Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa? Isästä en tiedä kuin nimen ja jotain pientä yleistä, ei välttämättä ole kiinnostusta isäksi ollenkaan.. koko raskaus menisi yksin ja minusta tulisi yksinhuoltaja. Tulenko pärjäämään? Järki ja tunteet sanoo ihan erilailla.. tahtoisin lapsen pitää mutta huolestuttaa kovasti.
Yhden yön jutusta raskaaksi...
Alissa
333033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei mitään epäilystä pärjäämisestäsi! Tunteesi varmasti heittelehtivät laidasta laitaan, välillä itket ja välillä olet onnellinen, mutta varmasti pärjäät!
Pohdi, mieti. Sinun ratkaisusi, sinun päätöksesi. Kuinka tahansa päätätkään, muista että teit oikein!
mieti kuitenkin myös sitä, että olet todella myös " yksin " lapsen kanssa. Yhden yön jutusta ei kannata kyllä mielestäni miestä " rangaista ", vaikka luultavasti päättäessäsi pitää lapsen aiot niin tehdä ... tottakai miehen pitää ottaa vastuu naisten mielestä. Maksumiehen rooliin ainakin ovat hyviä.
..ottaa vastuun jos on ottaakseen! Jos on häntäheikki (eli ei kiinnostunut tippaakaan) jääköön omaan arvoonsa.
Onko tääl muita saman kokeneita? Tai lapsia ei-oman tutun ja turvallisen kumppanin kanssa? Mietin, että muistuttaako lapsi mua sitten koko elämäni jostain.. jota en välttämättä haluaisi muistaa?
asemaan ... tulla isäksi yhden yön jutun seurauksena.
kuinka kerrot lapselle hänen alkuperänsä? Kuka isä on ja kuinka äiti ja isä eivät ole ikinä olleet yhdessä yms... luulisi että aika vääristynyt kuva elämästä ja parisuhteesta voi lapselle tulla. Onko kivaa kuulla saaneensa alkunsa yhden illan panosta?
..vastaavassa tilanteessa.
Ensin isä halusi ehdottomasti abortin ja varmaan luulikin että tyttö sen teki.
Tyttö ei kuitenkaan tehnyt, koska hän oli jo aiemmin tehnyt abortin josta kärsi vieläkin tunnontuskia.
Tyttö synnytti lapsen ja kun lapsi syntyi isä sa kuulla siitä ja tarjosi apuaan mm. rahallisessa muodossa.
Tyttö ei halunnut apua, sanoi että kasvattaa lapsen yksin.
Elämä heitteli ja oli kovaa. Tyttö selviytyi joten kuten.
Mutta harmitellut sitä miten lapsi sai alkunsa, sillä hän oli ollut koko jutussa toinen osa puoli ja olisi itse voinut välttää yhdynnän.
Nyt lapsi on jo iso ja minusta ainakaan oo kärsinyt lähtökodistaan.
Samanlaisia tapauksia on paljon, heitä voisi löytyä enemmän esim. yksinhuoltajien joukosta.
Mutta älä tapa lasta, hän on syytön!
Synnytä lapsi ja mieti jaksatko / haluatko pitää lapsen, js tuntuu että se ei onnistu voit antaa hänet pois.
Mutta jos nyt teet abortin et koskaan voi miettiä tilannetta että millaista olisi elää lapsen kanssa.
Joillakin se onnistuu hyvinkin.
Tuntemani lapsi on ihana tapaus. Siihen vaikutti varmaan se että äidille lapsen menneisyys ei ollut "musta peikko". Onko se sitä sinulle?
SEn tiedät vain jos annat raskauden edetä ja mietit rauhassa.
antaa lapsi pois. Mietihän vähän mitä suustasi päästät !
Hei!
Käyt aikamoista tunteiden mylläkkää läpi. Mulla on siskolla käynyt samalla tavalla. Hän tuli yhden illan jutusta raskaaksi. Vietti välivuotta lukion jälkeen, ei siis muuta koulutusta. Nuori ja elämä vasta alussa. Itse uskon jonkinlaiseen tarkoitukseen kaikkien elämässä. Tällä tarkoitan sitä, että sisko tuli raskaaksi siitä huolimatta, että kuulemma käytössä oli keskeytetty yhdyntä, jälkiehkäisypillerit ja kk-kiertokin vielä sellaisessa vaiheessa, että ovulaation olisi pitänyt olla ihan toisessa kohtaa. Ja niinpä vain tämä ihana siskon tyttö ilmoitti tulostaan...
Siskolle oli alunperin selvää, että hän pitää lapsen. Siskoni rakastaa pieniä lapsia ja on työskennellyt tällä alalla muutamia vuosia. Hän ajatteli sikiön samantien kuitenkin uutena elämänä ja hylkäsi siksi abortin mahdollisuuden. Olemme vielä aika kiihkouskovaisesta perheestä (tai lapsuudessa oli), joten kertominen äidille oli varmasti elämän vaikein asia siskolleni. Tai siihen asti ainakin.
Lapsen isä oli myös nuori, samanikäinen huoleton ja tässä tapauksessa myös vielä selkärangatonkin. Joiltain nykynuorilta puuttuu ylipäätään jokin tavoite elämästä. Hän oli tietysti sitä mieltä, että miten hänen oman elämänsä nyt käy ja halusi, että siskoni tekisi abortin. Hän kertoi lapsesta omille vanhemmilleen vasta, kun tyttö oli jo syntynyt. Ja hän asui vielä äitinsä kanssa... Pitää kyllä yhteyttä silloin tällöin. Soittaa ja käy synttäreinä ym päivinä. Enemmän tämän pojan äiti on yhteydessä ja hoitamassa tyttöä. Ostelee kaikkea tarpeellista ja olisi varmasti enemmänkin heidän elämässään, jos sisko haluaisi.
Siskolleni tämä lapsen saaminen on ollut todella rankkaa. Hän sai asunnon, laittoi sen kuntoon lähestulkoon yksin ja johtuen meidän jokseenkin vaikeasta lapsuudesta, käy edelleen niitä henkisiä ristiriitoja läpi kun on tullut itse äidiksi.
Onhan se vaikeaa elää yksinhuoltajana tässä maailmassa, vaikka suvaitsevaisuuttakin jo löytyy. Itsekin olen yh-äiti, vaikkakin aivan toisenlaisen tarinan takaa. Ja minulla on myös tyttö, joka on puoli vuotta siskon tyttöä vanhempi. Yhdessä olemme viettäneet paljon aikaa ja tyttäremme ovat paitsi serkukset, myös parhaat kaverit. Ovat kasvaneet melkein kuin siskokset. Eli olemme olleet toinen toistemme tukena. Kyllä lapsen kanssa pärjää, kun sen vain valitsee ja itse ratkaisunsa hyväksyy. On totta, että se lapsi on muistuttamassa siinä jokaisena hetkenä siitä yhdestä yöstä, mutta uskon, että sen ylikin pääsee. Rakastat sitä lasta aivan mielettömästi joka tapauksessa.
Kuten tuossa alussa sanoin, niin itse uskon jonkinlaiseen tarkoitukseen. Tämä siskon tyttö halusi aika kovasti tulla tähän maailmaan. Ehkä hänellä on vielä erityinen tarkoitus meidän elämässä. Ja itseasiassa onkin jo. Meidän perheeseen hän on tuonut avoimuutta, kyseenalaistamista, ennakkoluulottomuutta ja tietenkin rakkautta! Tämä voi olla sinun "kasvunpaikkasi". Varmasti voi tulla vaikeitakin paikkoja henkisesti. Oman lapsen syntymä käynnistää aika monessa ihmisessä tarkastelun omaan lapsuuteen ja äitisuhteeseen. Se tapahtuisi kuitenkin myös, vaikka lapsi saisi alkunsa toisissa olosuhteissa.
Tukiverkostoa olisi hyvä olla olemassa. Vanhemmat, siskot, kaverit... Riittää, että on yksikin sellainen, joka voi olla tukena. Vahtii vaikka lasta, että pääset käymään nopeasti kaupassa yksin, tai vaikka että pääset joskus tuulettumaan itse. Rankaa yh-arki on, mutta lapsen kautta saa niin paljon ja kasvaa ihmisenä, että en voisi itse kuvitella eläväni ilman lastani, eikä siskonikaan. Uskon, että viimeistään sitten kun näet lapsesi kehittyvän, hymyt, jokeltelun, ensimmäiset sanat ja askeleet, ajattelet miten kamalaa olisikaan, jos tuota pientä ei olisi olemassa.
Ja tietenkin sitä miettii miten tulevaisuudessa voi perustaa suhteen miehen kanssa, jos itsellä on lapsi. Kyllä niitäkin prinssejä löytyy, jotka oikeasti voivat hyväksyä ja jopa rakastaa toisen lasta. Se täytyy myöntää, että jos lapsen biologinen isä ei ole kuvioissa tiiviisti mukana, niin voi olla helpompaakin perustaa uusperhe. Itsellä exä on vaikea tapaus ja odotan vain koska hän alkaa vaikeuttamaan minun suhdettani uuteen miesystävään kiistelemällä lapsesta. Kun on yksinhuoltajuus (täysin) se antaa tulevaisuudessa ehkä tilavamman ilmapiirin kehittää uutta perhekuviota. Ja kun itsellä on lapsi, se pistää erottelemaan jyvät akanoista aika äkkiä, kun miesasioista on kyse.
Arki lapsen kanssa on toisaalta myös niin tiivistä, että sitä mennään vauhdilla eteenpäin. Päivä täyttyy rutiineista ja niistäkin oppii tykkäämään, koska se on lapselle hyväksi. Ei siinä välttämättä joka hetki ehdi edes ajattelemaan kuinka rankkaa on, sitä vain tekee ja menee, kun pitää. Itse voin vakuuttaa vain omien kokemuksieni kautta, että sitä rakkauden määrää, mitä lasta kohtaan kokee, ei voi sanoin kuvailla. Se täydentää. Itse olen kokenut sen sellaiseksi, että nyt olen täydempi ja myös elän täydemmin. Ehkä omalle elämälle tulee niin selkeä tarkoitus. Tämä oli nyt tällaista tilitystä äitiydestä yleensä...
Kauhean pitkä sepostus tuli :) Toivottavasti sai heräteltyä jotain ajatuksia. Loppujen lopuksi jos tiivistää, niin alku on nyt raskausaikana varmasti vaikeaa. Kertominen läheisille, isälle ym. Reaktiot ja mahdollinen kriisi näissä läheisissä. Mutta harva vanhempikaan hylkää lastaan tällaisen edessä. Hehän saavat lapsenlapsen. Aika taika on myös tuossa odotusajassa. Turhaan se ei ole sen 40 vkoa. Siinä ajassa ehtii kaikki käymään asioita läpi ja asiat myös selkenevät käytäntöä myöten. Synnytykseen voi ottaa tukihenkilön, kaverin, lapsen isän, tai vaikka äidin mukaan. Siskollani äiti oli mukana synnytyksessä. Lapsen kanssa pärjää kyllä! Ja itse olen sitä mieltä, että pieni lapsi ei tarvitse paljoa rahaa, vaan paljon rakkautta ja äidin läsnäoloa. Jotkut ovat sitä mieltä, että pitää olla sitä ja tätä ja virikkeitä vaikka hur mycket. Tutkimuksetkin sanovat toista. Raha voi olla tiukassa ja onkin, mutta vastapainoksi saa jotain paljon arvokkaampaa :) Toivon sinulle paljon tsemppiä ratkaisun tekemiseen. Jos kuitenkin päädyt keskeytykseen, ole siitä satavarma. Jos siitä voi olla. Jos tunteet sanovat, että haluat pitää lapsen, luottaisin siihen. Aivan varmasti pärjäät :)
ajattele elämääsi ensin millaista tuntuisi olla lapsen kanssa ja elättää/kasvattaa ja huolehtia toisesta kokonaan yksin seuraavat vuodet.
ajattele elämääsi sen jälkeen millaista tuntuisi olla yksin ilman sitä lasta.
Kumman kannalle päädyt=kumpi tuntuu siltä että sinä haluat elämääsi?
Lapsen vai yksinäisyyden?
Lapsesi sinua ainakin rakastaa varauksettomasti AINA ja ikuisesti, sinä häntä.
Isästä sinun on joskus jotain kertoa, ellet tunne on asia helppo lapselle kertoa, mutta miten. Siinä yksi asia joka sinun on päätettävä heti, miten kerrot lapselle hänen alkunsa?
"Kumman kannalle päädyt=kumpi tuntuu siltä että sinä haluat elämääsi?
Lapsen vai yksinäisyyden? "
Ei kai nyt lasta tehdä sen takia, että on yksinäinen? Ja uskallampa väittää että voi olla yksinäinen lapsenkin kanssa, yksinäisyys on itsestän kiinni, sen vuoksi ei lasta tarvitse!
"Lapsesi sinua ainakin rakastaa varauksettomasti AINA ja ikuisesti, sinä häntä."
Ikävää ettet ole saanut rakkautta muuten kuin lapseltasi, silti hankkia lapsi tuon takia on enemmänkin itsekäs syy kuin mitään muuta!
millaisen päätöksen hyvänsä,niin sen päätöksen tuloksen kanssa sinun on voitava loppuelämäsi elää sovussa itsesi kanssa. Voimia:)
.. ja pidän lapsen.
Vaikeaa tulee varmasti olemaan, mutta täytyy uskoa että se päivä paistaa vielä tännekkin suuntaan. Omat suunnitelmat ja elämä meni nyt aivan uusiksi, mutta toivotaan että se on sen arvoista.
hienon päätöksen olet tehnyt.
olen itse kahden lapsen yh ja ollut ilman miestä molempien raskauksien ajan ja siis muutenkin joten kokemuksesta voin kertoa että yksin on välillä raskasta mutta lapsiani en kadu sekuntiakaan. vahinkoja ovat mutta silti iloisia yllätyksiä ja rakkaampia kuin mikään muu koskaan voi olla.
(ja valistajille tiedoksi että ehkäisy oli käytössä joten ei tarvitse kommentoida siitä mitään. )
sinulle, alissa, oikein hyvää odotusaikaa ja rohkeutta olla ylpeä itsestäsi, kasvavasta mahastasi ja elämästäsi: kaiken ei tarvitse aina mennä minkään ohjekirjan mukaan ja siltikin voi saavuttavaa hyvän ja onnellisen elämän. ainakin minulle on käynyt niin vaikken tällaista ollutkaan "tilannut" :)
mutta mietipä vielä kerran.Eipä olen kovin oikein lasta kohtaan.Siinähän selität että oot yhden panon kersa.Äiti ei kyllä isäs nimeäkään tiedä jne.Eipä olisi kivaa kuultavaa.Kannattaisi ehkä ajatella elämää lapsen kannalta.Eikö tässä maailmassa noita yh-tyyppejä oo ihan tarpeeks?
sinnehän päin menet kuitenkin josain vaiheessa vinkumaan sitä elatusapua ...
ei kukaan yksin raskaaksi tule joten jos nainen ottaa yksin täyden vastuun lapsesta, kantaa sitä 9 kk ja on sen jälkeen rakastava ja huolehtiva äiti loppuelämänsä niin minkä ihmeen takia tämä toinen osapuoli joka on ollut täysin tietoinen ollut että seksi voi johtaa raskauteen niin miksi hän ei osallistuisi lapsen kuluihinkaan millään lailla?
kerro minulle se.
jos keksit yhdenkin oikeasti järkevän syyn miksi miehen ei tarvitse ottaa mitään vastuuta omasta käytöksestään niin haluan sen kuulla.
ja muista että tässä tapauksessa äiti on tehnyt hienon ja epäitsekkään teon kun ottaa vastuun siitä mitä on käynyt. tällaisia tapauksia on paljon ja on täysin nurinkurista että niitä äitejä pidetään jotenkin epäoikeutettuina mihinkään tukiin ym. asiahan on päinvastoin.
Jos kerran lapsen haluat pitää, se on varmasti sen arvoista! Tsemppiä sulle :)
suhteen seurauksena. Olisiko se sinusta oikein, että mies joutuisi loppuelämänsä kärsimään sen seurauksista ?
niin sinun mielestä vain naisen kuuluu "kärsiä" loppuelämä (vaikkakaan itse en ainakaan ole kärsinyt vaan asennoiduin elämääni uudelleen ja olen onnellinen). kuitenkin siihen lapsen alullesaattamiseen tarvitaan kaksi. eli olen sitä mieltä että kukin joka seksiä harrastaa on tietoinen mihin ryhtyy. ja vastuun vahingosta kantavat ne jotka asian tajuavat.
eli olen täysin sitä mieltä että vaikka lapsi olisi saanut alkunsa kymmenen minuutin tapaamisesta niin mies on elatusvelvollinen ja jostain kumman syystä laki on täysin samaa mieltä kanssani. eikö sinun mielestäsi tämä näin alkunsa saanut lapsi ansaitse elämänsä tueksi edes rahaa isältään. se että sinä koet sen kärsimiseksi on sinun itsekkyyttäsi ja pienuuttasi. jokainen inhimillinen ihminen tajuaa että tilanteita on monia ja VAIKKA NE EIVÄT OLE TOIVOTTUJA niin silti se ei ole tämän lapsen syy vaan hänen tulee saada edes jotenkin turvaa elämäänsä ja koska isä ei ilmeisesti läsnä ole näissä tapauksissa niin edes rahallinen apu on pienintä mitä lapselleen voi antaa.
itse olisin todella häpeissäni jos joku tuttu mieheni pakenisi täysin vastuutaan ja hänet pitäisi oikeuden määräyksellä viedä isyydentunnistukseen jne. tai jos joku heistä olisi samaa mieltä kuin sinä. ja kyllä, tiedän että teitä on paljon. se on surullista.
Nainen tulee raskaaksi.
Mutta naisen ei ole pakko olla raskaana jos hän ei halua. Raskauden voi keskeyttää.
Nainen voi olla raskaana, nainen voi synnyttää lapsen, mutta jos hän ei halua niin hän voi antaa lapsen pois. Lasta ei ole pakko kasvattaa itse.
Mutta jos nainen päättää pitää lapsen ITSE ja hän pakottaa miehen maksamaan elatusapua, niin silloin nainen on tehnyt paljon valintoja.
Miksi mies ei saisi itse valita haluaako hän isäksi / elättäjäksi?
Outoa!
ihan vaikka siksi että suomessa on laki jota jokaisen tulee noudattaa. ei se ole kenenkään äidin keksintö että myös lapsen isä on elatusvelvollinen.
ja se pieni määrä rahaa per kuukausi EI OLE sille äidille niinkuin moni sen mieltää vaan sen lapsen vaatteita, ruokaa, tarvikkeita ym elinkustannuksia varten. se minimi on niin vähän (118 e/kk) että siihen ei kenenkään vastuuttomankaan miehen elämä kaadu. tai jos kaatuu niin valtiohan sen sitten maksaa. eli me veronmaksajat.
..ei haluta maksaa!
Jos nainen kerran ihan välttämättä haluaa kasvattaa yksinään isättömän lapsen niin eikö tän äidin kannattais ensin miettiä että onko se edes taloudellisesti mahdollista.
Niin sitten se lapsikin voisi saada tavallisen elämän, jossa riittää rahaa harrastuksiin, kotiin, hygieeniaan, koulutukseen jne.
Eikö se lapsi olisi oikeutettu niihin?
Jos nainen on niin kylmäverinen että laskee lapsen elämän sen isän rahojen tai veronmaksajien varaan, niin eikö se ole kummallinen ajatustapa?
ei mielestäni ainakaan nainen joka kantaa vastuun lapsesta toisin kuin isä jota ei huvita.
se elatusmaksu/tuki osaltaan takaa sen että lapsi saa samanlaisen elämän kuin kahden aikuisen perheessä elävät lapset.
veronmaksajat maksavat monia muitakin juttuja, tämä lienee niistä tarpeellisimmasta päästä.
mielestäsikö siis vain sellaisella lapsella on oikeus syntyä joka syntyy harkittuna kahden aikuisen perheeseen?
mielestäni avain onnelliseen elämään ei löydy välttämättä tuosta perusperheestä sen useammin kuin muunkaanlaisistakaan. avain lapsen tasapainoiseen ja onnelliseen lapsuuteen on vanhemman/vanhempien kyvyssä laittaa lapsen tarpeet omiensa edelle, asettaa rajat ja antaa varauksetonta rakkautta ja hoivaa. omilta lapsiltani ei puutu mitään, he harrastavat kumpainenkin ikätasoaan vastaavia juttuja, saavat aikaa ja läheisyyttä sekä minulta että muilta heille tärkeiltä aikuisilta.
se että saan toisesta lapsestani elatustuen valtiolta eli veronmaksajien varoista ei saa minua tuntemaan huonoa omaatuntoa, miksi lapseni ei ottaisi tuota hänelle lain mukaan kuuluvaa tukea, se osaltaan mahdollistaa hänen elämänsä olevan sellaista kuin se on ja jollaisena sen haluan pitää.
itselläni on korkeakoulututkinto ja kun menen töihin maksan varmasti veroina osuuteni maamme menoihin. lapseni saa silti valtiolta tuota elatustukea täysi-ikäisyyteen asti, koska lapsen isä ei ota hänestä taloudellista vastuuta.
tulen surulliseksi kun luen kuinka yksinhuoltajat otetaan monissa keskusteluissa syyttelyn kohteeksi. itse arvostan itseäni äitinä ja ihmisenä, teenhän koko ajan kahden aikuisen työt yksinäni ja ainakin tähän mennessä näytän onnistuneen ihan hyvin. toivoisin että jokainen joka täällä heittelee noita ajatuksiaan siitä että "nainen voi tehdä abortin tai nainen vastatkoon yksinään lapsensa kuluista jos sen haluaa väkisin tehdä" tulisi katsomaan meidän elämää ja tajuaisi että meillä on hyvä olla ja elää ja olemme onnellisia ja jos lapseni saa tuota minimitukea valtion varoista niin se on joka sentin arvoista.
vai sanoisitko sinä lapsilleni että teillä ei ollut oikeutta syntyä että miksi sinä elät?
maisteri osaa käyttää ehkäisyä tai valita kumppaneitaan vähän paremmin.
osaa. oletko koskaan kuullut että ehkäisy ei ole sataprosenttisen varmaa? eli näinkin voi käydä ja teinkö mielestäsi väärin kun käänsin oman elämäni päälaelleen ja pidin lapsen (toinen) joka alkoi kasvaa sisälläni ehkäisystä huolimatta?
on jotenkin kauheaa huomata kuinka ihmiset pitävät kaikkia asioita aina mustavalkoisina eivätkä ymmärrä että kaikki asiat eivät ole ennaltasuunniteltavissa sen enempää kuin siihen normaalisti ihminen voi vaikuttaa.
toivon teille sellaisille että teillä ei ehkäisy petä sillä te teette sitten varmasti abortin koska teillä ei sydämmessännee eikä elämässänne ole tilaa ei-toivotuille lapsille. heidän elämä jääköön sitten elämättä, onhan teidän elämänne arvokkaampi...
"toivon teille sellaisille että teillä ei ehkäisy petä sillä te teette sitten varmasti abortin koska teillä ei sydämmessännee eikä elämässänne ole tilaa ei-toivotuille lapsille."
Kyllä tein abortin, en halunnut pilata itseni, tulevan lapsen sekä miehen elämää. Kyllä jos lapsia tekee niin niitä ei tule yhteiskunnan elätettäväksi tehdä.
puolestasi. se oli varmasti sinulle oikea valinta koska tuolla ajatusmaailmalla ja persoonalla et muuta vaihtoehtoa nähnyt etkä näe.
eiköhän siis syysi aborttiin ollut oma ja miehesi itsekkyys kuin se miten olisitte hänet taloudellisesti voineet ottaa vastaan. äitiyspäivärahaa saa jokainen äiti vai onko sekin sinun mielestäsi tuki jota et tulevaisuudessakaan aio vastaanottaa koska siinäkin on kyse yhteiskunnan varojen vastaanottamisesta. samoin kuin asumistuki jne...
ei ollut. Enkä sellaista missään vaiheessa väittänytkään. Meillä molemmilla on korkeakoulututkinto ja palkatkin sen mukaisia. Emme halunneet lasta. Emme siis kokeneet järkeväksi antaa raskauden jatkua, jonka vuoksi olisi 3 onnetonta ihmistä. Enemmänkin ajattelen, että olisin ollut itsekäs jos sen lapsen olisin tehnyt. Silloinhan en olisi ajatellut kuin itseäni? Niin kuin sinä teit...
Normaaleja tukia vastaan minulla ei ole mitään, olemmehan mekin olleet opiskelijoita. Mutta jos yhteiskunnan pitää maksaa elatusmaksuja huolimattomuuden vuoksi niin siinä se on mielestäni väärin. Jos ei itse pysty lastaan elättämään ns. normaalien tukien avulla niin sitten tulee olla tekemättä niitä lapsia.
Voit olla pahoillasi minun puolestani, minä en ole. Siihen ei ole mitään syytä.
en ole koskaan kullut itsekeskeisempää kommenttia.
niin, koet että lapsen pitäminen olisi ollut itsekästä sinulta joka et lasta halunnut... omituinen yhtälö.
itse pidin lapsen koska olin sitä mieltä että vaikka hän olikin ehkäisyn pettämisen tulosta niin minä aikuisena ja jo yhden lapsen äitinä koin että voin ottaa vastuun myös tästä yllätyslapsesta. en siis itsekkyyttäni häntä pitänyt vaan koen että annoin hänelle elämän vaikka oma elämäni mullistui. mielestäni se on itsekkyyden vastakohta. en siltikään ole asiaa aiemmin miettinyt tuolta kantilta että olisin jotenkin tehnyt jonkun jalon teon. sillä niin en asiaa koe. minulle vain oli selvää että lapsi saa syntyä vaikka se olikin vaikea paikka silloin kun tuli täytenä shokkina koko raskaus.
en ole aborttia vastaan vaan kun sanoit että ette lasta halunneet niin se oli teidän päätös ja teille oikea, en usko että raskautta kannattaa jatkaa jos ei lasta halua. olen itsekin tehnyt kerran abortin silloisista vaikeista syistä johtuen joita en asian kipeyden vuoksi tässä enempää erittele. silloin olin köyhä opiskelija mutta syyt aborttiin eivät silti olleet taloudelliset.
puhut normaaleista tuista ja sitten niistä jotka mielstäsi ovat tukia joita ei ole hyväksyttävä ottaa lapsen elatukseen. en tiedä millä tavalla erilaiset tuet eroavat loppujen lopuksi, yksi tarvitsee tukea yhteen asiaan toinen toiseen.
toki itsekin pyrin pääsemään mahdollisimman hyvään työpaikkaan kun lapseni on hieman kasvanut. ja tavoitteena on ihan samat asiat kuin muillakin ihmisillä, oma koti, terveyttä ja lapsille hyvät kasvuolosuhteet. tällä hetkellä tarvitsen elatustukea sekä asumistukea ja en koe tekeväni mitään väärää ketään kohtaan.
mutta kommentoin tähän tukijuttuun.
MInusta ei ole järkevä syy lapsen pitämiselle, että kyllähän yhteiskunta meidät elättää. Minä haluan itse elättää lapseni ja tarjota tälle parasta mahdollista vanhemmuutta. Enkä nyt edes puhu rahallisesta tuesta. Minä haluan olla sellainen äiti, joka on tarpeeksi kypsä ottamaan vastuun omasta lapsestaa, enkä luottaa vain yhteiskunnan apuun. Tahdon haluta lapsen synnyttämistä kokonaisvaltaisesti, muuten siinä ei ole minusta järkeä, eikä se ole lapsellekaan eduksi. Minusta olisi täysin käsittämätöntä jatkaa raskautta sillä periaatteella, että kyllähän voin antaa lapsen sijoitettavaksi tai adoptioon, jos en itse sitä haluakaan. Minusta jokainen on vastuussa omista lapsistaan, jotka tähän maailmaan synnyttää. (huom. en ole kuitenkaan poistamassa tukia keneltäkään, tämä on vain minun ratkaisuni omien lapsieni hankintaan)
Hyvä kun päätit pitää lapsen. Kävin juuri eräällä sivulla, jossa oli abortoituja sikiöitä ja se oli karmeaa nähtävää. Pienen pieniä aivan vauvan näköisiä ruumiita. Abortissa oikeasti kuolee ihmisen näköinen olento ei mikään solumöykky. Kaikkea hyvää sinulle, tulet varmasti iloitsemaan lapsestasi.