Tyhmät lukevat kirjoja, viisaat tekevät kirjoja.
Albert Einstein on yksi aikamme merkittävimmistä tiedemiehistä ja suhteellisuusteorian luoja. Suhteellisuusteoria merkitsi valtavaa tieteellistä vallankumousta. Voidaan todeta aiheellisesti, että Einstein oli poikkeuksellisen luova ihminen.
Miten Einsteinin luovuus ja poikkeuksellisuus on analysoitavissa hänen persoonallisuudestaan ja elämästään. Einstein oli poikkeuksellisen lahjakas tämä on ilmeistä, tähän ei vaikuta mitenkään negatiiviset arviot siitä, että hän mahdollisesti oppi puhumaan hitaasti, oli lapsena ’hidas’ ja syrjäänvetäytyvä, myöhemmin röyhkeä ja itsevarma, hän ei ollut mallioppilas ja koulumenestys ei ollut mitenkään erinomaista, eikä se että aloittaessaan fysikaaliset tutkimuksensa ja jo 1905 suppean suhteellisuusteorian perusteiden julkaisun aikana, hänen matemaattiset taidot olivat fyysikolle vielä vasta kypsymässä – ei – ehkä pikemminkin päinvastoin.
Einsteinin koulukäyttäytymistä ja menestystä on vaikea arvioida pelkästään elämänkertojen perusteelle, ne voivat olla hyvinkin kliseisiä. Sinänsä esitetyt arviot hänestä, sopivat erittäin hyvin luovaan persoonallisuuteen. Huippuälykkään ja itsenäisen ihmisen ei ole helppoa sopeutua koulun tarjomaan rajallisuuteen ja valmiisiin ajattelumalleihin, pelkästään kielen oppiminen aiheuttaa alistumista siihen, että on tehtävä niin, kuin opetetaan, eikä niin kuin itse näkee parhaaksi.
Puhekieli ja kirjoituskieli sinänsä on kehittynyt koko ihmisen evoluution aikana, lopputulos ei ole välttämättä paras mahdollinen, tätä vastaan huippuälykkäässä ihmisessä syttyy helposti protestimieli. Myöhempi Einsteinin mahdollisesti röyhkeä ja itsevarma käyttäytyminen liittynee lahjakkuuden lisäksi hänen muuhun persoonaansa ja erityisesti temperamenttiin, kaikki huippulahjakkaat eivät välttämättä ole röyhkeitä ja itsevarmoja, mutta sopivaan persoonallisuuteen liitettynä tämä on hyvin ilmeistä.
Suppean suhteellisuusteorian ensimmäiset syntyhetket ovat erittäin mielenkiintoisia. Einstein valmisti väitöskirjansa hyvin itsenäisesti ohjauksesta tai oppilaitoksesta riippumatta, samaten ensimmäiset merkittävät artikkelit vuonna 1905. Kuten paradigmasta kertovassa jaksossa todettiin, ohjaa tiedeyhteisö hyvin voimakkaasti tieteen tekemistä. Tiedeyhteisö toimii aina tietyn pradigman – tieteellisen maailmankuvan ja käsitteistön puitteissa, jos et toimi samoin olet tiedeyhteisön ulkopuolella. Voidaan aiheellisesti kysyä, olisiko Einsteinin suhteellisuusteoria voinut syntyä tiedeyhteisön sisällä toimiessa ja olisiko se varsinkaan nykyisin mahdollista, jolloin tiedeyhteisön kontrolli on ehkä voimakkaimmillaan, maine, kunnia, arvostelu, arvostus, eteneminen, raha lähes kaikki riippuu jollakin tavoin tiedeyhteisöstä, on varsin ilmeistä että tiedeyhteisö itsessään asettaa sellaisia rajoituksia, mitkä estävät uusien luovien ideoiden syntymistä, varsinkin vallankumouksellisten sellaisten.
Einstein ei luonnollisestikaan toiminut yksin, eikä ilman edeltäjiä, kyse oli jälleen kerran enemmänkin tulkinnasta. Einstein toimi siinä samassa jatkuvuudessa, jossa olivat toimineet hänen edeltäjänsä. Suhteellisuusteoria on merkinnyt vallankumousta, jonka vaikutukset tuntuvat läpi koko fysiikan. Sähkömagnetismin teoriasta se on poistanut mm. maailmaneetterin käsitteen. Suhteellisuusteoria on kuitenkin ikään kuin looginen askel eteenpäin tiellä, jonka Maxwell oli jo viitoittanut. Suhteellisuusteoria ei toki pyyhkinyt pois kaikkea, mikä oli ennen sitä. Fysiikan käsitteet ja lait saivat uuden sisällöin ja muodon, mutta tämä ei ole klassisesta fysiikasta riippumatonta. Einstein on käyttänyt tarkoituksenmukaisesti sitä perintöä, joka on ollut saatavissa mm. Galileilta, Newtonilta ja Maxwellilta.
Einsteinin luomaan yleiseen suhteellisuusteoriassa auttoi mm. Herman Minkowski, joka lisäsi neliuloitteisuuden avaruus-aika-maailma –ideaan. Einstein ei alussa pystynyt esittämään teorioitansa matemaattisessa muodossa, 1909 Minkowski muutti suhteellisuusteorian matemaattisesti käsiteltävään muotoon, uusia teorioita kehitellessään Einsteinin täytyi ensin opetella kulloinkin tarvittavat matemaattiset apukeinot; näin matemaattisten pohjatietojen puutteellisuuden vuoksi. Yleisen suhteellisuusteorian kehittämisessä Einsteiniä auttoi David Hilbert, joka teorian kehittelyn loppuvaiheessa esitti mm. painovoimateorian kenttäyhtälön ennen Einsteinin vastaavaa, mutta erilaista kaavaa, myöhemmin on voitu osoittaa, että kaavat ovat ekvivalentteja.
Einsteinin töiden edeltäjistä yksi merkittävimmistä oli Ernst Mach, jonka ajatukset aineen ja energian hitauden synnystä ovat olleet Einsteinille suurimerkityksellisiä hänen luodessaan yleisen suhteellisuusteorian perusteita. Vaikka Einsteinin teoria oli vallankumouksellinen oli se kuitenkin tiukasti riippuvainen yleisestä tieteen kehityksestä. Se, että Einstein ei hallinnut fyysikon urastaan huolimatta matematiikkaa sillä tavalla kuin yleensä totuttiin toimivan, on myös yksi osoitus Einsteinin poikkeuksellisesta toimintatavasta. Tähän vaikutti osaltaan se, että Einsteinin pohjakoulutus oli osittain puutteellinen, mutta varmasti myös se, että Einstein oli valinnut oman tapansa edetä, hänen ei tarvinnut hallita matematiikan apparaatteja etukäteen, hänelle oli tärkeätä teorioidensa kehittäminen, matematiikan harjoitteleminen saattoi tapahtua myöhemmin, tässäkin suhteessa hän luotti itseensä.
Einstein oli ehdoton auktoriteettisuuden vastustaja ja vastarannan kiiski eri tavoin, hän vastusti mm. sotaa ja juutalaisvainoja. Varsinkin aloittaessaan tutkimustyötänsä Einstein toimi hyvin itsenäisesti ja lähes yksi. Tässä on varmasti yksi merkittävimmistä tekijöistä hänen luovien tulostensa syntyyn. Einsteiniä pidetään näin jälkeen päin tietyllä tavalla tiedemiehen prototyyppinä, häntä kuvaillaan hajamieliseksi ja nukkavieruksi. Hajamielisyys sinänsä, vaikka se usein jostakin syystä liitetään tiedemiehiin, kuvaa vain sitä, että henkilö on äärimmäisen keskittynyt johonkin asiaan, eikä hän välttämättä luovu ongelmien ajattelemisesta useimmissa tilanteista, tällaisesta voi tulla hajamielinen vaikutelma, vaikka kyseessä olisinkin äärimmäinen keskittyminen toiseen asiaan. Sama pätee nukkavieruun olemukseen silloin, kun henkilö pitää esim. tiedettään niin tärkeänä, ettei hän katso voivansa panostaa ulkonäön ylläpitämiseen tieteen kustannuksella.
Nyt voit huoletta sanoa oman teoriasi!
Albert Einstein on yksi aikamme merkittävimmistä tiedemiehistä ja suhteellisuusteorian luoja. Suhteellisuusteoria merkitsi valtavaa tieteellistä vallankumousta. Voidaan todeta aiheellisesti, että Einstein oli poikkeuksellisen luova ihminen.
Miten Einsteinin luovuus ja poikkeuksellisuus on analysoitavissa hänen persoonallisuudestaan ja elämästään. Einstein oli poikkeuksellisen lahjakas tämä on ilmeistä, tähän ei vaikuta mitenkään negatiiviset arviot siitä, että hän mahdollisesti oppi puhumaan hitaasti, oli lapsena ’hidas’ ja syrjäänvetäytyvä, myöhemmin röyhkeä ja itsevarma, hän ei ollut mallioppilas ja koulumenestys ei ollut mitenkään erinomaista, eikä se että aloittaessaan fysikaaliset tutkimuksensa ja jo 1905 suppean suhteellisuusteorian perusteiden julkaisun aikana, hänen matemaattiset taidot olivat fyysikolle vielä vasta kypsymässä – ei – ehkä pikemminkin päinvastoin.
Einsteinin koulukäyttäytymistä ja menestystä on vaikea arvioida pelkästään elämänkertojen perusteelle, ne voivat olla hyvinkin kliseisiä. Sinänsä esitetyt arviot hänestä, sopivat erittäin hyvin luovaan persoonallisuuteen. Huippuälykkään ja itsenäisen ihmisen ei ole helppoa sopeutua koulun tarjomaan rajallisuuteen ja valmiisiin ajattelumalleihin, pelkästään kielen oppiminen aiheuttaa alistumista siihen, että on tehtävä niin, kuin opetetaan, eikä niin kuin itse näkee parhaaksi.
Puhekieli ja kirjoituskieli sinänsä on kehittynyt koko ihmisen evoluution aikana, lopputulos ei ole välttämättä paras mahdollinen, tätä vastaan huippuälykkäässä ihmisessä syttyy helposti protestimieli. Myöhempi Einsteinin mahdollisesti röyhkeä ja itsevarma käyttäytyminen liittynee lahjakkuuden lisäksi hänen muuhun persoonaansa ja erityisesti temperamenttiin, kaikki huippulahjakkaat eivät välttämättä ole röyhkeitä ja itsevarmoja, mutta sopivaan persoonallisuuteen liitettynä tämä on hyvin ilmeistä.
Suppean suhteellisuusteorian ensimmäiset syntyhetket ovat erittäin mielenkiintoisia. Einstein valmisti väitöskirjansa hyvin itsenäisesti ohjauksesta tai oppilaitoksesta riippumatta, samaten ensimmäiset merkittävät artikkelit vuonna 1905. Kuten paradigmasta kertovassa jaksossa todettiin, ohjaa tiedeyhteisö hyvin voimakkaasti tieteen tekemistä. Tiedeyhteisö toimii aina tietyn pradigman – tieteellisen maailmankuvan ja käsitteistön puitteissa, jos et toimi samoin olet tiedeyhteisön ulkopuolella. Voidaan aiheellisesti kysyä, olisiko Einsteinin suhteellisuusteoria voinut syntyä tiedeyhteisön sisällä toimiessa ja olisiko se varsinkaan nykyisin mahdollista, jolloin tiedeyhteisön kontrolli on ehkä voimakkaimmillaan, maine, kunnia, arvostelu, arvostus, eteneminen, raha lähes kaikki riippuu jollakin tavoin tiedeyhteisöstä, on varsin ilmeistä että tiedeyhteisö itsessään asettaa sellaisia rajoituksia, mitkä estävät uusien luovien ideoiden syntymistä, varsinkin vallankumouksellisten sellaisten.
Einstein ei luonnollisestikaan toiminut yksin, eikä ilman edeltäjiä, kyse oli jälleen kerran enemmänkin tulkinnasta. Einstein toimi siinä samassa jatkuvuudessa, jossa olivat toimineet hänen edeltäjänsä. Suhteellisuusteoria on merkinnyt vallankumousta, jonka vaikutukset tuntuvat läpi koko fysiikan. Sähkömagnetismin teoriasta se on poistanut mm. maailmaneetterin käsitteen. Suhteellisuusteoria on kuitenkin ikään kuin looginen askel eteenpäin tiellä, jonka Maxwell oli jo viitoittanut. Suhteellisuusteoria ei toki pyyhkinyt pois kaikkea, mikä oli ennen sitä. Fysiikan käsitteet ja lait saivat uuden sisällöin ja muodon, mutta tämä ei ole klassisesta fysiikasta riippumatonta. Einstein on käyttänyt tarkoituksenmukaisesti sitä perintöä, joka on ollut saatavissa mm. Galileilta, Newtonilta ja Maxwellilta.
Einsteinin luomaan yleiseen suhteellisuusteoriassa auttoi mm. Herman Minkowski, joka lisäsi neliuloitteisuuden avaruus-aika-maailma –ideaan. Einstein ei alussa pystynyt esittämään teorioitansa matemaattisessa muodossa, 1909 Minkowski muutti suhteellisuusteorian matemaattisesti käsiteltävään muotoon, uusia teorioita kehitellessään Einsteinin täytyi ensin opetella kulloinkin tarvittavat matemaattiset apukeinot; näin matemaattisten pohjatietojen puutteellisuuden vuoksi. Yleisen suhteellisuusteorian kehittämisessä Einsteiniä auttoi David Hilbert, joka teorian kehittelyn loppuvaiheessa esitti mm. painovoimateorian kenttäyhtälön ennen Einsteinin vastaavaa, mutta erilaista kaavaa, myöhemmin on voitu osoittaa, että kaavat ovat ekvivalentteja.
Einsteinin töiden edeltäjistä yksi merkittävimmistä oli Ernst Mach, jonka ajatukset aineen ja energian hitauden synnystä ovat olleet Einsteinille suurimerkityksellisiä hänen luodessaan yleisen suhteellisuusteorian perusteita. Vaikka Einsteinin teoria oli vallankumouksellinen oli se kuitenkin tiukasti riippuvainen yleisestä tieteen kehityksestä. Se, että Einstein ei hallinnut fyysikon urastaan huolimatta matematiikkaa sillä tavalla kuin yleensä totuttiin toimivan, on myös yksi osoitus Einsteinin poikkeuksellisesta toimintatavasta. Tähän vaikutti osaltaan se, että Einsteinin pohjakoulutus oli osittain puutteellinen, mutta varmasti myös se, että Einstein oli valinnut oman tapansa edetä, hänen ei tarvinnut hallita matematiikan apparaatteja etukäteen, hänelle oli tärkeätä teorioidensa kehittäminen, matematiikan harjoitteleminen saattoi tapahtua myöhemmin, tässäkin suhteessa hän luotti itseensä.
Einstein oli ehdoton auktoriteettisuuden vastustaja ja vastarannan kiiski eri tavoin, hän vastusti mm. sotaa ja juutalaisvainoja. Varsinkin aloittaessaan tutkimustyötänsä Einstein toimi hyvin itsenäisesti ja lähes yksi. Tässä on varmasti yksi merkittävimmistä tekijöistä hänen luovien tulostensa syntyyn. Einsteiniä pidetään näin jälkeen päin tietyllä tavalla tiedemiehen prototyyppinä, häntä kuvaillaan hajamieliseksi ja nukkavieruksi. Hajamielisyys sinänsä, vaikka se usein jostakin syystä liitetään tiedemiehiin, kuvaa vain sitä, että henkilö on äärimmäisen keskittynyt johonkin asiaan, eikä hän välttämättä luovu ongelmien ajattelemisesta useimmissa tilanteista, tällaisesta voi tulla hajamielinen vaikutelma, vaikka kyseessä olisinkin äärimmäinen keskittyminen toiseen asiaan. Sama pätee nukkavieruun olemukseen silloin, kun henkilö pitää esim. tiedettään niin tärkeänä, ettei hän katso voivansa panostaa ulkonäön ylläpitämiseen tieteen kustannuksella.
Nyt voit huoletta sanoa oman teoriasi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Huh, tulihan se loppu sieltä jo. Meni niin paljon energiaa tuon opiskelussa että tarvitsisin oman pikkueinsteinin jääkaappiin loihtimaan energiajäätelöpatukoita. Mitä se opiskelu ja tyhmyys tuohon liittyikään sitten joo? Einstein ainakin opiskeli kuin heikkopäinen koko ajan. Niinkuin kaikki älyänsä käyttävät, tietysti.
Olen allerginen Einsteiniin kohdistuvalle henkilöpalvonnalle, mutta poimin esiin yhden pointin:
>>maine, kunnia, arvostelu, arvostus, eteneminen, raha lähes kaikki riippuu jollakin tavoin tiedeyhteisöstä, on varsin ilmeistä että tiedeyhteisö itsessään asettaa sellaisia rajoituksia, mitkä estävät uusien luovien ideoiden syntymistä, varsinkin vallankumouksellisten sellaisten.
http://www.afot.net/Luovuus/Lu-Tekstit/lu-neeins.html
Pyörää ei kannata keksiä uudestaan.
Siksi ihmiset lukevat.
sanottiin ennen kun arvioitiin mieskuntoa. Kyllä sen puheesta kuulee kuka on vuosikausia koulutaloja katsellut sisältäpäin. Sanat sellaiset kun: - elikkä siis, että, että totanoin,
Yksinkertaisenkaan asian selittämisesttä ei tahdo tulla mitää, vaikka halu selittää ja selittää on selvästikin pakkottavan kova.
Kyllä se... niin, tuota että ottiatuota, siis jotakuinkin tutkittuhan on että tuota..., niin, asianlaitahan on että kuulemani mukaan varis lentää mutta ilmeisesti ei kuitenkaan, tosiasiat mukaan ottaen, huomattavalla todennäköisyydellä raaku.