olen 20vuotias nainen. laihdutin itseni kerran timmiksi. noin pari kesää sitten. nyt kaikki kilot ovat tulleet takaksin, KAKSIN KERTAISENA. olen taas sama läski, ja VIELÄKIN läskempi.
olen monesti yrittänyt uudestaan laihduttaa, mutta en ole enää onnistunut. mun ongelma on herkut. rakastan niitä. tänäänkin ostin sipsipussin ja ties mitä, äsken kävin oksentamassa ja kirjoitukseni jälkeen menen uudestaan.. söinhän juuri tippaleipää.
tämä ei siis ole läppä.
vihaan katsoa itseäni peilistä ja .. poikaystäväni kaveritkin vihjailevat että mä olen isompi kuin äijäni. tottahan se on.
nyt siihen tulee loppu. (montakohan kertaa olen kuullut itseni sanovan niin?)
sain tämän oksentelu idean siitä, kun eräs hyvä ystäväni laihtui (lue: riutui) tämän avulla hoikemmaksi kuin koskaan on ollutkaan.
eilen oksensin ensikertaa työntämällä hammasharjan varren kurkkuun. tänään otin mukaan sormet ja johan rupesi tulemaan sitä kaikkea roskaruokaa mitä syön. :(
kertokaa siis totuus bulimiasta.
jos oksentaisin vaikka kerran päivässä. eihän se ongelmaksi ole?
älkää ehdottako että yrittäsin kevetnää ruokavaliota, yritän jatkuvasti mutta se ei onnistu. olen ollut koko ikäni hulluna herkkuihin.
olen monesti yrittänyt uudestaan laihduttaa, mutta en ole enää onnistunut. mun ongelma on herkut. rakastan niitä. tänäänkin ostin sipsipussin ja ties mitä, äsken kävin oksentamassa ja kirjoitukseni jälkeen menen uudestaan.. söinhän juuri tippaleipää.
tämä ei siis ole läppä.
vihaan katsoa itseäni peilistä ja .. poikaystäväni kaveritkin vihjailevat että mä olen isompi kuin äijäni. tottahan se on.
nyt siihen tulee loppu. (montakohan kertaa olen kuullut itseni sanovan niin?)
sain tämän oksentelu idean siitä, kun eräs hyvä ystäväni laihtui (lue: riutui) tämän avulla hoikemmaksi kuin koskaan on ollutkaan.
eilen oksensin ensikertaa työntämällä hammasharjan varren kurkkuun. tänään otin mukaan sormet ja johan rupesi tulemaan sitä kaikkea roskaruokaa mitä syön. :(
kertokaa siis totuus bulimiasta.
jos oksentaisin vaikka kerran päivässä. eihän se ongelmaksi ole?
älkää ehdottako että yrittäsin kevetnää ruokavaliota, yritän jatkuvasti mutta se ei onnistu. olen ollut koko ikäni hulluna herkkuihin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oon sinun ikäisesi. Ja tiedän tunteen niin hyvin. Elämä olisi niin ihanaa jos ällöttäviä energiaherkkuja ei olisi olemassa. Tai jos ruoka olisi pahaa ja sitä pitäisi vaan jotta pysyy hengissä. Mutta ei. Minullekin syöminen on ongelma. Aloitin pari vuotta sitten oksentaa ja teen sitä edelleen monista lupauksista huolimatta. Laihduinkin. Mutta samalla sairauteni syveni. Mä tiedän et voin päästä tästä. Mä haluaisin jonkun ihmisen jonka kanssa voisin laihduttaa terveesti. Syödä tarpeeksi ja oikein. En ahmia ja oksentaa.
Älä oksenna. Jos oot kerran onnistunu laihduttaa, teet sen toistekin. Pystyt siihen. Minäkin lupaan yrittää. Lupaan onnistua! :)
jonkun ruokaputki verenvuodon kun tuhoat terveytesi oksentantamisen takia.
sairasta tuo on,selitä vaan et haluat laihduttaa.
verta kun lopulta oksennat,äijäs jättää sut ainakin.
En voi olla ehdottamatta, että mitäs jos ihan piruuttasi kysyisit asiaa poikakaverisi kavereilta, tai niiltä jotka painostasi vihjailevat.
Huvittaisi kyllä nähdä niiden ilmeet, jos kommenttien jälkeen puuskahtaisit tuon mitä äsken kirjoitit. Esim. "Joo asia vaivaa kyllä itseänikin ja yritän tehdä sille jotain. koska en voi herkkuhimolleni mitään, niin terveellisiä keinoja ei ole. Olen siis aloittanut oksennuksen, eilenkin tuli roskaruuat iloisesti ulos. Sillä kyllä pilaa hampaansa ja terveytensä, mutta ettekös te sitä halunneetkin?"
Jos kerran painosi ei ole enää sun yksityisasia, siis että tuttavasi sitä kommentoivat, niin miksi sitten painoa koskevat murheet ja itseinhon tunteet täytyisi pitää sisällään?? Kuulkoon kaikki sitten nekin, jotta oltaisiin tasoissa. =)
Alkoi vaan ärsyttää niin paljon tuo tuttaviesi suhtautuminen kun viestisi luin, että oli pakko ehdottaa tätä. Itselläni ainakin menisi vastaavassa tilanteessa hermot niin, että sanoa möläyttäisin lopulta sen mitä todella asiasta ajattelen!
"kertokaa siis totuus bulimiasta.
jos oksentaisin vaikka kerran päivässä. eihän se ongelmaksi ole?"
-noin mäkin ajattelin..
mutta niin.. ei se ole normaalia, mitä tarvii salata/valehdella/peitellä..
ruuan oksentaminen ei ole normaalia, oikeasti!
itselläni on bmi tuossa 30 luokkaa.. eli olen oikeasti aikas pullero! :/
EIKÄ SE OKSENTAMINEN SILTI OLE NORMAALIA
toivottavasti saat aikaiseksi hakea apua..
itse en ole vielä kyennyt.. "kun enhän mä olen oikeasti edes sairas, kun on niitäkin joille tämä on oikeasti ongelma.."
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.. :(
Olen myös kaksikymmentävuotias nainen ja takanani on bulimiaa 6 vuotta. Olen jo oikeastaan tottunut siihen että se on jokapäiväistä elämääni.
Se rajoittaa. Ja liikaa.
Töissä ja vapaa - ajalla on vaikeaa.
Olen anorektinen bulimikko.
En syö mitään --> jos syön, ahmin ja oksennan. Välillä en edes jaksa taistella.
Sen myönnän, että olen onnellisempi 45 kiloisena kuin 60 kiloisena. Pidän itsestäni. Kerrankin.
Siksi varmaan en voi lopettaa tätä oravanpyörää.
Silti haluaisin laihtua vielä ainakin 7 kiloa [tiedän, se veisi sairaalaan]
Olen helvetin riutunut. Pelkkä aamulla töihin nouseminen on tuskaa.
Näkisitpä käteni. Oksentamiseen ei tarvitse kuuden vuoden jälkeen kuin mahalihaksia jännittää ja kaikki tulee ulos mahahappoja myöten.
Näkisitpä silti käteni, ne ovat aivan verillä. En ymmärrä miksi, mutta ne suoraansanoen menevät itsestään rikki.
Tökkää minua; saan mustelman.
Hampaani ovat täysin keltaiset, lääkärille en ole edes kehdannut niitä näyttää, ne ovat hyvin huonossa kunnossa. En voi koskaan hymyillä suu auki. Poskeni pöhöttyvät oksentamisesta, on mukava olla murmelin näköinen.
Puhumattakaan rytmihäiriöistä ja sydänlääkityksestä, joka tulee kaliumin epätasapainosta oksentelun seurauksena.
Ja olen 20 - vuotta!
Minäkin uskottelin itselleni että kerran päivässä.. Juu juu.
Tätä nykyä menee noin kahdeksan kertaa päivässä.
Kaikki raha menee ruokaan, sitä ei ole koskaan ylimääräistä.
Kaikki ystäväni ovat menneet, syön mieluummin kuin liikun ulkona.
Älä aloita, et pysty lopettamaan.
Ja minä väitän sen tietäväni.
Jatkan henkilökohtaisessa helvetissäni.
Lopeta sinä omasi ennenkuin on liian myöhäistä.
kuulostat uskottavalta! :D
haluisin sillai ylilaihaks todella oikeesti! pääseekö bulimialla kuinka helposti? siis ajattelin aikasemmin että en syö mitään mut en pysty olemaan syömättä joskus.. niin ajattelin että jos syön harvoin ja vähän ja oksennan sit jos syön paljon.. siis et jos en tavallaan oksenna aina kaikkee ulos ku en pysty oksentaan paljoo kerralla niin jos aina jää jotain ns sisälle niin laihdunko silti??
ymmärsitköhän? :P
Nyt järki käteen ihmiset!!!
Älä sinä silti aloita. Minä olen Helvetissä.
En kyllä voi muutakuin pyytää.
Tosin ota se fakta huomioon että itse olen anorektinen bulimikko. En pelkkä bulimikko.
Saanko sinuun yhteyden mitenkään yksityisesti että voin kertoa faktoja? Miksi tämä ei kannata.
Tässä kun olet kuusi vuotta ollut, et tosiaan halua tätä pahimmalle vihollisellesikaan.
varsinkin sun ei pitäs senkään takia missään tapauksessa alottaa nuin järjetöntä touhua koska sulla on huono itsekuri jo syömisen hallitsemisen kanssa,niin mitä sitten jos saatat itsesi tollaseeen sairauteen mistä ei vahvinkaan helpolla selviä?? on aina vaan vaikeempaa selvitä nuista koettelemuksista jos ne vie pitemmälle. vielä selviät käyttämällä tervettä järkeä, ja niin, se ois tosi tärkeetä että puhuisit poikaystäväs kaa!!!!!!! ja te voisitte vaik yhessä alkaa liikkumaan, sekin varmaan tykkäis siitä että saisitte elää terveellisesti ja laihuttaa yhessä.. ja muista että bulimiasta johtuvan kaliumin puutteen vuoksi sulla on ihan mega-riski saada sydänkohtaus, ja mieti nyt! sä oot vasta 20-vuotias!!!!!!! sen jälkeen sitä varmaan miettii ettäolikohan tää kaikki sen arvoista.. ja hei ihmiset! nyt asiat tärkeysjärjestykseen, miettikää nyt, ulkonäkö on vaan kuorta, ihan sama miltä me näytetään, ja jos ei kelvata niin sittenpähän on niitten vika joille ei kelvata, mutta meidän täytyy olla vahvoja naisia eikä me välitetä joittenkin tyhmien sanoista, mitä sitte vaikka ne sanooki niin? kannattaako omaa elämää pilata muutaman ihmisen takia? eihän elämästä mitään tuu jos aina yritetään muuttaa itteämme muitten mukaan! ei me piitata, eihän?
Ei se laihdutus onnistu. Pitemmän päälle ainoa keino on muttaa elämäntapoja. Tarkoittaa että toimitaan eri tavalla kuin aikaisemmin.
Vaihda herkut vähäkalorisiin. Pidä mukana omenoita ja muita hedelmiä ja esimerkiksi kuorittuja porkkanoita. Kukaan ei ole omenoilla ja porkkanoilla tullut ylipainoiseksi.
Aterioita ei kannata jättää väliin, sillä juuri silloin tulee se kamala ayhmimisnälkä, kun verensokeri laskee. Syö siis kohtuullisina kaikki normaalit ateriat. Aamiainen on tärkein, suosittelen kaurapuuroa.
Verensokeria pystyy tasaamaan apteekista saatavilla Guaremrakeilla, joista muodostuu suolistoon hyytelö, joka hidastaa ravinnon kulkemista ja imeytymistä ja pitää hyvin nälkää aterian välit.
Oksentamalla joudut ojasta allikkoon. Kun lähtee sutta (lihavuutta) pakoon, tulee karhu (bulimia) vastaan.
Oksenteluun jää koukkuun,kun sen aloittaa on siitä enää vaikea päästä eroon.Kerran päivässä oksentelu voi muuttua kymmeneen kertaan päivässä.
Aluksi tuntuu helpottavalta päästä eroon "paskaruoasta"oksentamalla,mutta sitten tulee itseinho,häpeä ja pelko siitä että joku huomaa puuhasi.
Oksenteluun liittyy myös vakavia elimistöllisiä ongelmia ja jopa taloudellisia.Olen törmännyt ihmisiin joilla on paha velkakierre ahmimisiin menneiden rahojen takia.
Kannattaa hakeutua hoitoon ennen kuin homma riistäytyy käsistä.
Tekstini voi tuntua liioittelulta,mutta tiedän kyllä mistä puhun.Oksentelu kannattaa ottaa todella vakavasti ja siitä pitää pyrkiä pääsemään mahdollisen nopeasti eroon.
Voimia taisteluun bulimiaa vastaan!!