Apua katastroofiin

Aina silloin tällöin jollakin seuralla menee huonosti, siis odotuksiin nähden. Pelaajat alisuorittavat, valmennus yrittää kaikki poppakonstinsa, mutta mikään ei auta, syöksykierre jatkuu. Yleensä seurajohto tekee omat johtopäätökset ja erottaa valmentajan. Kuitenkin valmentajan erottaminen on usein väärä ratkaisu, silti ihmetyttää miksi niin usein siihen päädytään, eikö muuta osata? Viime kaudella valmentajaa vaihtoi kolme joukkuetta, Lukko, Pelicans ja Jokerit. Näistä Lukon ja Jokereiden liikku oli suoraan sanottuna ojasta allikkoon tai ainakin turha. Pelicansissa vaikutus sen sijaan oli positiivinen, tosin he saivatkin valmentajakseen Hannu Aravirran, joka on yksi menestyneimpiä valmentajia Suomessa.

Mitä muita konsteja olisi? Esitän muutaman vaihtoehdon.

1) Palkataan ylimääräinen apuvalmentaja. Tällä viestitään joukkueelle, että luottoa löytyy, mutta tehokkuutta halutaan enemmän. Uusi valmentaja voi olla lähinnä konsultoiva, joka etsii pelistä ne heikot kohdat ja tarjoaa niihin ratkaisumalleja

2) Vaihdetaan päävalmentajan ja apuvalmentajan paikkoja. Tässäkin on sama tilanne, että seura antaa signaalin joukkueelle, että on tyytyväinen työmäärään, mutta ei välttämättä tehoihin. Haetaan muutosta, mutta ei haluta sekoittaa koko pakkaa.

3) Vaihdetaan kapteenisto. Tällä viestitään joukkueelle se, ettei sen asenteeseen olla tyytyväisiä. Halutaan muutosta, mutta halutaan muutoksen tulevan joukkueen sisältä.

4) Pelaajakaupat. Jos joukkueessa on selkeitä alisuorittajia, niin miksei heitä voisi kaupata muualle ja saada tilalle sellainen pelaaja, joka kenties onnistuisi paremmin. Pelaajakauppoihin kannattaa ryhtyä erityisesti silloin, kun joukkueen henki rakoilee. Riidankylväjistä kannattaa hankkiutua ajoissa eroon ja tilalle voi hyvinkin saada pelaajan, jolle uusi alku kaudelle antaa potkua.

5) Ravintola-/teatteri-/röpöttely-ilta vaimojen ja tyttöystävien kera. Joskus joukkuehenkeä voi parantaa tekemällä joukkueen kanssa jotain, millä ei ole tekemistä jääkiekon kanssa. Välillä on syytä nollata tilanne, hakea uusia yhteisiä ja ennen kaikkea yhdistäviä kokemuksia. Yleensä seuroilla näitä onkin erilaiseine risteilyineen ennen kauden alkua, pikkujouluna, mutta joskus tämä on syytä suorittaa myös silloin kun peli on lukossa.

6) Henkisen valmentajan palkkaaminen. Jos joukkue on henkisesti takalukossa ja kaikki tekeminen on tuskaa, niin tällöin henkiseen valmennukseen voidaan palkata joku urheilun ulkopuolinen henkilö. Kieltämättä tämä on jo keinona kyseenalainen, mutta käytetty tätäkin on, tosin vaihtelevalla menestyksellä.

7) Valmennuksen määräaikainen erottaminen. Joskus valmentajalle tekee hyvää nähdä muutama peli katsomosta. Tällöin hän näkee nimenomaan pelilliset epäkohdat ja heikkoudet. Aitiossa peluuttaminen vie valtaosan huomiosta ja valmentaja ehtii vain nähdä virheet. Sen sijaan syyt, mitkä virheitä tuottaa voivat jäädä näkemättä ja koskaan ei auta se, että hoidetaan oireita. Ei valmentajaa tarvitse aina kokonaan urtisanoa, joskus riittää että istutetaan äijää viikko tai kaksi katsomossa.

8) Avoin tuki valmennukselle. Turhan usein näkee tätä, että lehdissä sanotaan valmentajan nauttivan seurajohdon täyttä luottamusta ja viikon sisään valmennus vaihdetaan. Seurajohto voi vähentää valmennuksen painetta pistämällä painetta pelaajiin. Jos joku pelaaja tai useammat jatkuvasti alisuorittaa, niin miksei sitä voisi ääneen sanoa, olkoonkin että asiat on aina hyvä käsitellä joukkueen sisällä.

9) Erilaiset porkkanat. Seurajohto voi laatia joukkueelle ottelukohtaisen porkkana-/bonusjärjestelmän, jossa jokainen voitettu ottelu tuo pelaajille etuja. Miksi tuhlata hirveä määrä rahaa yhteen pelaajaan, kun pienemmällä summalla voi saada enemmän entisistä pelaajista. Porkkanat voi olla joko pelaajakohtaisia tai sitten joukkuekohtaisia, jossa jokaisesta voitetusta pinnasta pelaajat saa jonkun korvauksen. Tärkeintä on, että se syöksykierre saadaan katkeamaan. Korillisilla Koskenkorvaa on voitettu tässä maassa uskomaton määrä pelejä. Sen voimaa ei ole syytä väheksyä.

10) Hävityn pelin jälkeen pukukopin ovet auki faneille. Mikään ei inhota pelaajia niin paljoa kuin fanien kohtaaminen hävityn pelin jälkeen. Tehdään siis tappiosta entistäkin kirvelevämpi. Voitto tuo rauhan, tappio taas pettyneen fanilauman koppiin.