On se kumma, kun ihminen astuu peltikuorien sisään, niin sivistys ja yhteispeli jää ulkopuolelle ja omasta edusta kiinnipitäminen ajaa kaiken edelle. Kuka näyttäisi raivoten keskaria jalankulkijana, kun toinen sattuu ruuhkassa leikkaamaan eteen tai tönäisemään. Tai oletko nähnyt motoristien punovan nyrkkiä t o i s i l l e e n ? Kuulostaisi yhtä omituiselta... mitä...
Mikä kumma
riivaaja
6497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On kiva päästellä paineet pihalle vittumaisen työpäivän jälkeiset vitutukset painamalla pedaali pohjaan ja köröille takavalojen näyttö. Se on normaalia ihmisen hommaa, ei muista ihmisiä tartte aina sietää ja tykätä tai olla ylikohtelias!
autossa isoja miehiä - omasta mielestään.
Peltikuoren sisälle on helppo piiloutua ja vittuilla ikäänkuin anonyymisti. On myös kiva näyttää omaa ajotaitoaan keskinkertaisuuksille. Kaikki taistoon valtiovallan ylivaltaa ja holhousyhteiskuntaa vastaa. Kaahaareille suosittelen tiukkaa funk-musaa, se auttaa virittäytymään tunnelmaan.
Huomasin itse hermostuvani kun kuuntelin oikein kevyttä/rauhallista musiikkia. Kun laitoin soimaan hevi-metallia, rentouduin ja rauhoituin heti.
Ihmisen psygologia on ihme asia: Minä huomasin purkavani pahaa oloani musiikkiin ajon aikanakin! Heppoinen musiikki ei pysty 'ottamaan vastaan' pahaa oloani, hevi on mainiota matkamusaa.
Autoillessa voi huomata itsestään puolia, joita ei edes tiedä olevan olemassa - näin kävi mulle. Toisilla tämä musiikin vaikutus saattaa olla toisinpäin, riippuu henkilöstä.
Helsinki on metallin pääkaupunki, sanoi Bruce Dickinson. Mä taas olen pikkuhiljaa siirtymässä metallista funkin puolelle (vittu alan tulla varmaan vanhaksi). Tiukka funkki saa aistit terävöitymään ja veren kiertämään. Tulee sellainen kaikkivoipaisuuden tunne, vaikea sanoin selittää. Taitaa stimuloida tuon kuudennen aistin, jota Äijälä mainostaa. Mahtaako hänkin olla funk-miehiä?
Vaikka jalkaisin kulkiessa olisikin tosi kohtelias ja mukava, voi ratin takana muuttua raivohulluksi ihmiseksi.
Sain kerran seurata mukavammaksi ihmiseksi luulemani kaverin raivoamista ratin takana, kun pakettiauto ajoi kovassa kuormassa meidän edellä 5 km/h rajoituksen alle. Apukuskina selitin hänelle ettei tälläisestä kannata hermostua ja ota rauhallisesti, kun vastaantulevia on niin paljon ettei päästä ikinä ohi. Ei kuunnellut, hakkasi rystysillä rattia siihen asti että päästiin 8 km päässä alkavalla moottoritiellä ohi. Se veti minut hetkeksi hiljaiseksi, kun huomasin kuinka ihmisestä tulee aivan toinen kun se astuu ratin taakse. Yhtähyvin saman ajan olisi voinut rentoutua ja kuunnella radiota, kun oli ruuhka-aika ja ohipääsyn mahdollisuutta ei ollut. Mutta hänen oli pakko roikkua peräpuskurissa koko matka, kuin riivattuna - ei kovasti kuormattu paku uskaltanut ajaa lujempaa, jouset melkein pohjas..
Ei sitä usko ennenkuin itse näkee. Siitälähtien olen alannut kehittämään itsehillintääni - ajaminen on paljon mukavampaa nyt kun ei tarvitse raivota.
Johtuneeko siitä että liikenteessä ei ole yleisiä kohteliaisuussääntöjä, kuvitellaan että on kiire jonnekkin vaikka ei ole, taistellaan automerkki vs. automerkki... ja kun vielä omistaa urheiluauton, se tukee tätä sivistyksen katoa liikenteessä kun kynnys kaasutteluun on pienempi...