalkoihin ja sitten pari kertaa ilmaan?
Myöhemmin olisi sanonut, että vääpelin neuvo (voi, kun tekisi mieli sanoa nimi)?
Tuli silloin joskus mieleen, että mitenhän kävisi, jos ampua täräyttäisi (vaikka virallistenkin ohjeiden mukaan) jotain kapiaisten kakaraa yöllisellä vartiokierroksella?
Niitä kun varuskunta-alueella saattoi helposti hiippailla, koska kapiaisten asuntoja oli samalla alueella.
Kyllä olisi taidettu leipoa vartiomiehestä syyllinen, jos jotakuta kaljoissaan karkuun pyrkivää kapiaisen kakaraa olisi ampunut?
Joskus vartiokierroksella löytyi varastorakennuksien ovia, jotka oli murrettu auki.
Eipä sattunut koskaan ketään paikalla olemaan.
Murretusta ovesta ilmoitus päävartioon puhelimella samaan aikaan, kun kranaatinheitinkomppanian miehet huutelee ikkunasta, ettei siellä enää ketään ole.
Joskus oli PU sitä lajia, että veivaili pyörällä muina miehinä katsomaan ja hämmästytti meikäläisen sillä, että viittasi kintaalla kunnianteoille ja puhui niin kuin ihmisillä on tapana.
Jotain positiivistakin siis voi kapiaisista sanoa.
ei ne kaikki ole pystyyn nostettuja paskoja..
Se vääpeli?
Joskus 1980-luvun alussa Oulun kasarmin porttia vartioinut varusmies tosiaankin ampui ohjeiden mukaan kasarmialueelle yrittänyttä siviiliä. En muista, kuoliko siviili vai selvisikö haavoittumisella.
Seuraus oli joka tapauksessa, että oikeat luodit vaihdettiin räkäpäihin ja kiväärin piipun päähän asennettiin sysäyksenvahvistaja. Muutama vuosi myöhemmin kapiaiset kuitenkin tajusivat, kuinka naurettavalta tuollainen leikkipyssyllä varustettu vartiomies näyttää ulospäin ja lopettivat koko kasarmivartioinnin.
Vartiomies yhyttää kierroksellaan armeijan asevarastooon murtautumassa olevan aseistetun porukan.
Päättää kunnostautua ja käy osoittelemaan porukkaa rynnäkkökiväärillä, jonka piipun päässä on keltaiseksi maalattu patinraiskaaja ja lippaassa 25 räkäpäätä..heh..
Aadolf oli jo aika iäkäs, kun hän vietti syntymäpäiviään, joista televisiossakin pätkä näytettiin.
Sota-asioista ja sellaisistahan sitä vanhan sotaratsun piti tietysti puhua, mihinkäs koira karvoistaan pääsee?
Siinä Aadolf jo hieman hiprakassa höpöttelee kuuluisaa Suomi on hyvä maa suomalaisille tarinaansa.
Sitten hän sanoo, ettei mikään muu paremmin voi vahingoittaa itsenäistä kansakuntaa kuin keskinäinen eripura.
Kuulijoiden ilmeestä näki, että nyt taisi tulla hieman eri sana kuin oli tarkoitus, mutta nyökytellen taputeltiin.
Se sana olisi pitänyt tietysti olla pahemmin, ei paremmin.
Toki tarkoitus tuli selväksi, mutta humalaisen Aadolfin iänikuinen jorina olisi saanut jäädä televisioimatta.
Tuohon asiaan voisi suhtautua asiallisestikin.
Heimo- ja yhtenäiskulttuureissa on todellakin niin että tarvitaan lujaa yhdenmukaisuutta. Niissä tunnustetaan yhtä totuutta, ja tämä yksi totuus tuppaa aina sitten olemaan sellainen joka ei kestä kriittistä arvostelua.
Suomikin oli sisällissodan aikoihin vielä selvä heimoyhteiskunta, ja 30-luvulla tyypillinen koti-uskonto-isänmaa -yhtenäiskulttuuri. Onneksi sota hävittiin, ja hävityn sodan seurauksena kaikki mielipidesuunnat maassa saivat todellisen mahdollisuuden toimia. Se oli ensimmäinen edellytys kansakunnan kypsymisessä kohti moniarvoista demokratiaa.
Kekkosen aikana ja paljolti Kekkosen johdolla Suomikin sitten muuttui keskustelevaksi demokratiaksi. Matkan varrella oli paljon tuollaisia ehrnroothilaisia kantoja kaskessa, mutta suunta ja vauhti olivat pitkään hyviä.
Yhteiskunnallisen kehityksen leikkasi kirkkaasti poikki kaupallistuminen ja talouden ylivalta. Tällä hetkellä suomalaiset poliitikot - kansan edustajat - eivät enää edusta kansalaisten etuja vaan taustaryhmiensä taloudellisia etuja.
Mutta noin yleisesti ottaen on niin, että yksimielisyys on voimaa vain primitiivisissä yhteisöissä. Demokratiassa erimielisyys on voimaa. Demokratiassa voimaa on se että kehityksen suunta syntetisoituu monista mielipiteistä. Demokratian edellytys on että siedetään erilaisuutta, erilaisia mielipiteitä ja katsomuksia.
Kaupallisuus yhdensuuntaistaa kuluttajajoukkoja, joten se on mitä demokratianvastaisin ilmiö.