Tää on ihan hirveetä!En osaa oksentaa ilman apuvälineit,mut käytän apuvälineenä semmost pehmeet "juttuu" mil voi kihartaa hiuksii.(aika vanhanaikanen)Sen avul saan sit tulee hyvin.No säilytän sitä meijän vessan neljätasosen kärryn toisiks ylimmällä tasolla meikkilaukussa.No meille ostettiin sitten eilen uus semmonen kärry.Rupesin heti ettii mun "apuvälineit", mut en löytäny.Sit kysyin mummilt (asun isovanhempien luona) et minne se on laittanu kaikki ylimääräset tavarat mitä ei oo tos uudes kärrys.Ekaks se valehteli päin naamaa et sei oo ottanu mitään pois siit,mut myöhemmin se kuitenki myöns et siin ei oo kaikkee.No kysyin sit uudestaan et mihin son laittanu ne ylimääräset tavarat mitä ei oo tos uudes kärrys ja se vastas et sinne mikä ei mulle kuulu.Vittu mä vihaan sitä.Son muutenki niin ilkee mulle,vaikee uskoo mut tää ei oo mitään verrattuna sen aikasempiin ilkeisiin tekoihin.No nyt mä en pysty oksentaa enää.Sillee huono juttu ku nyt mä lihoon koska en osaa syödä normaalisti,mut sillee taas hyvä,koska ainaki oon nyt päässy eroon oksentamisest.Mut vähänkö mua itkettää ku en pysty oksentaa pelkil sormil.Mä oon ihan sekaisin ku yht äkkii en pystykää oksentaa enää.Mitä mä nyt teen? Oon menettäny jo tosi paljon kaikkee syömishäiriöiden takii.Mä vihaan tätä ku en pysty syömää normaalisti.Aina vaan kaloreit laskemas ja sit jos syö kerral päivän kulutuksen,nii oksentaan.Mut enää en voi tehä sitäkään.Oon ihan maassa ja hämmentyny.Ei täs näin pitäny käydä.Oon yrittäny harjotella monesti ilman käsii oksentamist,mut ei tuu mitää. Kiltit ihmiset auttakaa nyt mua,mitä mä voin tehdä.Mä oon niin loppu et mietin jo kuolemaa.Mä en kestä asuu enää mun ilkeiden isovanhempien luona.Mä oon loppu.Mä en vaan kestä enää.Mietin et mikä ois kivuttomin tapa tappaa itensä.Myrkyt vai ase? Oisin todennäkösesti jo tappanu itteni ellei mul ois kissaa.Mun on pakko elää sen takii,koska sei pärjää ilman mua ja son niin kiintyny muhun.Mäki rakastan sitä aivan valtavasti mut oon vaan niin helvetin väsyny tähän ainaiseen paskaan.Mul on ihan hirvittävän kauhee lapsuus joku tulvii koko ajan mun mieleen.Mä haluun kuolla.Mä oon yksin.Ainut joka rakastaa ja ei pärjää ilman mua on mun oma rakas kissa.Mitä mä voin oikee tehdä?
KiLtit ihMiSet AUTTAKAA!!!
_MaiSSiLaPSi
5823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä en muuta osaa sanoa kuin että yrittäisit kuitenkin jaksaa. Mä jaksan sillä elää tätä elämää että haavelen aina tulevasta. Sä pääset joskus muuttamaan isovanhempiesi luota pois. Sä voit saada kivan miehen, jopa perheen. Jos muutat opiskelemaan johonkin siellä voit saada uusia kavereita. Ja kukaties voit joskus hallita eläämääsi bulimialta.
Voimia sinne!
ainakaan auta!
missä tässä viestissä mainittiin itsesääli?!?! kuvittele olevasi suossa ja yrität räpiköidä kuiville, ja sitten joku tulee siihen nauramaan et ei toi räpiköinti mitään auta mutta ei yritä vetää sinua ylös?!
Kyllä sun pitäis ehdottomasti mennä hakee apua.. esim. terveyskeskuksesta. Varaisit ajan psykologille, kannattais sun tilanteessa todellakin. Mäkin käyn, ja se helpottaa kyl oloa..=)
Myös minulla on ollut vaikea lapsuus.
Ei ole syömishäiriötä, olen kyllä jonkin verran ylipainoinen.
Mutta ei se haittaa.
Sinä olet vielä niin nuori että elämällä on vielä paljon annettavaa sinulle.
Käy nyt ensin puhumassa asiantuntijan kanssa ongelmistasi.
Sinulla on kaikki mahdollisuudet olla vielä onnellinen, tee kaikkesi että pääset voitolle Bulimiasta.
Kaikkea hyvää iloa ja aurinkoa kesääsi.