Osuipa äsken silmiin kirja joka kertoi tavallisesta perheestä, tai tavallisesta ja tavalisesta.
Mutta kuitenkin siinä perheessä kävi niin että, molemmat pojat menehtyivät huumeisiin.
Siitä takakannentekstistä heräsi kysmys, kuinka moni meidän ikäinen todella tietää teineiensä matkat, kuinka moni näkee teininsä sellaisena kuin haluaa, eikä sellaisena kun hän on.
Mitä pitäisi tehdä huumeongelman takia. Voisko sitä jotenkin omalla toiminnalaan ehkäistä sitä että nuoret, ja nuoret aikuiset eivät sortuisi huumeisiin tai muihin päihteisiin.
Onko siis näissäkin asioissa vastuu vain yksilöllä ??
Olipas siinä kuitenkin monta kysymystä.
Mutta kuitenkin siinä perheessä kävi niin että, molemmat pojat menehtyivät huumeisiin.
Siitä takakannentekstistä heräsi kysmys, kuinka moni meidän ikäinen todella tietää teineiensä matkat, kuinka moni näkee teininsä sellaisena kuin haluaa, eikä sellaisena kun hän on.
Mitä pitäisi tehdä huumeongelman takia. Voisko sitä jotenkin omalla toiminnalaan ehkäistä sitä että nuoret, ja nuoret aikuiset eivät sortuisi huumeisiin tai muihin päihteisiin.
Onko siis näissäkin asioissa vastuu vain yksilöllä ??
Olipas siinä kuitenkin monta kysymystä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jos huumeita alkaa pössytellä
Remmiapelia pitäis nuorille antaa siitä.
Ei varmaankaan kovinkaan moni tiedä teiniensä seikkailuista tuon taivaallista. Vain osan, häviävän pienen osan teinien matkasta.
Yllättävän moni näkee teininsä sellaisena kuin haluaa nekevänsä, ikävä kyllä.
Itse hekilökohtaisesti pyrin näyttämään, että on olemassa päihteetöntäkin elämää. Tällä tarkoitan myös alkoholia. Olin saatavilla koska tarvittiin, kelloon katsomatta.
Kuten kaikissa asiossa, tässäkin viimekädessä on vastuu yksilöllä itsellään.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa. Vaikka tuntuis siltä,että hakkaat päätä seinää. Mutta muista, kyseessä on oma lapsesi. Hänen eteensä kannattaa tehdä kaikkensa.
Tämä osa todellista elämää, onneksi jo taakse jäänyttä...=))))
tuo, että apu on aina saatavilla. Turvatekijä.
Olen miettinyt että haluaisin ansaita lapsilta sellaisen luottamuksen, että voisivat kertoa mulle ihan mitä vaan. Tuskin mahdollista, mutta ainahan saa haaveilla :) Jos se toimis, se voisi estää joitakin toilailuja :/
sekin on mahdollista, luottamuksen saaminen.
Se vaan vaati itseltäänkin paljon. Täytyy puhua avoimesti kaikista asioista ja aloitta ne keskustelut kun lapset ovat pieniä.
Sekin auttaa asiaan asuuko suurkaupungissa vai maaseudulla, näin karkeasti sanottuna. Mitä isompi paikkakunta sen helpompi läytää ongelmia.
koulussa on juuri tehty sellainen havainnollista juttu,missä näytettiin huumeiden,tupakan ja alkoholin vaaroista...toivottavasti nämä teinit ottivat sen vakavasti...
Tulipa virhe...siis oli oikeen kuvin ja aidoin jutuin näytetty kaikki,mitä seuraa kun noita myrkkyjä käyttää...
Anteeks moka...:)
Ongelmaan onneksi tarpeeksi ajoissa..
Oma tyttäreni, silloin seitsemäntoista alkoi kulkea oudossa porukassa, kokeilikin mutta ehkä se että tunsin niin hyvin että jotakin on pielessä sai noi hätäkellot soimaan...
Eihän se katso, kenen lapseen "se" iskee...
asiaan?
Yleensä kun tuo nuoriso tuppaa tietämään kaiken paremmin, eikä siinä iässä paljon vanhempia kuunnella.
Minkä ikäinen hän nykyään ja miten on elämäänsä jatkanut? Seuraatko vieläkin mitä tekee ja kenen kanssa?
Itsellä nyt 16 vuotias tytär, joten ajankohtaista on varmaan alkaa vähän pitämään silmällä. Olisi kiva saada jotain vinkkejä miten tuollaisen tunnistaisi.
Hyvää kevään jatkoa sinulle ja kesän odotusta.
Olen siinä mielessä onnellinen äiti, että TIEDÄN näihin voivani luottaa. Ovat itse tuominneet kaikenlaisen rötöstelyn ja päihteiden käytön.
Uskon vakaasti että esimerkki kotoa ja kaveripiiristä on auttanut paljon asiaa, ei niinkään mitkään valistuspuheet esim. koulussa.