Itken, jälleen tätä yksinäisyyttä tuskaa sisälläni.Päivästä toiseen yksin tarpeettomana kuljen eteenpäin.Ajatukset ei toimi, sairastan varmaan aivokasvainta tai muuta vakavaa. Kukaan ei ota todesta, vaikka tunnen ettei kaikki ole kunnossa kropassani.En jaksa mitään. On sama mikä viikonpäivä on.
Parempi kun olisin poissa
Smiledown
282000
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
olet, vaikka sairastaisit aivokasvainta tai vaikka sinulla ei olisikaan ketään ystävää. Muista se "Smiledown". Olet kuitenkin joka tapauksessa tärkeä!!
Samanlaisia tuntemuksia minullakin vaikka yleensä pystyn muilta ihmisiltä ne kätkemään. Sinulle haluaisin sanoa että kuolemaa ei kannata toivoa kun me kaikkihan varmasti kuolemme jonain päivänä. Ei tämä elämä todellakaan kestä kauaa!! Vanhat ihmiset joille olen puhunut sanovat että nuorempana ei pysty ymmärtämään miten nopeasti elämä menee ohi ja yhtäkkiä sitä huomaa että se onkin eletty. Minua on auttanut paljon lukea erilaisia elämänfilosofioita esim. dalai lamasta tai Neale Donald Walschin Keskusteluja jumalan kanssa joka on aivan ihmeellinen kirja. Suosittelen!
enää tätä ahdistusta, näkönikin on niin kummallinen nykyään.
Jatka kuitenkin hengittämistä! Henkäys kerrallaan, minuutti, tunti, päivä kerrallaan. Kannattaa lukea se kirja keskusteluja jumalan kanssa. Minä ainakin haluaisin että sinä elät. niinkuin kaikki muutkin yksinäiset eläkää!
Käy terveydenhoitajan luona juttelemassa.
terveydenhoitaja voi olla hiukan huono vaihtoehto. minulla ainakin niistä huonoja kokemuksia. Mutta kannattaa ainakin kokeilla esim psykiatria koska joskus niistäkin voi olla apua. Eihän siinä mitään menetä..Minua on auttanut myös (iloisen) musiikin kuuntelu. On tämä maailma ihmeellinen kun täynnä ihmisiä ja kuitenkin niin paljon yksinäisyyttä. Rakkauden puute on maailmanlaajuinen ongelma joka tämän kaiken aiheuttaa.
tätä kaikkea stressiä ja vaatimuksia, joita niskaani joka puolelta kaadetaan.Kropassani on jokin pahasti pielessä, sillä väsyn aivan pienestä enkä tahdo pysyä mukana toisten keskusteluissa.
voi tehdä mitään, kun se toimii näin.Itken, olen kokenut kaikkea vääryyttä, vaikka ei kai minulla ole mitään oikeutta valittaa, kun ei sillä ole kenellekään mitään väliä.Kunhan saavat itse kaikkea hyvää.
mennyt käymään lääkärissä tai psykiatrilla? Mene ihmeessä jos et ole! Minulla kokemusta niistä ja sitä mennään niin monta kertaa että saa apua, ainakin vähäsen. Pitää itse vaatia lääkäriltä lähete esim kelan kuntoutukseen tai johonkin. Masentuneisuudessa ja yksinäisyydessäkin on kuitenkin aina oman itsensä varassa se että hakee apua. Ja apua pitää hakea lääkäreiltä psykiatreilta kirjoista musiikista liikunnasta luonnosta harrastuksista nukkumisestakin ja kaikesta!
on että jäät vain kelaamaan mustia ajatuksia yhä uudelleen päässäsi. En tunne sinua niin vaikeaa yrittää auttaa tällä tavoin mutta usko kuitenkin että asiat muuttuu kun ajatukset muuttuu. Ja jos sattuisikin jokin ihme että sinä vielä jonain päivänä olisit onnellinen ja selviäisit kaikesta. Älä sure, antaa hevosen surra sillä on iso pää =)
Ja syönkin mielialalääkettä, se auttaa vähän.
Mutta ei poista tätä kummaa väsynyttä oloa ja huonoa näköä silmistä, siksi epäilenkin vahvasti että kyseessä on jokin fyysinen sairaus.
mene ihmeessä uudestaan lääkärille ja vaadi päästä tutkimuksiin! Mene niin monta kertaa että ottavat vaikka magneettikuvat päästäsi ja tutkivat muutenkin enemmän. Voihan sinulla ollakin fyysinen sairaus lisäksi. Kannattaa mennä usealle eri lääkärille jos ei yksi usko sinua.
Varaa aika lääkärille
En haluaisi kuolla nyt, koska itsensä tappaminen kuulostaa minusta kamalalta,en pystyisi siihen, ymmärrän kyllä miksi niin moni siihen ajautuu. Tässä elämässä kun ei ihan oikeasti ole mitään tarkoitusta, olen sen huomannut.
Sen sijaan toivon etten olisi koskaan syntynytkään. Miten ihanaa se olisi, minua ei olisi ollenkaan. Elämä vain kulkee samaa rataa ja vaikka jotain uutta tapahtuisikin (kuten työpaikan saanti) niin sitä huomaa, että on edelleen yksin ja samanlainen, turha ihminen.
En rehellisesti käsitä miksi olen syntynyt. Minulla ei ole mitään taitoja, eikö olekin uskomatonta? Kaikillahan niitä pitäisi olla. En osaa enää kirjoittaa tarinoita tai mielipidetekstejä, en osaa kirjoittaa mitään koska päässäni ei näköjään liiku mitään. Tuntuu, että kaikki taidot mitä on nuorempana ollut ovat kuihtuneet. En ole älykäs enkä sen vastapainoksi kauniskaan. En millään jaksaisi opiskella mutta kun on pakko. Tunnen itseni tyhmäksi ja yksinkertaiseksi ja toivon etteivät ihmiset huomaa sitä.
Olen turha ihminen. Taidoton ja mielenkiinnoton. Minusta ei ole minkäänlaista iloa kellekään, minä vain olen ja koitan ottaa päivä kerrallaan. En voi käsittää miksi olen syntynyt kun olen todellakin täysin turha ja HYÖDYTÖN.
Mullakin ollut/on välillä tuollaisia tuntemuksia. Jos tuollaiset tunteet vaivaavat useinkin niin kyse on yleensä masennuksesta.
Tämä olo taas, kun näkee jokapuolella iloisia nuoria juhlimassa porukoissa.
Laittaisit tähän vaikka mailiosoitteesi, niin voisin kirjoittaa sulle ja monet muutkin varmaan haluaisivat.
En voisi lähteä yksin baariinkaan, kun ei täälläpäin kuitenkaan löydy ketään joka mua haluaisi lähestyä. Itse olen taas niin ujo etten kehtaa voi mennä juttelemaan miehille.
Vastauksena, ei tähän yhteen, vaan myös noihin aikaisempiin viesteihisi:
En nyt ottanut oikein tolkkua, oletko sä käynyt lääkärissä, jos kerran tuntuu, että jotain fyysistä olisi? Liian usein oireet jää tutkimatta, koska kaikki laitetaan masennuksen piikkiin. Tottakai masentaa jos tuntuu, ettei kroppa oo kunnossa. Jos taas kaikki johtuu masennuksesta, voi olla, että lääkitykset ei oo kunnossa. Kukaan muu kuin sä itse, ei voi tehdä niille asioille mitään. Jospa vaikka aloittaisit siitä näöstä, menet TK:seen ja vaadit päästä silmälääkärille. Sinne sä tarttet lähetteen omalääkäriltä, jolle voit siinä samalla kuvailla muita oireitas.
En nyt muista tarinasi alkua (hyvä minä!), mutta entä perheesi? koira tai kissa? naapurin mummo;)? Älä vielä luovuta!!!!!!!!!! Koitahan jaksella...
olo on. Oon käynyt lääkärillä, muttei ole saatu selville mitään.Tuskin mitään löydetäänkään, mutta mitä väliä. Kukaan ei välitä miten yksi tyhmä vanhapiika voi.Onhan olemassa sairauksia, joita ei tuosta vaan löydetä.On mulla kiusallinen krooninen vaivakin, joka on nytkin tosi kipeä ja se vaikuttaa toiminta kykyyni.
"En voisi lähteä yksin baariinkaan, kun ei täälläpäin kuitenkaan löydy ketään joka mua haluaisi lähestyä. Itse olen taas niin ujo etten kehtaa voi mennä juttelemaan miehille."
Tyttöseni!
Haluaisitko tavata sellaisen hellän miehen, joka haluais ottaa sut syliinsä ja halata hellästi ?
Jos, niin älä tuhlaa elämääsi odotteluun, vaan soita minulle ja sovi HaliTreffit!
Jos osoittaudut luonteeltasi kivaksi ja luotettavaksi, saat omaksesi!
Ja olen hyvä jututtamaan, joten älkä anna ujouden estää, vaan soita minulle!
Numeroni löydät täältä:
http://ota.se/mika0800
Käy ihmeessä tarkistuttamassa lääkärissä josko sinulla on jokin kilpirauhassairaus esim. kilpirauhasen vajaatoiminta. Oireina on juuri jatkuva väsymys, joka ei lähde pitkilläkään yöunilla, silmäoireet, ihon ja hiusten veltostuminen ja kuivuus, aloitekyvyttömyys ym. Kilpirauhassairauksien oireet saatetaan usein sekoittaa esim. masennukseen vaikka sairaus on puhtaasti fyysinen. Tämä pitkittää oikean hoidon saamista ja on mahdollista kärsiä jopa vuosia turhaan. Kilpirauhassairaudet ovat yllättävän yleisiä nuorillakin mutta kuten sanoin moni kärsii niistä turhan pitkään, vaikka oikealla hoidolla tuloksia saa nopeastikin. t:omakohtaista kokemusta on
vakavat sairaudet suljetaan pois.Udkoisin kuitenkin,että olet sairastunut masennukseen.Siihenkin löytyy apua,ja lääkkeitä.Käy aluksi vaikka diakonissan kanssa kirkolla kesjustelemassa,vaillet uskovainen olekkaan.Hänellä on vaitiolovelvollisuus.Sinulle piristystä,kyllä Taivaan Isä sinusra huolta pitää,usko vaan.
mene ihmeessä lääkäriin äläkä valita.
Taas ilkeitä katseita vahingon iloista naurua mua kohtaan, vaikka mitä pahaa mää olen tehnyt kenellekään.Olen täysin turha ihminen.En koskaan löydä ketään joka ymmärtäisi mua ja tahtoisi olla mun kanssa.Itken ja vanhenen. :(
Kun luin tekstiäsi niin...musta tuntuu samalta. Kukaan ei oikeesti voi ymmärtää jos ei tunne tätä helvettiä! ei yksin jaksa pirukaan...jos tuntuu siltä niin mailaa "kohtalotoverilles" [email protected]
taas tänäänkin olen ollut, kukaan ei ota yhteyttä. Ei vastaa viesteihini ei mitään.Murehdin kaikkea mummuni makaa sairaalassa henkitoreissaan. Ahdistaa, kun ajattelen tätä elämääni ja mitä se vielä tuo tullessaan kun vanhenen. Jos en saa koskaan kokea rakkautta.
odottamisen sijaan antamista? itse olin yksinäinen ja mietin elämän tarkoitusta. En voi koskaan saada lapsia, sisareni kuoli syöpään, itse sairastuin syöpään vuosi sitten ja silloin päätin, että antaa palaa! Etsiydyin mukaan hyväntekeväisyystyöhön ja nyt olen huomannut, ettei minulla koskaan ole ollut näin paljon ystäviä!
Toisaalta, kerropa itsestäsi, anna yhteystietojasi niin ehkäpä joku ottaa sinuun yhteytä!