Hiljaiset perivät maan? Mitä se tarkoittaa?
Se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla hiljaa vaan sitä, että ei paukuteltaisi henkseleitä ja oltaisiin nöyriä.
Voiko äänekäs sitten olla nöyrä?
Viimeaikoina olen ihmetellyt sitä kuinka aina "viisaat" sanovat, että ei voi kertoa sitä ja tätä kun jengi ei ymmärrä tai vielä ei ole aika (ilman perusteluja). Ketä varten he sitä tietoaan sitten panttaavat? Miksi sitä tietoa yleensä annetaan jos siitä ei uskalleta kertoa?
Kyllä sen ymmärtää, että jollekin riidanhaastaja sialle ei viitsi helmiä heittää, mutta onko se sitten kiva kun ei kenellekään puhuta mitään. Internetissä vallitsee epätasapaino informaation ja disinfon suhteen. Eipä silloin Jeesuksen aikoihinkaan taidettu ymmärtämättömille kaikkea kertoa, mutta kummasti sitä juttua silti väelle riitti. Osa ymmärsi, osa ei.
Onhan se tietysti niin, että etsivä löytää. Kaikki eivät vain ole etsiviä, mutta se ei tarkoita sitä että he olisivat ainoita joita kiinnostaa.
Jotenkin vain tuntuu, että jonkun olisi aika astua taas kansan keskuuteen laittamaan kisulia pöytään. Kun maapallon tilanne nyt on mikä on ja ulottuvuuskin kohta vaihtuilee. Vaikka onhan se tietysti helpompaa sanoa, että vielä ei ole aika tai ei ymmärretä. Ei pidä luovuttaa niin helpolla. Sitäpaitsi skeptikoiden kanssa väittely ei ole ajanhaaskausta vaikka se siltä näyttäsi ja tuntuisi. Se on tapa jakaa tietoa.
Ihmisiä pelottaa ajatus julkisuudesta ja siitä kuinka ihmiset alkaisivat palvomaan. Jos joku oikeasti astuisi kansan keskuuteen, niin kyseessä pitäisi olla rohkea kaveri, jolla ei menisi löysät heti punttiin. Tietystihän se on väärin, että joku korotettaisiin muiden yläpuolelle ihmisenä eikä pelkästään auktoriteettina, mutta tuota asemaa voisi käyttää kuitenkin hyvään.
Jeesus oli kyllä sen verran äänekäs mies, että ilmankos hänet nakattiin takaisin taivaaseen. Hiljaiset jäivät vielä perimään maata..
ps. tätä tekstiä ei kohdistettu kenellekkään "viisaalle" henkilökohtaisesti.
Se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla hiljaa vaan sitä, että ei paukuteltaisi henkseleitä ja oltaisiin nöyriä.
Voiko äänekäs sitten olla nöyrä?
Viimeaikoina olen ihmetellyt sitä kuinka aina "viisaat" sanovat, että ei voi kertoa sitä ja tätä kun jengi ei ymmärrä tai vielä ei ole aika (ilman perusteluja). Ketä varten he sitä tietoaan sitten panttaavat? Miksi sitä tietoa yleensä annetaan jos siitä ei uskalleta kertoa?
Kyllä sen ymmärtää, että jollekin riidanhaastaja sialle ei viitsi helmiä heittää, mutta onko se sitten kiva kun ei kenellekään puhuta mitään. Internetissä vallitsee epätasapaino informaation ja disinfon suhteen. Eipä silloin Jeesuksen aikoihinkaan taidettu ymmärtämättömille kaikkea kertoa, mutta kummasti sitä juttua silti väelle riitti. Osa ymmärsi, osa ei.
Onhan se tietysti niin, että etsivä löytää. Kaikki eivät vain ole etsiviä, mutta se ei tarkoita sitä että he olisivat ainoita joita kiinnostaa.
Jotenkin vain tuntuu, että jonkun olisi aika astua taas kansan keskuuteen laittamaan kisulia pöytään. Kun maapallon tilanne nyt on mikä on ja ulottuvuuskin kohta vaihtuilee. Vaikka onhan se tietysti helpompaa sanoa, että vielä ei ole aika tai ei ymmärretä. Ei pidä luovuttaa niin helpolla. Sitäpaitsi skeptikoiden kanssa väittely ei ole ajanhaaskausta vaikka se siltä näyttäsi ja tuntuisi. Se on tapa jakaa tietoa.
Ihmisiä pelottaa ajatus julkisuudesta ja siitä kuinka ihmiset alkaisivat palvomaan. Jos joku oikeasti astuisi kansan keskuuteen, niin kyseessä pitäisi olla rohkea kaveri, jolla ei menisi löysät heti punttiin. Tietystihän se on väärin, että joku korotettaisiin muiden yläpuolelle ihmisenä eikä pelkästään auktoriteettina, mutta tuota asemaa voisi käyttää kuitenkin hyvään.
Jeesus oli kyllä sen verran äänekäs mies, että ilmankos hänet nakattiin takaisin taivaaseen. Hiljaiset jäivät vielä perimään maata..
ps. tätä tekstiä ei kohdistettu kenellekkään "viisaalle" henkilökohtaisesti.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vaikken olekaan kristitty, pidän ohjenuoranani sitä mitä Jeesus on sanonut siitä että "salaisuudet tullaan huutamaan talojen katoilta".
Minä en pidä salaisuuksista. Enkä pidä ihmisistä jotka panttaavat tietoa, ylvästellen että ovat niin hienoja itse sitä tietoa pihdatessaan että ei sitä kaikille jaeta.
Tiedon luonne on se että se ei jakaannut kaikille kuitenkaan! Ei ole mahdollista antaa kenellekään sellaista mitä ei olisi ollut syytä antaa, koska jos joku ei ole valmis kuulemaan jotain asiaa, hän ei sitä kuule vaikka korvia tikulla ronkittaisiin auki. Olen itse ollut joissakin asioissa maailman suurin idiootti ja havainnut myöhemmin että en vain tajunnut jotain ihan simppeliä juttua vaikka se killui nenäni edessä. Ja tämä ihan maallisten asioiden suhteen, vasta!
Luulen kyllä että suurin osa niistä jotka vihjailevat että heillä on jotain mutta enpäs anna sulle, eivät mitään oikeasti omaakaan. Kunhan vain pitää esiintyä mahtipontisesti...
***
Minusta tuntuu että jos menneinä aikoina olisikin ollut selkeä kahtiajako ihmiskunnassa niin että samaan aikaan Maassa on vaeltanut milteipä jumalia ja milteipä eläimen tasolla olleita ihmisiä, niin nykyään niin ei ole. Uskon että meistä lajina on tullut aina vain tasalaatuisempia, tai ainakin ääripäät ovat kadonneet ja enempi on jäljellä sitä Gaussin käyrän keskivaiheilla huinivaa sakkia. Minä en oikein jaksa enää uskoa että tänne lompsii yhtään mistään jotain "Mestareita", meidän olisi jo itsemme aika jokaisen, tai ainakin hemmetin monen, jo tutustua siihen omaan sisäiseen "Kristukseen". Ei me voida aina vaan pitää tuttia suussa ja odotella jotakuta toista pelastamaan, kannattelemaan, paapomaan.
Tätä samaa linjaa olen kai vuosikausia jo jollottanut täällä netissä - eli kyllä se minulle tosi vissi asia on että nyt pitää kuulkaas jo pikkuhiljaa pärjätä itse. Omat fiilikseni omasta "henkioppaastani" ovat nimenomaan tätä samaa: en ole "häneen" yhteydessä koska pitää pärjätä omillaan. Ja minusta tuntuu että hänen ja minun välillä oli joskus tosi suuri ero, mutta se on koko ajan kaventumassa. Hän on elänyt hitaammin ja minä nopeammin, jotta olisimme eräänä päivänä todelliset sielun sisaret, jotta voisimme viimeinkin olla tasa-arvoisia tovereita.
En tietenkään voi yksioikoisesti mennä väittämään että tämä minun "juttuni" kuuluu koko ihmiskunnan oppivelvollisuudeksi, mutta voimakkaasti minusta tuntuu että tätä olisi korostettava. Omillaan pärjäämistä.
Siispä katsokaamme sisällemme, katsokaamme itseemme. Jos ei ketään saavu eikä kukaan tule meille valmiina jotain ojentamaan, niin tarkoittaisiko se sitä että nyt me olemme ne jotka yrittävät parhaansa mukaan hoidella hommat?
:)
Niin siis tämä ei ollut nyt mikään galaktisen liiton tiedoitus.
En tarkoittanut että ketään tarvitsee tulla kädestä pitäen neuvomaan tai pelastamaan, saatikka työntämään tuttia suuhun. Paapominen voisi kyllä olla mukavaa... Tarkoitin että jos joku haluaa puhdasta henkistä tietoa, niin sitä olisi myös saatavilla. Onhan sitä tietoa tietysti, mutta se löytäminen ei ole tehty helpoksi. Toisaalta hyvä niin..
Viittailen tässä nyt kuitenkin tähän tietoisuuden nousuun. Eli jos heräilyn myötä gaussin käyrän keskelle sijoittuvat ihmiset alkaisivat olemaan valmiita hieman henkisempäänkin tietoon. Olisi mukavaa jos sitä olisi myös saatavilla. Selkeästi.. Niin ettei tarvitsisi kinastella (just joo ;)). Ja ne joita ei kiinnosta, niin ei juttua aleta myöskään väkisin korvaan survomaan.
Niin siis nämä mestarit antaisivat meille vain näkökulmaa ja me itse päättäisimme edelleen asioista, hoitaisimme omat ongelmamme ja eläisimme elämää. Tieto tosiaan löytyy sieltä sisältäkin jos sitä osaa kaivella (huom. jos), ja sen he myös varmasti kertoisivat.
Kuitenkin.. Onhan meillä poliittiset johtajatkin, miksei siis henkisiä opettajia? En puhu virkaansa valituista esim. kirkonmiehistä, vaan niitä jotka todella opettavat.
No tämä nyt on oma mielipiteeni asiasta. Voidaanhan me tietysti jatkaa niinkuin ennenkin... ajattelipahan vain jos joku sattuisi haluamaan tietoa.. ;)
Noo, en minä tätä tiedoitukseksi arvellutkaan, oletin että lähinnä kaipailet onnettomana Mestareita johtamaan.
Ja halusin - kuten aina haluan! - sanoa että jospa ei nyt enää sentään leikittäisi lastentarhalaisia. Jo ajan henki on vallan toinen: meillä on esim. tämä Internet joka varmistaa sen että kukaan ei voi väittää etteikö olisi edes jossain vaiheessa törmännyt ajatukseen että olisikin olemassa jokin "henki" joka on se pääosan esittäjä - eikä ruumis persoona-kokonaisuus.
Minun on vaikea aina mieltää sellaista että pitäisi olla jotain karismaattisia ja magneettisia johtajia ohjailemassa "laumaa", koska en itse ole laumaihminen. Ennemmin minulle kai soveltuisi yhden johtajasielun osa, mutta sitä en halua sillä en pysty aina toimimaan järin egottomalla tavalla. Väliinputoajana olenkin ryhtynyt kriitikoksi, ja huomauttelen seikoista joita kannattaa vähän pohdiskella eikä purematta niellä...
;)
"Ja halusin - kuten aina haluan! - sanoa että jospa ei nyt enää sentään leikittäisi lastentarhalaisia."
Tunnut nyt ilmeisesti unohtavan yhden asian: Kaikki perustuisi vapaaehtoisuuteen samalla tavalla, kun nytkin ihmiset törmäävät netissä käsitteeseen "henki" ja miettivät itse mitä tehdä sille käsitteelle vai tehdäkkö mitään. Ei ketään johdettaisi mihinkään, vaan annettaisiin tietoa. Energialtaan voimakkaampaa tietoa mitä netistä saa. Ideaalitapauksessa halukkaat vain kuuntelisivat mitä sanottavaa on tai keskustelisivat. Jokainen tekisi kuitenkin itse omat valintansa elämässä. Tarkoitus olisi kehittää ajattelua ja nostaa tietousuutta, ei johtaa. Tai no johtaa ihmisiä nimenomaan vapauteen sellaisista käsitteistä jotka meitä orjuuttavat ja tuhoavat.
Sitä paitsi lastentarhalaisiahan tässä ollaan. Miksi muuten meillä olisi henkioppaatkin?
Itse en ole omaan oppaaseeni jatkuvasti yhteyksissä, ja koen että hän on oppaani lähinnä sen takia että tunnemme toisemme hyvin, ei siinä sen kummempaa. Olen varmasti itse ollut opas niinä aikoina kun en ole kehollistunut - itseasiassa uskon että me kaikki teemme niin kautta iäisyyden!
Ei siinä ole mitään ihmeellistä että välillä ollaan kehossa ja välillä ei. Toiminta ei lopu koskaan.
Siinäkään ei ole mitään ihmeellistä että joku on toiselle isoveli/-sisko ja toiselle pikkuveli/-sisko. Sielut etenevät näemmä hyvin erilaisin tavoin ja eri vauhdilla, ja välillä joku saattaa jopa spurtata ja joku vähän jarrutella. (Itselläni lienee spurttivaihe päällä.)
En pidä siitä että koko ajan korostetaan kuinka olemme typeriä kuin imeväiset ja tarvitsemme auttajaa ja yhyy yhyy. Mitäpä jos ME olisimme välillä niitä auttajia? Mielestäni meidän pitäisi keskittyä välillä olemaan isoveljiä/-siskoja sensijaan että koko ajan hannaamme vastaan ja yritämme heittäytyä parkuviksi pikkuveljiksi/-siskoiksi.
Uskonnollisella/maailmankatsomuksellisella kentällä on mielestäni rasittavuuteen asti sellaista meininkiä että "meidän pitää nyt kaikkien nöyrtyä palvomaan sitä ja sitä" tai että meidän pitää seurata sitä ja sitä Mestaria etc. Kun me vain aina juoksemme vaipat tuulessa väpättäen isompiemme perässä ja roikumme heidän helmoissaan kiinni, niin koskahan me oikein sitten kasvamme isoiksi?
Isoksi kasvaminen kun minusta olisi näissä henkisissäkin hommeloissa vähän hemmetin tärkeä juttu.
Kumma kun tämä "oman voiman ja Tien löytämisen" juttu jota minä arvostan kovin ei ole kauhean suosittu. Onko se jonkinlainen sosiaalisen ihmisen ominaisuus että aina pitäisi päästä seuraamaan jotain johtajapässiä? Olen nimittäin aika epäsosiaalinen kai vissiin... Individualisti (en kuitenkaan ääri-indis eli semmoinen joka väittää että jokaisen pitää saada tehdä mitä vaan muista välittämättä)!
No, ehkä tässä nyt vähän menee nämä ajatukset ristiin siten etten ehkä oikein ymmärrä mitä ajat takaa, mutta hyvä tietysti jos ymmärrän edes sen mitä itse pidän johtotähtenäni. Mielestäni kun meillä kaikilla pitäisi olla hieman erilaisia tehtäviä ja pyrkimyksiä, että Hengen kaikki Tiet tulevat kartoitettua ja maailmasta tulee entistä (hengellisempi) rikkaampi paikka. Eivät kaikki voi olla samanlaisia, edes luonnossa tai avaruudessa ei löydä kahta identtistä kohdetta.
"En pidä siitä että koko ajan korostetaan kuinka olemme typeriä kuin imeväiset ja tarvitsemme auttajaa ja yhyy yhyy. Mitäpä jos ME olisimme välillä niitä auttajia?"
No siitähän tässä juuri onkin kyse.
En minä sanonutkaan että tarvitaan esim. taivaalta joku päärynäpää jeesustelemaan tänne. Kyllähän ihmiset organisoimiseen johtajia tarvitsevat, mutta tässä ei nyt edelleenkään ollut kyse kenestäkään johtajapässistä. Tietoahan tässä oltiin jakamassa. Tekeekö jakaminen oikein käytettynä johtajaksi? Jos se nousee hattuun niin se on eri asia.
Olen jotain tämän tapaista sinulle söpertänyt aikaisemminkin ja sanonon sen nyt uudestaankin.
Kyse on ihmisten itseen vaikuttamisesta. Ne joilla on potentiaalia vaikuttaa ja ovat noita isosiskoja/-veljiä, pitäisi myös käyttää kykyään. Isosisko/-veli osaisi kertoa että kaikki on ITSEstä kiinni ja me olemme itse vastuussa omista teoistamme. He kertoisivat miten maailma toimii, ettei tarvitsisi kokoajan olla parkumassa. Annettaisiin todella hyvät eväät oman tien ja voiman löytämiseen.
Näin ollen ME itse iso-/pikkusiskoina/-veljinä auttaisimme itseämme.
"Mielestäni kun meillä kaikilla pitäisi olla hieman erilaisia tehtäviä ja pyrkimyksiä, että Hengen kaikki Tiet tulevat kartoitettua ja maailmasta tulee entistä (hengellisempi) rikkaampi paikka."
Aivan.. Herää kysymys että johtavatko kaikki Hengen tiet Roomaan?
Ei kaikilla ole samanlainen hengellinen "perustietämys" kuin esim. sinulla tai minulla. Varmasti on esim. käsitteet karma ja uudestisyntyminen vaikuttaneet sinun ajatteluusi ja ymmärrykseesi maailmasta ja omasta elämästäsi. Miksi ei siis annettaisi muillekkin samaa mahdollisuutta?
En tarkoita että nyt mahtipontisesti salamat leiskuen aletaan tuputtamaan tietoa ja mussuttamaan ja paasaamaan ja työntämään tutteja (yhyy) parkuville kanssaeläjille. Vaan hienovaraisesti raotellaan lappusia silmiltä. Joku voi kertoa avoimemminkin jos ihmiset haluavat kuunnella. Tuossa ensimmäisessa viestissä nyt oli ääriesimerkki miten voisi käydä jos joku innostuu.
No ehkä minullakin on liian suuret kuvitelmat siitä miten asioihin tulee vaikuttaa. Mutta toisaalta eipä sekään hyödytä mitään että ajatellaan että ajanhenki on nyt tämä (yhyy) ja ihmset ovat sellaisia (byhyy), kun pitäisi ajatella maailmaa sellaisena kuin haluaisi sen olevan.
Tämä onkin aina ollut hieman visainen keissi, että kuinka kovaa torviaan pitäisi toitotella. Surkuhupaisimmasta päästä kokemuksena on se kun muutaman tyypin kanssa yritin jotain tapaamista saada aikaiseksi, ja paikalle tuli tasan 3 ihmistä: me jotka sitä tapaamista olimme rummuttaneet. Kaikilla muilla oli muka jotain muuta, kun ovat kuka perheellisiä ja kuka töissä ja läpä läpä.
Noo, eihän se välttämättä jotain seuroissa juoksemista tarvitsekaan olla se henkinen kehitys. Aika moni voi kehittyä ihan itsekseen omassa tavallisessa elämässäänkin, ja on ihmisiä jotka eivät koko ajan puhu suu vaahdossa niitä näitä siitä mitä milloinkin sattuu päässä liikkumaan. Erästäkin ihmistä luulin aivan arkkimaterialistiksi ja näin päin pois, mutta selvisi että häntä ei vain kiinnosta koko
fundeerailla jotain edellisiä elämiä jne.
Välillä kumminkin alkaa harmittaa kun koko ajan on vaan ne samat ihmiset jotka jutuista jollottavat. Toisaalta itse en ole kiinnostunut toimimaan esim. teinien parissa, joten tällä hetkellä lähinnä hienovaraisesti hion ja hiostan ns. omaa porrastani, eli ihmisiä joiden kanssa koen olevani jotakuinkin samalla asteella jonninmoisella kehityskaarella. (Ja luonnollisesti olen minäkin tässä koko ajan hiottavana.)
Niin eipä se tärkeintä ole mihin uskoo, jos muuten yrittää elää elämäänsä hyvin.
Kaiken tämän normaalin kehitystoiminnan lisäksi missä hiostellaan toinen toisiamme tai kehitytään omissa oloissa, minulla nyt kuitenkin on sellainen visio että pinnan alla kytee. Kyse on vähän laajemmasta hommellista.
" minulla nyt kuitenkin on sellainen visio että pinnan alla kytee. Kyse on vähän laajemmasta hommellista."
Voisitko tarkentaa tuota?
Niin, siis viittasin sillä karkeasti tuleviin muutoksiin..... katsotaan mitä tapahtuu..
Niin "hiljaiset" jäävät maahan, miksi, no siksi että eivät kerro mitä tietävät?
mitähän mahdoin tuolla tarkoittaa..?
pihtaan tietoa.. ;)
Minkälaista tietoa kaipaat? Konkreettisiä kysymyksiä kiitos.
Sinullako niitä vastauksia sitten on?
Kysymys ei ollut niinkään siitä mitä kysymyksiä itse kaipaan. Vaan yleisestä tiedonjaosta, opettamisesta. Ajattelin tässä lähinnä muita. Ei muuta kuin suu auki sitten..
Onko tieto välttämättä hyvä asia? Hengellisiin asioihin liittyviin kysymyksiin voi vastata vain kysymyksillä tai vertauskuvilla. Sen minä olen oppinut.
Tieto ahdistaa minua. Tai itse asiassa minua ahdistaa se, että tiedän asioita jotka herättävät kysymyksiä joihin kukaan ei tiedä vastauksia.
Tavallani kaipaan ihmistä tai jumalallista voimaa, joka selittää minulle kaiken. Mutta kun nykyään tieteellä voidaan kaikki todistaa. Mitään kysymyksiä ei siis pitäisi olla.
Minä olen tavallani viisas, omasta mielestäni. Omasta mielestäni minä tiedän miten tulisi toimia, miten maailma pitäisi rakentaa, mutta kukaan ei jaa minun käsityksiäni.
Minä voin kertoa sinulle tietoa, mutta koska olen niin viisas, tiedän että et oikeasti halua sitä tietoa. Ja Jeesus(mikäli se nyt oli Jeesus, kun en tätä uskoamme tunne) oli väärässä kun sanoi että hiljaiset perivät Maan. Sillä kukaan ei voi periä Maata. Maa on itsensä valtias. Tässä me villiinstyneet kirput levitämme tulehdusta kunnes Itse Iso Piski puistelee meidät niskastaan.
Äänekkyys voi olla hyvä asia, jos osaa myös olla hiljainen, tai jopa äänetön ja ja nöyristelläkkään ei aina tarvi. Jos asia on oikea.
Johtajaa, joka miellyttäisi kaikkia ihmisiä ei voi ollakkaan. Sillä on olemassa niin monia ielipiteitä.
Minä itse en ymmärrä, miten ihminen voi tehdä jotain tällaista itselleen, muille ihmisille ja ennen kaikkea luonnolle.
Minun mielestäni on turha odottaa mitään lammaspaimenta meitä johtamaan, sillä se susi on sisällämme. On aika tehdä itse jotain, jotta maailma pelastuu. Itse. Omatoimisesti.
Jos jokainen ihminen olisi lammas, mitään ongelmaa olisi, Maa ei olisi vaarassa, mutta kun paimen lähti lampaiden joukkoon soluttautui susia. Ja jos lampaat eivät pikaisesti kasvata torahampaita, maailma kaatuu.
Yllättäen mieleeni juolahtikin... Mitä ne ovat jotka perivät maan? Kuolleet! Sitähän on hyvin hiljainen, kun on kuollut.
Eli ainoat joille tämä (fyysinen) maa tulee mitenkään jäämään pysyväksi osaksi, ovat kuolleet ruumiit.
Tuskin Jeesus tätä tarkoitti, mutta tulipahan vain mieleen.
hiljaiset ihmiset,voisi olla sellaisia jotka ei kersku ja huuda itseään julki.tarkoitan samaa mistä raamattu puhuu fariseuksista ja kirjanoppineista.
olihan jeesus aikansa anarkisti.
Jeesus puhui paljon vertauskuvilla. Hiljaiset perivät maan ei tarkoita kirjaimellista perimistä. Ihmisten tarkoitushan olisi hoitaa maapalloa ja sen eliöstöä.
"On aika tehdä itse jotain, jotta maailma pelastuu. Itse. Omatoimisesti."
Noniin, juuri pääsinkin sanomasta, että siitähän tässä nyt olikin kyse. Lueppas tuolta vähän ylempää "Itsestä kyse".