kerrohan mikä oli

ja vuosi taisi olla jotain 1974...

koskaan katsellut telkkaria lapsena tai nuorena. Oli niin paljon kiinnostavampaa tosi TV ulkosalla. Niinpä olin aina koulussakin välitunneilla ihan pihalla kaikista TV-ohjelmista mitä oli edellisenä iltana melkein kaikki muut katsellut. Ärsytti niin peevelisti, kun niistä aina puhuttiin. En käsittänyt ollenkaan, mikä ihme niissä valmiiksi nauretuissa kiinnosti.

Kolme mitkä mielestäni olivat aikanaan aivan omaa sarjaansa:

Kellopeliappelsiini 1971

Kolmannenen asteen yhteys 1977

Manaaja 1973 ja uusi 2000

Kellop. koin elokuvan kuin olisin itse ollut mukana yhtenä porukasta.

Kolmannen ast. Elokuvan jälkeen katselen taivaalle vieläkin ja odotan jotain....

Manaaja Elokuva jossa pelkäsin aidosti.Karmee leffa ja korostui vielä kun kohteena oli pieni viaton tyttölapsi.

Onhan niitä paljon hyviä leffoja,mutta noi kolme vaikuttivat paljon

rakastin kaikkia elokuvia,missä oli Shirley Temple...(kirjotinkohan oikeen? )...

katsella leffoja. Nuoruden paras leffa oli ehdottomasti Love Story (kirjoitinkohan minäkään oikein) katsoin sen silloin ainakin kuusi kertaa kun se tuli. Olihan se Allisonkin hyvä mutta se toinen oli kyllä parempi joku Rod.. Harrison ?
Ja tuo Manaaja oli myös hyvä, oli se aika kauhee.
Vähän erilaisia nuo elokuvat, en yleensä katso kauhua tai muutakaan "pahaa" ne tulee minulle uniin.

pieni talo preerialla oli kivaa katsottavaa,vieläkin sen katsoisin;)

Ja siis lapsuuden, ei murroasiän tai teini-iän?

Lapsena pidin TV-sarjoista Myrskylinnut ja Batman.
Leffoista hauskin oli Riemukupla ja jännin Tarzan.