Alemmassa avauksessani viittasin kokoomuksen Jere Lahden ryhmäpuheenvuoroon. Poimin siitä muutaman kohdan esimerkiksi siitä, mitä keskusta johtavana hallituspulueena voisi vielä tehdä päättymässä olevan eduskuntakauden aikana.
---
"Päivittäistavarakauppaa hallitsee kolme kaupan ryhmittymää, joiden yhteinen markkinaosuus nousee viimeisimmän yritysjärjestelyn myötä jo 95 prosenttiin. Tällainen markkinoiden keskittyminen ei tietenkään ole toivottavaa. Pidemmän päälle se aiheuttaa ongelmia mm. kotimaiselle elintarviketeollisuudelle."
---
Tähän ilmiöön olen itsekin puuttunut useiden vuosien aikana useaan kertaa. Vahvasti integroitumut päivittäistavarakauppa, jossa ostot, tukkutoiminnot, logistiikka ja väittäiskauppa ovat tiukasti kolmen suuren käsissä, ei ole terve tilanne markkinoiden vapauden kannalta.
---
"Pienten kauppojen ja kauppiaiden tilanne on tässä kehityksessä käynyt yhä tukalammaksi. Se on vahinko, sillä pienten kauppojen merkitys ja rooli tulevat jatkossa kasvamaan. Kaupan kehitys on aaltoliikettä, jossa pienten kauppojen kehittäminen ja ylläpitäminen korostuu jatkossa. Tätä tukee mm. ikääntyvän väestön halu käyttää lähipalveluja."
---
Suomessa ei ole enää montaakaan perheyrityspohjaista kauppiasyrittäjää, jolla olisi vapaa mahdollisuus ostaa miltä tahansa tukkukaupalta mitä tahansa tuotteita sen mukaan, itä kaupan asiakkaat haluavat, kun jokainen itsenäinenkin kauppa on sitoutunut johonkin keskusliikkeiden isoista ketjuista, joissa valikoimapäätökset tehdään ketjun osto-osastolla.
Tästä seuraa, että valikoimista päättää ketjun ostojohto jossain kaukana pääkonttorissa sen mukaan, minkä tuotteiden myynti on keskusliikkeelle kannattavinta.
Valikoimiin ei pääse vaikuttamaan kauppias, joka tuntee asiakkaansa ja tietää, mitä asiakkaat haluaisivat.
---
"Merkittävä muutos kaupan roolissa on tapahtunut sen asemassa ohjata tavaravirtoja. Teollisuus on aikaisemmin pitänyt otteessaan tätä ketjua, mutta nyt suunta on kääntynyt. Kaupasta on tullut asiakkaiden ja heidän tarpeidensa tulkki. Kauppa hallitsee tarjonnan kokonaisuutta solmimalla kumppanuuksia tavaran tuottajien, toimittajien ja kuljettajien kanssa."
---
Kauppa = keskusliike, ei se myymälä, eli kauppa, johon asiakkaat kävelevfät ostoksille.
Tälle tilanteele keskustan toivoisi tulevan omilla aloitteillaan, joilla saataisi aikaan, että elintarvikkeiden lähituotantoa saataisi enemmän myymälöiden valikoimiin suoraan alueeellisella tasolla ilman, että ostorutiinien tarvitsisi kiertää keskusliikkeen ketjujohdon kautta ja tuotteiden kiertää ketjun logistiikan sanelemaa reittiä myymälöihin.
Maaseudulle pitäisi palauttaa se vanha hyvä tilanne, että kauppias voi ostaa kaiken haluamansa tuoretavaran ja elintarvikkeet mahdollisimman läheltä kauppaa, paikallislita tuottajilta ja elintarvikejalostajilta.
Tällä aloitteella keskusta osoittaisi, miten se haluaa työllistää maaseutua ja parantaa ruoan laatua.
Tähän sauman sopisi mainiosti myös elintarvikkeiden al-veron alentaminen, mikä vapauttaisi ruokakoriin nyt menevää rahaa muuhun kulutukseen ja siten lisäisi työllisyyttä muuallakin kuin elintarvikeketjussa "pellolta pöytään".
---
"Päivittäistavarakauppaa hallitsee kolme kaupan ryhmittymää, joiden yhteinen markkinaosuus nousee viimeisimmän yritysjärjestelyn myötä jo 95 prosenttiin. Tällainen markkinoiden keskittyminen ei tietenkään ole toivottavaa. Pidemmän päälle se aiheuttaa ongelmia mm. kotimaiselle elintarviketeollisuudelle."
---
Tähän ilmiöön olen itsekin puuttunut useiden vuosien aikana useaan kertaa. Vahvasti integroitumut päivittäistavarakauppa, jossa ostot, tukkutoiminnot, logistiikka ja väittäiskauppa ovat tiukasti kolmen suuren käsissä, ei ole terve tilanne markkinoiden vapauden kannalta.
---
"Pienten kauppojen ja kauppiaiden tilanne on tässä kehityksessä käynyt yhä tukalammaksi. Se on vahinko, sillä pienten kauppojen merkitys ja rooli tulevat jatkossa kasvamaan. Kaupan kehitys on aaltoliikettä, jossa pienten kauppojen kehittäminen ja ylläpitäminen korostuu jatkossa. Tätä tukee mm. ikääntyvän väestön halu käyttää lähipalveluja."
---
Suomessa ei ole enää montaakaan perheyrityspohjaista kauppiasyrittäjää, jolla olisi vapaa mahdollisuus ostaa miltä tahansa tukkukaupalta mitä tahansa tuotteita sen mukaan, itä kaupan asiakkaat haluavat, kun jokainen itsenäinenkin kauppa on sitoutunut johonkin keskusliikkeiden isoista ketjuista, joissa valikoimapäätökset tehdään ketjun osto-osastolla.
Tästä seuraa, että valikoimista päättää ketjun ostojohto jossain kaukana pääkonttorissa sen mukaan, minkä tuotteiden myynti on keskusliikkeelle kannattavinta.
Valikoimiin ei pääse vaikuttamaan kauppias, joka tuntee asiakkaansa ja tietää, mitä asiakkaat haluaisivat.
---
"Merkittävä muutos kaupan roolissa on tapahtunut sen asemassa ohjata tavaravirtoja. Teollisuus on aikaisemmin pitänyt otteessaan tätä ketjua, mutta nyt suunta on kääntynyt. Kaupasta on tullut asiakkaiden ja heidän tarpeidensa tulkki. Kauppa hallitsee tarjonnan kokonaisuutta solmimalla kumppanuuksia tavaran tuottajien, toimittajien ja kuljettajien kanssa."
---
Kauppa = keskusliike, ei se myymälä, eli kauppa, johon asiakkaat kävelevfät ostoksille.
Tälle tilanteele keskustan toivoisi tulevan omilla aloitteillaan, joilla saataisi aikaan, että elintarvikkeiden lähituotantoa saataisi enemmän myymälöiden valikoimiin suoraan alueeellisella tasolla ilman, että ostorutiinien tarvitsisi kiertää keskusliikkeen ketjujohdon kautta ja tuotteiden kiertää ketjun logistiikan sanelemaa reittiä myymälöihin.
Maaseudulle pitäisi palauttaa se vanha hyvä tilanne, että kauppias voi ostaa kaiken haluamansa tuoretavaran ja elintarvikkeet mahdollisimman läheltä kauppaa, paikallislita tuottajilta ja elintarvikejalostajilta.
Tällä aloitteella keskusta osoittaisi, miten se haluaa työllistää maaseutua ja parantaa ruoan laatua.
Tähän sauman sopisi mainiosti myös elintarvikkeiden al-veron alentaminen, mikä vapauttaisi ruokakoriin nyt menevää rahaa muuhun kulutukseen ja siten lisäisi työllisyyttä muuallakin kuin elintarvikeketjussa "pellolta pöytään".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ongelmia:
1. Elintarvikelainsäädäntö. EU määrittelee pienillekin toimijoille direktiiviviidakon, jonka puitteissa toimivalle pienyrittäjälle tuotteiden jalostamisesta tulee helevetin kallista. Lisäksi suomalaiset EU-tarkastajat ovat pikkutarkkoja ja virkaintoisia, joten jokainen direktiivi toteutetaan täällä pilkuntarkasti. En usko, että Espanjassa tai Kreikassa tai Ranskassa pienyrittäjät ovat samanlaisessa syynissä.
2. Suomesta puuttuu edelleen hyvän paikallisruoan vaalimisen perinne. Ehkä se johtuu siitä, että ostovoimaa on kuluttajilla ollut vasta hyvin vähän aikaa. Olemme vasta nousseet turvemajasta, emmekä osaa edes haluta saati sitten vaatia korkealaatuista ruokaa.
3. Vaativat kuluttajat asuvat usein pääkaupunkiseudulla, maaseutuyrittäjät harvaanasutulla seudulla. Välimatka on pitkä. Eri alueiden elintarviketuottajien kannattaisi ehkä perustaa pääkaupunkiseudulle lähiruokaideaan perustuvia myymälöitä, tai ainakin tehdä yhteistyötä jakelukanavia luotaessa.
Ainakin maalla ja maaseutukaupungeissa lähialueen tuottajien ja jalostajien tuotteita on mukavasti myynnissä. Suorastaan kiitettävästi niitä on ollut aina osuuskaupan Prismoissa ja pienemmissä K-kaupoissa.
Ei tilanne City-Marketeissakaan huonolta näytä. Juuri tänään huomasin, että täkäläisessä CM:ssa oli myynnissä lähes naapurikunnan maatilateurastamon viljapossustaan valmistamaa jauhelihaa. Joulun tienoilla samassa CM:ssa esitteli omia meetvurstejaan niin pieni lihanjalostaja naapurimaakunnan puolelta, etten ollut sen nimeä koskaan kuullutkaan. Ilmeisesti noihin meetvursteihin miellyttiin, koska ne jäivät sen jälkeenkin - tosin ilman esittelijää - myyntiin marketin makkaratiskille.
Sen sijaan keskusliikkeiden omistamissa ns. laatikkomyymäläketjuissa (esim. Sale ja Siwa) paikallisten tuotteiden suosiminen on kaiketi surkeissa kantimissa.
Ilmeisesti asut pääkaupunkiseudulla. En ihmettelisi, vaikka siellä ei missään kaupoissa nähdä lähituotantoa. Esteeksi näkisin seuraavat seikat:
1) Helsingin lähistöllä maatalous ei ole kovin vahva.
2) Helsinkiläisten maakuntaidentiteetti on ylipäätään surkea. Kauppiaat eivät koe uusmaalaisuutta ja uusmaalaisuuden suosimista henkilökohtaisesti rakkaaksi asiaksi.
3) Markkinat Helsingin suurimmissa ruokakaupoissa saattavat olla liiankin suuria lähituotannolle. Tuottajat ja kauppiaat eivät ole löytäneet yhteistä säveltä toimitusvarmuudesta.
Minulla on niin erilaiset kokemukset, että en suostu uskomaan väitettäsi, että tukkukauppa rajoittaisi tuotteiden valintaa. En ole myöskään kuullut, että tuottajat itse valittaisivat siitä, etteivät ne saa jonkun keskusliikerajoituksen syystä tuotteitaan myyntiin.