mitä mieltä olette Floydin äijien soolotuotannoista?
Mielestäni Watersin 80-luvun soolot ovat aika..80-lukulaisia, tosin niissäkin on hetkensä. Gilmourin On an Island on upea ja kaunis, joutsenlaulumainen. ENtä onko kellään tietoa onko loput 2 tyyppiä tehneet mitään, ja jos on niin onko tsekkaamisen arvoista...?
Mielestäni Watersin 80-luvun soolot ovat aika..80-lukulaisia, tosin niissäkin on hetkensä. Gilmourin On an Island on upea ja kaunis, joutsenlaulumainen. ENtä onko kellään tietoa onko loput 2 tyyppiä tehneet mitään, ja jos on niin onko tsekkaamisen arvoista...?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kosketin soittaja Rick Wrightilta on tullu mielestäni ainakin kaksi sooloa, "Wet Dreams" jossain 70-luvulla ja "Broken China", vuotta en muista. Wet Dreams on ainaki omasta mielestä todella mahtava levy johon kannattaa ehdottomasti tutustua. Nick Masonilta on taas tullut ainakin yksi soolo "Fictious Sports" josta en oo kuullu mitään, aika heikosti on ollut esillä.
Wright on kanssa mielestäni vähän kasaria... Masonilta on ihan lähi aikoina tullut levy nimeltä inside out.
Mason on julkaissut viime syksynä muistelmateoksen Inside Out. Siinä ei ainakaan puhuta levyntekemisestä mittän.
Masonnilta on ilmestynyt yksi soolo, Fictitious Sports (ei Fictious), jossa on mukana tunnettuja jazzmuusikoita ja jopa yksi Pink Floydistä vähä pilaa tekevä kappale. Paikoin hauska levy.
Joo, sori, hehheh...
Oletkos kuullut Roger Watersin soolo albumia nimeltä music from the body. Omalaatuista settiä :)
The Pros And Cons Of HitchHiking on todella hyvä albumi.
Gilmourin soololevy "David Gilmour" -70-luvun lopulta on minusta ihan hyvä. Ei nyt mitään superia, mutta todella kuunneltavaa musaa.
Gilmourin 80-luvun soololevy "About Face" on aika kasaria kansikuvaa myöten. Jätkähän näyttää aivan George Michaelilta (tai David Brentiltä :). Tosin siinäkin on useitakin hyviä biisejä, mutta toisaalta pari aika kauheaakin esitystä.
Uusinta en ole kuullut. Eipä nuokaan kovin kaukana PF:n linjasta ole.
Gilmourin ensimmäinen soololätty on melko hyvä. Soundit ovat hyvät ja siinä on varsin hyviä ja rockaavia biisejä hyvillä kitarasooloilla varustettuna, mutta jotenkin siitä huomaa että se on Gilmourin ensimmäinen.