Tilanteeni on tämmöinen että siskoni sai lapsen. Pidin ihan itsestään selvänä että minua pyydetään kummiksi koska olemme aina olleet todella läheiset. No, sitten kun kastajaisten aika koitti, paljastuikin että kummeiksi oli valittu siskoni miehen sukulaisia. En siitä vielä pahastunut, koska ajattelin jotenkin että ehkäpä he sitten pitivät miehen sukua jotenkin tärkeämpinä, tai jotain. Mutta sitten heidän perheensä kasvoi lisää, saivat toisen tytön, eikä minua vieläkään valittu kummiksi, vaan joitain satunnaisia tuttavia, joihin heillä ei mitenkään voi olla yhtä tiivis ja läheinen suhde kuin minuun.
Olen miettinyt, onko tämä jotenkin tarkoituksellista, miksei minua haluttu kummiksi. Itse olisin todella ylpeänä kumminviittani kantanut.
Olen miettinyt, onko tämä jotenkin tarkoituksellista, miksei minua haluttu kummiksi. Itse olisin todella ylpeänä kumminviittani kantanut.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olisin loukkaantunut.
Ihan ymmärrettävää.
minulla oli vähän samantapainen tilanne muutama vuosi sitten.. siskoni sai lapsen ja jotenkin odotin että "totta kai" minusta tulee kummi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan he pyysivät ystäviään kummeiksi. Asia vaivasi minua, ja siskoni onneksi selitti.. He tiesivät että minä olisin lapsen elämässä aina, ja melko kiinteästi, enkä tarvitsisi siihen "kumminviittaa", ja pyytäessään ystäviään kummeiksi he halusivat taata lapselle muitakin aikuisia ystäviä. ehkä sinunkin siskosi luottaa läsnäoloosi ilman kumminvelvoitetta? Ja muista,onhan sinulla jo yksi tärkeä osa lasten elämässä, hoivaa sitä. :)
Mieheni ja minä olisimme mielellämme kummeja, tulemme ihmisten kanssa toimeen, ei ole riitoja tai huonoja välejä yms. Mieheni siskon perhe on päätynyt samaan ratkaisuun: pyytävät kummeiksi ystäviä - me sukulaiset ja sukuun naidut olemme lähellä muutenkin lapsen arjessa. Nou hätä, vaikka vähän harmittaisikin. Ymmärrämme asian.
sisko ja lapselle täti,eli tärkeämpi kuin mitkään kummit.Ei tietenkään pidä loukkaantua!
Siskoni sai lapsen tässä muutama päivä sitten, tottakai mie pidin itsestään selvänä että olen kummi. Odotin vain pyyntöä. Mutta tänään kuulin että vanhempi siskoni on pyydetty kummiksi ja siskoni ystävä. Kyllähän siinä itku tuli. Lapset ovat mulle kaikki kaikessa, saan heistä niin paljon, minulla on aivan uskomaton hoivavietti ja siskoni (heitä on kaksi) ovat minulle kaikki kaikiessa, alan huomaamaan että he ovat aina olleet mielessäni minulle "äiti". Se tässä kolahti kun siskoni sai lapsen, tuli orpo olo. Mutta ei se mitään, en siitä kuitenkaan loukkaantunut tietenkään, mutta olo oli vaan erikoinen, huomasin kuinka tärkeitä siskoni oikeasti ovat. Mutta nyt kaikki jotenkin romahti, kyllä minä varmasti taas kerran kasaan itseni, niin kuin aina ainakin yritän kuin kaikki kaatuu niskaan. Mutta kyllä olen monta kertaa tänään itkenyt ja tulen vielä itkemään, varsinkin näin kuukautisten alla ym. ongelmien vuoksi herkässä tilassa olevana.
Kyllähän kummeja saa olla vaikka kolmekin. Meillä yhdella lapsella kolme kummipariskuntaa koska yhdet asuvat Saksassa ja toisetkin kaukana meistä, mutta ovat hyviä ystäviä. Ei siis mikään ongelma. Ei lapselle ikinä ole riittävästi rakastavia kummeja.
pitäisi päästä kummiksi, siis sisarten/veljien? He ovat joka tapauksessa lapselle läheisiä ja yleensä heihin pidetään yhteyttä säännöllisesti muutenkin. Kummi voi olla mielellään kaukaisempi sukulainen tai sitten hyvä ystävä.
Onko järkeä valita kummiksi "kaukainen sukulainen"? Jos joku on kaukainen jo valmiiksi niin tuskin sitä kovin paljoa lähennytään pelkän kummiuden takia, eli sen varaan en tuota laskisi. Parempi valita kummiksi sellaisia, jotka ovat valmiiksi läheisiä ja oletettavasti läheisinä myös pysyvät.
Mutta aloittajan asiasta: mielestäni kummikysymyksistä on turha loukkaantua :) Kuten moni on sanonut, niin sinä varmasti muutenkin olet läheinen lapselle, ei siinä mitään kummin "titteliä" tarvita ;)
Kyllä se vain niin on, että kummi-hommat eivät aina kulje käsi kädessä sen kanssa, miten läheisiä omat sisarukset ovat. Tarkoitushan on antaa lapselle "aikuinen" -kaveri (en siis ole kovinkaan kristillinen, joten ei aleta siitä vinkumaan), joka on sitten tarvittaessa apuna siinä, missä vanhemmat haluavat pyytää apua.
Siskokset saattavat olla liian läheisiä kummin tehtäviin, tai sitten voi olla syynä myös ikäero!? En antaisi omalle lapselleni kummiksi 16-vuotiasta tai, sillä ainakin meillä kummia on tarvittu eniten silloin, kun lapsi on ollut 0-3vuotias (eli ajokortti, oma asunto ja auto on tullut tarpeelliseksi). Materialistista ajatteluahan tuo on, mutta kyllä lastenkin täytyy saada viettää aikaa kummiensa kanssa ilman ihmeellisiä ylimääräisiä järjestelyitä.
En siis loukkaantunut, kun minua ei pyydetty veljeni muksun kummiksi 17 vuotiaana, enkä toisen lapsen syntyessä 23 vuotiaana, sillä ymmärtäähän sen, että lapsi tarvitsee AIKUISIA ystäviä heti syntymästään.
Ehkä sinulle käy flaksi kummiuteen sitten vähän myöhemmin jonkun muun, kuin oman sukulaisen toimesta! Meillä myös kummit ovat omia ystäviä, sillä heille se oli heidän mielestään lahja, omille sukulaisille kuulemma liiallinen rasite...
Ymmärrän hyvin, että olet hiukan loukkaantunut.
Itse olin 19-vuotias, vielä lapseton, päästessäni veljen tyttären kummiksi (toinen kummi oli veljen vaimon sisko). Olin sylikummi ja todella ylpeä uudesta tittelistäni. Tämä tyttö on edelleenkin minulle kuin oma tytär, vaikka on jo 26-vuotias.
Itselläni on viisi lasta, ja kummilapsia on kuusi.
Omille lapsilleni en halunnut kummeja suvusta, vaan ihan ystäväpiiristä. Nuorin kummilapseni on toisen veljen poika, joka on omaa nuorempaa lastani muutaman vuoden nuorempi. Muut kummilapseni ovat perhetuttaviemme lapsia.
Uskon, että vielä pääset kummiksi jollekin lapselle. Ja muista, että olet tälle siskosi pienokaiselle varmasti tärkeä ilman kummiuttakin. Ehkä tärkeämpi kuin kummit!
.. siskosi on ajatellut sinun olevan hänelle muuten niin läheinen ihminen, ettei mitään "kumminviittaa" tarvita, vaan että välisi hänen lapseensa säilyvät ilman sitäkin läheisinä. Ei kyse välttämättä ole mistään hyväksynnän puutteesta.
Tietysti on sekin mahdollista, että on. Vanhemmilla kuitenkin on oikeus valita lapsensa kummit, sille ei oikein voi mitään. Voithan ajatella, että ainakin säästyt kummittelun huolilta: ainaisesta pelosta, että suunnittelemasi lahja on liian vaatimaton, ettet tee tarpeeksi jne. jne.