Vai onko rohkeutta ottaa vastaan kuoleman enkeli joka leikkaa poikki elämänlangan.
Pelottaako kuolema
Naabot
5469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aikaisemmin pelkäsin kuolemaa aivan hirvittävästi, nukkuaan menokin pelotti, ja mikä tahansa kuolemaan viittaava asia ahdisti suunnattomasti.
Ajattelin, että minun pitää jotenkin valmistaa itseni, että saan uskoa, katua ja miettiä läpi kaikki syntiset tekoni yksi kerrallaan ja tehdä niistä huolellisesti tili ja sitten vasta saan uskoa.Näin minulle oli opetettu.
Nousin usein keskellä yötä tunnustamaan syntejäni vanhemmilleni, välillä monta kertaa. Pelkäsin kuoleman tulevan sellaisella hetkellä, etten ehdi ripittäytyä.
Sitten minulle selvisi Jumalan sanasta, että juuri tämä ajattelutapa on luottamista omiin tekoihin, ja että synnit saa uskoa kerralla kaikki anteeksi Jeesuksen sovintotyön tähden, ja että noustessaan kuolleista hän voitti myös minun kuolemani, ja herättää minut viimeisenä päivänä. Voi sitä iloa!Omaa kuolemaani ajatellessa nyt pelottaa joskus esim. kipu, pitkä sairastaminen, tms asiat, mutta Jeesuksen turvissa uskallan ajatella lähtöä täältä iankaikkisuuten hyvillä mielin. Hän pitää minusta huolen, ja sinustakin, jos uskolla otat hänen sovintotyönsä vastaan pelastukseksesi.
Tällaista oppia ripistä?
kotoa. Omilta el-liikeen piirissä olevilta vanhemmiltani, mutta siitä on jo kauan. Ei sitä seuroissakaan aina eri lailla saarnattu, ainakaan minulle ei selvinnyt. Muistan eräänkin saarnan, jossa puhuja kertoi uskovasta vanhuksesta, joka tajusi kuoleman olevan tulossa eikä ketään uskovaa ollut lähellä...hän oli opettanut synninpäästön sanat pienelle lapselle ja sai siten uskoa..Minä oli silloin alle kymmenen vanha, ja siitä eteenpäin pitkään pelkäsin, että kuolema tulee niin yllättäen, etten pääse kenenkään turviin hakemaan apua ja jotakin on tunnustamatta tunnolla.
Vanhemmilleni tämä asia kirkastui myös aikanaan. Armosta uskominen. Kiitos siitä Taivaan Isälle
Ei kai oel kysymys "vastaanottamisesta"? Se tulee kun tulee. Ei tänne kukaan ole vielä jäänyt (paitsi ehkä Johannes, josta Jeesus mainitsi?).
Roomalainen filosofi Epikuros sanoi: "Kun me olemme ei kuolemaa ole, kun kuolema on meitä ei ole".