Nii eli juttu on sellanen, että tossa pari vuotta sitten ruvettiin kavereiden kanssa tekemään tuttavuutta parin jätkän kanssa. Mun paras kaveri oli kiinnostunut jo yhdestä näistä (sovitaan vaikka et Teemusta), mutta sitten saimme kuulla yhdeltä Teemun kaverilta, että Teemu olisi kiinnostunut musta. Muistan kyllä, että meillä oli jo silloin jtn silmäpeliä, mutta ei mtn vakavampaa. Mä en kuitenkaan ollut Teemusta kiinnostunut silloin ja asia sitten unohtui.
Sitten tuosta tapauksesta vuoden päästä eli vuosi sitten suunnilleen, mä rupesin yhtäkkiä kiinnostumaan Teemusta. Tuntui, että meidän välillä(katseissa&hymyissä) oli kuin olikin jtn, mitä olin koittanu kieltää kaverini takia. Ja sitten lisäsin Teemun messengeriini ja rupesimme juttelemaan päivittäin useita tunteja. Ihastuin Teemuun koko ajan enemmän.
Viime vappuna vietimme ihanan illan yhdessä(halailimme&suutelimme ym.) ja sovimme rupeavamme seurustelemaan.
Juttu ei kuitenkaan toiminut siitä syystä, että olimme toistemme ensimmäiset ja molemmat olivat niin kokemattomia ja ujoja. Teemu ei kuitenkaan jättänyt mua kuin vasta, kun otin asian itse puheeksi jolloin se sanoi, että parempi lopettaa vaikka välittää musta kuulemma edelleen ja on kuulemma vaikea katsoa mua enää silmiinkään.
Teemu kuitenkin pyysi, että oltaisiin kavereita ja mä lupasin yrittää.
Kaveruudesta ei kuitenkaan tullut yhtään mitään koko tänä kuluneena vuotena. Alku oli kaikkein pahin, koska me vaan riideltiin ja mä muistelin aina menneitä, jotka oli ilmeisesti sillekin arka aihe ja riideltiin tosi useesti ja haukuttiin toisiamme. Se sano useesti, että molempien kannalta ois helpompaa, että unohettais toisemme kokonaan ja käyttäydyttäisiin kuin toista ei olisikaan.
Mä en kuitenkaan voinu suostua, koska tajusin etten haluu menettää tota ihmistä mun elämästä lopullisesti, koska oltiin koettu kuitenkin niin paljon yhessä ja tunnettiin toisemme loppujen lopuksi paremmin kuin tajuttiinkaan...
Sitten tuosta tapauksesta vuoden päästä eli vuosi sitten suunnilleen, mä rupesin yhtäkkiä kiinnostumaan Teemusta. Tuntui, että meidän välillä(katseissa&hymyissä) oli kuin olikin jtn, mitä olin koittanu kieltää kaverini takia. Ja sitten lisäsin Teemun messengeriini ja rupesimme juttelemaan päivittäin useita tunteja. Ihastuin Teemuun koko ajan enemmän.
Viime vappuna vietimme ihanan illan yhdessä(halailimme&suutelimme ym.) ja sovimme rupeavamme seurustelemaan.
Juttu ei kuitenkaan toiminut siitä syystä, että olimme toistemme ensimmäiset ja molemmat olivat niin kokemattomia ja ujoja. Teemu ei kuitenkaan jättänyt mua kuin vasta, kun otin asian itse puheeksi jolloin se sanoi, että parempi lopettaa vaikka välittää musta kuulemma edelleen ja on kuulemma vaikea katsoa mua enää silmiinkään.
Teemu kuitenkin pyysi, että oltaisiin kavereita ja mä lupasin yrittää.
Kaveruudesta ei kuitenkaan tullut yhtään mitään koko tänä kuluneena vuotena. Alku oli kaikkein pahin, koska me vaan riideltiin ja mä muistelin aina menneitä, jotka oli ilmeisesti sillekin arka aihe ja riideltiin tosi useesti ja haukuttiin toisiamme. Se sano useesti, että molempien kannalta ois helpompaa, että unohettais toisemme kokonaan ja käyttäydyttäisiin kuin toista ei olisikaan.
Mä en kuitenkaan voinu suostua, koska tajusin etten haluu menettää tota ihmistä mun elämästä lopullisesti, koska oltiin koettu kuitenkin niin paljon yhessä ja tunnettiin toisemme loppujen lopuksi paremmin kuin tajuttiinkaan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
...Ja niinpä tilanne jatkui niin, että mä koitin jutella Teemun kanssa ja saada meijän välejä edes jotenkin kuntoon, mutta turhaan. Se vältteli mua parhaansa mukaan ja aina jos nähtiin, se ei edes moikannut mua.
Kuitenkin nyt tässä parin viime kuukauden aikana on tapahtunut jonkinlaista edistystä. Mä olen jutellut sen kanssa aina välillä mesessä ja tuntuu, että meidän jutut on vähän samantapaisia kuin joskus aikoinaan. Siltikään en ole saanut sitä sanomaan suoraan, että haluaako se olla mun kaveri vai ei? Ja se kohtelee mua vieläkin todella ilkeästi ja kylmästi. Sanoin monesti, että se voisi sanoa ihan suoraan, että mitä ajattelee musta, niin jättäisin sen rauhaan lopullisesti. Se oli kuitenkin vain hiljaa eikä vastannut mtn.
Ja nyt sitten tässä viime torstaina. Olimme samoissa bileissä Teemun kanssa. Molemmat joimme, mutta kumpikaan ei kuitenkaan aivan perseitä vetänyt...
kirjoitettu 14.04.06:
Bileet on nyt ohi ja ne meni nyt niin ja näin.
Mä en onnistunu juttelemaan Teemun kanssa juuri ollenkaan vaan sen sijaan juttelin&halailin sen kaverin kanssa ja se sano, että oon tosi kiva tyttö ja puhuttiin sen kanssa Teemusta, koska tää jätkä on Teemun hyvä kaveri.
Ja se kaveri myös selitti, että mä olin Teemulle ensimmäinen tyttö, josta se oikeesti tykkäs. Ensirakkaus. Ja olin kuulemma myös ensimmäinen tyttö, joka sanoi Teemulle välittävänsä siitä. Ja sitten seki sano, että mun pitäs jutella Teemun kanssa asiat selviksi, mutta sanoin ettei se suostu puhumaan, ni tää sen kaveri lupasi puhuu sen kanssa. Se oli oikeesti tosi kiva mulle.
Teemu vissiin sitten näki sen, että tultiin hyvin juttuun sen kaverin kanssa, koska se sano mulle yhessä vaiheessa, että: "hei Sanna, tos on sulle helppo muna.." ja osotti just tätä sen kaveria.
Ja sitten vähän myöhemmin Teemu nuoli yhen tytön kanssa ja ne istuskeli vierekkäin ym. ja menin sitten juttelemaan niille, ni se sano yhessä vaiheessa siinä yhtäkkiä, että: "Sanna hei mee nuolemaan Rikua(riku on siis leikisti nyt tää sen kaveri, jonka kanssa halailin aiemmin)"
Mä katoin sitte sitä ihan ihmeissäni ja se jatko, että: "Mä oikeesti haluun nähä sen!"
Eli tossa oli nyt koko mun tarina ja kauheesti tekstiä, mutta jos joku jaksaisi lukea ja sanoa, että mitä mun kannattaisi tehdä?
Ja muutama päivä sitten mä taas kävin kommentoimassa Teemulle galleriassa sen uuteen kuvaan ehkä hieman vittumaisestikin ja sain vastaukseksi pelkästään "j". Kuulostaa todella lapselliselta ja itsekään en voi ymmärtää, minkä ihmeen takia Teemun pitää kohdella mun noin helvetin tylysti. Sen piti kuitenkin vastata mun kommenttiin, mutta yhdellä kirjaimella. Ja kaikille muille se tuntuu käyttävän hymiöitä ja vastailevan pitkästi.
Jos se tosissaan välitti musta joskus niinkuin sen kaveri sanoi, niin miksi se sitten haluaa nyt tahallaan kohdella mun noin tylysti ja ei halua olla enää missään väleissä. Huoh..En jaksa tätä enää. Nään sen varmaan nyt tässä vappuna, kun liikutaan samoissa porukoissa, mutta pelottaa, että tää tilanne vaan pahenee. Mut mun sydän on edelleen Teemulla. Halusi se sitä tai ei.
Tuo Teemu on tekstisi perusteella ilmiselvästi vielä niin lapsellinen ja kehittymätön tyyppi, ettei hänellä ole tässä vaiheessa mahdollisuutta seurusteluun (ei kykene siihen). Jos ymmärsin oikein, tämä ei johdu sinusta, vaan siitä että Teemu ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Hän vaikuttaa olevan jotenkin sekaisin tunteidensa ja ajatustensa kanssa. Luultavasti hän tarvitsisi etäisyyttä muihin ihmisiin ja itselleen lisää miettimisaikaa. On kovin sääli lukea, kun kerrot omista voimakkaista tunteistasi, mutta ikävä kyllä tässä on tainnut käydä nyt niin että olet rakastunut tyyppiin, joka ei ole vielä samalla kahitysasteella kuin sinä! Tytöthän ovat nimittäin pari, kolme vuotta poikia kehityksessä edellä :/ Jos kuvitellaan, että olet kuusitoista ( en tiedä tarkkaa ikääsi, älä loukkaannu jos meni väärin :) ), niin silloin Teemu olisi ikäänkuin kolmentoista vanha sinuun nähden. Selvä harppaus hänen olisi koettava ennenkuin olisi sinun kanssasi samalla aaltopituudella.
En oikein tiedä, mitä tähän sanoa sitten neuvoksi. No ehkä se, että ota Teemuun hiukan etäisyyttä, jos raaskit. Tai yritä edes ottaa. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta teidän seurustelusuhteenne ei tule onnistumaan tuollaisella toiminnalla (Teemu on häijy, sinä koko ajan kiltti...). Parisuhteissa on aina voimassa se tasapuolisuuden laki, että asioista sovitaan yhdessä eikä kumpikaan joudu nöyrtymään yhtään toista enempää. Ei tässä mitään hätää ole, koska tuotahan on jatkunut vain vuoden verran. Mutta näköjään sinä aikana sinulle on tullut paljon uusia tunteita peliin.. Voi kuule, neuvoni olisi se, että etenisit hitaasti Teemun kanssa. Jos ei hänestä tulevaisuudessakaan ole miksikään poikaystäväksi, niin silloin voisit pitää häntä vain pelkkänä kaverina. Etene hitaasti... Take it slowly.. Kyllä se siitä :) Kaikkea hyvää sinulle, nuori neito!
TOSTA TARINASTA
Tuollaisia "tarinoita" (kokemuksia) on vaikka kuinka paljon. Ei niiden tajuamiseen suuriakaan ponnistuksia tarvita... Aika simppeli tilanne tuo minun mielestäni.
Voi oikeesti kiitos tosi tosi paljon! :)
Ja toi sun ikäveikkauksesi osu täysin oikeaan nimittäin mä oon 16. Ja Teemu on oikeastaan mua vuoden verran nuorempi eli vasta 15. Ja niinkuin sanoit, niin pojat kehittyy hitaammin ja Teemu on mua jo valmiiksi nuorempi, niin nyt kun mietin, niin olet aivan oikeassa, että se ei taida olla tarpeeksi kypsä seurustelemaan.
Ja kiitos vielä siitäkin, että lukiessani tekstiäsi minulle tosiaan tuli sellainen tunne, että ymmärrät miltä minusta tuntuu ja tajusit tilanteen vaikka tekstini oli aika epäselvä, koska kirjoitin suoraan sydämestäni tunteistani.
Ja tosiaan olen rakastunut siihen ja siksi on niin vaikeaa antaa sen olla vaikka tosiaan se tarvitsee nyt varmaan aikaa. Haluisin vaan tosiaan, että voitaisiin olla edes väleissä, koska siitä on tullu mulle niin helvetin tärkee, että en haluu menettää sitä kokonaan. En kestäis sitä.
Mutta oikeesti sun tekstistäs oli todella apua ja oikeesti tuntuu, että edes mun kaverit ei tajuu tätä mun tilannetta yhtä hyvin :) Ne vaan hokee, että: "Sä löydät kyllä parempaa..." Ja sitten aina jos mainitsen Teemun, ni ne rupee valittaa ja voivottelee, että enkö mä tosiaan vieläkään oo päässy siitä yli?!
Mutta ne ei vaan voi ymmärtää, että mä tosiaan taisin kiintyy siihen enemmän kuin ois pitänyt.
Oon pahoillani sun puolesta. Ei oo varmaan helppoa rakastaa tollasta jätkää, joka kohtelee sua tolleen. Mutta älä kuitenkaan luovuta! Mun mielestä toi tilanne ei oo niin paha, miltä tuntuu ja näyttää. Ehkä se jätkäki on vaan epävarma.
Onnee sulle!
Ei tartte olla pahoillaan kenenkään puolesta jos etsii paremman ukkelin, se on itseasiassa tosi hauskaa, kunhan jättää vanhat paskat taaksen. Ja on helppoa rakastaa ihmistä, joka kohtelee hyvin. Luovuta ihmeessä, sehän on itsensä kiusaamista, ei keneltäkään edellytetä minkään kusipään rakastamista edes säälistä. Tilanne vaan yksinkertaisesti on se mikä on, mitä se auttaa jos se on muka olevinaan jotakin muuta, mutta kuitenkin tuntuu ja näyttää pahalta. Ja varsinkin jos on epävarma ja tuollainen yrmy, niin parempi vaan, että yrmyilee niille, jotka on sen ansainneet.