OSA 4
Katariina ja Michael istuivat sohvalla takkatulen ääressä. Katariina oli niin onnellinen. Hän asui yhdessä rakastamansa miehen kanssa ja he olivat molemmat vampyyreja. Katariina ei onneltaan tuntunut ymmärtävän, että Michael rakasti häntä lemmenjuoman takia, ei hänen itsensä. Tosiasia oli, että Katariina joutui juottamaan Michaelille juomaa kaksi kertaa päivässä. Jos hän unohtaisi kerrankin antaa Michaelille lemmenjuomaa, juoma ei vaikuttaisi enää mitenkään.
Äkkiä linnan oveen koputettiin. Katariina nousi ja lähti avaamaan oven. Oli jo myöhä. Ovella seisoi poliisi ja vaalea, itkuisen näköinen nainen.
- Robbie Oldman, poliisi sanoi ääni täristen nähdessään vampyyri-Katariinan. Robbie näytti virkamerkkiään. – Meillä on kotietsintälupa.
- Saanen kysyä, että mitä teidän täytyy täältä etsiä?
- Teitä epäillään Michael Williamsin kidnappauksesta ja muuttamisesta vampyyriksi, poliisi vastasi.
Katariina meni sanattomaksi. Miten he olivat löytäneet hänet?
Poliisi ja nainen astuivat sisään. Katariina ei voinut tehdä muuta kuin katsoa vierestä.
Nainen meni huoneeseen, jossa Michael oli.
- Michael? nainen sanoi varovasti.
Michael kääntyi ja nainen näki tämän todella olevan vampyyri.
- Michael! Mitä sinulle onkaan tehty! Mikset tullut kotiin? nainen meni halaamaan Michaelia.
- Ei sillä ole mitään väliä, miltä näytät tai mikä olet! Kunhan tulisit vain kotiin.
Michael oli aluksi aivan hiljaa, mutta lopulta sanoi: - Charisse, mitä sinä puhut? Miksen minä mukamas tulisi kotiin?
Katariina oli seurannut Charissea huoneeseen, ja oli nyt aivan poissa tolaltaan.
- Voi ei! Se juoma! Unohdin antaa juoman! Minun Michaelini…
Charissen kävi sääliksi Katariinaa.
- Olen pahoillani, mutta miehen pitäisi olla oikeasti rakastunut sinuun. Michael ei ollut, vaan olit juottanut hänelle lemmenjuomaa… Charisse sanoi.
- Mitä järkeä on elää, jos ei saa haluamaansa? Katariina kysyi itkien.
- Minä, tuota, Charisse ei oikein osannut vastata kysymykseen. – Aina ei voi saada haluamaansa. Jos Michael rakastaisi sinua, hän olisi mennyt sinun kanssasi naimisiin, ei minun.
Katariina katsoi surullisena Michaelia, joka piti Charissea kädestä. Katariina ei halunnut elää ilman Michaelia, mutta ei voinut saada häntä itselleenkään. Ainoa vaihtoehto oli…
Katariina meni linnan pihalle. Hän katseli haikein mielin nousevaa aurinkoa.
- Hyvästi Michael. Ne olivat Katariinan viimeiset sanat.
Michael muuttui normaaliksi ihmiseksi, koska häntä purrut vampyyri oli kuollut.
Charisse ja Michael katselivat uutisia kotonaan. Niissä kerrottiin oudosta kuolemantapauksesta.
Joku nainen oli vain lyyhistynyt maahan omalla pihallaan ja menehtynyt. Tarkkaa kuolinsyytä ei tiedetty. Vain Charisse, Michael ja poliisi Oldman tiesivät kuolinsyyn, mutta eivät aikoneetkaan paljastaa sitä medioille, tai ylipäätänsä kenellekään.
Siinä tarinan päätösosa.
Katariina ja Michael istuivat sohvalla takkatulen ääressä. Katariina oli niin onnellinen. Hän asui yhdessä rakastamansa miehen kanssa ja he olivat molemmat vampyyreja. Katariina ei onneltaan tuntunut ymmärtävän, että Michael rakasti häntä lemmenjuoman takia, ei hänen itsensä. Tosiasia oli, että Katariina joutui juottamaan Michaelille juomaa kaksi kertaa päivässä. Jos hän unohtaisi kerrankin antaa Michaelille lemmenjuomaa, juoma ei vaikuttaisi enää mitenkään.
Äkkiä linnan oveen koputettiin. Katariina nousi ja lähti avaamaan oven. Oli jo myöhä. Ovella seisoi poliisi ja vaalea, itkuisen näköinen nainen.
- Robbie Oldman, poliisi sanoi ääni täristen nähdessään vampyyri-Katariinan. Robbie näytti virkamerkkiään. – Meillä on kotietsintälupa.
- Saanen kysyä, että mitä teidän täytyy täältä etsiä?
- Teitä epäillään Michael Williamsin kidnappauksesta ja muuttamisesta vampyyriksi, poliisi vastasi.
Katariina meni sanattomaksi. Miten he olivat löytäneet hänet?
Poliisi ja nainen astuivat sisään. Katariina ei voinut tehdä muuta kuin katsoa vierestä.
Nainen meni huoneeseen, jossa Michael oli.
- Michael? nainen sanoi varovasti.
Michael kääntyi ja nainen näki tämän todella olevan vampyyri.
- Michael! Mitä sinulle onkaan tehty! Mikset tullut kotiin? nainen meni halaamaan Michaelia.
- Ei sillä ole mitään väliä, miltä näytät tai mikä olet! Kunhan tulisit vain kotiin.
Michael oli aluksi aivan hiljaa, mutta lopulta sanoi: - Charisse, mitä sinä puhut? Miksen minä mukamas tulisi kotiin?
Katariina oli seurannut Charissea huoneeseen, ja oli nyt aivan poissa tolaltaan.
- Voi ei! Se juoma! Unohdin antaa juoman! Minun Michaelini…
Charissen kävi sääliksi Katariinaa.
- Olen pahoillani, mutta miehen pitäisi olla oikeasti rakastunut sinuun. Michael ei ollut, vaan olit juottanut hänelle lemmenjuomaa… Charisse sanoi.
- Mitä järkeä on elää, jos ei saa haluamaansa? Katariina kysyi itkien.
- Minä, tuota, Charisse ei oikein osannut vastata kysymykseen. – Aina ei voi saada haluamaansa. Jos Michael rakastaisi sinua, hän olisi mennyt sinun kanssasi naimisiin, ei minun.
Katariina katsoi surullisena Michaelia, joka piti Charissea kädestä. Katariina ei halunnut elää ilman Michaelia, mutta ei voinut saada häntä itselleenkään. Ainoa vaihtoehto oli…
Katariina meni linnan pihalle. Hän katseli haikein mielin nousevaa aurinkoa.
- Hyvästi Michael. Ne olivat Katariinan viimeiset sanat.
Michael muuttui normaaliksi ihmiseksi, koska häntä purrut vampyyri oli kuollut.
Charisse ja Michael katselivat uutisia kotonaan. Niissä kerrottiin oudosta kuolemantapauksesta.
Joku nainen oli vain lyyhistynyt maahan omalla pihallaan ja menehtynyt. Tarkkaa kuolinsyytä ei tiedetty. Vain Charisse, Michael ja poliisi Oldman tiesivät kuolinsyyn, mutta eivät aikoneetkaan paljastaa sitä medioille, tai ylipäätänsä kenellekään.
Siinä tarinan päätösosa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suorastaan rakastin tarinaasi. Teksti oli sujuvaa ja juoni oli hyvä. Tarinan loppu oli vähän niinkuin Tessin ja Jacobin tarinasta yksi jakso, jossa vampyyri-Tess yrittää itsemurhaa samalla tavalla kuin Katariina tappaa itsensä. Miten minä aina löydän yhteyksiä omiin tarinoihini? ;)
Pidin tarinastasi tosi paljon, luin joka ikisen osan. Kiitos! Kirjoita joskus uusi.
Valitettavasti en ole lukenut tarinoitasi... Täytyy varmaankin jossain vaiheessa lukea =)
Niin ja Sophie, kannattaa tosissaan lukee ne Gabriellen tarinat. ;)
Sen kuolema oli jotenkin... "ihana" ?
En mä tiedä. :) Kirjoita ihmeessä uusikin
Lisää kommentteja vain =)
no ei se niin kummone ollu sellane no keskitaso mut mikä mä oon arvostelee en oo mikää kirjailija.