Niin. Siis aamulla kun heräsin niin olin taas hermona tuon patin takia ja mietin mitä hittoa tekisin sen kans. Ajattelin, että soitan sinne keskussairaalaan, missä ultra ja biopsia tehtiin ja tiedustelen että pitäisikö kontrollitutkimusta tai jotain sellaista tehdä.
Hoitaja katsoi koneelta sen viime vuotisen diagnoosin, jossa lääkäri oli todennut vasemmalla puolen kaulassa useita suurentuneita imusolmukkeita, joiden muoto soikea, pitkulainen, litteä mikä ei viittaa pahanlaatuisuuteen. Lausunnossa luki että mikäli muutoksia ilmaantuu niin sitten tehdään koepalan otto. Mitään jatkotutkimuksia tai kontrolleja ei kuitenkaan ollut laitettu. Sanoin, että mitään havaittavia muutoksia ei ole tapahtunut, eikä muutosta yleiskunnossa. Hoitaja sanoi, että koska tutkimuksistakin on jo vuosi aikaa eikä mitään yleiskunnon muutoksia tunnu niin asia jää minun harkintaani, että hakeudunko vielä tutkimuksiin.
Pyysin vielä hoitajaa lähettämään sen lääkärin lausunnon minulle kotiin, jos vaikka menenkin lisätutkimuksiin niin voin sen näyttää täällä uudella paikkakunnalla. Mutta tosiaan, en tiedä kannattaisiko unohtaa tuo koko "patti", joka jo melkein kaksi vuotta ollut kaulassa vai mennä kontrollitutkimukseen. En oikein tiedä, pääni on ihan sekaisin koko asian vatvomisesta.
Hoitaja katsoi koneelta sen viime vuotisen diagnoosin, jossa lääkäri oli todennut vasemmalla puolen kaulassa useita suurentuneita imusolmukkeita, joiden muoto soikea, pitkulainen, litteä mikä ei viittaa pahanlaatuisuuteen. Lausunnossa luki että mikäli muutoksia ilmaantuu niin sitten tehdään koepalan otto. Mitään jatkotutkimuksia tai kontrolleja ei kuitenkaan ollut laitettu. Sanoin, että mitään havaittavia muutoksia ei ole tapahtunut, eikä muutosta yleiskunnossa. Hoitaja sanoi, että koska tutkimuksistakin on jo vuosi aikaa eikä mitään yleiskunnon muutoksia tunnu niin asia jää minun harkintaani, että hakeudunko vielä tutkimuksiin.
Pyysin vielä hoitajaa lähettämään sen lääkärin lausunnon minulle kotiin, jos vaikka menenkin lisätutkimuksiin niin voin sen näyttää täällä uudella paikkakunnalla. Mutta tosiaan, en tiedä kannattaisiko unohtaa tuo koko "patti", joka jo melkein kaksi vuotta ollut kaulassa vai mennä kontrollitutkimukseen. En oikein tiedä, pääni on ihan sekaisin koko asian vatvomisesta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mielisairas. Tottakai tuollainen patti arvellutta, ja oman mielenrauhasi takia kannattaa ilman muuta hakeutua kontrolliin ja jos sieltä ei mitään löydy,niin sehän on ihan hyvä asia.Tsemppiä.
Kiitos edelliselle, joka sanoi etten olisi mielisairas. Tiedän, että en varmaan ihan mielisairas olekaan mutta taidan olla normaalia herkempi reagoimaan hermoilemalla ja panikoimalla tällaisiin terveysasioihin. Sen kohta kahden vuoden ajan kun patti on ollut kaulassani, olen miettinyt, pohtinut ja käyttänyt energiaa siihen varmaan kohtuuttoman paljon. Tiedän, että se on järjetöntä mutta en voi sille mitään. Tietenkin, jos patti olisi häipynyt kaulastani itsestään olisin unohtanut sen mieluusti saman tien mutta kun se siinä itsepintaisesti pullottaa niin se pysyy huolessa.
Mieheni on yrittänyt saada minua unohtamaan koko asian, kun tutkimuksiakin kerta on jo tehty. Minua loukkaa mieheni vähättelevä asenne vaikka ymmärrän ettei hän tarkoita pahaa. Mieheni on seurannut vierestä kuinka hänen sisko sairasti kymmenen vuotta syöpää ja menehtyi. Siksi mieheni luulee kait olevansa asiantuntija tuntemaan syöpätaudin kulun ja vertaa minua vain siskoonsa ja sanoo ettei minulla voi olla syöpä, sillä hän kyllä tietää millaista se olisi. Minä olen sanonut etteivät kaikki syöpätapaukset ole samanlaisia, eikä hän todellakaan voi tietää onko minulla syöpä.
Tänä aamuna, ennenkuin soitin sairaalaan, mieheni taas vähätteli koko asiaa ja sain aikamoisen raivarin. Huusin kurkku suorana, paukuttelin oveja, kiroilin jne. eli huomaan kyllä itsekin kuinka kireällä hermoni ovat tämän pattiasian kanssa. Olen vain miettinyt sitä niin ÄLYTTÖMÄSTI, hermoillut ja pelännyt syöpää.
Olen nyt harkinnut tuota kontrolliin menemistä. Järki sanoo, että minun pitäisi oman mielenrauhani vuoksikin jo hakeutua ultraan, ja tsekata tilanne. Ongelma vain taitaa olla, että kun nyt vuosi on mennyt viime tutkimuksista niin minusta on tullut pelkuri jänishousu ja tuntuu etten todellakaan enää USKALLA mennä tutkituttamaan pattia, koska pelkään että saan tällä kertaa kuulla jotain ikävää. Tiedän että kohdallani syöpä ei ole kovin suuri todennäköisyys mutta onhan mahdollisuus kuitenkin olemassa. Toisaalta yritän ajatella, että kumpi on parempi, se etten mene tutkimuksiin ja se onkin syöpä ja viivästytän hoitojen aloittamista vai että menen ja vaikka saankin kuulla ikävää ja hoidot aloitetaan heti tai että ehkä ei taaskaan edes näy mitään hälyttävää.
Kyllä minusta oikeasti tuntuu, että olen jotenkin epänormaalin pelokas ja päässä on vikaa kun mietin ja pallottelen vain tätä asiaa, enkä esim. mene lääkäriin. Asia vain jotenkin tuntuu ylivoimaiselle ja samalla pelko omasta terveydestä on kova. Että ei helppoa. Hermot tässä menee!
Oman itsesi takia rohkeasti lääkäriin ja pian,anna piut paut miehesi kommenteille,sinä itse tunnet parhaiten itsesi jos mieli on maassa kaikki on silloin synkkää.Varmuus asiasta kuin asiasta on aina parempi kuin ainainen pelko,ei pelossa voi elää loputtomasti siinä pimahtaa,ja vaadit kokeet jotka saavat sinut eauhalliseksi ja varman tuloksen onko vai eikö ole.Siitä voit sitten jatkaa elämääsi kävi kuinka kävi,mutta älä kiusaa itseäsi,jos olisikin vakavampaa hoidot pitäisi aloittaa mahdollisen nopeasti,mutta uskon että ei ole vakavaa.Tsemppiä sinulle.
Haluan lohduttaa sinua tällaisella omakohtaisella kokemuksella.
Eli minulla ollut kauan patti-imusolmuke suurentuneena vasemmalla puolella kaulaa, on tutkittu, uä-verikokeet ja lääkäri tutkinut muutenkin sitä, ja ei ole mitään pahanlaatuiseen viittaavaa siinä huomannut.
No, minä silti jatkuvaa sitä mietiskelin ja muitakin perheenjäseniä asialla piinasin ja valvoin ja vauhkosin, en muuta ole miettinytkään kuin pattia.
Mutta, mutta. Nyt olen yrittänyt olla siihen koskematta. Ymmärrän pelkosi TÄYSIN.
Tsemppiä sinulle.
Täällä samanlainen hermoilija. Mulla tuommonen patti on ollut jo n. 20 vuotta, joten olen jo tottunut siihen. Mutta jos jotain uutta harmia terveydessä ilmaantuu olen ihan "kuralla" kunnes saan selvyyden. Melkein aina on jotain hermoiltavaa, mutta tähän asti ollaan selvitty hengissä =)
Itselläni on leuanalus ollut patteja täynnä niin kauan kuin muistan. Siinä kolmekymppisenä (nyt ole 55 v.) hermoilin asian vuoksi eniten. Sitten erään lääkärin vastaanotolla ollessani kyseinen lääkäri kokeili omia leukaperiään ja totesi, että kaikille noita tulee. Että - se siitä!
useimmat jotka löytävät itsestään jotain omituista alkavat niitä etsiä ja "löytävät" lisää ja sit luullaa et on joka syöpä ja sairaus. luulosairaudessa tulee sairaaks oikeesti.
itselläni patteja päästä jalkoihin. muljuavia sormella kun koettaa. leuan alla on kipeäkin mutta tulee aina kipeäksi kun rakkoja suussa, muutenkin kun flunssaa vähänkin. ja olen allerginen johtunee siitäkin.
SINUNA MENISIN ESIM. TERVEYSKESKUKSEEN JA vaatisin
päästä esim. kerroskuvaukseen. Ultra ei ole muuta kuin viitteitä antava. Kun itse aloin tuntea kylki-selkäoireita, alussa siis vain pieniä tuntemuksia jotka suurenivat päivittäin, tilasin ajan omalääkärille. Koska yli vuosi sitten keskussair. annoin luvan siirtää tietoni myös terv.keskukseen lääkärini sanoi pyytäessäni päästä ultraan: Ultra ei ole kovin tarkka, laitan kiireellisen pyynnön magneettikuvaukseen.
Vajaan viikon päästä minulle tehtiin kerroskuvaus ja sen jälkeen vajaan viikon päästä otettiin ohutneulanäyte siitä "imusolmukkeen suurentumasta" joka oli todettu jo 30.11.05, mutta lääkärini ei reagoinut siihen lisätutkimuksilla. Taisi olla se imusolmukesuurentumaksi arveltu tätä uusiutunutta syöpää.
Vaadi siis tutkimuksia ja oikeita niitä! Minulla verikokeissa otettu syöpäarvo näytti edelleenkin alle kymmentä (norm.0-37), siis harhaa...