Mitä vikaa yksinäisissä on? Mä on ole oikein ikinä ymmärtänyt, miten jotkut on yksinäisiä ja mitä vikaa heissä on, kun ovat yksinäisiä.
Itse en ole yksinäinen ja minulla on ystäviä ja kavereita. Tuntuu, että oikein missäänn ei saa olla rauhassa, kun aina joku tulee juttelemaan vaikka en aina sitä haluaisikaan. Eikö teillä yksinäisillä sitten muka koskaan ketään tule puhelmaan ja tekemään tuttavuutta? Ettekö te käy töissä tai koulussa ja saa sieltä ystäviä vai missä mättää. En ymmärrä.
Varmasti täytyy olla joku juttu, mikä karkoittaa muut ihmiset. Voi että kun keksis vastaavan karkotus-systeemin hyttysille ja kärpäsillekin kun kesä on taas ovella.
No joo, toivon kuitenkin, että löydätte niitä ystäviä ja mietitte ja mielellään myös kerrotte minulle mikä juttu pitää itsessä muutta, jotta saatte ystäviä...
Itse en ole yksinäinen ja minulla on ystäviä ja kavereita. Tuntuu, että oikein missäänn ei saa olla rauhassa, kun aina joku tulee juttelemaan vaikka en aina sitä haluaisikaan. Eikö teillä yksinäisillä sitten muka koskaan ketään tule puhelmaan ja tekemään tuttavuutta? Ettekö te käy töissä tai koulussa ja saa sieltä ystäviä vai missä mättää. En ymmärrä.
Varmasti täytyy olla joku juttu, mikä karkoittaa muut ihmiset. Voi että kun keksis vastaavan karkotus-systeemin hyttysille ja kärpäsillekin kun kesä on taas ovella.
No joo, toivon kuitenkin, että löydätte niitä ystäviä ja mietitte ja mielellään myös kerrotte minulle mikä juttu pitää itsessä muutta, jotta saatte ystäviä...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kirjoituksestasi saa kuvan, että ole aika lapsenmielinen tai muuten vain typerä. Et kai oikeasti ole? :)
Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että et ymmärrä lukemaasi.
Kysymys kuului, mikä tekee toisista yksinäisiä ja toisista seurallisia. Ilmeisesti tämä viesti olisi sopinut paremmin tiede -palstalle.
Elämässä on paljon sattumia, joita ei voi millään tavoin selittää. Joillakin käy parempi tuuri esimerkiksi ala-asteella kavereita hankittaessa, mikä vaikuttaa pitkällä tähtäimellä heidän sosiaaliseen itseluottamukseensa. Ei ole ihmisen oma vika, jos ala-asteen luokka on omituinen tai vastaavaa. Ongelmia olisi todella helppo "ratkoa", jos katsoisi syyn olevan aina uhrissa! Mutta syyt voivat olla sen sijaan moninaisemmat....
"Kysymys kuului, mikä tekee toisista yksinäisiä ja toisista seurallisia."
PIENI korjaus: yksinäisyys ei ole sama asia kun epäsosiaalinen. Olen seurallinen ihminen ja pystyn puhumaan ihmisten kanssa, mutta olen silti yksinäinen. Kyllä olen tutustunut työssä ja opinnoissa ihmisiin, mutta en ole ystävystynyt heidän kanssaan niin, että voisimme viettää vapaa-aikaa yhdessä. Kaikki vanhat koulukaverit ovat muuttuneet ja muuttaneet, joten yhteydenpito ei ole enää luontevaa. Kirjoittaja on varmaan aika nuori, joten ehkä ymmärrät myöhemmin, että ystävät ovat ystäviä, tutut ovat tuttuja. Ehkä nämä menevät sinulta vielä sekaisin?
Ja yleensä ne kaikkein pysyvimmät ystävät ovat juuri niitä lapsena/nuorena saatuja, vanhempana on vaikea muodostaa pysyviä ja syvällisiä YSTÄVYYSsuhteita. Monille vaan käy niin että menettää "kosketuksen" vanhoihin ystäviin.
Ei se välttämättä tarkoita että on jotenkin "viallinen" jos on yksin. Itse olen hyvin ujo ja tutustuminen ihmisiin on vaikeaa, mutta ei minussa kuitenkaan mielestäni varsinaisesti mitään vikaa ole. Olen ystävällinen ja iloinen ihminen, joka tulee hyvin toimeen muiden kanssa, mutta se tutustumisvaihe on yleensä minulle vaikeampaa. Jos aletaan etsiä ihmisistä vikoja, pitäisi ensin keksiä ne asiat jotka eivät ole vikoja, ja jo tässä vaiheessa mennään liian laajalle ja vaikeasti määriteltävälle alueelle...
Elämä ei aina ole niin yksinkertaista, ja ihmissuhteet ovat monen eri tekijän summa.
Minussa ei ole mitään mikä karkottaisi ihmiset pois. Miksi kuvittelet, että yksinäisissä olisi muka jotain joka ajaa ihmiset pois heidän luotaan? Toki joillain voi näin ollakin (ilkeät, henkisesti sairaat jne) mutta ei meillä "tavallisilla".
Itselläni tietynlainen yksinäisyys alkoi yläasteen loputtua. En ole koskaan omannut paljon ystäviä ja tuttuja koska olen ujo, mutta yläasteelta lähdettyäni lähdin niin kauan muihin maisemiin että ystävät jäivät. En viihtynyt siellä kauan, vaihdoin maisemaa ja nykyään opiskelen paikassa jossa ei todellakaan ole helppoa saada oikeita kavereita, sellaisiam itä näkisi vapaa-ajalla. Opiskelijoita on satoja, minkäänlaisia pysyviä ryhmiä tai luokkia ei ole ja uudella kurssilla on aina uudet naamat.
Kävin kyllä töissäkin (pätkätyöni loppui juuri tänään mutta jatkuu kesällä) enkä minä sieltäkään mitään ystäviä saanut, niin kuin ei varmasti kukaan muukaan siellä olleista uusista työntekijöistä. Olin siellä kuukauden. Ei siellä paljon muiden kanssa seurusteltu ja minähän olen muutenkin ujo.
Olet itse kaiketi vielä vasta yläasteella (kirjoituksesta päätellen ainakin) joten ei ihme jos et tajua, siellähän niitä ystäviä juuri suurella osalla onkin. Ei niitä enää sen jälkeen mistään oikeasti saa.
Ei niitä ystäviä tuosta noin vaan saada vaikka kuinka käytäisiin töissä. Minä en muuta itsessäni yhtään mitään koska minussa ei ole mitään vikaa joka tekisi minusta yksinäisen. Minä nyt vain olen sitä koska elämä EI ole elokuvaa niin kuin joidenkin mielestä tuntuu olevan. "Kävelin kadulla tänään ja bing, sain kaverin." Joo-o.
"Et kai oikeasti ole? :)"
Tulipa sekin todistettua. Ymmärsin kyllä täysin lukemani, ja kommentoin lapsellista ajatteluasi.
Astrid Lindgrenista sanottiin, että hän pystyi säilyttämään lapsenmielisyytensä
hyvin luovalla ja tuotteliaalla tavalla. (Peppi Pitkätossu teokset)
En osaa seurassakaan vapautua, ellei olosuhteet ole jotenkin luonnossa tapahtuvia.
Vaativilla eräretkillä olen kuin se kuuluisa toinen mies - ilman drinkkiäkin.
Sanoit, että yläasteella on suurella osalla ystäviä, mutta niitä ei mistään sen jälkeen oikeasti saa.
Tuossa nyt ei ollut mitään järkeä. Minä olin yläasteella hyvinkin yksinäinen. Se on monille vaikeinta aikaa, itsetunto kehittyy jompaankumpaan suuntaan, ja jos koulutovereiden suora palaute on negatiivista, se vaikuttaa sekä omaan kuvaan itsestäsi että muiden kuvaan sinusta. Jonkun tietyn tyypin syrjimisestä tulee helposti muoti-ilmiö. Sitten myöhemmällä iällä ei enää juurikaan suoraan kiusata, ja jos joku ei pidä sinusta, se ei merkitse sitä, että muut kopioisivat asenteensa häneltä.
Minä olen saanut suurimman osan kavereistani yläasteen jälkeen. Niitä on löytynyt lukiosta, korkeakoulusta, työelämästä, baareista, naapurista, tutuntutuntuttujen kautta, lomamatkoilta, netistä etc. Mahdollisuuksia on, yläaste ei ole edes sieltä parhaasta päästä. Koskaan et ole liian vanha löytääksesi seuraa.
Mikään ystävämagneetti en itsekään ole. Läheisiä ihmisiä minulla ei oikeastaan tällä hetkellä ole. Mutta uskon, että niitäkin vielä löytyy. Minulle ja sinulle.
...on monenlaista. Ehkä se on silloin ärsyttävää jos puhuu asioista joista ei tiedä tai muuten vain viisastelee, ja suloista silloin kun se on lähinnä sellaista leikkimielisyyttä ja luottamusta onnelliseen ja hyvään maailmaan ja ihmisiin (yleensä pidetään naiivina tuollaista maailmankuvaa)..
Kasvoin maalla, kaukana kaikesta pahasta aina asevelvollisuusikään asti.
Sen jälkeen katkaisit siteitä epätodellisena pitämiini lapsuudenajan ihmisiin.
Uskon, että onnellinen ja hyvä sisäinen maailma on rakennettavissa.
Sen eteen on tehtävä julmetusti työtä.
Sen utooppisen maailman sisältä voi auttaa monia kanssakulkijoitaan voimiensa mukaan.
hei
Itse menetin ystävän, koska syytin häntä kaikista oman elämäni ongelmista. Myöskin purin kiukkuani häneen, vaikka mikään ei tietenkään ollut hänen syy. Mulkoilu myös karkoittaa ihmisiä ;)
Joskus sitten taas, kun meinaan ystävystyä, vetäydynkin kuoreeni enkä haluakaan ystävystyä.
Ilmeisesti minun täytyy alkaa nähdä viehättäviä puolia myös itsessäni, niin sitten näen niitä myös muissa. Ala pitämään itseäsi tyhmänä, epäonnistuneena jne, niin johan hyttyset karkoittuu!!
vaikka tää mielipide. Kyllä varmaan tollanen asenne karkottaa kaikki ajattelevat ihmiset!