Sukulaiseni lainasi minulta viime kesänä puhelimessa itkien 400 euroa. Kilttinä , rehellisenä ihmisenä (ja kun sattui just sillähetkellä olemaan)tein verkkopankissa lainasiirron hänen tililleen hyväuskoisena. Lupas maksaa syksyllä (vuodesta ei tosin ollut puhetta)
Nyt olen itse pulassa, mut hän ei halua puhua koko asiasta.
Mikä sellasta ihmistä vaivaa, itselläni kauhee olo ja tuska, jos oon euronkin saanu lainaksi..pitää palauttaa ensitilassa.
Onko kellään hyviä ehdotuksia?
Vai välit poikki ja kärsin tyhmyydestäni?
Nyt olen itse pulassa, mut hän ei halua puhua koko asiasta.
Mikä sellasta ihmistä vaivaa, itselläni kauhee olo ja tuska, jos oon euronkin saanu lainaksi..pitää palauttaa ensitilassa.
Onko kellään hyviä ehdotuksia?
Vai välit poikki ja kärsin tyhmyydestäni?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Äläkä toista kertaa lainaa kellekään.
Kun velasta ei ole velkakirjaa, niin ongelmana on velan toteennäytäminen. Suullinen sopimus sinällään on aivan yhtä sitova kuin kirjallinen, mutta se tulisi voida näyttää toteen. Velasta sinällään on olemassa tilisiirto dokumenttina, kenties olet viestiinkin merkinnyt tiedoksiannoksi että kyseessä on laina.
Saatavaa voi lähteä perimään oikeusteitse, mutta silloin tosiaan kannattaa varmistaa että velan olemassaolo on kiistaton, muuten se voi käydä turhan kalliiksi. Jos on oletettavissa, ettei sukulaisellasi ole ollut aikomuskaan maksaa velkaansa, voi kyseessä olla myös rikoslain mukainen petos.
Mikäli maksuhalukkuutta ei löydy, niin helpoin jatkotoimenpidetapa on uhata oikeudenkäynnillä velasta. Monessa tapauksessa tämä peloite saattaa jo saada selkärangattoman sukulaisesi maksuhalukkaaksi.
Ja viimeiseen kysymykseesi: Sukulaisesi on osoittautunut monien laskujaan hoittamattomien tavoin olevansa epäluotettava ihminen, joten ehkä et mitään menetä vaikka välit katkaisetkin.
Ps. Itse kun olen kavereille joskus vipannut pieniä summia rahaa, niin olen ottanut sen periaatteen, että antanut velallisen määritellä itse maksupäivän. Kun korottomasta lainasta on kyse, niin odotan toki että sopimuksista pidetään kiinni ja ilman erillispyyntöjä velka on määriteltyyn päivään mennessä maksettu. Jos tuo päivä ei pidä, niin sen jälkeen on turha ollut lainaa pyydellä.
Kiitos kriittinen viisaista sanoistasi. Toki mulla tilisiirtolomakkeessa lukee "lainaksi".
Yritän vielä "pelottelua" oikeusmenettelyllä, mut tuskin se auttaa.
Opista saa aina maksaa, eikä auta luottaa ees serkkuunsakaan. Ei hän ole ystävyyteni arvoinen, vaan hyväksikäyttäjä!
On vaan kurjaa kun asia painaa mun mieltäni, mut tuskin häntä?
En vaan ymmärrä ihmisiä, joiden sanaan ei voi luottaa. Enää en lainaa kenellekään..poikani ehkä poikkeus, mut nyt ymmärrän tehdä tarkat paperit kirjallisena. KIITOS JA VALOISAA VAPPUA!!
Voisin veikata, että olet tuossa aika vahvoilla, kun on kuitenkin selvä, että sukulaisesi on rahat saanut ja että tilisiirron viestiosan perusteella tarkoituksesi ei ole ollut antaa lahjaa vaan laina.
Välien meneminen on tietenkin surullinen asia, mutta minä väittäisin, että välit ovat menneet siinä vaiheessa, kun sukulainen on "varastanut" sinulta 400 euroa ja käyttänyt ystävyys-/sukulaisuussuhdetta hyväkseen tässä onnistuakseen.
Eihän minkään tarvitse olla lopullista. Mutta sitten, kun asia on ratkennut - olkoon vaikka käräjillä, jos asia ei muuten selviäisi - on sinun asiasi, koska annat sukulaisellesi anteeksi luottamuksen pettämisen.
Kun eräpäivää ei ole sovittu voit eräännyttää lainan valintasi mukaan, lain mukaan (korkolaki) viivästyskorko alkaa juosta 30 päivän kuluttua kuluttua.
Mitäpä jos lähettäisit virallisen puoleisen kirjeen, jossa ilmoittaisit eräännyttäväsi velan ja että viivästyskorko alkaa juosta kuuukauden päästä. Liitä mukaan pankista saamasi kuitti maksutapahtumasta, ja selvitys että voit tarvittaessa todistaa velan käräjillä erityistäytäntöönpanoa (ulosottoa) varten. Lopuksi voit todeta, että ilmoitus katkaisee lainan vanhenemisen. (Voit lisäksi vielä pelotella maksuhäiriömerkinnällä jos siltä tuntuu.)
Kaikki tuo on lain mukaan itsestäänselvää, mutta saattaa se kirjallisena saada kaverin pään raksuttamaan.
Kuittia kuitenkaan missään tapauksessa, vaan kopio siitä.Niin varmaan tarkoititkin.
PS: neuvosi olivat tosi hyviä!!
Tosin pankkisiirron tiedothan ovat pankilla, joten tarvittaessa sieltä saa niin monta kuittia kuin tarvitsee.
En tosin tiedä kuinka kauan maksutiedot säilyvät rekistereissä. Luulisi, että aika kauan.
nettipankissa, siis oman pankkinsa nettisivuilla ja oman tilinsä kohdalla, voi maksutta selata tapahtumia kaksi vuotta taakse päin.
Siellä kun sitten löytää sen maksun, mistä haluaa kuittikopion, niin klikkaa sen vaan auki ja tulostaa ja niin on käpälissä täysin virallisiinkin yhteyksiin kelpaava kuittikopio.
Jos ei ole verkkotiliotetta vielä käytössä, niin sen saa ainakin Osuuspankin tililleen käyttöön aivan hetkessä, kun vain noudattaa pankkisivunsa ohjeita. Voi sitten valita, haluaako sekä paperisen että verkkotiliotteen tai vain verrkotiliotteen, ja pääsee aivan heti samantien tutkimaan tapahtumat kaksi vuotta taakse päin.
Itse totesin tuon käteväksi tavaksi, kun joskus haluaa tarkistella helposti tapahtumia ilman että tarvitsee ruveta mappejaan plaraamaan. Minulla on mapeittain tiliotteita toki viiden vuoden ajalta, mutta nyt olen ihastunut tuohon verkkotiliotteeseen.
Aiva, voin ottaa kuitin verkkopankissa lähetetystä lainarahasta. Enkä nyt tarkoittanutkaan, että meen omakätisesti töihinsä sitä peräämään, vaan..että siinä ois tilaisuus, jos hakee lainvoiman taakseen.
Joo, pitää sukulaisiani valistaa asiasta, kuitenkaan hänen ystävänsä en halua ollakaan.Tätimmekin sanoi, olisitpa kysynyt minulta..oi jos hän ois kertonut aikaisemmin, et on lainannut, samoinkuin mummumme, joka pelasti k.o. henkilön työpaikan maksamalla velat.
Hänen avomiehensä ja aikuiset lapsensa eivät ole reagoineet mitenkään..enkä ihmettele..häpeävät..eikä se oo heidän syynsä..
Meidät kotona isä opetti, että ilman ylellisyyksiä ollaan niinkauakuin rahan pystyy etukäteen ansaitsemaan. Ja paljon on turhaa tavaraa, jota ilman ihminen tulee toimeen vallan mainiosti.Onni ei ole todellakaan siitä kiinni. Halvalla meni ystävyys, joka lapsuudessa meillä oli. Jeesus myytiin 30 hopearahasta..mut 400 eurosta!
Kiitos ..lähetin serkulleni tekstiviestin, jossa annoin viikon aikaa suorittaa velkansa, tai vien asian oikeuteen. Kuten arvelin..ei mitäänn reaktiota.
Soitin tädilleni ja hän kertoi tuon henkilön "lainanneen" häneltäkin 3000mk ja vielä toisen kerran poikansa sairauteen vedoten lisää..ja täti maksoi..eikä kehdannut ees kertoa kuin paljon.
Samat surkutarinat ja lupaus maksaa heti syksyllä. Ihan sairasta.
Hän on nyt työpaikassa, voisinko soittaa sinne ja varoittaa, että pitävät kaukana kassasta?
Voisiko velkoja pidättää hänen palkastaan?
Äläkä ylipäätään tee mitään muutakaan harkitsematonta!
Laita oma saatavasi "vireille" niinku sua on täällä neuvottu.
Vaikka ehdotuksesi tuntuukin oikeutetulta, saattaisit joutua siitä suurempiin vaikeuksiin kuin mitä tää sun velallinen aikanaan, asioiden edetessä.
Ilman oikeuden päätöstä ei voi kenenkään palkasta lähteä perimään mitään. On kyseenalaista, kannattaako sellaista päätöstä 400 euron takia lähteä hankkimaankaan. Tuollaiset tyypit tiedetään, 400 euroasi et näe enää ikinä, teitpä mitä tahansa. Niele tappiosi ja ota opiksi, mutta pistä suvun keskuudessa sana ko. henkilön tempuista kiertämään, jotta muiden höplästäveto vaikeutuisi edes hieman.
Niin, ja miten muuten pelkkä kopio tilisiirrosta riittää sitovaksi todisteeksi? Velallinenhan voi väittää, että on maksanut sulle 400 egee suoraan käteen...Onko kenelläkään mitään kokemusta tällaisista asioista? Mietin vain sitä, että todistaminen suuntaan tai toiseen voi olla pirun vaikeaa!
Muistuu mieleeni juttu Hesarista jonkin ajan takaa. Siinä kerrottiin vuokranantajien palauttamatta jättämistä takuuvuokrista. Jutussa todettiin, että tällainen on valitettavan yleistä ja entisen vuokralaisen keinot saada rahojaan takaisin olemattomat. Niin pienien summien takia, kun oikeuteen ei kannata lähteä. Se tulee kalliiksi. Tätä taustaa vasten taitaa sinunkin 400 egen perintä oikeusteitse olla kokolailla toivotonta. Mutta aina kannattaa yrittää pelotella sitä velallista! Uhkailuhan ei mitään maksa.
Mun oikeudentajuni mukaan häneltäkin pitäisi löytyä mun allekirjoittama kuitti maksun suorittamisesta tai sit pankin kuitti suoritetusta maksusta.
Jos hän olisi maksanut, uskoisin, et kuitti siitä olisi raameissa seinällä!
Tiedän, et rahojani en saa, mut suruttaa nyt tätimmekin ja mamman takia, jotka taatusti ovat maksaneet omaisuuksia.
Lainaaja on adoption kautta tätini (vanhapiika) sisar. Kai hän tädin kuoltua perii perii kaikki as.os. myöten. Mä kyllä ehdottaisin, et täti tekis testamentissa selväksi, et on jo antanut perintönsä ko. henkilölle ja testamenttais ne vaikka hänen lapsilleen. Itse en tädiltäni ole mitään vaatimassa, kuten ei isänikään (hänen veljensä) koska täti hoiti molemmat vanhempansa hautaan asti ja hyväpalkkaisena omaisuus kuuluu hänelle..ja vaikka kissojen katastrofiyhdistykselle ennen petollista sukulaista, joka on jo omansa varaSTANUT!
..et hän maksaisi jotain, ottamatta siitä allekirjoitusta tai pankin kuittia?
Ei he Niin tyhmiä ole,,harjaantuneet petoksien suorittamisessa
Surettaa enempi vaan muiden vanhojen omaisteni puolesta, kun tulivat kans huijatuiksi.
Tuntuu ihan sairaudelta, jos ei osaa hoitaa omia raha-asioitaan.
Rahaa on kuiteski juomiseen ja tupakkaan!