Olen sekä omakohtaisesti että seuratessani tuttujen ihmisten elämää huomannut, että kaikkein rasittavinta lapsen synnyttyä ei suinkaan ole lapsen mukanaan tuoma vastuu, yöheräily, vaipparumba ja kaikki muu jota vanhemmat joutuvat/saavat tehdä.
Rasittavinta on naisen käytös, joka ilmeisesti hormonien takia on vielä normaaliakin sietämättömämpää. Miehelle lapsenhoito on asia, joka täytyy tehdä (paitsi niille dinosauruksille, jotka sälyttävät koko homman naiselle) ja sillä siisti. Siinä ei auta itku ja valitus väsymyksestä ja uupumuksesta vaan homma on hoidettava - piste. Nainen sensijaan valittaa ja parkuu alituiseen mitä turhimmistakin asioista ja tällä tavoin lisää sekä omaansa, että miehensä taakkaa ja kiristää kummankin hermoja turhalla kitinällään.
En liioittele yhtään väittäessäni, että mies pystyy hoitamaan lapsen paremmin kuin nainen yksinkertaisesti siksi, että hänelle on selvää, että vastuu jonka on vapaaehtoisesti (yleensä) sälyttänyt itselleen tulee kantaa kunnialla ja mukisematta. Naiselle tuo vastuu on itkun ja mielialamuutosten suo, jossa he rämpivät sättien kumppaniaan hormonihäiriössään.
Lapsen saaminen on varmasti kummallekin yhtä hieno asia, mutta turha valitus, kitinä ja hormonisekoilu lisää vain bensaa muutenkin joskus kireällä oleviin palaviin hermoihin. En ymmärrä, miksi naisten pitää pilata niin hieno asia kuin lapsen syntymä itkukohtauksillaan ja kiukullaan - varsinkin kun nuo syntyvät mitä mitättömämmistä asioista. Tyypillistä naiselle - kyllä - mutta synnytyksen jälkeen nämä korostuvat entisestään.
Tämä viesti ei ole provo, vaan kokemukseen ja havainnointiin perustuva väite.
Rasittavinta on naisen käytös, joka ilmeisesti hormonien takia on vielä normaaliakin sietämättömämpää. Miehelle lapsenhoito on asia, joka täytyy tehdä (paitsi niille dinosauruksille, jotka sälyttävät koko homman naiselle) ja sillä siisti. Siinä ei auta itku ja valitus väsymyksestä ja uupumuksesta vaan homma on hoidettava - piste. Nainen sensijaan valittaa ja parkuu alituiseen mitä turhimmistakin asioista ja tällä tavoin lisää sekä omaansa, että miehensä taakkaa ja kiristää kummankin hermoja turhalla kitinällään.
En liioittele yhtään väittäessäni, että mies pystyy hoitamaan lapsen paremmin kuin nainen yksinkertaisesti siksi, että hänelle on selvää, että vastuu jonka on vapaaehtoisesti (yleensä) sälyttänyt itselleen tulee kantaa kunnialla ja mukisematta. Naiselle tuo vastuu on itkun ja mielialamuutosten suo, jossa he rämpivät sättien kumppaniaan hormonihäiriössään.
Lapsen saaminen on varmasti kummallekin yhtä hieno asia, mutta turha valitus, kitinä ja hormonisekoilu lisää vain bensaa muutenkin joskus kireällä oleviin palaviin hermoihin. En ymmärrä, miksi naisten pitää pilata niin hieno asia kuin lapsen syntymä itkukohtauksillaan ja kiukullaan - varsinkin kun nuo syntyvät mitä mitättömämmistä asioista. Tyypillistä naiselle - kyllä - mutta synnytyksen jälkeen nämä korostuvat entisestään.
Tämä viesti ei ole provo, vaan kokemukseen ja havainnointiin perustuva väite.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoituksesi on täyttä asiaa. Lapsemme on jo täysikasvuinen, mutta muistan yhä vaimoni masennuksen, jota kesti pitkään synnytyksen jälkeen. Toivon, että syynnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhuttaisiin asiallisesti ja ymmärryksellä. Se on kovaa aikaa myös miehelle, jolle lasten hoito on yhtä uutta kuin vaimollekin.
Minäkin kannan mukisematta ja ilosilmäisesti sellaiset vastuut, jotka olen itse itselleni, vapaaehtoisesti, sälyttänyt.
Muuten en viitsi vaivautua kommentoimaan ja kertomaan äitien tarinoita isien käyttäytymisestä, kun lapsi on vauvaiässä. Siitä tulisi taas syyttelyvääntö sukupuolten välillä.
vaimo ei valita eikä kitise!Ei ole koskaan ollut sellainen,ei ennen lapsia eikä sen jälkeen.Reilumpaa ja mukavempaa naista saa etsiä!Jos vaimonne on synnytyksen jälkeen masentunut,niin tukekaa!!!Moni liitto päätyy turhaan eroon,kun mies ei ymmärrä raskauden jälkeistä masennusta!!
Hei! Akat pois kirjoittelemasta täältä.
Totta on, mies on yhtä hyvä ellei parempi lapsenhoitaja. Mutta ei lapsi tarvi pelkkää nyt on vaipat vaihdettava, piste - hommaa vaan myös läheisyyttä ja lirkutusta ja hellyyttä mitä saa vain mammalta. Toki mieskin voi ja osaa lirkuttaa ja helliä vauvaa. Sitä pitää miehenkin tehdä paljon.
Kokeile, aloita 10 000 kertaisella annoksella ja lopeta seinään!
Juuri siksihän isä onkin parempi lapsenhoidossa, kun iseillä ei ole samanlaisia maanisdepressiivisiä oireita kuukausittain - monesti useamminkin.
Juuri tuota hain takaa.
Enpäs tunne montaa naista joka pistää pahakseen jos mies ottaa ohjat lastenhoidossa ja täyden kasvatusvastuun.
Sillä välin naiset potee mielellään noita maanis-depressiivisiä oireitaan vaikka jossain kaljakuppilassa päivätyönsä jälkeen.
Onko sulla niin huonosti asiat nimimerkki "vaipat vaihtoon" että vaimosi ei suostu siihen että hoidat lapset, vaikka selvästi oletkin siinä parempi. Vai osaatko oikeasti jotain muuta kun vaihtaa vaippoja ja soittaa suuta?
"Onko sulla niin huonosti asiat nimimerkki "vaipat vaihtoon" että vaimosi ei suostu siihen että hoidat lapset, vaikka selvästi oletkin siinä parempi. Vai osaatko oikeasti jotain muuta kun vaihtaa vaippoja ja soittaa suuta?"
Vaimo suostuu kyllä.
Osaan paljon muutakin
Miksi olet aggressiivinen?
"Sillä välin naiset potee mielellään noita maanis-depressiivisiä oireitaan vaikka jossain kaljakuppilassa päivätyönsä jälkeen."
Onko alkoholi mielestäsi ratkaisu?
"En ymmärrä, miksi naisten pitää pilata niin hieno asia kuin lapsen syntymä itkukohtauksillaan ja kiukullaan - varsinkin kun nuo syntyvät mitä mitättömämmistä asioista. Tyypillistä naiselle - kyllä - mutta synnytyksen jälkeen nämä korostuvat entisestään."
Agressiivinen -kuka?
Annat ymmärtää että naiset "pilaavat lapsen syntymän hormonihäiriöidensä" vuoksi.
Suosittelen lukemaan muilta palstoilta äitien omia mielipiteitä näistä häiriötekijöistä. Tuskin kukaan on itse mielissään siitä että mielestä tulee pitelemätön.
Ja kun lapsesi tulee uhmaikään, kysyisin sinulta -PILAAKO lapsi suhteenne turhalla kiukuttelullaan ja vänkäämisellään?
Entä murrosikäinen?
Nämäkin johtuvat hormonimuutoksista.
Toivon että opit ymmärtämään tämän viimeistään sitten kun se tulee ajankohtaiseksi.
Niinkuin sanottu, luonto on jo järjestänyt kaiken, se tietää mitä on tekemässä vaikka sinä et sen merkitystä ymmärtäisikään.
Alkoholi ei ole minunkaan mielestäni ratkaisu. Toisaalta se on melko tyypillinen tapa miehelle yrittää ratkaista (eli pahentaa) ongelmia.
Onko TÄSSÄ ongelmassa kysymys geeneistä? Hormooneista? Parhaimmillaan olen kuullut sen johtuvan NAISEN hormoneista. Kaikkea ne savatkin aikaan! Joku alkoholisti voisi kai valottaa paremmin tämän problematiikan filosofiaa?
Naisesi ei luultavammin voi mitään mielialavaihteluilleen. Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen rasittaa mieltä ja kehoa. Monet asiat mietityttävät, onko enää puolison silmissä kaunis, arvostetaanko tekemääni työtä ym. Minulla ei ole lapsia, mutta ainahan me naiset haluamme kuulla kauniita sanoja, voisin kuvitella että Hormonimyrsky Raskauden ja Synnytyksen jälkeen varsinkin.
Et kirjoittanut, oletteko keskustelleet naisesi kanssa ongelmistanne. Tuskin naisesi on halunnut koko lapsen syntymä -tapahtuman pilata. Kerro, että välität, arvostat ja rakastat, ja kerro myös, että SINÄKIN HALUAT ARVOSTUSTA. Olet sen ansainnut. Hyvää jatkoa ja TSEMPPIÄ ISÄN VAATIVAAN ROOLIIN, toivottavasti hormonisekoilut ajan myötä rauhoittuvat!
Tapauksia on varmaan paljon erilaisia, mutta minun tapauksessani olin lähestulkoon yksin lapseni kanssa. Mieheni lähti ristiäisyönä baariin: siinä sitten täytin kakkuja kanniskellen 8 viikkoista rintarepussa, lapsella kermavaahdot silmissä...ulkonaravaaminen jatkui ja jatkui vauvan syntymän jälkeen: apua ei tullut.Olin kertakaikkiaan loppu. Jos mieheni joskus jotain teki, hän tosiaan sai sen paremmin tehtyä, koska hänellä oli muutakin kuin vauva. Kiukuttelin ,itkin, raivosin...en vaan jaksanut enää...
Että et ole joutunut kohtaamaan jaksamisen rajoja. Kyllä äidillekin lapsenhoito on asia joka on vaan hoidettava. Piste.
Toivottavasti pääset kokeilemaan rajojasi. Ja tiedät mitä se on kun se raja ylittyy.
Tuo "hormonihäiriö" on asia jolle naiset eivät voi mitään, ja kärsivät siitä itsekin kovasti. Aiheuttaja on kuitenkin erilainen kuin mieshenkilöillä jotka tieten tahtoen kiskovat hormoneja naamaansa ja pahoinpitelevät ihmisiä, usein läheisiään -hermostuvat mitä mitättömimmistä asioista.
Tai alkoholi, jonka mukanaan tuomia persoonallisuusmuutoksia pidetään "normaaleina", kännissä olo on usein hyvä puolustuspuhe omalle syyntakeettomuudelle.
Jos nainen kestää odotusajat, synnytyksen, hormonimuutokset ja sen mukanaan tuomat mielialanmuutokset ja lapsen kanssa valvomisen
niin miten kummassa sinun rajasi tulee vastaan naisen itkussa ja kiukuttelussa? Jos et miehenä sitä kestä niin unohda isyys josta niin kovasti uhoat. Luonnolla on sillekin tarkoituksensa.
Se, että puhut "vaipparumbasta" kertoo että sinulla ei vielä ole kuin yksi lapsi korkeintaan, ja sekin alle yksivuotias. Kun joudut/saat tuohon vanhemmuuteesi kasvaa tulet huomaamaan että vaipanvaihto ei nyt ole kovin suuri uroteko edes mieheltä (naiselle tai useampia lapsiaan hoitaneelle isälle se ei ole teko vaan lähinnä refleksi). Samoin yöheräily (vs. valvominen)
Kivaa kevättä sinulle kuitenkin ja toivottavasti empatiakykysi kehittyy hiukan iän/ kokemuksen myötä.
Oliko kyseessä siis lapsen isä?
Isä=lapsenhoitaja.
Äiti=äiti.
Tuollaisen isän saisi laittaa vaihtoon, joka on lapselleen VAIN lapsenhoitaja...
nainen
Olen Isä lapselle.
En haluaisi lapseni äidinkään olevan VAIN lapsenhoitaja.